Kiitokseni tuntemattomalle lahjoittajalle

Kiitos sinulle tuntematon lahjoittaja, joka olet luvannu lahjoittaa 15 euroa jokaista laihduttamaani kiloa kohden. Tämä hyväntekeväisyys sopii tällaiselle noin 30 vuotiaalle itsekeskeiselle ylipainoiselle.

Kaikki alkoi lehtiartikkelista, jonka joku luki minulle eilen. Taas yksi syy jatkaa uuden vuoden päätöstäni terveellisestä elämästä. Kiitos kvg-tekniikan paikkakin löytyi täältä Lahdesta helpolla, jossa sain kirjattua elopainoni paperilapulle ja oikein vielä muistilapun sain mukaan. Ettei vaan pääse unohtumaan kuinka paljon oikein painan. Hirveä tilanne!

Astuin reippain mielin ovesta sisään eteiseen ja hups, se oli täynnä kahvittelijoita. Höyrystyneiden silmälasien suojassa yritin vaivihkaa hiipiä kohti nuolen osoittamaa huonetta, jossa kohtaloni, ja toivon mukaan jonkun muunkin, ratkeaisi. Päällysvaatteita pois ja puntariin ennekuin silmälasien huuru hälvenee ja joudun kohtaan todellisuuden omana itsenäni. Ja siellä se lukema tuli. Oikein vilkkui, kun pääsi huippuunsa (toivottavasti se ei ollut error huuto vaa’an suulla). Ole siinä sitten normaalisti rentona, kun 20 kiloinen luukasa merkitsee paperiin lukemia (anteeksi sinulle, me kateelliset lihavat monesti näemme luukasoja). Ja lasien huurukin tuntui hävinneen jonnekin! Äkkiä takki päälle ja pari vaivautunutta kommenttia ja kipin-kapin ulos. Hirveä tunne. Aivan kuin olisi nähnyt painajaista jossa julkisella paikalla tajuaa olevansa alasti.

No nyt se on tehty. Vaikka jäi paha maku suuhun, sain kuitenkin taas kerran rohkaistua itseni tekemään jotain sellaista, jonka tekemättä jättäminen olis harmittanut myöhemmin. Jos toukokuussa, tai kun toukokuussa menen elämään tämän tilanteen uudelleen, toivon tekeväni sen keveimmin mielin. Ja jos olen saanut kerättyä edes yhden 15 euron satsin opetusta opettajille Nepaliin olen tehnyt jotain epäitsekästä. Tai miten sen nyt ottaa. 

Aina toitotetaan, että elämä on pieniä valintoja. Minun valintani oli tänään, että kohtasin todellisuuden ja menin “julkisesti” vaakaan ja siten lupauduin tekemään itselleni ja Nepalilaisille lapsille hyvää.  Mmmm, hyvää. Ehtisinköhän vielä käydä irtokarkkiostoksilla ennenkuin parkkiaika umpeutuu?