Biaudet: Perheväkivaltaan on puututtava

Julkaistu kirjoittajalta

Keskiviikkona jouduimme jälleen todistamaan perheväkivallan karmeimpia tuloksia. Perheenisä surmasi puolisonsa ja pienet lapsensa Helsingin Laajasalossa. Se oli kuudes perhesurma alle vuoden aikana. Suuren surun keskellä on pohdittava sitä, miten kodin seinien sisällä tapahtuvaan väkivaltaan voi puuttua ajoissa. Väkivalta hiipii lähisuhteeseen vähitellen ja miltei huomaamatta. Uhri rakastaa ja antaa anteeksi kerta toisensa jälkeen, häpeää ja peittelee tapahtunutta. Asiasta on vaikea puhua ulkopuolisille. Väkivaltaa koetaan niin varakkaissa kuin pienituloisissa perheissä ja koulutustasosta huolimatta. Lähimmät ihmiset ehkä huomaavat jotakin olevan vinossa. Pelkkä kysymys ´mitä sinulle kuuluu?´ voi jo avata padot.  Mutta kun akuutti hätä on suurin, on löydettävä turvallinen paikka nopeasti. Olen itse Helsingin turvakotiyhdistyksen hallituksessa nähnyt, kuinka turvakotien seinät pursuavat ja tilat alkavat olla hyvin kuluneita. Paikkoja on aivan liian vähän, eikä näitä koteja ole läheskään riittävästi koko maassa. Turvakodissa väkivallan uhrin on mahdollisuus hengähtää, koota ajatuksensa ja saada apua kriisin ratkaisuun. Uhrit ovat ylivoimaisesti useimmin naisia. Meidän on rakennettava uusia sosiaalityön malleja, yhteistyötä poliisin kanssa, jotta kukaan ei joutuisi lopulta pelkäämään henkensä edestä. Naisten ja puolustuskyvyttömien lasten koskemattomuus on asetettava etusijalle. Meidän on koulutettava erityisesti viranomaisia tunnistamaan perheväkivallan merkit – ja katkaisemaan väkivaltakierre ensimmäisen pahoinpitelyn tullessa ilmi.  Äitiys- ja lastenneuvoloiden kykyä varhaiseen puuttumiseen on vahvistettava ja isienkin hyvinvointia on tuettava. Kotikäyntien merkitystä perheiden tukemisessa on lisättävä. On oltava rohkeita kysymään ja valmiita toimimaan. Meidän jokaisen.

Lämmin osanottoni surmattujen läheisille.

Eva Biaudet

Haavisto: Kansakunnan tahtotila

Julkaistu kirjoittajalta

Vaalikampanja etenee nyt maakunnissa. Kun pääkaupunkiseudulla ollaan vähän laiskoja lähtemään tilaisuuksiin ja keskusteluihin, maakunnissa on väkeä tullut paikalle ja tapaamiset ovat olleet intensiivisiä. Monia huolestuttaa koko Suomen tulevaisuus — millä me pärjäämme, mistä saadaan nuorille töitä, onko Euroopan Unionin jäsenyys meille hyödyksi?

Mutta esille nousee myös alueiden tilanne: onko koulutuksen ja
työpaikkojen perässä muutettava muualle, millä koko Suomi pysyy
elinvoimaisena?

Presidentti ei tee maan budjettia eikä lainsäädäntöä. Niistä vastaa
hallitus ja eduskunta. Mutta presidentti vaikuttaa kansakunnan
henkiseen ilmapiiriin ja tahtotilaan. Suomi käy tällä hetkellä vajaateholla.
Työttömyys ja nuorten syrjäytyminen ovat pahimmat uhkamme. Kaikkien
suomalaisten voimavarat eivät ole käytössä.

Seurauksena on eriarvoisuuden kasvu, kasvavat erot koulutuksessa,
terveydessä ja taloudellisessa asemassa. Köyhyys ja huono-osaisuus on
alkanut Suomessa periytyä. Meillä on vaarana luisua takaisin
luokkayhteiskuntaan. Eriarvoistuminen on pysäytettävä.

