Lisäystä nyt eiliseen tekstiin, tuo asumistukivähennyshän on normaalia kun tulot nousevat, eli reagoin siihen liian voimakkaasti. Ei vähennys ole samaa luokkaa kuin tulojen korotus. Edelleen olen sitä mieltä, että paperien pyöritys tulee lisääntymään, mutta onhan tällä työllistävä vaikutuskin, kun Kela palkkaa kevääksi lisäväkeä jotta kaikki hakemukset saadaan käsiteltyä. Toivottavasti saadaan varmistettua, että kaikki ne joille lisälle olisi tarvetta, osaavat hakea takuueläkettä. Laittaako Kela vielä muistusta ennen 9/2011 kaikille niille joille on kaavakkeen ja ohjeet kotiin lähettänyt? Kunhan vastuuta ei kaadeta kuntien toimijoille tai jo ikääntyneille omaishoitajille. Itse kannatan jokaisen vastuuta toiminnastaan ja kaikkien pitää tehdä jotain etuuksien saamiseksi (voidaan avata keskustelua muista sosiaalietuuksista…), mutta tässä on kuitenkin paljon niitä ihmisiä, joilla ei ehkä ole jaksamista tai osaamista.

Lisäinfoa esim. http://www.stm.fi/tiedotteet/tiedote/view/1490835.

Olen luvannut nyt selvittää lisää itselleni tämän asian tiimoilta ja lupaankin näin tehdä. Kyseinen kirjoitus oli voimakas reaktio ess.n eiliseen kirjoittamiseen ja siihen kuinka paljon tietoa ne antavat tai mihin suuntaan ohjaavat lukijoiden mielipidettä.

Jos ihminen ei itse jaksa/osaa/jne… etsiä lisätietoa sanomalehden artikkeliin, ohjataan näin helposti ajatuksia väärään suuntaan. Tässäkin jutussa annettiin ymmärtää etuuden olevan täysin turha. Näinhän ei ole, kyllä 100€ kuukausittainen korotus tuntuu pienen elääkkeen saajalla. Pitäisi lähteä kuuluttamaan median vastuuta ja muistuttaa jokaisen yksilön suodattimesta. Itsekin ärtyneenä menin vanhaan vipuun, eli muistutus myös minulle, että ei kaikki painettu sana todellakaan ole totuus sellaisenaan.

Suomalaista liikenne”kulttuuria”.

Kuinka monta kertaa sitä tuleekaan autoillessa miettineeksi, että missä on meidän ihmisten harkintakyky, kun kyseessä saattaa olla ihmishenki. Montako kertaa sitä onkaan nähnyt ohituksia, joissa ei ole mitään järkeä. Kuinka monta kertaa näkee perässään auton, jonka ajovaloja ei näe kun se on niin lähellä puskuria. Tämä on varmaan kaikille tuttua. Miksi toisten huomioonottaminen on ratin takana niin vaikeaa.

Olin tässä kesällä tilaisuudessa, jossa käytiin keskustelua liikenteestä ja vaaratilanteista, siitä kuka niitä oikein aiheuttaa. Useamman henkilön mielipide oli, että se jonon etumainen auto aiheuttaa vaaratilanteita, kun sitä ohitetaan. Siis hetkinen, tuleeko se ensimmäinen kuski ja kääntää teidän rattianne ja pakottaa ohittamaan? Olenko minä ihan väärässä, kun väitän, että jokainen meistä tekee ihan itse ratkaisun ohittaako ja missä ja millä nopeudella? Ratkaisuksi ehdotettiin, että teillä ei saisi ajaa alle jonkin tietyn nopeuden. Ilmeisesti on unohtunut, että Suomessa teillä voimassa olevat nopeusrajoitukset ovat ylimpiä sallittuja nopeuksia, ei alimpia pakollisia.  Ei meillä ole pakko ajaa vähintään sen kymmenen kilometriä tunnissa ylinopeutta jotta ei keräisi jonoa peräänsä. Jos ajaa sallittua nopeutta tai hieman alle sen, on aivan varmaa, että ohituksia tulee ja autojono kertyy perään. On varmaan totta, että on teitä, joilla nopeusrajoitukset voisivat olla korkeammat, mutta kaikille niille on jokin peruste, ei niitä ole hatusta vedetty. Hirvi saattaa hypätä eteen milloin vain, pitäisi ajaa reilusti alle 50 km/h jotta jotenkin ehtisi reagoimaan kyseiseen eläimeen. Kun tässä sitten on perässä puskurissa kiinni toinen auto, on voileipä valmis, kallis sellainen.

