Kariston päiväkodissa vietettiin aistipäivää. Niinpä Runorannankin
lapset odottivat innokkaina aistipassit käsessään tapahtuman alkua.
4-vuotias Tino muisteli aistien olevan seuraavat: ruoka-aisti,
silmäaisti, korva-aisti, nenäaisti ja tuntemisaisti. Ja melko
lähellehän Tino muistelullaan osui.
Ensimmäisenä aisteista pääsi tehokäyttöön makuaisti. Lasten
maisteltavana ja arvosteltavana oli seitsemän eri makua: hapahko
viili, aikuisten lempparijuoma kahvi, makea ja ruttuinen rusina,
kirpakka sitruuna, suolainen perunalastu, tulisehko salsa sekä palanen
lumiukon suosikkinenästä eli porkkana.
Lapset esittivät maistelullaan yllättävää rohkeutta. Kahvia
arasteltiin eniten ja hivenen yllättäen suosikkimauksi nousi tulinen
salsa.
Tuntoaistin herkkyyttä testattiin mm. arvailemalla tunnustellen
kangaspussin sisältöä, tunnustelemalla erilaisia materiaaleja ja
pintoja niin kädellä kuin paljain jaloin sekä vertailemalla
ihmiskosketusta ja pallontuntua hierottaessa.
Näköaistipisteessä pääsi tarkastelemaan erilaisia esineitä ja asioita
luupin läpi sekä sai katsella kiikareilla ulos ikkunasta
kaukaisuuteen. Lisäksi sai tutkia kuvia, joissa oli jokin optinen
näköharha. Lopuksi sai kokeilla millaista olisi, jos ei näkisi. Silmät
sidottuina piirtäminen ei ollutkaan ihan yksinkertaista.
Kuuloaistin tarkkuutta kokeiltiin kuuntelemalla nauhalta erilaisia
ääniä. Tehtävänä oli kuulla ja tunnistaa kulloinenkin nauhalta
kuulunut ääni. Helppo juttu!
Hajuaistipisteessä oli pieniin purkkeihin sullottu erilaisia tuoksuja.
Tuoksuja sai arvioida näyttämällä “hymynaamaa” jos tuoksu miellytti,
ja “surunaamaa” mikäli tuoksu oli epämiellyttävä. Miellyttäviä
tuoksuja oli monta, mutta ylivoimainen inhokkituoksu oli valkosipuli.
Päivän aikana aistit tulivat taatusti kaikille tutuiksi ja hauskaakin oli!
- Minna-Maija