Stressinhallinta keinoja olen tarvinnut. Ja tarvitsen vielä pitkään. Yksi keino ei toimi aina, eikä aina toinenkaan. Onneksi olen muutaman vaihtoehdon löytänyt.

Sauvakävely. Yksin. Mielellään heti aamulla, kun muut vielä nukkuvat ja alkavat heräilemään. Klo6 maisemat ovat rauhallisia ja hiljaisia. Ilma on puhdasta. Reittini kestää noin puoli tuntia reipasta tahtia. Yksi ylämäki. Ja jätevedenpuhdistamo. Siinä kohtaa viimeistään herää ja ajatukset lähtevät taas liikenteeseen. Toisen lenkin kun vielä illalla pääsisi tekemään…

Neulominen. Olen mukana seurakuntamme Nuttujutussa. Olemme siellä neuloneet 20cm x 20cm kokoisia tilkkuja aina oikeaa neuletta. Niistä kokoamme Äiti Teresan peittoja. Aikuisen peiton koko on 7 tilkkua x 9 tilkkua. Eli yhteensä 63 tilkkua. Näitä neuloessa ei tarvitse ajatella neulomista ollenkaan. Antaa vaan puikkojen suihkia. Ajatella voi mitä vaan. Tai olla ajattelematta. Kuunnella ekaluokkalaisen lukuläksyjä tai kuopuksen ajatuksia. Ja valmista tulee! Tilkkuja on tullut paljon. Pahimpina ahdistuksen päivinä enemmän. Lamaannuksen päivinä ei ollenkaan.

Naistenlehdet. Ihanaa hömppää ja jotain ajateltavaakin. Lamaannuksen hetkiä voi hyödyntää näihin. Anna, Eeva, Kodin kuvalehti, Kotiliesi, Kotivinkki, Meidän perhe, Lapsemme. Näistä käy ihan mikä vaan. Lämmintä teetä ja lehti käteen. Ison nipun juuri selväsin eteenpäin. Noin 70 lehteä. Onneksi saan naapureilta ja ystäviltä luettavaa. Ja lähiympäristön paperinkeräyslaatikot toimivat meidän postilaatikkoina. Lehdet luettuani tyttö saa viedä niitä nukenvaunuilla naapuriin luettavaksi.

Päiväkirja. Sitä olen koko aikuisikäni kirjoittanut. Ja nyt varsinkin. Se on hyvä tapa purkaa päätä. Työpäiväkirja on vielä erikseen.

Blogi. Aivan loistava! Toimii lähes kuin päiväkirja. Tuulettaa hyvin päätä. Ja mikä parasta: täällä joku ”kuuntelee” aina. Ja kannustusta on tullut paljon! KIITOS niistä.

Piikkimatto. Illalla viimeiseksi makaan sängyllä tovin piikkien päällä. Rentoutuu kireät selkä- ja hartialihakset. Tulee lämmin. Ja selkä punaiseksi.

Nukkuminen. Unta riittää. Onneksi. Unettomuus tästä vielä puuttuisikin. Helmikuu meni armeijaunia katsoessa. Nyt unissa on ihan mitä vaan. Yleensä ne on hyväntuulisia. Ei ainakaan painajaisia. Onneksi minua on siunattu hyvillä unenlahjoilla. Niitä tarvitaan. Niinä viikkoina, kun mies on pois, niin käyn nukkumaan lasten nukahdettua klo20 jälkeen. Aamu alkaa aikaisin. Joten turha soitella sen jälkeen…