Muodonmuutos Mamselliksi

Julkaistu huhtikuu 16, 2012 kirjoittajalta Sorttaaja

Viileänä pidetyn ravintolakalustevaraston nurkasta löytyi kolme tummaksi petsattua kookasta kaappia. Poistomyynnissä ne eivät tehneet kauppaansa, joten pakko oli alkaa katsoa niitä toisin silmin.

Kaapistot alkuperäisessä kunnossa

Sorttaajan apuna oli EkoRisain Verstaan Riikka Metso. Riikka on siitä loistava tyyppi, että kysyttäessä onnistuuko joku ratkaisu hän vastaa yleensä “kyllä onnistuu”! Riikka innostui täydellisestä muodonmuutoksesta heti.

Yhteinen päätös oli antaaa kaapeille uusi, paljon feminiinisempi elämä. Työnimeksi annoimme “Mamsellikaapit”.

Luonnos valkoisesta kaapista

Varastonlattialla maata römpsöttäneet kaapit päätettiin nostaa sorvatuille kauniille “korkokengille”. Pyöreät jalat löytyivät Riikan varastolta; nähtävästi ne olivat “olleet odottamassa tätä tilaisuutta”.
Runsasmuotoiset sorvatut jalat löytyivät kahteen kaappiin ravintolakalustevarastosta. Risasta tuolista katkaistiin ehjät jalkaosat. Yhdyspiena on kaunis, koristeellinen. Täydellistä Mamselli-ainesta!

Tuolinjalka katkaisiin ja käännettiin ylösalaisin

Pohjamaalausvaihe

Sitten väriä pintaan!

Ihana väri!! Kielenpintaa kutittaa näin hyvä vadelmanpunainen.

Tällainen luonnos oli vadelmanpunaisen Mamsellin varalle:

Naisenkaapissa ei VOI olla liikaa hyllyjä.

Kaappien kuivuttua Sorttaaja-Sirpa veti tapetin hiilenmustan kaapin sisälle takaseinään. Tapettia oli jäänyt yli omasta makuuhuonerempasta.

Barokkimaskit vilahtelevat mustan kaapin sisällä.

“Mustan kaapin erikoisuus on "hyllytikapuut". Korut, käsilaukut, kengät löytävät omat hyllynsä.”

Nyt Riikka laittaa kaappien ovia kuntoon omalla EkoRisain Verstaallaan.

Peilin korkeimpaan osaan sopisi tämä tapetti?

Burleskimainen nauhakin voisi olla kaunis kiemurtelemassa oven pinnassa...

Mamselli-kaapit etsivät Uutta Kotia (huhtikuu 2012)!
Ne lupaavat viihtyä makuu- tai olohuoneessa, kahvilassa, vaatekaupassa, kynsistudiolla, mainostoimistossa, kampaamossa. Niitten sisään mahtuu paljon tarpeellista esillepantavaa tai säilytettävää. Tarkkasilmäisenä huomasit piirroskuvissa jo mitat. MUISTA työlukuina LEVEYS 120 cm ja KORKEUS 150 cm. Syvyys 52 cm. Sellainen tila jos löytyy, niin kaappi mahtuu juuri sinne!
Voit vielä vaikuttaa OVIPEILIEN VIIMEISTELYYN: valitse MAALI, TAPETTI tai NAUHA!

Hinta valkoiselle Mamsellille on 475 euroa, muissa on sisustuksessa ja maalinsävyn työstökerroissa hiukan lisähintaa…
Kun innostuit, ota yhteyttä tämän blogin kommentti-kohdassa tai soita Sorttaaja-Sirpalle 0400 300 556.
Kaapit sijaitsevat nyt siis Lahdessa, kuljetus saadaan tarvittaessa järjestymään.

Kaapistot ovat entistä Teerenpeli-ravintolan kalustusta.
Teerenpeli Yhtiöt suosittelevat Sorttausapua.

Vanhan kunnostaminen on trendikästä

Julkaistu maaliskuu 30, 2012 kirjoittajalta Sorttaaja

Nyt Sorttaajan mielestä on saksalainen onnistunut TRENDIen määrittelyssä kaudelle 2012/13.
Neljä trendiä ovat nimeltään Colour Riot, Dark Lux, Split Clarity ja Craft Industry.

Neljä trendiä Heimtextil-messuilta 2012/13

Vasta ilmestyneessä Maire Haarlan artikkelissa (Sisusta kotia | Forma&Furniture) kerrotaan Messe Frankfurtin arvovaltaisella äänellä, mikä nyt sitten on trendikästä ja muodikasta seuraavan kahden vuoden ajan.