Ai niin, suomalaisten mielestä turvaväli ei ilmeisesti koske ohituskaistoja? Moottoritiellä, reilu 120 km/h mittarissa ohituskaistalla ei ole todellakaan turvallinen olo, kun perässä on toinen auto aivan puskurissa kiinni. Mitähän tapahtuisi jos jostain syystä joutuisi tekemään äkkijarrutuksen? Kuinkahan nopeasti takana tuleva auto reagoisi?

Liikenteessä keskittymiskyvyttömät eivät varmaankaan aina edes mieti, miksi joku ajaa hiljempaa tai miksei se lähde ohittamaan. Syitä saattaa kuitenkin olla monia. Autossa ei välttämättä riitä potkua lähteä ohittamaan, kyydissä saattaa olla liian kallis lasti riskien ottamiseen, alla saattaa olla vararengas, kelin mukainen ajaminen on meillä kaikilla erilainen.

Emme voi pakottaa ketään ajamaan kovempaa kuin uskaltaa. Emme voi myöskään ajatella, että pysykööt sitten kotona. Jos pakotamme ihmisiä ajamaan oman hallinnan ylärajoilla, vasta silloin vaaratilanteita saadaankin aikaiseksi, varmasti enemmän kuin tänä päivänä, epävarma kuski on aina riskitekijä. Heidän on parempi antaa ajaa rauhallisemmin ja meidän muiden on vain välillä odotettava kärsivällisesti, tai otettava riski ja ohitettava, jos näin näemme parhaaksi. Toivomuksena voi tietysti esittää, että jos huomaa jonoa peräänsä kertyvän, ajaa aina välillä sivuun ja antaa kiireisimpien mennä ensin. Huomioonottamista molemmin puolin. Ajatelkaa byrokratian määrää jos pitäisi hakea todistusta siitä, että voinko pitää ajokorttini kun alin pakollinen ajonopeus on 100 km/h? Kuka määrittelisi ne ihmiset jotka voidaan liikenteeseen ajamaan päästää?

Oletteko muuten huomanneet, että nykyautoissa on paljon tyyppivikoja, vilkut toimivat huonosti, yleensä vasta ryhmittymisen tai jarruttamisen jälkeen, jos silloinkaan. Pitkät valot menevät päälle juuri vastaantulevan auton edessä häikäisten tehokkaasti. Mitähän muuta? Onhan noita varmaan paljonkin, taitaa vaan olla niin, että ei nuo viat merkkikorjaamolla hoidu, vaan ongelma taitaa olla korvien välissä. On vain unohdettu vilkun perimmäinen tarkoitus, eli varoittaa muita aikeista esim. hidastaa ja kääntyä, ei sillä vilkulla enää ole merkitystä kun on jo jarrutettu tai ryhmitytty kääntymiskaistalle, kyllä silloin yleensä aavistetaan, että auto saattaa olla kääntymässä. Pitkät valot voisi laittaa päälle vastaantulevan auton mentyä ohi, säästyisi monta silmänräpytystä ja sadattelua.

Ylinopeussakot ovat sitten jo toinen juttu, siinä olin kyseisen keskusteluryhmän kanssa samaa mieltä, että jotain rajaa suomalaiseen lainsäädäntöön. Rangaistukset eivät ole missään suhteessä esimerkiksi väkivaltarikoksiin tai raiskauksiin. Tässä on paljon kehittämistä, toki kaikessa muussakin suomalaisessa rangaistuskäytännöissä. Tähän otetaan mielellään kommentteja vastaan.

Otetaan loppuun vielä esimerkki omasta työmatkasta ja liikenneturvallisuudesta, tämä Heinolasta. Pohjoisesta tullessani Siltakatua pitkin, pysähdyn suojatien eteen kun joudun odottamaan vasemmalle kääntymistäni A.F.Aironkadulle (jos en jostain syystä pääse odottamaan risteysalueelle), voitte varmaan uskoa kun sanon, että se ei ole turvallista. Vielä ei ole yksikään auto pysähtynyt rinnalleni suojatien eteen ja varmistanut, ettei suojatiellä kävele ketään. Itse ajan tätä matkaa onneksi vain pari kertaa kuukaudessa, mutta varmaan moni muu autoilija pysähtyy samaan kohtaan joka päivä, ilmeisesti vielä ei ole kukaan jäänyt alle?

Helsingissä muistan nähneeni tärkeän liikennemerkin erään koulun portilla, siinä luki varoituskolmiossa: Meillä on paljon lapsia, mutta ei yhtään ylimääräistä. Muistakaa tämä kun olette liikenteessä, siellä on paljon muitakin kuin me ja meidän automme.

