Kategoria arkisto: Pelsu

Lennossa ja iholla

Julkaistu kirjoittajalta

Iholla ollaan. Ihan toisissamme kiinni. Tankataan läheisyyttä. Ollaan vaan. Hengitellään.

Näin on mennyt meillä nyt pari viikkoa. Syysloma. Ja arkeen paluu. Meidät kaikki löytää samasta huoneesta koko ajan. Tai vähintäänkin vierekkäisistä. Ei maltettaisi olla erossa toisistamme ollenkaan.

Kai tämäkin on joku vaihe. Surun. Tai kriisin. Tai elämän.

Lokakuun alussa Suuren Päätöksen tultua vanhimmat pojat osasivat vetää aikamoisesta narusta. ”Kun kerran nyt vielä ollaan täällä ja meidän nämä kaverit on täällä, niin meidän täytyy saada olla heidän kanssaan niin paljon kuin mahdollista!” Ja toinen säestää ja komppaa vieressä: ”Niin ja kun meillä täällä on rax, mäkkäri ja pelsun pelit, niin meidän täytyy saada käydä niissä nyt niin paljon kun me halutaan. Nyt kun ollaan vielä täällä.”

Mitäs siihen sanot. Et paljon mitään. Annat mennä. Ja olla. Kun kerran vielä ollaan täällä.

Tänään on hyvä päivä mennä, tulla ja olla.

Ja pojat menivät. Ja tekivät. Ja nauttivat paikallisista viihdykkeistä. Ja kavereista.

Parin viikon päästä yhden kaverin äiti jo toivoi menon tasoittuvan. Ja mielellään pian. Ettei seuraavat pari vuotta ole pelkkää menemistä ja rahan kulumista…

Nyt ollaan taas siellä toisessa ääripäässä. Ei lähdettäisi  mihinkään. Ei. Nyt ollaan iholla kiinni. Keskenämme. Levätään. Hengitellään. Ja tasataan oloa.

Kyllä tämä tästä tasoittuu.
Meneminen. Ja iholla oleminen.
Kyllä se tasapaino vielä tulee.
Täälläkin.

Tuleehan?

Ketä kannatetaan?

Julkaistu kirjoittajalta

Lasten kansa istuttiin ja Pelicansin peliä katsottiin. Yhtäkkiä heille tuli taas elämääkin vakavampi kysymys mieleen: Ketä me sitten Säkylässä kannustetaan? Mikä SM-liigan jääkiekkojoukkue siltä tulee? Ketä me sitten hurrataan? Ja mitkä on meidän lempivärejä silloin?

Hetken nieleskelin. Ja kaivoin Suomen kartan esiin.

Ei sieltä ole mikään joukkue. Siis mikään SM-liigan jääkiekkojoukkue. Eikä vissiin Mestiksenkään. Mutta ihan vierestä on montakin. Poriin on tunnin ajomatka. Ja siellä on Ässät. Turkuun on tunti. Ja siellä on TPS. Raumalle vajaa tunti. Ja siellä on Lukko. Tampereelle reilusti yli tunti, ellei peräti puolitoistatuntia. Ja siellä on Ilves ja Tappara. Että voidaan sitten näistä vaikka valita joku. Ihan mikä vaan.

Hei äiti, ei meidän tarvii mitään uutta valita! Mehän voidaan sielläkin kannustaa Pelsuja! Ajetaan vaan vuoron perään eri paikkojen jäähalliin niitä katsomaan!

Niinpä.

Hyvä Pelsut!
Hyvä musta-turkoosi-valkonen!

Synttärit

Julkaistu kirjoittajalta

Juhlittiin viikonloppuna ihanasti lasten synttäreitä. Kaikkien viiden. Siis viitossynttärit 5.5. Mummit, kummit, sedät, tädit ja enot. Johan siinä meillä kertyy väkeä juhlimaan. Ja ihanaa oli! Yhdet kummit asuu täällä. Kaikki muut matkan takana. Osalla matka kestää autolla tunnin. Osa asuu kauempana. Mutta jaksavat silti tulla tänne juhliin. Ja näihin juhliin pääsi kutsutuista paljon. Erityisesti tänä hetkenä me arvostamme sitä.

Lapset halusivat tarjottavaksi itse tekemiäni munkkeja. Joten kai ne vapun munkit oli ihan syötäviä… Nyt tein ohjeiden mukaan pienempiä ja matalammalla lämmöllä paistettuja. Päälle tehtiin tomusokerikuorrutuksia Pelsun väreissä. Saihan Pelicans sentään hopeaa. Hyvin maistui!
 

 
Kaiken juhlahumun keskellä juteliin paljon myös lakkautusuutisesta ja sen vaikutuksesta meihin. Moni toivoi, että jos ei ihan Sodankylään asti lähdettäisi, että ei synttärijuhliin tulo olisi ihan mahdottoman matkan takana… Paljon hyviä keskusteluja käytiin ja uusia näkökulmiakin asioihin saatiin. Asioiden jakaminen ja ääneen puhuminen tuottaa kyllä hyvin usein tulosta.

Mutta. Illasta tuli taas itku. Onneksi näistä ihmisistä meidän ei tarvitse lakkautuksen takia luopua. Mutta entäs jos välimatka näihinkin karkaa ihan mahdottomaksi…

Hyvä Pelsu!

Julkaistu kirjoittajalta

Tänä talvena on tarvittu muutakin ajateltavaa kuin vain nämä synkät uutiset. Niinpä olen antanut (viimeinkin!) luvan katsoa jääkiekkopelejä netistä. Vaikka ovat maksullisia. Ja vaikka olohuoneemme muuttuu kovaääniseksi kisakatsomoksi. Vaikka joku aina säikähtääkin maalin tullessa kun iskä kannustaa poikien kanssa niiiin lujaa. (Ja vaikka sieltä joutuu viimeistään seuraavana päivänä siivoamaan sipsien muruja…) Jonkun piuhan ansiosta pelit näkyykin telkkarissa! Ja samaan aikaan voi surffata nestissä. Menee ihan täysin yli mun ymmärryksen. Mutta onpa ollut riemu katsoa urheilun iloa ja penkkiurheilun varsinkin. Tämä kausi on ollut erittäin hyvä meidän kotijoukkue Pelicansille. Ehkä se on meidän kannustuksen ansiota… Olen jopa mennyt lupaamaan, että mies saa ottaa jonkun kanavapaketin, että saamme seurata MM-jääkiekkoakin. Pitäähän elämässä jotain jännitystä ja riemua olla. Sillä ainahan joku joukkue voittaa!

Poikien tekemät piparitalot viime joululta

Mutta niinkuin kaikkeen nykyään, niin tähän jääkiekon riemuunkin nivoutuu suru varuskunnan lakkauttamisesta ja meidän mahdollisesta poismuutosta. Mies mietti poikien kanssa, että mitäs joukkuetta me sitten kannatamme? Säilymmekö me Pelicansin kannattajina vai siirrymmekö johonkin toiseen joukkueeseen? Tarvitseeko kaikkea jättää taakseen vaikka paikkakunta vaihtuisi? Ja miltä taas tuntuisi uuden kannustettavan joukkueen kanssa olla Pelsuja vastaan?

Mutta siihen asti kannustamme meidän Pelicansin voittoon! Ja sitten Suomen Leijonat!