Taloudellinen globalisaatio. Syistä seurauksiin.

Julkaistu kirjoittajalta
Reply

 

Globalisaatiokriitikot ovat ennakoineet jo 90-luvulla globalisaation johtavan ekonomisiin kriiseihin, ympäristötuhon kiihtymiseen ja sosiaalisiin levottomuuksiin. Edellinenkin suuri globalisaatiokausi 1800-luvun lopulta 1900-luvun alkuvuosikymmenille mursi ”vakiintuneen” maailman ja johti osaltaan maailmansotien kierteeseen.

Nykyiselle globalisaatiokehitykselle on ollut tyypillistä kaupan ja pääoma- liikkeiden esteiden poistaminen. Taustalla on jo 70-luvulla muotonsa saanut äärikapitalistinen ideologia, ns. ”uusliberalismi”. Talouseliitin ja keskeisten poliittisten valtakeskusten voimin on pyritty murtamaan  markkinoiden tiellä olevia esteitä, kuten sosiaaliyhteiskuntaa, työsopimusjärjestelmiä, tasapäistävää sosiaalipolitiikkaa ja häiriöitä tuottavaa kansalaisdemokratiaa.

Vuosikymmenien mittainen projekti näyttää toistaiseksi onnistuneen niille, joiden etujen mukaista se on ollutkin. Mitä on jäänyt käteen muille tästä projektissa ? Viimeisimmät arviot kertovat ”luokkayhteiskunnan” tulleen lähemmäs, olevan jo arkitodellisuutta. Tuloerojen huima kärjistyminen on johtanut tilanteen, jossa johtavissa länsimaissa saattaa varallisuudesta 60-80% olla alle 10% hallussa. Mitä hyötyä yhteiskunnille on ollut tästä varallisuuden eriytymisestä ?  Onko hyvinvointi ja vauraus oikeasti lisääntynyt, kuten kasvavien tuloerojen kannattajat väittävät ?

Vastakkainasettelun aika näyttää alkaneen myös läntisissä yhteiskunnissa. Esimerkiksi espanjalaisten Indignados-liike (suuttuneet), Yhdysvaltojen Vallatkaa Wall Street,  raivostuneiden arabinuorten liikehdintä ja Venäjän mielenosoitukset, ovat pitkäkestoisen turhautumisen hedelmiä. On nähty jopa vihaisia ja väkivaltaan organisoivia horjutusyrityksiä.
Jopa anarkistit ovat aktivoituneet passiivisten vuosikymmenien jälkeen. Globaalin
kapitalismin sisältä nousee globaalia vastarintaa ja muutosvaatimuksia. Nyt osa
muutosvaatimuksista kohdistuu jo rakenteisiin ja systeemiin. Valtaa omistavan talouseliitin kannalta huolestuttavimpia ovat juuri nämä syvästi turhautuneiden ihmisten systeemimuutoksia vaativat näkemykset. Saattaa syntyä jopa avoimesti kumouksellista toimintaa, joka ei kaihda valikoitua väkivaltaa ja terroria.

Paniikkiyritykset pelastaa systeemivirheiden riivaama eurojärjestelmä,
on johtanut kansalaismielipiteiden syrjäyttämiseen. Käytännössä kansa on siis
niin tyhmää ettei sille voi antaa oikeutta päättää talousasioista.
Talousjärjestelmiä rakennetaan yli demokratioiden jaa avoimen yhteiskunnan
ihanne on todella uhattuna. Sijoittajavastuusta luistaminen tai vesittäminen tullee
herättämään eniten vihamielisiä reaktioita. Moni kokee euron pelastusyritysten
olevan yksityisen sijoituspääoman virheiden ja riskien sosialisoimista
valtioiden ja yhteiskuntien maksettavaksi. Euron systeemivirheestä kirjoittaa havainnollisesti Taloussanomat (Jan Hurri. Tällaisella talouden löylykisalla ei
kriisiä voiteta. 11.12).

Pääomaliikkeiden säätelyn ja kontrollin vaatimukset ovat lisääntyneet. Valtioita ei haluta enää enempää globaalien pääomaliikkeiden rengeiksi.
Protektionismi ja kansallismielisyys lisääntyvät lähes väistämättä.
Kapitalismin globalisaatio on ollut historian suurin projekti, mutta  toisin kuin eräs vitsikäs tieteilijä väitti, historia ei ole loppunut kapitalismiin. Tosiasiassa kapitalismin globalisaatiolle suurimmat muutospaineet ovat kehkeytymässä ympäristön kestokyvyn rapautumisesta, ympäristömuutoksista ja sosiaalisen järjestyksen vähittäisestä hajoamisesta. Eräät globalisaatiokriitikot(mm. Noam Chomsky) väittivätkin jo vuosikymmeniä sitten globalisaation käynnistävän turbulenssin, joka syö synnyttäjänsä.

Saattaa siis käydäkin niin että, markkinatalousjärjestelmä kumoaakin itse itseään. Syntyy uusi itsetuhon muoto, systeemikannibalismi.

Käytännössä jatkossa talouskasvua tullevat syömään ”markkinavoimien”
säätely, erilaiset pääomaliikkeisiin kohdistettavat verot, sosiaaliyhteiskunnan
turvaamisyritykset ja kasvavat pakot järjestelmien ympäristösopeutuksiin. BKT:n
supistuminen ja markkinoiden anarkia ja ”velkapyramidien” sulaminen tullevat
johtamaan kasvavaan työttömyyteen ja sosiaalisiin ongelmiin. Näinhän ei
tietenkään tarvitse käydä, jos pystyisimme muuttamaan kulutuskeskeistä uskomusjärjestelmäämme.
Systeemikannibalismin jäljiltä saattaa jäädä vain kapitalismin luuranko. Toivottavasti emme joudu lopulta rakentamaan vain sen varaan  tasapainoyhteiskuntia, joissa niukkuutta jaetaan tasaisemmin valtioiden sisällä ja globaalisti.