Maakuntien elinvoimaisuuden säilyttäminen on tärkeä osa tämän
negatiivisen kierteen katkaisemista. Kun koulutus-, harjoittelu- ja
työpaikat löytyvät sieltä, missä ihmiset asuvat, kehityksestä
putoamisen riski on pienempi. Siksi työpaikkojen syntyminen, innovaatiot, myönteinen ilmapiiri yrittäjyydelle ja infrastruktuurin kehittäminen ja ylläpitäminen myös maakunnissa ovat tärkeä osa suomalaista tulevaisuutta.

Miten presidentti voi tätä kehitystä tukea? Olemalla myös maakuntien
presidentti, joka liikkuu kaikilla Suomessa, nostaa esille positiivisia esimerkkejä uusista yrityksistä ja innovaatioista, ja tukee myös
pienten ja keskisuurten yritysten vientiponnisteluja maailmalle.

Presidentti Ahtisaaren työmenetelmänä olivat maakuntamatkat,
presidentti Halonen puolestaan järjesti Helsingissä presidentinlinnassa
presidenttifoorumeja ajankohtaisista teemoista. Presidenttinä
haluaisin yhdistää nämä kaksi työmuotoa presidentin maakuntafoorumeiksi.
Maakunnallisessa presidenttifoorumissa käsiteltäisiin alueen
ajankohtaisia teemoja keskustelevassa, innovatiivisessa hengessä. Mitä
voisimme tehdä yhdessä maakunnan elinvoimaisuuden eteen? Mikä on
nuorten tilanne? Missä ovat koulutuksen ja työllistymisen pullonkaulat? Mitä presidentti voisi tehdä maakunnan tuotteiden ja osaamisen viennin
edistämiseksi? Meillä on niin huipputeknologiaa kuin
luomutuotantoakin, joiden kysyntä maailmalla jatkuvasti kasvaa.

Suomi voi hyvin, kun maakunnat voivat hyvin. Presidentti voi olla
luomassa Suomeen tahtotilaa, jossa alueellinen eriarvoistuminen
pysäytetään, ja kaikkien suomalaisten voimavarat saadaan käyttöön.

Pekka Haavisto

Biaudet: Vihreä kasvu luo mahdollisuuksia

Julkaistu kirjoittajalta

Kahden viikon raskaan neuvottelurupeaman jälkeen YK:n ilmastokokouksessa Durbanissa päästiin yhteisymmärrykseen uudesta ilmastosopimuksesta, jossa maat sitoutuvat hillitsemään kasvihuonepäästöjään. Sopimus tulee voimaan vuonna 2020. Neuvottelutulos antaa toivoa siitä, että talouskriisistä huolimatta valtioiden päättäjät ymmärtävät tarpeen ehkäistä ihmiskuntaa uhkaavaa ympäristö- ja ilmastokriisiä.

Ilmastonkriisin torjumisen laiminlyöminen tulee ennen pitkää kalliimmaksi kuin toimenpiteisiin ryhtyminen. Ilmastonmuutoksen hillitseminen edellyttää määrätietoisia toimenpiteitä globaalisti ja kansallisesti sekä alueellisella ja paikallisella tasolla. Siirtyminen vihreään kasvuun edellyttää, että taloudellisessa kehityksessä huomioidaan luonnonvarojen kestävä käyttö ja sosiaalinen vastuu.

Ilmaston huomioon ottavien ja energiantehokkaiden ratkaisujen kysyntä lisääntyy. Vihreän talouden kasvu on mahdollisuus Suomelle ja maamme elinkeinoelämälle. Tarvitsemme uusia ideoita, rohkeutta toimia sekä vahvaa poliittista tahtoa, jotta hyödynnämme kansainväliset markkinamahdollisuudet.

Vihreä kasvu voi parantaa Suomen kilpailukykyä ja luoda uusia vientimahdollisuuksia sekä työpaikkoja ja yrityksiä koko maahan. Vähäpäästöiseen yhteiskuntaan siirtyminen muuttaa työmarkkinoita ja yritysten toimintaympäristöjä. On tärkeää, että alan työllisyysvaikutukset kartoitetaan ajoissa ja tietotaitoon panostetaan.