Ihaninta on Craft Industry! Koska kaiken mahdollisen ylijäämä- ja kierrätysmateriaalin ja vanhan esineistön suosiminen ovat mieleeni, hykertelen lukiessani määritelmää tästä käsi-ja taideteollisuusTRENDIstä:

Tässä "mood board"

VÄRIT: Taivas, vuoret, järvet, metsät ja Intian kesän voimakas loisto antavat sävyjä tälle trendille. Nämä pehmeät värit antavat kontrastia teollisille ja kylmille sävyille: hiilelle, kuparille ja kullalle. Voimakkaasti loistava punainen muistuttaa Keskilännen auringonlaskuista.

MATERIAALIT ja INSPIRAATIOT: Vahva käsityön leima on tämän trendin ominaisin merkki. Vanhaa ei heitetä pois, vaan se rekonstruoidaan, käytetään uudelleen tähän aikaan sopivasti. Käytetyn näköisillä kuoseilla on luonnollinen ja viimeistelemätön efekti: pestyä flanellia, auringossa haalistuneita ja ruttuisia kuoseja. Trendiin kuuluvat ruudut, letit ja jättineulokset.

Kun kiinnostut saamaan lisätietoa Craft Industryn tyylistä, käy katsomassa seuraavia tätä trendiä inspiroivia suunnittelijoita: Andre Kikoski, Kristoph Thetard, Werner Aisslinger, Patricia Urquiola, Nicolas Le Moigne, Rodarte, Paul Loebach.

Yhdeksän tulevaisuuden trendiä

Julkaistu helmikuu 13, 2012 kirjoittajalta Sorttaaja

Yhdeksän tulevaisuuden työelämää määrittelevää trendiä
/Andrew Munro 28.1.2012

Sorttaajan blogaamishiljaisuuden saa murtumaan todella mielenkiintoinen yhdeksänkohtainen näkemys tulevaisuudesta.
Kiehtovaa, joiltain osin karmivaakin. Eikö tässä luetelluista seikoista olekin jo nyt nähtävillä selviä ennusmerkkejä? – Asioita alkaa havainnoida uusista näkökulmista nämä yhdeksän kohtaa luettuaan.

1. Lisääntyvä globaali integraatio:
Markkinakasvualueitten räjähdysmäisestä kasvusta johtuen maailmalla koetaan valtava talouskasvu seuraavien noin kolmenkymmenen vuoden aikana. Vuoteen 2050 mennessä ennustetaan globaalin reaaliostovoiman nelinkertaistuvan. Kun BRIC- ja N11 –maat *) kasvavat ja vaurastuvat (kehittyvä talous lisää yksin keskiluokkaisten ihmisten määrän 90 miljoonaan, joka vastaa yhtä Saksan väestölukua), globalisaatiosta tulee liike-elämän todellisuutta. Liike-elämän johtajien täytyy sopeutua ja osata manageroida monimuotoisesti. Taloudellinen valta siirtyy lännestä kohti itää. Kiinasta tulee suurin talousmahti vuoden 2025 aikoihin, Intia puolestaan menee Kiinan ohi 2050-luvulla. Ilmiö on laajapohjaisesti sidoksissa väestötilaston kehitykseen.

*) BRIC = Brasilia, Venäjä, Intia, Kiina N11 = next eleven: Bangladesh, Egypti, Indonesia, Iran, Meksiko, Nigeria, Pakistan, Filippiinit, Turkki, Etelä-Korea, Vietnam

2. Armoton kilpailutilanne:
Kilpailua syntyy odottamattomista lähteistä. Yrityksiä kuten esimerkiksi Groupon (jonka hallussa on nopeusennätys 1 biljoonan dollarin myyntilukujen saavuttamisessa) ilmaantuu kuin tyhjästä. Uusia liiketoimintamalleja keksitään, samoin kuin uusia menetelmiä sitouttaa ihmisiä yritysorganisaatioiden sekä sisä- että ulkopuolella.

3. Laitteitten esiinmarssi:
Laitteet kehittyvät yhä fiksummiksi ja yhteyksiä internet-kaupankäyntiin hoidetaan kasvavassa määrin älylaitteiden ja –puhelimien kautta. Robottien osuus normaaliin arkipäiväämme lisääntyy monissa ammateissa. Samoin jatkuu eri ammattien korvaaminen kojeilla tai kehittyneillä laskentaohjelmilla.