Peruskysymys alkaa muotoutua: Miten mukautamme materialistisen kulutusyhteiskunnan ympäristön kestokyvyn asettamiin rajoihin ?

http://www.taloussanomat.fi/talouskriisi/                 Systeemikannibalismin koko historia

http://www.taloussanomat.fi/jan-hurri/2011/12/14/uppoaako-suomi-eurolaivan-mukana/201118913/170                                         Suomen tilanne eurokriisissä

Sanojen pyhiinvaellus

Julkaistu kirjoittajalta
Reply

Pyhiinvaeltajat ovat kulkeneet kautta aikojen maiseman, tilan ja ajan läpi. Saavuttaminen on ollut mahdollista, mutta tavoite on myös saattanut jäädä saavuttamatta, löytämättä, onkin menty harhaan. Tämänkin lehden blogeissa vaelletaan mielen maisemissa.

Vaelsin läpi tämän lehden blogit ja havaitsin miten ryppyotsaisesti olen lähestynyt vaeltamista. Joten päätin lähestyä elämää kepeämmin ja kirjoitin yhden runon juuri näille sivuille.

 

Olemisen rajapintaa askelin

 

Olemisen rajapinnalla

kasvavat

merkitysten kysymykset,

etsityt sanat, tavoitellut sanat,

joita pitkin ymmärrys juoksee tavanomaisten sanojen ohi,

ohi helppojen vastausten,

käsitteiden läpinäkyviin harsoihin,

maailmoihin, kiviastioiden maailmoihin,

joissa kasvaa valkoisia kukkia,

elämän kukkia,

 ja kuoleman kukkia saviastioissa,

poltettu savi;

oranssin ja ruskean ja keltaisen poltetut värit askelissa.

Askeleeni muuttuvat hypyksi,

sanojen kaikujen perään,

kissapedon hypyksi

sanojen merkitysten labyrinttiin,

siellä, mustien silmien edessä, elämän rajapinnalle poltetut askeleet, jäljet

kopioivat itseään.

 

Pyhiinvaeltajat kulkevat elämänpuuta ylös ja alas.

 

Perussuomalaiset. Jytky rassaa Portugalia

Julkaistu kirjoittajalta
Reply

Vaihtoehdottomien ratkaisujen huutajat ovat vaienneet siitä yksinkertaisesta asiasta, että Portugalille osoitettu tuki on pääasiallisesti tuki muutamille rahoittajapankeille. Pankit ovat lähinnä Saksassa, Ranskassa ja Englannnissa. Käytännössä tämä Portugalille annettava väliaikaisen vakautusrahaston tuki kiertäisi tuettujen maiden kansantalouksien kautta takaisin rahoittajille. Rahoittajapankit ja niiden institutionaaliset sijoittajat saisivat siis pelastavaa tukea , jotta pankkeja ei tarvitsisi pääomittaa tai antaa niiden ajautua konkurssiin.

Tuki pankeille ja niiden kautta toimineille sijoittajille on rumasti sanottuna jopa markkinatalouden kiihkokannattajien oppien vastaista tukea yksityisille pankeille. Kun hätä on todella suuri, käännetään takkeja, jotta yhteiskunta pelastaisi yksityiset sijoittajat. Nämä sijoittajat julistavat markkinoiden vapautta, mutta ovat hädän tullen valmiit tulemaan kaukalolle. Voisiko sanoa ettei markkinaliberalistien röyhkeydellä ole rajaa. Ollaan siis valmiit imemään valtioilta ja kansalaisilta pääomaa omien riskien minimoimiseksi.

Tälläisen pelin jälkeen monella taitaa mennä usko markkinatalouteen siinä muodossa millaisena sitä viimevuosikymmeninä on väkisin rakennettu. Euroopan integraatiohan on ollut Euroopan taloudellista pakkoyhdistämistä ja markkinoiden avaamista markkinaliberalistien sanelemalla pakolla, jossa ei kansalaisten mielipiteitä ole juurikaan kyselty. Taloudellisella integraatiolla ja vapaiden markkinoiden autuaaksi tekeviin ominaisuuksiin uskomalla on ajettu lähinnä talousintegraatiota, jonka maksun aika taitaa olla käsissä.

Avoimien ja  vapaiden markkinoiden vararikko alkaa näyttää melko ilmeiseltä tässä eurooppalaisessa riskien sosialisoinnin näytelmässä. On mielenkiintoista miten markkinaliberalistit ovat valmiita käytännössä hyväksymään sosialisoinnin, kun pankkijärjestelmät saavat suorittaa sen. Pankkijärjestelmän riskien siirto valtioiden ja kansalaisten maksettavaksi on käytännössä riskien sosialisointia. Ja tässä pankkien pelastusoperaatiossa ovat kunnostautuneet erityisesti edellisen hallitusrintaman kokoomus ja  markkinoiden autuuteen uskova rintamajohtaja Jyrki Katainen. Kataisen juoksupoikamentaliteetti euroopalaisten talouspäättäjien kerskellä on monien mielestä aika järkyttävää. Miten voi tämä sympaattinen nuori mies olla niin hyväuskoinen ja ideologisessa paatoksessaan epälooginen.

On ilmeisesti astuttu loputtomien tukien kaltevalle pinalle. Olisi ehkä sittenkin ollut parempi antaa markkinatalouden “parhaiden” käytänteiden hoitaa asia siten kuin se aidossa markkiinataloudessa kuuluisikin hoitaa – riskipankkien pääomittaminen tai rehellinen konkurssi. Tekisihän se todella kipeää eurooppalaiselle taloudelle, työllisyydelle ja markkinatalousmallin uskottavuudelle. Ennen kaikkea se tekisi todella kipeää niille maille, jotka eivät ole halunneet ideologisista syistä kontrolloida rahoitusjärjestelmiensä anarkiaa, ahneutta ja yhteiskuntia halveksivaa saalistamista.