Suomella on edellytykset nousta ilmastonsuojelun edelläkävijäksi. Panostamalla uusiutuviin energialähteisiin ja energiatehokkaisiin ratkaisuihin Suomi voisi asteittain korvata perinteiset energiamuodot kuten ydinvoiman, kaasun ja hiilen. Suomella on myös hyvät edellytykset lisätä bioenergian käyttöä. Tehokkaampi energian ja materiaalien käyttö parantaisivat maan kilpailukykyä. Lisäksi paljon sähköä kuluttavien lämmitysmuotojen välttäminen vähentäisi ydin- ja hiilivoiman käyttöä.

Ilmastonmuutoksen seuraukset ovat erityisen suuret pohjoismaiden perifeerisillä alueilla, kuten arktisella alueella. Pohjoismaat ovat edelläkävijöitä ympäristöteknologiassa ja ympäristöasioissa, ja yhteistyötä on jatkossa syvennettävä vihreän kasvun saavuttamiseksi. Pohjoismaat muodostavat maailman kymmenenneksi suurimman talousalueen. Tiiviimpi yhteistyö lisäisi pohjoismaisten päätösten merkitystä kansallisella tasolla sekä vaikutusvaltaa EU:ssa ja YK:ssa.

Itämeren pahimpia uhkia ovat rehevöityminen ja vaarallisten aineiden kuten öljyn kuljetus. EU:n Itämeri-strategia ja HELCOMin Itämeren toimintasuunnitelma ovat tärkeitä työkaluja alueellisen yhteistyön tiivistämiselle pitkällä tähtäimellä. Tekniikkaa ja innovaatioita hyödyntämällä voidaan parantaa Itämeren meriturvallisuutta ja liikenneohjausta. Alueen taloudellisen kasvun tavoitteena on oltava kestävä meriympäristö, mikä voidaan saavuttaa tiiviillä ja koordinoidulla yhteistyöllä.

Maailmassa vallitsee globaali ilmasto- ja ympäristökriisi. Yksikään maa ei voi yksin hillitä ilmastonmuutosta. On tärkeää, että Suomi tässä tilanteessa hyödyntää ne mahdollisuudet, jotka syntyvät uusiutuvien energialähteiden ja ympäristöteknologian kehittämisestä sekä energiatehokkuuden lisäämisestä. Päätösten on pitkällä tähtäimellä tuettava vihreää kasvua.

Eva Biaudet

Essayah: Tipattomalle!

Julkaistu kirjoittajalta

Moni suomalainen päättää pikkujoulukaudesta alkaneen ja kenties uuteen vuoteen huipentuneen juhlakauden tipattomaan tammikuuhun. Kyseessä on toden totta ihka aitoa kansanperinnettä, sillä millään valistuskampanjoilla ei ole ollut tapana tehota suomalaiseen juomakulttuuriin. Ehkäpä ”tipattoman” salaisuus on juuri siinä, että ihminen ottaa itseään niskasta kiinni ja samalla korkkikin kiertyy kiinni ilman viranomaisvalvontaa tai holhoamista.

Toinen alkoholittomasta tammikuusta käytetty ilmaisu ”nenän valkaisuviikot” kertookin sitten jo koruttomampaa kieltä alkoholin suurkuluttajien ongelmasta.  Ratkaisevaa elämäntavan kannalta kun ei sittenkään ole, miten juo joulun ja uudenvuoden välissä vaan uudenvuoden ja joulun välillä.  Ja liian monella suomalaisella tämä pidempi väli ”vuotaa”.

Työikäisistä suomalaisista suurkuluttajia ja alkoholiriippuvaisia on noin 10 prosenttia, eriasteisista alkoholiongelmista kärsii huomattavasti suurempi joukko, puhumattakaan perheenjäsenistä ja läheisistä.  Murheellisimman laskun joutuvat maksamaan pienimmät keskuudessamme: vanhempien juopottelu lisää lastensuojelun tarvetta ja joka vuosi syntyy satoja viinan pysyvästi vaurioittamia lapsia. Liian moni lapsi toivoo koko lapsuutensa turhaan edes yhtä raitista joulua.