4. Superälykkyys:
Kehittyneet laskentaohjelmat suoriutuvat monimutkaisista tehtävistä ihmiskapasiteettia paremmin, ja tämä trendi vain lisääntyy tulevaisuudessa tietokone-teknologian kehittyessä edelleen. Vuoteen 2020 mennessä tietokoneilla on sama datankäsittelykyky kuin ihmisaivoilla. Tarmokkaasti pääosin Moore´s Law`n edistämä mikrosirun suorituskyky jatkaa kehittymistään tuplaten noin 24 kuukauden välein aina noin vuoteen 2030 asti. Tämän jälkeen uudenlaisia 3D mikrosiruja käytetään nopeuden kasvattamiseen ja suorituskyvyn parantamiseen. Optinen tiedonkäsittely ja määrällinen tiedonkäsittely edesauttavat kasvua tämänkin jälkeen tietojenkäsittelyn tehostamisessa. Edelleen, telekommunikaation laajakaistojen ja digitallennusteknologian kehitys jatkaa myös exponentiaalista kasvua.

5. Tietotulva:
Superälykkäiden laitteitten avulla globaali tieto ja asiantuntemus kehittyvät exponentiaalisesti. Informaatioteknologian edistyksellisyys auttaa yrityksiä ottamaan haltuun ja järkiperäistämään ”informaatiotsunamia”. Vuoteen 2050 mennessä hyödyllistä tietoa on 40-50 kertaa laajemmin saatavilla kuin vuonna 2010. Yritykset, jotka panostavat hyvään tietoturvasuojaan ja sen hallinnointiin ensisijaisena asiana, ovat voittajia.

6. Massaliikkuvuus:
Joustavien e-työskentelijöitten ja elektro-freelancereitten ryhmän kasvu on kasvava trendi, jota tukevat tabletit ja älypuhelimet. Projektien hallinnointi on hyvin pitkälle samanlaista kuin elokuvatiimin työskentely, jossa avaintaitoja hallitsevat ihmiset liittyvät avainprojekteissa yhteen, työskentelevät ryhmänä sovitun ajanjakson, jonka jälkeen ryhmä hajoaa.

7. Panostus arvoihin:
Luotto- ja finanssikriisien vaikutuksesta liike-elämästä tulee läpinäkyvämpää ja vastuunkanto jakautuu laajemmalle kansanosalle. Uusia bisnesajattelumalleja luodaan, kuten ”Jaettujen arvojen luominen” (”Creating Shared Value: ”Luodessamme pitkäaikaista arvoa osakkeenomistajille olemme velvoitettuja myös luomaan pitkäaikaista arvoa yhteiskunnalle”).

8. Turbulenssi on normaalia:
Elämme valtavaa vallankumouksen ajanjaksoa. Ihmisten tavat ja tottumukset elää, työskennellä ja toimia muuttuvat dramaattisesti seuraavan kahden vuosikymmenen aikana. Tulee uusia maailmanlaajuisia voimatekijöitä ja ihmiset yleisesti ottaen voivat paremmin. Toisaalta, ihan perustavaa laatua olevista luonnonvaroista kuten vedestä tulee huutava pula. Puhtaan veden puolesta tullaan taistelemaan. Myös useita finanssikuplia puhkeaa ja rakenteita murtuu (jopa 12 murrosta seuraavan 40 vuoden aikana).

9. Työvoiman kehitys:
Ikääntyminen on yksi isoista teemoista. Ikäihmisten lukumäärä räjähtää, ehkä jopa yllättävästi. 90-prosenttisesti tämä kasvu kanavoituu kasvaviin markkoihin. Eläköityminen tai päätös olla jäämättä eläkkeelle kasvaa isoksi teemaksi. Organisaatioihin ennustetaan syntyvän konflikteja sen tuloksena, että nuoremmat työntekijät eivät pystykään etenemään työelämässä, kun eläkeikä nousee ja edellinen sukupolvi viipyy töissä pitempään kuin aikaisemmin. On välttämätöntä miettiä kokonaan uudenlaisia menetelmiä ihmisten ylentämiseen, motivointiin ja hallinnointiin työyhteisöissä.

Jos haluat lukea alkuperäisen englanninkielisen kolumnin, avainsanoja ovat: burningpipe.wordpress.com ja Andrew Munro.

Vintage ON parempaa!