Kaiken tämän taustalla on ollut markkinaliberalistien ideologinen pakkopyrkimys rakentaa kaupalle, markkinoille ja pääomien vapaalle liikkuvuudelle mahdollisimman avoin ja pidäkkeetön toimintaympäristö. On haluttu rakentaa markkinaliberalistista vapauden, yrittämisen ja voittojen maksimoinnin paratiisia. On haluttu antaa harvoille mahdollisuus ja oikeus saalistaa yhteiskuntien ja valtioiden kustannuksella. Tässä vaiheessa voidaan sanoa , että markkinaliberalistien suuressa projektissa ovat hävinneet valtiot ja tavalliset kansalaiset.

Herää lähinnä kysymys, vieläkö on niitä yksinkertaisia tai markkinauskossaan niin ehdottomia, että haluavat antaa edelleenkin pankki- ja finanssijärjestelmille sekä mystisille markkinoille “vapauden” tuhota yhteiskuntia ja ihmisiä. Markkinoiden säätelyä vastustavat varmaan kokoomuksen kiivaimmat markkinauskovaiset ja “tosiporvarit”, joille ideologia on järkiajatuksia tärkeämpi.

Vaikka en olekaan perussuomalaisten kannattaja, toivon ettei Soini ryhdy takinkääntäjäksi ja ajaudu mukaan tähän vaihtoehdottomien uskomusten pakkoliturgiaan. NYT OLISI PERUSSUOMALAISILLA MAHDOLLISUUS TEHDÄ HISTORIAA JA AUTTAA MÄÄRITTÄMÄÄN PORTUGALIN VÄLIAIKAISEEN TUKEEN SIJOITTAJAVASTUUN PERIAATE .  Se tekee tosin kipeää, mutta lienee parempi tervehdyttää talousrakenteita rytinällä kuin hivuttavalla kitinällä. Varsinkin hidas hivutus voi sysätä Euroopoan todella pitkään ja syvenevään lamaan. Sen jälkeen Euroopan taloudellinen valta on lopullisesti menetetty.

Terrorismi luikertelee ydinvoimaloihin

Julkaistu kirjoittajalta
Reply

Lähiaikojen ydinvoimalakeskusteluissa on tuotu esille asia, josta on yritetty vaieta, jotta ongelmaa ei olisi. Kysymys on kybersodasta tai vähintäänkin terroristien pyrkimyksestä vahingoittaa ydinvoimaloita järjestelmään ohjelmoidun haittaohjelman avulla. Iranin ydinohjelmaa on jo onnistuttu vahingoittamaan tällä menetelmällä.

Terrorismin uudet muodot kumpuavat ekoterrorismista ja talousjärjestelmään itseensä kohdistuvasta vihamielisyydestä. Terrorismin logikka on yksinkertainen; uhrataan riittävän näyttävästi, jotta saataisiin haluttu tulos. Vahingon on oltava todella näyttävä ja pelkoa synnyttävä, jotta se tehoaisi. Terrorismi kasvaa etujoukkoajattelusta; he ovat väärässä ja me oikeassa, pelastamme maailman.

Erityisesti kapitalistisen talousjärjestelmän rakenteellinen kriisiytyminen ja pahenevat yhteiskunnalliset ristiriidat, ovat ruokkimassa vastarintaa. Talousjärjestelmä näyttäytyy kasvottomana, lähes voittamattomana ja ennen kaikkea sokean itsetuhon järjestelmänä, joka ei kykene järkiperäisesti uudistamaan itseään. Ympäristötuhon, ekologisen kriisin ja kasvun rajojen tosiasiat eivät riitä muuttamaan kasvuteorioihin uskovien päättäjien ideologiaa.Tämän vaihtoehdottomaksi koetun talouskasvuopin vastustamisesta kasvanee tulevaisuuden uudenlainen terrorismi.

Yhteiskuntapoliittisesti suuntautuneet terroristit tähtäävät väkivaltaisin menetelmin provosoitavaan levottomuuteen, joka jouduttaisi järjestelmän kriisiytymistä ja viimekädessä sen hajoamista. Nämä terroristit eivät kuvittele kykenevänsä murtamaan järjestelmää terrorilla sinänsä, vaan pyrkivät edistämään järjestelmän sisäisistä ristiriidoista kasvavia itsetuhoisia piirteitä. He tähtäävät perimmmiltään siihen, että järjestelmä murtaisi itsensä  rakenteellisten ristiriitojensa kärjistymisen kautta.

Kapitalismin vastainen ekoterrorismi ammentaa voimaansa luontokeskeisestä ideologiastaan. Katsotaan, että talousjärjestelmä, joka tuhoaa luontoa ja tulevien sukupolvien elinmahdollisuuksia ja vaarantaa ydinvoimalateknologiallaan elämää, on niin vaarallinen, että sen horjuttaminen on ekoteko maapallon pelastamiseksi.

Nämä tulevaisuuden terroristit yrittävät iskeä järjestelmän niihin solmupisteisiin, joissa aiheutetulla vahingolla saadaan suurin mahdollinen vaikutus. Strategisesti kysymyksessä on energianhuolto, viestintäjärjestelmät ja strategisen informaation hallintajärjestelmät. Strategisiin kohteisiin kuuluvat myös  ydinvoimalat.

Ja nyt tullaan otsikon asiasisältöön; on mahdollista, että tulevaisuudessa terroristeille on edullisinta ja jopa helpointa iskea ydinvoimaloiden ohjelmointi- ja hallintajärjestelmiin. Kannattaa muistaa, että viimevuosina taitavat hakkerit ovat murtautuneet moniin maailman parhaiten suojattuihin järjestelmiin. Näiden leikkimielisten hakkereiden takaa kurkistaa kuitenkin myös rationaalinen ja häikäilemätön terrorismi. Ehkäpä se vaarallisin vihollinen on sittenkin järjestelmän sisällä; se luotettu ammattilainen, jonka taustassa mikään ei kerro siitä mitä hänen päässään oikeasti liikkuu. Terrorismin tehokkainta logiikkaa on kasvaa sisälle järjestelmään. Terrorismin ideologinen käännytystyö toteutuu luultavasti rationaalisella harkinnalla, päättelyllä ja syvästä pettymyksessä talousjärjestelmän oikeutukseen.