Yhteiskunnallisen keskustelun sävy on silti vähättelevä ja välinpitämätön. Harva poliitikko ottaa edes kantaa alkoholikysymyksiin, koska ei halua ”tiukkapipo”-leimaa. Kuohuviinilasia iloisesti kilisyttävällä edustajalla onkin harvoin kosketuspintaa alkoholistiperheen traagiseen arkeen tai huostaanottojen maailmaan. Kysyttäessä joristaan sitten joutavia kohtuukäytöstä ja kansakunnan juomatapojen ”eurooppalaistumisesta”, vaikka se ei perustu minkäänlaiseen asiantuntijanäyttöön.

On selvää, että ihmisten elämän tapoihin ja arkisiin valintoihin poliittisesti vaikuttaminen ei ole helppoa. Meiltä puuttuvat kuitenkin lähes tyystin kannustusjärjestelmät, vaikkapa kuntien valtionosuusjärjestelmästä, joilla ohjattaisiin alkoholiongelmien ennaltaehkäisemiseen. Kunnat talousongelmissaan pikemmin karsivat juuri päihdepalveluista ja säästöjä haetaan lyhytnäköisesti leikkaamalla ennaltaehkäisystä. Pääosin laatusuosituksiin perustuvista päihdepalveluista kun on ilman lakisääteistä velvoitetta helppo luistaa.

Yhteiskunnalle kustannustehokkainta olisi panostaminen esimerkiksi päihdeäitien raitistumiseen ja syntymättömän lapsen elinikäisten vammojen ehkäisemiseen, puhumattakaan yksilön saamasta hyödystä. Samoin varhainen puuttuminen päihteidenkäyttöön, kuntouttaminen ja työelämään paluu maksaa aina itsensä takaisin. Ylipäätään tarvittaisiin kaikkien ns. elintapasairauksien aiheuttamien kustannusten hillitsemiseen asennemuutos. Seuraamusten hoitamisen sijasta pitäisi edistää terveitä elintapoja sekä taloudellisin kannustein että palvelujärjestelmässä kauttaaltaan.  Täysi kannustus siis jokaiselle tipattoman tammikuun toteuttajalle!

Sari Essayah

Biaudet: Työ on enemmän kuin turvallista toimeentuloa

Julkaistu kirjoittajalta

Työ merkitsee paljon enemmän kuin turvallista toimeentuloa – työ tuo itseluottamusta, luo yhteisöllisyyttä ja mahdollistaa kehityksen. 

Suomessa ja Ruotsissa nuorisotyöttömyys on Euroopan korkeimpia, mutta asiasta ei ole keskusteltu tarpeeksi. Se on poliitikkojen vastuulla. Minun vastuullani. On oltava rohkeutta nähdä ja toimia. Jos nuoret työttömät eivät näy mediassa tai muilla vaikuttamisen forumeilla, suuri yleisö ei ymmärrä nuorisotyöttömyyden olevan ongelma, joka ei poistu iän myötä.

Vuonna 2008 miltei 60 000 nuorta oli työelämän tai koulutuksen ulkopuolella, kertoo tilastollinen tutkimus. Sosiaalinen turvajärjestelmämme kykenee huolehtimaan vain osasta nuoria. Kaikkein heikoimmilla ovat ne, jotka peruskoulun päätettyään eivät jatka opintojaan tai mene töihin. Syrjäytymisen riski on kolminkertainen verrattuna niihin, jotka ovat saaneet keskiasteen ammattikoulutuksen. Myös työttömyysriski on suurin vain peruskoulun käyneillä.

Edistääkö työnteko hyvinvointia? Aivan varmasti. Onnellinen arki vaatii jokaisen yksilön ponnistuksia. On tärkeää tuntea itsensä hyväksytyksi ja tarpeelliseksi. Myös nuorilla on oikeus siihen.