Julkaistu lokakuu 31, 2011 kirjoittajalta Sorttaaja

Sorttaaja luki toimittaja Anne Siilahden kirjoituksen ”Vintage tekee paremman” (ESS 20.10.2011) reilu viikko sitten. Silmät jäivät pyörimään päässä. Mietin, mitä ihmettä tuolla kirjoituksella mahdettiin ajaa takaa.

ESS2011_10_20vintagekirj

Toimittaja aloittaa kirjoituksensa: ”Kaupassa on lievä hien, pesuaineen ja kostuneiden kankaiden tuoksu (miksi ihmeessä hän ei sitten sano suoraan ’haju’?, postaajan sivuhuomio). Juuri sellainen, joka iskee vastaan kun astuu sisään kirpputorille”. Juttu jatkuu, ja Siilahti kertoo kuitenkin kaupan tarjontaa katsellessaan ylittävänsä hajukammonsa ja innostuvansa mahdollisuudesta tehdä löytöjä. Hän marssii sovituskoppiin. Kas, hänen valitsemansa lila mekko istuu kuin hansikas. Hän ostaa sen.

Myöhemmin hän huomaa ostaneensa rikkinäisen mekon. Ja maksettu hintakin kirvelee, kokonaista 27,70 euroa…

2011-10-31w beyond

Jos lukija ei vielä tähän mennessä lopettanut lukemista, vaan jatkaa, hän saa tietää, että toimittaja asioi Tukholmassa Vintage-liikkeessä. Aivan oikeutetustikin hän pohtii toiminnan ekologisuutta. Beyond Retro -liikkeeseen tuodaan konttikaupalla vanhoja ja risoja vaatteita Yhdysvalloista ja Kanadasta.

546974

Tuohtumus saa toimittajan pohtimaan: jos haluaa 30 vuotta tai vanhempaa vaatetta, pitää asioida vintage-liikkeessä ja alentua ostamaan rikkinäistä ja haisevaa kampetta. Kirpputoreilla pyörii lähivuosien henkkamaukat ja zarat. ”Jos haluaa saada vaatteestaan hieman enemmän (rahaa), ne kannattaa myydä second hand shopeissa”, toimittaja neuvoo meitä Etlarin lukijoita.
Lahden seudulta ”second hand shop” –haku tuottaa Veskun Kirppiksen (jota ei enää ole), Holman kirppiksen, Antikvaarisen kirjakaupan, Swat Team-kaupan (jota ei enää ole) sekä liudan ”second hand shop -kirpputoreja”.

kierratys2

Itse kolmen tytön äitinä pesin ja hinnoittelin aikoinaan tyttöjen henkkamaukkoja ja zaroja kirpparimyyntiin. En sitä tee enää, koska se ei ole mielekästä. Tuote on uutena maksanut ehkä 4,95€ tai 9,95€. Pesussa se on nyppääntynyt tai menettänyt muotonsa, tai sivusaumat vetävät. Sellaiseen tuotteeseen ei voi laittaa hinnaksi kuin 0,50 – 2,00 €, ovathan kirpputorikävijätkin hintatietoisia. Eivätkä ole myöskään sokeita. Jotain tuotteita menee, mutta suurin osa on pöydällä lähes solmuun pöyhittynä kekona, kun palaat tekemään tilitystä. Sitten kiikutat loput UFF:n tai muuhun laatikkoon. Sen teet huonolla omatunnolla, koska kuka oikeasti ILOITSEE tällaisesta pussin sisällöstä?

normal_Kierratys

Oi kun toimittaja olisi valinnut näkökulmansa toisin! Lahdessakin on Vintage-liikkeitä, joissa suuri osa on peräisin suomalaisista kodeista.

2011-10-31w blogiFlormekot

Nämä yrittäjät tuulettavat, puhdistavat, korjaavat tai muodistavat sen mukaan, minkä he ammattitaitoisina kauppiaina näkevät mielekkääksi tuotteen myynnin kannalta.

2011-10-31w blogiFlorkenLau

Sama koskee kenkiä, hattuja, asusteita. Näissä myymälöissä voi asioida hyvillä mielin. Parhaimmista löytyy ompelupalvelu.

2011-10-31w blogiAutiot

Se perimmäinen syy, minkä takia noita kolmekymmentä vuotta sitten valmistettuja ja sitä vanhempia vaatteita myydään, on siinä, että ne on valmistettu korkeatasoisista materiaaleista. Vaatteet valmistettiin usein Suomessa, joko suuremmissa tai yhden ompelijan ateljeeissa. 1950- ja 60 –luvulla ei ollut tavatonta, että keskiluokkakin teetti vaatteensa ompelijalla.

