Sorttaaja luki toimittaja Anne Siilahden kirjoituksen ”Vintage tekee paremman” (ESS 20.10.2011) reilu viikko sitten. Silmät jäivät pyörimään päässä. Mietin, mitä ihmettä tuolla kirjoituksella mahdettiin ajaa takaa.

Toimittaja aloittaa kirjoituksensa: ”Kaupassa on lievä hien, pesuaineen ja kostuneiden kankaiden tuoksu (miksi ihmeessä hän ei sitten sano suoraan ’haju’?, postaajan sivuhuomio). Juuri sellainen, joka iskee vastaan kun astuu sisään kirpputorille”. Juttu jatkuu, ja Siilahti kertoo kuitenkin kaupan tarjontaa katsellessaan ylittävänsä hajukammonsa ja innostuvansa mahdollisuudesta tehdä löytöjä. Hän marssii sovituskoppiin. Kas, hänen valitsemansa lila mekko istuu kuin hansikas. Hän ostaa sen.

Myöhemmin hän huomaa ostaneensa rikkinäisen mekon. Ja maksettu hintakin kirvelee, kokonaista 27,70 euroa…

Jos lukija ei vielä tähän mennessä lopettanut lukemista, vaan jatkaa, hän saa tietää, että toimittaja asioi Tukholmassa Vintage-liikkeessä. Aivan oikeutetustikin hän pohtii toiminnan ekologisuutta. Beyond Retro -liikkeeseen tuodaan konttikaupalla vanhoja ja risoja vaatteita Yhdysvalloista ja Kanadasta.

Tuohtumus saa toimittajan pohtimaan: jos haluaa 30 vuotta tai vanhempaa vaatetta, pitää asioida vintage-liikkeessä ja alentua ostamaan rikkinäistä ja haisevaa kampetta. Kirpputoreilla pyörii lähivuosien henkkamaukat ja zarat. ”Jos haluaa saada vaatteestaan hieman enemmän (rahaa), ne kannattaa myydä second hand shopeissa”, toimittaja neuvoo meitä Etlarin lukijoita.
Lahden seudulta ”second hand shop” –haku tuottaa Veskun Kirppiksen (jota ei enää ole), Holman kirppiksen, Antikvaarisen kirjakaupan, Swat Team-kaupan (jota ei enää ole) sekä liudan ”second hand shop -kirpputoreja”.

Itse kolmen tytön äitinä pesin ja hinnoittelin aikoinaan tyttöjen henkkamaukkoja ja zaroja kirpparimyyntiin. En sitä tee enää, koska se ei ole mielekästä. Tuote on uutena maksanut ehkä 4,95€ tai 9,95€. Pesussa se on nyppääntynyt tai menettänyt muotonsa, tai sivusaumat vetävät. Sellaiseen tuotteeseen ei voi laittaa hinnaksi kuin 0,50 – 2,00 €, ovathan kirpputorikävijätkin hintatietoisia. Eivätkä ole myöskään sokeita. Jotain tuotteita menee, mutta suurin osa on pöydällä lähes solmuun pöyhittynä kekona, kun palaat tekemään tilitystä. Sitten kiikutat loput UFF:n tai muuhun laatikkoon. Sen teet huonolla omatunnolla, koska kuka oikeasti ILOITSEE tällaisesta pussin sisällöstä?

Oi kun toimittaja olisi valinnut näkökulmansa toisin! Lahdessakin on Vintage-liikkeitä, joissa suuri osa on peräisin suomalaisista kodeista.

Nämä yrittäjät tuulettavat, puhdistavat, korjaavat tai muodistavat sen mukaan, minkä he ammattitaitoisina kauppiaina näkevät mielekkääksi tuotteen myynnin kannalta.

Sama koskee kenkiä, hattuja, asusteita. Näissä myymälöissä voi asioida hyvillä mielin. Parhaimmista löytyy ompelupalvelu.

Se perimmäinen syy, minkä takia noita kolmekymmentä vuotta sitten valmistettuja ja sitä vanhempia vaatteita myydään, on siinä, että ne on valmistettu korkeatasoisista materiaaleista. Vaatteet valmistettiin usein Suomessa, joko suuremmissa tai yhden ompelijan ateljeeissa. 1950- ja 60 –luvulla ei ollut tavatonta, että keskiluokkakin teetti vaatteensa ompelijalla.

Suuret ikäluokat, jotka tällaisista hyvistä vanhoista vaatteista nyt luopuvat, ovat usein säilyttäneet niitä huolellisesti. Ne on kausien vaihtuessa pesetetty. Ryhtihenkareissa sopivassa lämpötilassa pukupussissa pidettyinä ne ovat uskomattoman hyväkuntoisia.

Ei ole myöskään tavatonta, että mukaan on talletettu ylimääräinen tilkku kyseistä kangasta, varanappeja tai kaistele vuorikangasta. Korjaamiseen on varauduttu.

Nämä vaatteet ovat aivan totaalisesti eri asia kuin halvalla massamyymälöistä ostettaviksi tarkoitetut ”vaatteet”.

Onkin toivottavaa, että vintage-ostamiseen painetaan paljon enemmän ” positiivisia leimoja”, kierrätetään vaatteita ja niihin liittyviä tarinoita sekä pannaan hyvät tavarat kiertoon!