Talousjärjestelmä on niin riippuvainen energiasta, että se luultavasti jatkaa tätä korkean tason uhkapeliä ydinvoimaloilla. Keskellä Eurooppaa tai Yhdysvalloissa “aiheutetun” laajamittaisen ydinonnettomuuden miljoonat uhrit, mittaamattomat taloudelliset vahingot ja kaaos voivat suistaa talousjärjestelmän niin syvään lamaan, että sieltä ei enää nousta nykyisen kaltaiseen arkitodellisuuteen.

Ydinvoimalat on talouskasvun pakkosanelema riskisijoitus

Julkaistu kirjoittajalta
12

Taas jälleen kävi se mitä on pelätty, odotettu ja pidetty todennäköisenä. Lisää on luultavasti odotettavissa tätä ydinteknologiauskovaisten painajaista. Lisää voimalaitoksia on rakenteilla, suuri joukko vanhenee ja joissakin voimalaitoksia on havaittu turvajärjestelmän puutteita. Oma lukunsa on myös terroristien iskujen mahdollisuus ja jopa kyberterrorismi, joka saattaa onnistua häiritsemään toimivan voimalan turvajärjestelmiä, niin että todella iso paukku voi olla totta, joskus. Pahin skenaario on tietenkin, että ennalta arvaamattomasta syystä johtuva vahinko, voimalaitoksen sisäinen sabotaasi tai järjestelmän pettäminen johtavat isoon räjähdykseen keskellä kymmenien miljoonien ihmisten asuttamaa Eurooppaa.

Jos näin kävisi, ei ydinonnettomuuden aiheuttamia kustannuksia saataisi korvattua ja kustannusten suuruus mitätöisi kerralla kaikki ydinvoiman laskennalliset hyödyt. Puhumattakaan varastoinnin aiheuttamista todellisista kustannuksista tuleville sukupolville.

On mahdollista, että nykymuotoinen ydinvoimalla tuotettu energia on ihmiskunnan tappiollisin, vaarallisin ja tuhoisin projekti.

Taloudellisen kasvun pakko ja kulutuksen lisäämisen pakko ajavat energiatuotannon lisäämiseen. Energian käytön tehostaminen taas ei ole paljon muuta kuin kosmetiikkaa.  Talousjärjestelmä on todella vaarallisesti riippuvainen öljystä ja muista fossiilisista energialähteistä. Niiden korvaaminen muilla vaihtoehtoisilla ja teknisesti mahdollisilla energialähteillä on niin valtava projekti etteivät yhteiskunnat kestäisi sen läpivientiä edes parin vuosikymmenen mittaisena projektina. Energiantuotannon aiheuttama ja jouduttama ympäristön pilaantuminen jatkunee käytännössä muuttumatonta uraa.

Tässä lähes vaihtoehdottomassa tilanteessa on ymmärrettävää, että ydinvoimaan panostetaan erittäin suurista riskeistä huolimatta. Energiaa täytyy saada, jotta taloudellinen kasvu jatkuisi ja vältettäsiin taloussysteemin vakavat häiriöt tai jopa romahdus. Oikeastaan markkinatalouden kohtalon keskeiset tekijät ovat finanssijärjestelmän vakaus, virtuaalivarallisuus, jatkuvan kasvun pakko ja energian saannin turvaaminen. Niiden ratkaisun mukana järjestelmä joko pysyy tai rapistuu, tai jopa kaatuu.

Ydinvoiman riskit saattavat realisoitua lähiaikoina laajemminkin ja se on synnyttämässä ihmisissä pelkoja, jopa hysteriaa. Myös ydinvoiman kannattajilla on hätä. On mahdollista että tämä onnettomuus, ja muutamat muut mahdolliset, kääntävät massojen asenteet pysyvästi ydinvoimalle vihamielisiksi. Ihmiset tajuavat kyllä ydinvoimaenergian riskit, mutta se oman taloudellisen “hyvinvoinnin” turvaaminen on toistaiseksi mennyt järjen ja tulevista sukupolvista välittämise yli. Eihän siihen muuta voi todeta kuin, että mitä sanoisikaan haudan takaa lapsilleen, tai lapsenlapsilleen, kun suuren ydinonnettomuuden jälkeen joukkohautoja täytetään pahoin vahingoittuneilla ja tuskallisesti kuolleiden ruumiskasoilla. Ja tämäkin on ihan pätevä skenaario, joskin pahimman mahdollisen onnettomuuden seurauksena.

Kysymys kuuluukin, kenen valtuutuksella, millä oikeutuksella ja millä etiikalla meille ja tuleville sukupolville rakennetaan näin suurta riskiä vain siksi, että saataisiin rakennettua enemmän aineellista “pahoinvointia” ja kulutettavaa RIHKAMAA, JOKA EI NÄYTÄ ENÄÄ TÄSSÄ VAIHEESSA TEKEVÄN IHMISIÄ YHTÄÄN OMNNELLISIMMIKSI. Kaiken lisäksi ekologiset kasvun rajatkin on jo ylitetty ja tulevaisuuden etätasainen taloudellinen kasvu näyttäisi vain lisäävän ympäristön globaalia tuhoutumista ja vakavia sotilaallisia konflikteja.

Jatkuvan kasvun itsetuhoisa pakko näyttäisi riistäytyneen järjestelmän hallinnasta. On ilmeisesti mentävä tappiin saakka, jotta taloudellista tuotantoa ja kuluttamista alettaisiin rajoittaa. Sitä ennen nämä kasvun nimeen vannovat teknologiauskovaiset ja markkinauskovaiset saavat mielin määrin mellastaa talousliberalismin ja kaiken ratkaisevan teknologiauskonsa kanssa. Ja massat seuraavat vikisten perässä.Tämä on todellista kuolemantanssia pillipiiparin perässä.