1960tyyli

Suuret ikäluokat, jotka tällaisista hyvistä vanhoista vaatteista nyt luopuvat, ovat usein säilyttäneet niitä huolellisesti. Ne on kausien vaihtuessa pesetetty. Ryhtihenkareissa sopivassa lämpötilassa pukupussissa pidettyinä ne ovat uskomattoman hyväkuntoisia.

Ulsteriw

Ei ole myöskään tavatonta, että mukaan on talletettu ylimääräinen tilkku kyseistä kangasta, varanappeja tai kaistele vuorikangasta. Korjaamiseen on varauduttu.

Nämä vaatteet ovat aivan totaalisesti eri asia kuin halvalla massamyymälöistä ostettaviksi tarkoitetut ”vaatteet”.

Nina-Ricci-1960s-dress

Onkin toivottavaa, että vintage-ostamiseen painetaan paljon enemmän ” positiivisia leimoja”, kierrätetään vaatteita ja niihin liittyviä tarinoita sekä pannaan hyvät tavarat kiertoon!

Syötävän kaunista

Julkaistu kesäkuu 9, 2011 kirjoittajalta Sorttaaja

Toukokuinen sunnuntaipäivä oli huumaava. Ensimmäiset aidosti lämmittävät auringonsäteet koskettivat poskiani ja käsivarsiani kävellessäni Ruoholahden metrolta Kaapelitehtaalle.

wkierrätystori2011

Olin menossa Kierrätystehdas-tapahtumaan (7.-8.5.). Taidan palata tähän myöhemminkin, koska koolla oli älyttömän paljon kivaa kierrätykseen ja uusiotuotteisiin liittyen…
Kaikkein mieleenjysähtävintä sinä päivänä oli kuitenkin näyttely saman rakennuskompleksin päädyssä, Hotelli- ja ravintolamuseossa. Korutaiteilija Jaana Tuomisto ojensi osastollaan minulle kutsun KYÖKIN KAUTTA -näyttelyyn. Hän kertoi, että siellä on myös orgaanista koru- ja esinetaidetta. Kutsukortissa oli tämä kuva:

worgaaninen kaulakoru 001

Tämän korun nimi on I feel Hungry. Sen suunnittelija on Liisa Tervinen. Koru on tehty suklaasta!

Seuraavaksi näin kuvan, joka sai karmimaan. Jääpalakaulakoru!

wjääpalakoru

Hui. Läheltä katsoen kuvan naisen rintamuksia pitkin valuu kylmiä vesinoroja.
Kolmas kauniisiin taidekehyksiin laitettu kuva orgaanisesta, syötävän kauniista korusta oli tämä:
wsconssikoru

Kaikkia näitä koruja yhdistää juju. Lähestyessäsi kuvaa et voi arvata, mikä on korun materiaali, sen tuoksu tai sen tuntu. Läheltä katsoen arvoitus selviää. Kutsun tätä ylläolevaa “skonssikoruksi” – siis joka tapauksessa se on jotain lehtevää, paistettua ja rapeaa. Koristeltuna tomusokerilla.

Yhden Liisa Tervisen koruista näin taidenäyttelyn vitriinissä. Arvatenkaan jääpalakorua ei ollut, se oli sulanut. Liekö suklaa ja keksikin tulleet syödyiksi…? Mutta tämä säilyy:

wteepussi_orgaaninenmatsku

Katso taidekuvaa korun takana! Kuinka kauniilta ja arvokkaalta näyttävät teepussit, kun niistä on sidottu näyttävä kaulakoru. Nämä ovat Liisa Tervisen teoksia; Jaana Tuomiston ja Mervi Porrassalmen korut ja pienesineet on katettu juhlapöytään! Ensi vilkaisulla et arvaakaan, mitä siinä on tarjolla…

Hymähtele vaan. Yltäkylläisyydestä tällainen pursuaa, sanoo yksi. Hyi, tuo on iljettävää, sanoo toinen.

Hyvä näyttely tuottaa elämyksiä. Hymyä – tunteita, tuntemuksia. Oikein todella hyvä näyttely saa aikaan meissä itsessämme muutoksia. Tai uusi taito tai kyky aukeaa ummustaan.