Ei ole epäilystäkään siitä, että kaikki perustuu koulutukselle. Uutta ajattelua edustava etsivä nuorisotyö on osoittautunut tärkeäksi. Myös panostus harjoittelupaikkoihin on lisännyt yhä useampien mahdollisuuksia päästä työelämään. Myös nuorison työpajat ovat uudenlaisia malleja, jotka ottavat huomioon kokonaisen ihmisen tarpeet. On muistettava, että yhteiset ratkaisut eivät sovi kaikille.

Meidän on uskallettava kohdata ongelmat. Löydettävä uusia keinoja. Varmistettava, että apu tulee ajoissa. Tämä koskee kaikkia – iästä riippumatta.

Eva Biaudet

Biaudet: Miksi aborttikeskustelu on osa ulkopolitiikkaa?

Julkaistu kirjoittajalta

Naisen oikeus lailliseen aborttiin on ihmisoikeuskysymys.  YK:n yleissopimuksessa (CEDAW) huomioidaan naisten ja miesten tasa-arvoa ja yhtäläiset oikeudet vapaasti ja vastuuntuntoisesti päättää lastensa lukumäärästä ja syntymisajoista sekä mahdollisuus tämän oikeuden harjoittamisen edellyttämään tietoon, opetukseen ja välineisiin (artikla 16 (1)(e)).

Jokaisella naisella on oikeus perhesuunnitteluun ja seksuaali- ja lisääntymisterveyteen. Ihmisoikeuskomitea on osana tasa-arvokeskustelua panostanut valtioiden ottamaan vastuuta naisten terveyskasvatuksesta ja antamaan riittävästi tietoa ei-toivottujen raskauksien välttämiseen. Samalla olisi tärkeätä poistaa raskauden päättämisen kriminalisointi. Kysymys ei nimittäin ole ainoastaan vasta-alkaneen elämän tärkeydestä vaan myös naisen oikeudesta omaan terveyteensä.

Nicaraguassa on vuodesta 2006 ollut aborttien täyskielto. Vuodesta 2008 abortin tekoa on myös kriminalisoitu. Kriminalisointi koskee myös lääkäreitä ja sairaanhoitajia jotka suorittavat abortteja.
Nicaraguassa seksuaaliväkivalta naisia ja tyttöjä kohtaan on kuitenkin suuri ongelma josta ei usein puhuta. Kukaan ei tarkkaan tiedä kuinka monta naista Nicaraguassa raiskataan tai joutuvat insestin uhriksi mutta sitä kuitenkin tiedetään, että jopa puolessa ilmoittautuneissa raiskauksissa vuosina 1998–2008, uhrina on ollut alle 15-vuotias tyttö.

Raskaus on teinitytölle kova vartalolle. Lantio ei ole vielä täysin kehittynyt ja synnytys saattaa olla nuorelle äidille hengenvaarallista. Nicaraguassa seksistä puhuminen on tabu ja suurin osa raskauksista ei koskaan ilmoiteta sen takia, että se on tytölle liian suuri häpeä. Perheelle se on myös suuri häpeä ja tämä vaikuttaa haitallisesti tytön terveyteen ja usein myös siihen, että hän lopettaa koulun. Kouluun on synnytyksen jälkeen hyvin vaikeata palata.

YK on useampaan otteeseen vahvasti kehottanut Nicaraguan hallitusta puuttumaan tähän sukupuolikohtaiseen väkivaltaan. Vielä tarvitaan paljon työtä kansainvälisellä tasolla jotta ei ainoastaan Nicaraguan naiset, mutta kaikki, saavat oikeuden itse päättä omasta terveydestään ja kysymyksistä jotka ovat niin tabu, että naisia kuolee joka päivä tämän takia.

Nicaragua on yksi Suomen kehitysyhteistyöavun päävastaanottaja maista. Suomen kehitysyhteistyössä myös ihmisoikeuskysymykset ovat tärkeitä.  Suomi on tukenut naisten ja tyttöjen oikeuksia Nicaraguassa ja tukee aktiivisesti maan terveydenhuoltoa ja erityisesti lisääntymisterveyttä.