On toivottavaa, että tämä ja muut mahdolliset ydinonnettomuudet pakottavat kuluttajat vaatimaan turvallisempaa tulevaisuutta. Talousjärjestelmän vaikuttajatahot yrittävät kaikin mahdollisin keinoin kylvää disinformaatiota , vaikuttaa indoktrinaatiolla ja kuluttajien elintason alenemisen pelolla, jotta ydinvoimaa rakennettaisiin jatkossakin. Kysymys on todella markkinatalousjärjestelmän tulevaisuudesta.

Nuoret haastavat kapitalistisen mallin

Julkaistu kirjoittajalta
10
 

Monien ennakointien ja analyysien mulkaisesti arabivaltioiden demokratiapyrkimykset ja vallankumoukset kaatavat lännen tukemia diktatuureja. Länsivalloilla on todella peiliin katsomisen paikka. Onko tehty strateginen virhearviointi, kun on tuettu vuosikymmeniä korruptoituneita diktaattoreita vakauden ja energiaturvallisuuden takia. On mahdollista, kuten diktaattoreille kävi, käy myös länsimaille, tehtiin liian myöhään se mikä olisi pitänyt tehdä jo paljon aikaisemmin. On mahdollista, että koulutetut ja sivistyneet nuoret muistavat länsimaiden diktaattoreille antaman tuen. He tullevat syyttämään länsimaita tuesta diktaattorien harrastamalle terrorille, joukkomurhille ja kidutuksille. Miten näihin kysymyksiin pystytään vastaamaan eettisesti ja ideologisesti uskottavalla tavalla ?

Arabivaltioiden maltillisten massojen joukosta on nousemassa turhautuneiden ja lännen arvoihin vakavasti pettyneiden nuorten joukko, joka etsii elämälleen tarkoitusta muualta kuin tavaroiden kyllästämästä länsimaalaisesta kulttuurista. Rehellisesti ja käsi sydämellä, mitä todella syvää, merkittävää ja eksistentiaalista länsimaiden materialistisessa “hetkessä” elävällä ja rakenteellisesti kriisiytyneellä talousjärjestelmällä on tarjottavanaan kehitysmaiden ja kehittyvien maiden nuorille?

On houkuttelevaa sivuuttaa länsimaisen materialismin ja kapitalistisen arvomaailman kritiikki viherhörhöjen ja anarkistien kapinajuttuina, mutta ongelma onkin siinä, että  kasvava joukko kehittyvien maiden nuorisoa kyseenalaistaa länsimaiden mallin toteuttaa hyvinvointia rajoitetulle määrälle maapallon ihmisiä. Tosin enemmistö nuorisoa toimii kuten kaikkialla, sopeutuu, mukautuu ja sisäistää melko kritiikittömästi hallitsevat arvot. Kapina kasvaakin jossain muualla. Pienten joukkojen ideologinen liikehdintä on ollut aiemminkin historiassa  enne suuremmista murroksista ja vallankumouksista. Kaupallisin termein ilmaistuna, kysymys on heikoista markkinasignaaleista. Vallankumousten heikot signaalit voimistuvat länsimaisen mallin kritiikissä.

Ydinkritiikki kulminoituu keskeisiin näkemyksiin:

1. Maapallon ympäristö ei kestä jatkuvaa tuotannon kasvua ja kuluttamisen lisäämistä.

2. Köyhtyvät ja lisääntyvään kurjistumiseen uppovat maat, ja ennen kaikkea niiden nuoriso, eivät hyväksy maailmanlaajuista eriarvoisuuden ja  vaurauden kärjistymistä.

3. Kapitalistinen malli johtaa ekologiseen ja sosiaaliseen ja poliittiseen  katastrofiin.

4. Rajoitetulla maapallolla vastuu on yhteinen. Niukkuus ja köyhyyskin on jaettava yhteisesti.

5. Avoimet tietoympäristöt murtavat vanhan vallan ja ideologian rakenteet. Paluuta ei ole enää massojen hallitsemiseen tietämättömyyden ja manipulaation avulla. Massojen  kapina on alkanut.

6. Aktivistien joukko taistelee kaikin mahdollisin keinoin ja menetelmin oikeudenmukaisuuden toteuttamiseksi, yksilöiden vapauden puolesta ja alistavan vallankäytön totalitarismia vastaan.

 

Vahvistuvien näkemysten mukaan seuraavana ovat vuorossa Kiinan totalitarismi ja Intian mittava demokratiaharhautus. Venäjän mafiavaltiokin odottaa vuoroaan nuorison kapinassa. Ihmiskunnan historiassa on suuria hetkiä, jolloin imperiumit sortuvat ja uudet ymmärryksen mallit ryöpsähtävät esiin vanhojen totuuksien ja valtarakenteiden alta.

Kapitalismin globalisaatio on auttanut maailmankylän yhdistymistä, tiedon leviämistä, demokratian aatteen hyökyä ja ennen kaikkea kapitalistisen mallin itsensä kyseenalaistamista. Maailma, luonto ja tulevaisuus eivät kestä kapitalismia. Kapitalistisen kehitysvaiheen suurimpia ansioita on ollut se, että se on synnyttänyt sen itsensä tuhoavat ristiriidat. Mitä kapitalismin jälkeen ? Siinä lienee tulevaisuutta kokeva ydinongelma.

 

Tyytymättömät ja vihaiset nuoret vaativat muutosta. Systeemin oikeutus kyseenalaistetaan. Vaaditaan oikeudenmukaisuutta, todellista demokratiaa ja rahoitusjärjestelmiä vastuuseen virheistään. Espanja.