Minä aloin nimittäin katsella ympärilleni uusin silmin. Tämä keväinen vuodenaika tarjoaa oikein isolla tuuballa ihmeteltävää ja maailmankauneinta, mutta muodostapa peukun ja etusormen väliin kurkistusaukko. Pieni luukku. Ja katso asioita sen läpi. Kurkota. Kyykisty. Ihmettele tavallisen kauneutta.

wpunasipuli

KYÖKIN KAUTTA -näyttely (Taiteilijat Jaana Tuomisto, Mervi Porrassalmi, Liisa Tervinen) on avoinna 28.8.2011 asti! Lisätietoja (www.)hotellijaravintolamuseo.fi tai puhelimitse (09) 6859 3700.

Puolukka-apajalla

Julkaistu huhtikuu 3, 2011 kirjoittajalta Sorttaaja

”No, sinulla on sitten varmasti kaunis koti siellä Lahdessa”, päätteli Mamma. Olimme kävellä linttasseet pientä mökkitietä kohti metsää. Toiveikkaasti meillä molemmilla keikkui ämpäri käsipuolessa. Mamma tiesi täälläpäin parhaat puolukka-apajat. Hän on kuin Muroleen maisemien kävelevä mainos. ”Joka aamu minä kiitän Luojaa, että olen saanut asua näin kauniilla seudulla”, hän sanoo. Vaari nyökkäilee ja myötäilee, mutta selvästi hän on kuullut tuon sanomisen lukemattomia kertoja aiemminkin.

Kauniit maisemat

Kohtaamiset, odottamattomat sellaiset, ovat elämän suola. En olisi voinut aavistaa kulkevani tämän naisen kanssa tätä tietä näissä maisemissa. Elämässä on niin paljon odottamatonta. Elämässä on myös paljon raskasta. On mielestäni hyvä, ettemme tiedä mitä kaikkea onkaan edessä, tulossa. Hyvässä eikä pahassa.

Puolukka-apajalle kävely on kuitenkin niitä hetkiä, jolloin olen ehdottomasti onnellinen. Mennyt kesä olisi voinut olla minulla hopeahäätanssien kesä. Olisimme olleet Heimon kanssa naimisissa 25 vuotta. Hänen oli kuitenkin määrä lähteä tästä elämästä kauan aikaa sitten, 16 kokonaista pitkää vuotta sitten. Tästä tulikin kesä, jolloin minut esitellään miesystäväni vanhemmille. Olen suloisesti sekaisin ajasta, vuosikymmenistä ja ijistä. On aivan samantekevää, keskusteleeko tässä kaksikymppinen ja nelikymppinen vai viisi- ja seitsenkymppinen nainen. Aiheet ovat samat, tunnustelu ja tutustelu on samaa. Yhteinen lämpötekijä syntyy miehestä, pojasta, joka meidät yhdistää.

Kirkon liepeillä

Se oli Mamma, joka siellä puolukkaisella kankaalla tietämättään neuvoi minua seuraavaan askelmaan työurallani. Kysyin häneltä, eikö olisi kiva uusia kodin ilmettä. Olinhan nähnyt, että hänkin on visualisti – kaikki niin kauniisti valittua, asukkaittensa näköistä ja kodikasta. ”Ei kuule, ei enää tässä iässä; ei sitä jaksa”, hän väitti riipiessään puolukanvarpuja poimurillaan. Minä pistelin sormin. ”Sitä on niin kamalan paljon jo kaikkea sellaistakin tavaraa, mikä vaan on tuolla komeroitten uumenissa. Ja aitassakin, kuule, siellä on ihan Humppilan lasia ja kaiken maailman 70-luvulla hankittuja tavaroita. Minä olen niitä säästellyt ja ajatellut, että kai ne sitten ajastaan kelpaa lastenlapsille. Mutta voihan se olla, että ei ne niissä näe kaunista.” Hetken olimme hiljaa. Mamma nousi oikomaan selkäänsä. ”Nykyajan nuorille ei kuule mamman vanhat tavarat välttämättä kelpaa – kun niille pitää olla uutta… ”

Siinä samassa minäkin suoristin selkäni. Korkeitten kuusien takaa pohjoissuunnasta kuului kohjonkuuloista kaikotusta. Pian valtava kurkiaura liipatteli päällämme. Kymmeniä ja kymmeniä valtavan kokoisia lintuja matkalla etelään. Melkoinen sinfonia! Kurkiauran kärjessä vaihtui vetäjä tuon tuosta. Katsoimme toisiamme, ja taas niskat kenassa kohti taivasta. Ihmisen puhe olisi siinä kohtaa ollut liikaa. Tarpeetonta.