Mitä politiikka on?

Wikipediasta saa seuraavan määritelmän poliitikalle: Sana politiikka juontuu klassisen kreikan kielen sanasta polis, kaupunki. Politiikan käsitteen määrittelystä ei ole yhteisymmärrystä eikä tule ollakaan, sillä asioiden oleellinen kiistanalaisuus kuuluu mitä poliittisimpiin seikkoihin. Yleiskielessä sanalla politiikka tarkoitetaan usein johonkin tiettyyn kokonaisnäkemykseen tai aatteeseen pohjautuvaa toimintaa, jolla pyritään vaikuttamaan valtiollisiin, valtioiden välisiin tai yhteiskunnallisiin asioihin tai jolla hoidetaan niitä. Usein sanaa käytetään puolueiden toiminnasta. (jatkoa vielä riittää).

Hämeenlinnalaisen Sari Raution sanoin, politiikka on tavallisten asioiden hoitamista. Onko se noin yksinkertaista? Miksi siitä on tehty niin likaista, hankalaa, kaukaista ja monta muuta vastaavaa adjektiivia? Miksi poliitikan tekeminen on jotenkin hävettävää? Kysymyksiä riittää, vastauksiakin kaivataan. On poliitikkoja jotka käyttäytymisellään aiheuttavat otsikoita ja ovat jo luoneet ihmisille mielikuvan omanedun tavoittelijoista, vaikka enemmistö on oikeasti ajamassa yhteistä asiaa. Medialla on tässä iso rooli, sitä ei voi kiistää. Näyttävä etusivu tunnetusta henkilöstä ja skandaalia mukaan, niin kyllä myy. Taitaa olla liikaa vaadittu, että myönteisten uutisten määrää lisättäisiin ja näin pohjustettaisiin uskoa tulevaan? Nim. idealisti kysyy.

Sana politiikka ei siis ole omiaan saamaan nuoria mukaan päättämään tulevasta. Mitä pitäisi tehdä?

Nyt kokeillaan äänestysiän laskemista seurakuntavaaleissa 14.11.2010 (Seurakuntavaaleissa saavat äänestää kaikki 16 vuotta 14.11.2010 mennessä täyttäneet evankelis-luterilaisen kirkon jäsenet. Rippikoulua tai konfirmaatiota ei edellytetä äänestämiseen, jäsenyys riittää. Äänestäjän tulee olla kirkon jäsen 15.8.2010 mennessä.).  Lisätietoa saa esimerkiksi sivulta http://www.seurakuntavaalit.fi/vaalit2010.nsf/start.

Mielenkiinnolla jäämme seuraamaan, saadaanko tällä aktivoitua nuoria äänestämään. Toki tuo äänestyskäyttäytyminen periytyy melko pitkälle kotoa, syyllistetään nyt siis taas äitiä. Jos kotoa ei saa eväitä tähän, jollei ole kiinnostusta, ei nuorikaan tule kokemaan sitä omaksi tavakseen. Muistan omasta lapsuudestani, kuinka aina äiti ja isä kävivät äänestämässä ja lapset kulkivat toki mukana. Kopissa käytiin numero raapustamassa, mutta anelemallakaan ei meille kerrottu mitä siihen lappuun laitettiin. Se oli se vaalisalaisuus. Vanhempien äänestämä puolue oli kyllä selvillä, mutta henkilöitä he eivät kertoneet, mielenkiintoista sinällään. Äänestäminen on siis opittu jo lapsena ja heti kun 18 täytettiin ja ensimmäiset mahdolliset vaalit oli käsillä, kyllä se numero käytiin raapustamassa, se kuului asiaan, näin vaikutetaan. Klisee, että vain äänestämällä voit vaikuttaa, pätee vieläkin, mutta voisi ehkä sanoa tänä päivänä, että äänestämällä saat oikeuden valittaa.

Äänestäminen on yksi tapa lähteä vaikuttamaan, seuraava askel lienee ryhtyä itse ehdokkaaksi. Politiikka kaipaa nuorta näkemystä kokemuksen rinnalle, samoin seurakuntiin tarvitaan uutta päättäjää mukaan. Yhdessä kokoomusnuorten rintamerkissä on erinomainen lause: Arvokkaat perinteet ovat joskus olleet yhden rohkeita unelmia. Nuorten pitää päästä sanomaan sanansa oman tulevaisuutensa hoitoon. Jenny Nyman (Kokoomuksen opiskelijaliitto Tuhatkunta, pj.) piti hyvän puheen puoluekokouksessa Jyväskylässä kesäkuussa. Hän painotti sitä, että tulevaisuudessa pitää tehdä isoja ratkaisuja ja nuoret haluavat olla mukana vaikuttamassa, heihinhän nämä päätökset pitkällä tähtäimellä vaikuttavat. He haluavat olla itse mukana tekemässä päätöksiä, joiden seurauksena tuleva sukupolvi tapetaan työllä.