Suomella on siis myös velvollisuus puuttua tällaiseen asiaan ja kysymyksiin, jotka koskettavat ei ainoastaan maamme naisia, vaan suurempaa ongelmaa. Tämän takia, kysymys naisen oikeudesta aborttiin on osa ulkopolitiikkaa.

Eva Biaudet 

Väyrynen: Vaaleissa kysymys Suomen tulevaisuudesta

Julkaistu kirjoittajalta

Maaliskuun 1. päivänä Suomi astuu uuteen aikakauteen, kun helmikuun alussa valittu tasavallan presidentti ottaa vastaan tehtävänsä maamme valtionpäämiehenä.

Edessämme on haastava kuusivuotiskausi.

Moni teistä on huolissaan Suomen tulevaisuudesta. Niin olen minäkin.

Olemme yksi maaílman kehittyneimmistä maista, mutta näemme silti ympärillämme monia epäkohtia. Niihin on päättäväisesti tartuttava ja ne on korjattava.

Elintasomme on korkea, mutta toimeentuloerot ovat aivan liian suuret. Meilläkin rikkaat ovat rikastuneet ja köyhät köyhtyneet. Tätä en voi hyväksyä. Pienituloisista ja vähävaraisista ihmisistä on pidettävä huolta. Tuloeroja on kavennettava.

Pahinta on kuitenkin se, että kansakunnaltamme puuttuu tarkoitus ja suunta. Kuljemme ajopuuna Euroopan yhdentymisen ja globalisaation virrassa. Monet hakevat esikuvia ulkomailta, ja maastamme halutaan hävittää suomalaisuuden arvokkaimmat piirteet.

Suomen suuri vahvuus on ollut, että olemme rakentaneet maatamme henkisten, hengellisten ja yhteisöllisten arvojen pohjalta. Olemme muistaneet J. V. Snellmanin viisauden, että pienen kansan voima on sen sivistyksessä. Kehitystämme on elähdyttänyt kotiseutu- ja maakuntahengen luoma yhteisöllisyys. Kestävät perhearvot ovat olleet yhteiskuntamme luja perusta.

Taloutemme perustuu rikkaisiin uusiutuviin luonnonvaroihimme, joiden hoitamiseksi ja hyödyntämiseksi maahamme on kehittynyt elävä maaseutu ja elinvoimaiset maakunnat. Tulevaisuudessa niiden merkitys kasvaa entisestään.

Olen syvästi huolissani siitä, että Suomesta ollaan nyt hävittämässä sitä, mikä on meille kaikkein arvokkainta ja jonka vuoksi erottaudumme eduksemme muista maista ja kansoista. Olen syvästi huolissani siitä, että Suomea kehitetään suuntaan, joka on kestämätön sekä ympäristöllisesti, taloudellisesti että yhteiskunnallisesti.

Päätöksentekoa ei pidä keskittää, vaan sitä on hajautettava lähemmäksi ihmisiä. On pidettävä huolta siitä, että meillä on myös tulevaisuudessa elävä maaseutu ja elävät maakunnat.

xxx

Perustuslain mukaan tasavallan presidentin tärkein tehtävä on johtaa Suomen ulkopolitiikkaa yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa. Varjelemalla maamme itsenäisyyttä ja hoitamalla taitavasti maamme ulkosuhteita, voimme luoda suotuisat edellytykset kansakuntamme turvallisuudelle ja hyvinvoinnille.

Suomen tulee jatkaa sillä turvallisella ulkopolitiikan linjalla, jolle presidentit Paasikivi ja Kekkonen meidät sotien jälkeen johdattelivat. Presidentti Tarja Halonen on tätä linjaa luotettavalla tavalla noudattanut.

Suomen turvallisuusympäristö on vakaa, eikä se näytä ainakaan lähi vuosina olennaisesti muuttuvan. Suomen on omalta osaltaan ylläpidettävä tätä vakautta säilyttämällä asemansa sotilaallisesti liittoutumattomana, puolueettomana maana. Suomen ei tule liittoutua, ei suoraan eikä kehittämällä Euroopan unionia sotilasliitoksi ja Naton eurooppalaiseksi pilariksi.