 

MARKKINOIDEN ANARKIA ON ALKANUT NÄÄNNYTTÄÄ IHMISIÄ NÄLKÄÄN

Julkaistu kirjoittajalta
12

Tämä autoritaaristen arabimaiden levottomuus ja vapauden hyöky ei tullut yllätyksenä. Kyllä sosiologit ja eräät skenaariolaitokset ovat tätä ennakoineet jo pitkään. Tätä on ennakoitu jopa CIA:n omissa skenaarioissa. Yllätys saattoi olla ehkä se, että levottomuus tuli jo nyt. Ulkoministeri Alexander Stubb on selväsanaisena miehenä todennut vanhan tunnetun asian, että länsimaat(etunenässä USA) ovat tukeneet näitä autoritaarisia diktatuureja ja joutuvat nyt katsomaan peiliin. Näissä maissa ei ole vahvaa oppositiota korvaamaan nopeasti hajoavia valtarakenteita. Ongelmaa voi vielä tarkastella siten, että tämä länsimaiden diktatuurille antama taloudellinen apu on pitkittänyt sortoa ja terroria. Kysymyksessä on poliittisen strategian perusongelma, annetaanko etusija demokratialle ja ihmisoikeuksille vai  vakaudelle ja kannattaville taloussuhteille.

Pahimmillaan sijoituskeinottelun alistamat ruokamarkkinat tullevat kärjistämään anarkiaa sitä mukaa kuin ruan hinta nousee ja nälkäkuolemat alkavat yleistyä. Maailmanpankki, joka on ollut eräs rajoittamattoman kapitalismin pakokottaja ja siten edistämässä syvenevää anarkiaa, väkivaltaa ja kapinoita, varoittelee jo omien tekemistensä seurauksista. Arviolta yli 40 miljoonaa ihmistä on vajoamassa tässä vaiheessa nälkäkurjuuteen vapaiden markkinoiden ja vapautettujen ruokakeinottelumarkkoiden autuudessa. Tämä on eettisesti vakava kysymys rajoittamattoman kapitalismin matkasaarnaajille. Saattapa olla niin, että markkinoiden anarkia on jo riistäytynyt hallinnasta. Globaalin anarkian aika on mahdollisesti alkanut ja voipa olla, että Kiinankin järjestelmä vielä tutisee massojen kapinasta.

Avoimien verkkoympäristöjen vahvistuminen ja nuoren vihaisen sukupolven esiinmarssi murtaa selvästi vanhoja valtarakenteita kaikkialla maailmassa. Uudenlainen henkinen virike kyseenalaistaa vanhat salailukulttuurit, myös Suomessa. Tässä vanhassa salailukulttuurissa ulkopolitiikka ja kansainvälinen politiikka on ollut peitettyä, kätkettyä ja jopa valehdeltua.

Yhdysvallat kävi aikanaan patoamistaistelujaan kommunismia vastaan. Edes silloin ei haluttu tunnustaa vallankumousten, kapinoiden ja kommunismin kasvavan yhteiskunnallisista ja taloudellisista ristiriidoista ja sorrosta. Sama näköalattomuus taitaa vaivata edelleen näitä ekonomisesti orientoituneita politiikkoja, joilla on erittäin suuria vaikeuksia nähdä levottomuuksien yhteiskunnallisia taustoja. Lähes poikkeuksetta sortojärjestelmät ovat kukistuneet, usein väkivalloin. Autoritaarisilla valtakoneistoilla kun on ollut tapana pitkittää valtaansa yli sen rajan, jonka jälkeen väkivaltainen kumous muuttuu väistämättömäksi. Edes sekulaari ja demokraattinen kumous Egyptissä ei merkitse automaattista tietä kypsään demokratiaan. Jos taloudellinen tilanne edelleen kurjistuu, työttömyys pysyy korkealla ja kahlitsemattoman talousglobalisaation aiheuttamat ristiriidat kärjistyvät, ajautunevat vapautuneet maat islamilaiseen fundamentalismiin.

Länsimaita rasittaa suhteissaan Kiinaan ja Venäjään sama jakomieleinen ristiriita: tuetaanko vapauspyrkimyksiä, ihmisoikeuksia ja demokratiaa, vai asetetaanko taloussuhteet ensimmäiselle sijalle. Länsimaat vaikenevat historian pahimpiin valtiorikoksiin ja massamurhiin syyllistyneen Kiinan kommunistisen puolueen vallasta. Ne vaikenevat myös Venäjän perkaamattomista massarikoksista. Kaksinaismoralismi vie uskottavuuden lännen moralismilta. Tähän moraalivajeeseen tukeutuvat idän vallankumousliikkeetkin propagandassaan.

Perimmiltään johtavat länsimaat eivät halua demokratiaa mihinkään autoritaariseen maahan, koska demokratia tuo mukanaan epävarmuutta ja ennakoimattomuutta. Ja energiariippuvaisen lännen talousedut vaarantuvat. Stubb totesi äskeisessä haastattelussa, että nämä autoritaariset maat eroavat paljon toisistaan ja suhteet niihin ovat erilaisia. Joten kiinalaisen ja venäläisen diktatuurin tukeminen jatkuu. Ikävintä tässä rikollisvaltioiden tukemisessa on se, että tavalliset kansalaisetkin tukevat näitä ihmisoikeusrikkomuksia lomailemalla näissä maissa tai tekemällä yhteistyötä. Sivistysihanteiden ja kasvatusvastuun kannalta vakavaa on erityisesti oppilaitosten tekemä yhteistyö diktatuurien kanssa. Tästä kaksinaismoralismista eivät Lahden seudun ammatilliset oppilaitoksetkaan pääse pyristelemään irti. Se vanha kysymys on edelleen avoin, olisiko tehty muinoin samoista lähtökohdista yhtä innokkaasti yhteistyötä myös Etelä-Afrikan ja Natsi-Saksan kanssa ?

 

Diktaattorit tuhoavat kansalaisiaan. Nuoriso on monissa maissa valmis kumoamaan alistajansa jopa väkivaltaisesti. Syyria on tällä hetkellä taistelutanner.

PAAVO LIPPONEN JA MAANPETOKSELLISTA TOUHUILUA ?

Julkaistu kirjoittajalta
Reply

Eduskunmnan entinen puhemies ja auringonlaskun vaikuttaja Paavo Lipponen on ollut yhteydessä vieraan maan lähestystöön ilmeisestikin ohi ulkopoliittisen johdon. Vanhaan aikaan,kun Suomi oli suomettunut, ja suhteita Neuvostoliittoon hoidettiin itäisen suurlähetystön kautta, oltiin toisinaan tekemässä maanpetosta. Mitenhän ne läntiset yhteydet näistä itäyhteyksistä’ eroavat? Eivät luultavasti paljoakaan.