Keski-ikäinen päättäjistö ei saa omia itselleen koko kenttää, puhumalla käsittämättömiä ja toimimalla järjettömästi. Näillä mielikuvilla päätöksenteosta ajamme oikeasti asiasta kiinnostuneet nuoret pois. Jokapäiväiseen elämään kunnassa ja kaupungeissa vaikuttaa paikkakunnan oma valtuusto ja seurakunta paljon, valtakunnallisella tasolla eduskunnassa säädetään lakeja, joita paikallisella tasolla yritetään totetuttaa. On toki muitakin tapoja lähteä vaikuttamaan, vaikka kirjoittamalla omia ajatuksiaan ja tuomalla niitä julkisuuteen, kyllä ne aina jonkun herättävät, tai voi liittyä erilaisiin kansalaisjärjestöihin. Nuorisovaltuustot ovat hyvä paikka päästä jyvälle mahdollisuuksista. Poliittisesta päättämisestä ja vaikuttamisesta saa netistä paljon infoa, mikä puolue on perusarvoiltaan omia lähellä, kuinka niihin liitytään ja kuinka pääsee itse vaikuttamaan. Poliittiseen puolueeseen liittyminen ei tarkoita sitä, että oma ajattelu loppuu siihen ja joku muu määrää mitä saat ajatella ja miten toimit. Oman järjen käyttö on ehdotonta, puolue antaa vain verkoston samoja arvoja jakavien ihmisten kanssa.

Hammaslääkäriliitto kannattaa sokeriveroa

Suomen Hammaslääkäriliitto kannattaa suun terveydelle haitallisille makeisille ja jäätelötuotteille asetettavaa valmisteveroa  ja virvoitusjuomien valmisteveron korottamista. Hallituksen esityksessä  kaavailtu vero ei kohdennu kuitenkaan  oikein, sillä valmisteveron piiriin kuuluvat esityksessä muun muassa myös ksylitolituotteet. Ksylitolin säännöllinen käyttö on suunterveydelle hyödyllistä, sillä ksylitoli auttaa  hampaiden reikiintymisen hallinnassa. Nyt esitetyn veron piiriin kuuluisi myös monia tuotteita, kuten maku- ja makeutusaineita sisältämättömät vedet, joilla ei ole haitallista vaikutusta suun terveyteen.  Veron ulkopuolelle jäisi taas esityksessä  lukuisa joukko sellaisia tuotteita, jotka ovat suun terveydelle yhtä haitallisia kuin esim. makeiset, näitä ovat sokeria sisältävät keksit ja makeat leivonnaiset. Jäätelöihin verrattavia veron ulkopuolelle jääviä tuotteita ovat esityksessä esim. runsaasti sokeria sisältävät vanukkaat ja jugurtit.

Suun terveyden näkökulmasta selvästi paras vaihtoehto on sellainen vero, joka kohdistuu ruoko- ja juurikassokeriin siitä riippumatta, millaisten tuotteiden valmistamiseen sitä on käytetty. Tämän rajauksen ulkopuolelle jäisi ksylitoli, jonka säännöllinen nauttiminen on suunterveyden kannalta hyödyllistä ja joukko muita makeutusaineita, joilla ei ole suunterveyden kannalta haitallisia vaikutuksia. Ruokosokerin verottamisella voisi myös olla  alentava vaikutus sokerin saantiin, joka lapsilla ja nuorilla selvästi ylittää enimmäismääräksi suositellun 10 % energiasaannista.

••Suomen Hammaslääkäriliito esittää, että hallitus jatkaa esityksen valmistelua. Tärkeintä on, että vero kohdistuu tasapuolisesti kaikkiin suun terveyden kannalta haitallisiin tuotteisiin, eikä sen piiriin sisällytetä terveyden kannalta hyödyllisiä tai haitattomia tuotteita.

Valtiovarainministeriö on pyytänyt lausunnot 13.8.2010  mennessä.

Lisätietoja:

Asiantuntijahammaslääkäri, professori  Hannu Hausen, puh. 040 502 0715

Toiminnanjohtaja Matti Pöyry, puh. 050 1892

Suomen Hammaslääkäriliitto