Puolukka-apajilla

”Olen minä joskus ajatellut, että kun täälläkin on niin paljon kaikkia kesätapahtumia, että tarttis joskus pitää semmoiseen aikaa tienvarressa kirpputoria. Mutta on siinäkin oma vaivansa. En minä taida enää jaksaa. Mutta ensin pitäis tosissaan siivota, ennen kuin vois hankkia mitään uutta.”

Autoin mammaa kantamaan hänen täyden puolukkaämpärinsä kotopihaan. Omani oli vajaa. Mamma vinkkasi silmää. Hän oli lähtiessä sanonut, että ennen emme tule takaisin, ennen kuin kakkosminiän ämpäri on täynnä.
Se ei vissiin ollut nyt se perimmäinen tarkoitus. Kumpikin oli ahdinkoisten aikojen, muutosten kuukausien jälkeen saanut olla hetken aikaa onnellinen. Metsässä. Yhdessä.

Ja toinen meistä oli saanut liikeidean. Minusta tuli sorttaaja.

Wau, wau – muotoilupalkinto!

Julkaistu maaliskuu 29, 2011 kirjoittajalta Sorttaaja

On se vaan aika wau, wau, että Lahteen saatiin red dot –muotoilupalkinto. PrivateCasen Ari Korolainen myhäili tyytyväisenä hakeneensa tätä muotoilupalkintoa ensimmäistä kertaa, ja heti natsasi. Wau, wau -niminen kierrätysnahkainen tuoteperhe sai palkinnon.

BLOGIIN_1

red dot -muotoilupalkinto on myönnetty lahtelaiselle yritykselle ainakin vuosina 2006 ja 2009 (Kemppi Oy) sekä vuonna 2008 (Great Outfit Oy). Valaisin nimeltään Light Box sai red dot -palkinnon vuonna 2009; en ole varma, onko sen suunnittelija Jonas Hakaniemi lahtelainen, mutta ainakin hän on valmistunut Lahden Muotoiluinstituutista.

BLOGIIN_2

Nyt minua miellyttää erityisesti palkinnon osuminen kierrätysmateriaalista valmistetulle tuoteperheelle. Wau, wau –malliston kuoret, kannet, on valmistettu kierrätysnahasta, joka on valmistettu kenkä- ja laukkutehtaista jääneistä nahan suikaleista. Valitettavasti kotimaisuuspisteitä ei tästä kierrätysnahasta ropise, vaan se menee italialaisten piikkiin.

Korolaiselle nostan kuitenkin hattua. Hänen PrivateCase –tuotteissaan on jo aikaa, päivää sitten ollut ekologinen henki. Aaltopahvin, uusiopahvin, kartongin ja ekopaperin käyttäminen tuotteissa kertovat Korolaisen oikeansuuntaisista hytinöistä siitä, mihin olemme matkalla. Tuotteitten personointi sujuu painamalla tai preeklaamalla tilaajayrityksen logo.

BLOGIIN_3

Minä bongasin ensimmäistä kertaa viinilaatikoista valmistettuihin vihkonkansiin ja lehtisäilyttimiin viime syksynä Liike-elämä -messuilla Lahdessa.

BLOGIIN_4

Samassa esittelypöydässä oli myös vanhoihin kirjankansiin nidotut uudet sisukset ekopaperista.

BLOGIIN_5

Hauskaa! Kuinka mukavaa, jos uusiokirjan kannen teema tai nimi osuu kohdalleen vaikkapa lahjaa etsiessä. Kuinka ihanaa olisikaan ojentaa ystävälleni Helenalle puhdassivuinen muistikirja, joka olisi tehty Veronica Pimenoffin Loistava Helena –kirjan kansiin…

Keltainen keksirasia

Julkaistu maaliskuu 17, 2011 kirjoittajalta Sorttaaja

Luin lehdestä, että suomalainen ihminen muuttaa elämänsä aikana keskimäärin 13 kertaa.

Minulla tuo määrä on jo täynnä. Olin vaippaikäinen, kun ensimmäinen muuttokuorma kulki Helsingin Lauttasaaresta kalakukkokaupunki Kuopioon. Pisimpään olen yhtäjaksoisesti asunut Oulussa. Mää olin Oulusa koulusa kuluttamasa koulun toolia siliäksi. Kansakoululla aloitettiin, mutta peruskouluksihan se siitä muuttui, joskin vasta sen jälkeen kun minut oli hyväksytty oppikouluun. Ylioppilastutkintotodistus kertoo paitsi että olen suorittanut ylioppilastutkinnon, että olen saanut päättötodistuksen Normaalikoulusta. Siitä on ollut sittemmin minulle jonkunlaista lohtua.