Samaa maanpetoksellisuuden rajat ylittävää yhteistyötä tehtiin luultavasti lännen tiedustelupalveluiden, sotilasasiamiesten ja suurlähestystön “kuuntelijoiden” kanssa. Yhdysvaltojen suurlähestystö lienee ollut läntisen tiedustelun avainpesäkkeitä. Tosin ymmärrän aika pitkälle, että näistä läntisistä maanpetostouhuista vaietaan. Olihan se silloin osin ymmärrettävä yritys varmistaa Suomen selusta länteen “itäistä uhkaa vastaan”.Yleisen uskottavuuden takia myös länsipetoksista pitäisi kuitenkin keskustella siinä missä DDR-maanpetoksista ja Neuvostoliiton suurlähestyöstön tiedustelusta. Joten Paavo Lipposen tekemiset ansaitsevat tulla tarkempaan läpivalaisuun.

Paavo Lipposen elämäntyön jälkiarviointi on hiljalleen käynnistymässä. Saattaa olla, että jopa demarit päättyvät siihen johtopäätökseen, että Lipponen oli onnettomuus koko vasemmistolaiselle työväenliikkeelle. Niin väkevästi hän ajoi oikeistolaista marlkkinaliberalismia Suomeen. Demarit makselevat nykyään myös lipposlaisen oikeistopopulismin jälkilaskuja.

Saattaa olla myös niin, että lipposlaisen ylimielisyyden ja kansalaisia halveksivan ylimielisyyden takaa paljastuu muutakin kuin vain ujon miehen suojaroolit. On mahdollista, että Lipponen amerikkalaisen “veljeskunnan” elitismin edusmiehenä ei näe tavallisilla köyhillä kansalaisilla muuta merkitystä kuin olla demokratian kulissien takaajana.

Aatteiden kierrätys ja takin kääntäminen on ollut muodissa reaalisosialismin romahtamisen jälkeen. Nyt uumoillaan kasvun rajoihinsa takeltelevan velkavetoisen kapitalisminkin hajoavan globalisaation luovassa tuhossa. Joskus on odotettavissa lisää oikeistopopulistisiakin takinkääntäjiä. Siihen tosin voi mennä vielä pitkään. Lyhyellä tähtäimellä jäämme vain odottelemaan millaisia takinkääntötemppuja lipposlaisessa perinnössä rypevä demarijoukko tekee.

Massojen kapina uhka länsimaille ?

Julkaistu kirjoittajalta
11

Viimepäivinä on tosiaankin nosteltu esiin sitä dominonappulateoriaa, sitä samaa jolla amerikkalaiset aikanaan oikeuttivat patoamissotansa kommunismia vastaan. Eihän se käytäntönä ole kuollut. Mitä muutakaan nämä sodat Afganistanissa ja Iranin painostustoimet ovat. Patoamissodat johtivat moniin tuloksiin, ei vähiten uhrien osalta, Vietnamissakin kuoli useita miljoonia “vinosilmiä”. Ja samalla amerikkalainen sivistys putosi historiansa syvimpään likakaivoon. Eikä ole vieläkään sieltä pinnalle päässyt.

Nyt on vain toivottava etteivät amerikkalaiset laajenna kiihkoissaan patoamistaistelujaan koko islamilaista kulttuuria koskevaksi. Onhan amerikkalaisilla kysymyksessä suuret edut ja mahdollisuus todella suuriin tappioihin. Varsinkin amerikkalaiset yhtiöt voivat menettää öljybisneksensä ja todella tuottoisan yhteistyön näiden maiden diktaattorien kanssa.

Demokratiavaatimukset ovat todella myrkkyä amerikkalaisille. Demokratialla kun on tapana lyödä yli, ainakin amerikkalaisten mielestä. Useinhan demokraatit ovat vaatineet monikansallisten yritysten kansallistamista tai ainakin niiden toiminnan kontrollointia. Tämä ei tietenkään ole sopinut edes näiden korruptoituneiden maiden diktaatoreille. Yhteisestihän ne yritykset ja diktaattorit ovat kansoja kurjistaneet ja voittojaan siirtäneet ulkomaille, pois demokratian ulottuvista. Paljon on kansoille kuuluvaa varallisuutta valunut Sveitsiläisille ja amerikkalisille tileille.

On luultavaa etteivät amerikkalaiset halua mitään demokratiaa tai vapauksia arabimaihin, koska saatu vapaus kyseenalaistaa amerikkalaisen vapaustulkinnan ja ennen kaikkea amerikkalaisten yritysten edut näissä vapautuneissa maissa. Vapaus ja demokratia eivät oikeasti ole olleet koskaan amerikkalaisten yritysten ja hallinnon tavoittelemia ydinarvoja.

Nyt on kuitenkin sellainen tilanne etteivät nämä pahasti korruptoituneet ja amerikkalaisten tukemat diktaattorit pystyne enää patoamaan demokratiapyrkimyksiä. Tyytymättömien nuorten massat vyöryvät televisoasemille, hallitusrakennuksiin ja turvallisuuskoneiston kuulusteluhuoneisiin. Aalto voidaan lyödä takaisin ehkä kerran, kahdesti, mutta massojen ylivoima vyöryy eliitin huvilakaduille ja palatseihin.

Samanlaista massojen kapinaa tultaneen näkemään tulevaisuudessa yhä enemmän, kun globalisaation edesauttama kurjistuminen ja ympäristön tuhoutuminen syövät massojen elämisen mahdollisuuksia. Tällaiseen anarkiaan, kapinoihin ja markkinaliberalistien rakentamaan talousideologiseen ansaan se kapitalismikin vähitellen sortuu, uskon.