Muutto on aina muutto, tapahtuu se sitten harkitusti, nopeasti, onnellisien tähtien alla tai tuskaisena elämän käänteitä murehtien.

metso markku

Muutto kolmeentoista kertaan on tehnyt olon hiukan juurettomaksi. Muutto, kun puhumme siitä tavaroitten sorttaamisena, pakkaamisena ja purkamisena, on laji jossa harjaantuu kerta kerralta paremmaksi. Minulla on tietyt tavarat ja muistojen laatikot, jotka nöyränä kannan muutosta toiseen mukanani. Ne ovat nimittäin niitä tavaroita, kirjeitä, kortteja ja reseptivihkoja, jotka auttavat tällaista juurettomuuden tunteen vaanimaa ihmistä muistamaan, kuka hän on ja mistä hän tuli.

Muutossa kannattaa pitää kieli keskellä suuta, ettei hukkaa omaa historiaansa.

Minulla on omakohtainen kokemus siitä, miltä tuntuu menettää tavaroita, jotka kuitenkin olisin halunnut säilyttää. Tästä on jo pitkälle toistakymmentä vuotta aikaa. Äitini muutti Oulusta Heinolaan lähemmäs meitä lapsia ja lastenlapsia. Uusi asunto oli puolta pienempi kuin vanha. Siskoni meni Ouluun sorttaamaan tavaroita. Minä olin tuolloin 1-, 3- ja 5-vuotiaitten lasten äiti, ja meidän perheessä oli kovasti omiakin muutoksia ja tapahtumia. Arvelimme yhteisesti, että olisi hermoja raastavaa yrittää pitää siinä tavarameren keskellä lapset turvassa ja tyytyväisinä. Hyvien päätösten tekeminen ei hälinässä myöskään olisi helppoa.

Siskoni teki siis suuren työn. Tajusin vasta myöhemmin, että hän arvotti tavaroita aivan eri tavalla kuin minä. Niinpä surin jälkeenpäin menetyksiä. Poissa oli vanha kolmikerroksinen keltainen keksirasia, poissa oli Italiasta 1960-luvulla tuotu ruokalistajuliste ”Da meo Patacca”, ja koko joukko 1970-luvun kukkakuvioisia liinavaatteita. Heinolan kuormassa saapui puolestaan tavaraa, jonka minä olisin laittanut kierrätykseen jo Oulun päässä.

Ei ole kyse siitä, ettenkö eläisi ja voisi hyvin ilman jotain vanhaa tavaraa. Kyse onkin siitä, että joihinkin tiettyihin tavaroihin liittyy tarina. Mistä se on tullut, kuka sen toi tai valmisti? Tai kuinka se on ollut käytössä aina jouluisin, tai mitä yhteisiä herjanaiheita johonkin tavaraan liittyy. Yhtäkkiä kyse ei olekaan vain hengettömästä tavarasta, vaan muistoja täynnä oleva Meidän Perheen jutusta.

Aika korjasi asiaa. Muutossa auttamassa ollut perheystävä Pirjo oli ottanut itselleen sen kolmikerroksisen keltaisen keksirasian. Hän näki sen puhdaspiirteisen seiskyt-lukulaisen muodon, omituisen haalean sitruunankeltaisen värin tyypillisenä tuolle ajalle. Meni pari vuotta. Rasia oli valitellut olojaan heidän kotinsa 50- ja 60 -luvun tavaroitten joukossa.

Keksirasia

Niinpä tullessaan seuraavan kerran meille kylään Pirjo toi keltaisen keksirasian minulle. Oli kuin olisin tavannut vanhan ystävän. Sain takaisin jotain, minkä luulin kadottaneeni. Kun lonksuttelin rasian kantta pois ja paikoilleen, siitä tuli tuttu ääni - lapsuudesta.

Nykyisin säilytän keltaisessa keksirasiassa ystäviltä ja sukulaisilta tulleita kortteja ja kirjeitä. Tietokoneajasta huolimatta minulla on ylimmässä laatikossa 5-sivuinen käsinkirjoitettu osoiteluettelo niistä, joille lähetän joulutervehdyksen. Se on hinkkuuntunut taitteistaan pehmeäksi, ja tiettyjä osoitteita ja sukunimiä on yliviivattu ja uusia kirjoitettu viereen, alle ja sivuun.

Siitäkään minä en halua luopua.

Toisen roska on toisen aarre

Just another ESS.fi-blogit weblog