Eihän näitä ihmiskunnan tyytymättömiä massoja saada rauhoittumaan muuten kuin antamalle heille elämään tarkoituksia, toivoa, leipää ja tulevaisuutta. Millään ymmärrettävä’llä logiikalla on vaikea kuvitella miten tämä paisuvien väestöjen synnyttämä paine voitasiiin ratkaista. Se nyt näyttäisi globalisaatioprosessin tässä vaiheessa ilmeiseltä ettei se ratkaisu ole ainakaan kapitalistinen malli. Tietenkin nämä markkinauskovaiset väittävät ettei ole muuta mahdollisuutta kuin kasvattaa tuotantoa, luonnon hyödyntämistä ja kulutusta. Tämän uskonmaailman epäloogisuuksiin ja uskomuksiin on turha puuttua enempää.

Eivä ne kurjistuvat massat tule hyväksymä’än muissakaan kumouksissa kansojen välisen varallisuuden kasvamista, eivät yritysten mielivaltaa, eivät läntisten suurvaltojen  taistelua menetettyjen asemien takaisin valtaamiseksi.  Länsimaat, etunenässä Yhdysvallat, on taistelunsa hävinnyt. Kansojen varallisuutta ei rajallisella maapallolla voida jakaa enää niin epätasaisesti kuin tähän menessä – se johtaisi moniin katastrofeihin, sotiin ja ympäristön vaurioitumiseen. Uusi vastaus on kansojen varallisuuden jakaminen. Köyhyys tuhoaa yhteiskuntia, ympäristöä ja pakottaa massat kapinaan rikkaita maita, diktaattoreja ja kapitalismia vastaan.

Oikeastaan kapitalismia ei tuhoa Marx, ei Engels, eikä edes vallankumouksellinen Lenin, vaan   luonto ja ympäristön kestokyvyn ylittyminen. Kurjistuvien massojen, erityisesti nuorien ihmisten, kapinat ovat alkusoittoa levottomuuksien ajalle. Kapitalismin globalisaatio alkaa syödä synnyttäjäänsä. Se on jonkinlaistsa huvittavaa dialektiikkaa, teoriaa tai totta, mutta ne kumouksen anarkistiset voimat näyttäisivät syntyvän usein järjestelmän itsensä ristiriidoista ja järjestelmän sisältä.

Israel puristuu islamilaisten vallankumousten väliin

Julkaistu kirjoittajalta
Reply

Islamilaisten valtioiden nykyrakenteet hajottava kapina ja levottomuus ja vallankumoukset ovat ovella. On ollut jo pitkään selvillä etteivät nykyiset islamilaiset valtiot tule kestämään niitä väestöpaineita, joita nuorten työttömien massat ja elinolosuhteiden yleinen kurjistuminen tullevat aiheuttamaan. Dominopalikoiden ketju on ilmeisesti lähtenyt liikkeelle Tunisiasta. Epävakaita maita ovat useimmat Pohjois-Afrikan islamilaiset valtiot ja Irak, Iran sekä Afganistan.

Suurimpia uhkia lännen kannalta on kuitenkin Pakistan. Sen ydinase, sotilaallinen voima ja islamilaisten soluttautuminen maan armeijaan takaavat sen, että maa menetetään jossain vaiheessa radikaaleille islamilaisille.

Globalisaation edesaiheuttama laajempikin kurjistuminen ja yhteiskunnallisten ristiriitojen kärjistyminen tullevat takaamaan senkin, että kapitalistisilla järjestelmillä ei ole annettavana mitään hyviä esimerkkejä näille romahtaville valtioille. Väestöpaineiden ja elinolosuhteiden kurjistumisen aiheuttamat ympäristöongelmat lisäävät ympäristösotien ja levottomuuksien määrää. Muuttopaine Eurooppaan kasvaa sietämättömiin mittasuhtesiin.

Radikalisoituvan puolikuun maat Euroopan ympärillä ja Venäjän reunamilla sekä Venäjän sisällä tullevat aiheuttamaan entistä enemmän paineita lännelle. Euroopan taloudellinen asema näyttää murenevan nopeasti ja samalla sen poliittinen painoarvo vähenee. Turkin voima taas  on kasvamassa merkittävästi. Heikkenevä Eurooppa houkuttelee islamilaisen vallankumouksen horjutustaistelijoita. Eurooppa on lännen puolustuksen heikko lenkki.

Islamin valloitussotien pihtiliike jäi aikanaan kesken. Islamin renessansin uutta nousua on pohdittu historioitsijoiden joukossa pidempäänkin. On mahdollista, että islamin valloitussotien uusi strategia on syntymässä islamilaisten radikaalien ideologioissa. Islamilainen maailmanvallankumous, eräänlainen islamilainen internationaali, olisi vastaus Koraanin käskyille. Islamia tulee levittää yli koko maapallon. Se on islamilaisten lähetystehtävä. Jos islamilaisissa maissa uskonnolliset ideologit onnistuvat rakentamaan uskottavan sillan Koraanin valloitussuurien ja maailmanvallankumouksen välille, on islamin uusi renessanssi syntynyt.

ISRAELIN JA PALESTIINALAISTEN RATKAISEMATON KRIISI NÄYTTÄÄ VAIN PAHENEVAN. Islamilaisten valtioiden valtarakenteiden murtuminen tullee nostamaan monissa maissa valtaan uusia voimia, jotka eivät ole sidottuja entisten vallanpitäjien tavoin vain palestiinalaisten muodolliseen tukemiseen. Israel tullee ajautumaan entistä ahtaammalle ja mahdollisesti jopa Yhdysvaltojen “juutalaislobby” menettää painotusvaltaansa, kun Yhdysvallatkin joutuu määrittämään suhteensa palestiinalaisiin uudelta näkökulmalta. Öljyn saannin tutrvaaminen näistä vallankumouksen läpikäyneistä islamilaisista valtioista voi pitkällä tähtäimellä murtaa Israelin erityisaseman. Tämä joidenkin fundamentalistikristittyjen hellimä Harmagedon on silloin varmaankin lähempänä kuin koskaan ?

Miten nämä kansakunnat kasvavat ymmärtämään toistensa arvokkuuden ?