Eurooppalaisessa yhteistyössä kohtaamme vakavia haasteita. Vahvat voimat pyrkivät muuttamaan Euroopan unionin tai ainakin euroalueen ylikansalliseksi liittovaltioksi, johon Suomikin sulautuisi ja menettäisi itsenäisyyttään. Tätä en hyväksy, tässäkin suhteessa puolustan Suomen itsenäisyyttä.

Euroopan unionin ulkosuhdepolitiikkaa ei tule kehittää kapea-alaisen turvallisuusajattelun pohjalta. Meidän tulee luoda unionille kestävän kehityksen globaalistrategia, joka perustuu vahvuuksiimme eli EU:n johtavaan asemaan kauppa-, kehitys- ja ympäristöpolitiikassa.

Suomen tulee olla aktiivisesti mukana kestävää kehitystä edistävässä ihmiskuntapolitiikassa. Presidentti Halonen on yhdessä Etelä-Afrikan presidentin kanssa johtanut YK:n pääsihteerin koolle kutsumaa asiantuntijapaneelia, joka valmistelee Rion ympäristö- ja kehityskonferenssin 20-vuotisseurantakokousta.

Presidenttinä osallistun hyvin mielelläni tähän ensi kesänä järjestettävään huippukokoukseen, sillä johdin ulkoministerinä Suomen valtuuskuntaa vuoden 1992 konferenssissa.

Riossa käynnistettiin ihmiskunnan tulevaisuudelle äärimmäisen tärkeä työ, jolla kehitystä pyritään suuntaamaan ympäristön kannalta, taloudellisesti ja yhteiskunnallisesti kestävälle pohjalle. Kestävän kehityksen edistäminen on erityisen tärkeää nuorille ja tuleville sukupolville, jotta heilläkin olisi mahdollisuus hyvään elämään.

On tärkeää, että Suomi pääsee YK:n turvallisuusneuvoston jäseneksi ja onnistuu tässä tehtävässä. Joudumme ottamaan kantaa moniin kansainvälisen politiikan kiistakysymyksiin. Kannanottoja sovitetaan yhteen EU:n yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan puitteissa, mutta viime kädessä vastaamme toiminnastamme itse.

On järkevää, että noudatamme suomalaisen puolueettomuuspolitiikan perinteitä, vältämme sekaantumista toisten maiden välisiin ristiriitoihin ja pyrimme ylläpitämään hyviä suhteita kaikkien maiden kanssa. Turvallisuusneuvoston jäsenenä voimme tuoda esiin omat arvomme ja oman linjamme.

Turvallisuusneuvoston jäsenenä voimme vahvistaa maailmanrauhaa, edistää ihmiskunnan yhteisiä etuja ja toimia niiden yhteisten ihanteiden puolesta, jotka on kirjattu YK:n peruskirjaan.

xxx

Toivotan teille kaikille hyvää kuutta vuotta. Presidentinvaaleissa te kaikki voitte vaikuttaa siihen, kuinka hyviä ne ovat.

Paavo Väyrynen

Essayah: Ehdokaselämää!

Julkaistu kirjoittajalta

Presidenttiehdokkaaksi nimittämisen jälkeen elämässäni on alkanut hämmentävä vaihe. Osasin kyllä etukäteen varautua ajankäytön mullistumiseen, median yhteydenottoihin, seisomiseen sateisilla toreilla, rahanmenoon ja univajeeseen – tämähän on peruskauraa kaikissa vaalikampanjoissa. Oletettavaa myös oli, että joku saattaa olla kiinnostunut näkemyksistäni koskien presidentin valtaoikeuksia ja ulkopolitiikan painopistealoja.

 

Auliisti kuitenkin myönnän, että olen ollut huonosti varautunut jakamaan perheen kakkureseptejä, nimeämään suosikkitoimittajia ja kertomaan mieliruuista, -taideteoksista, -lauluista ja -kirjoista. Kaikista näistä ja sadoista muista samankaltaisista näkemyksistä on kumminkin presidenttiehdokkaan tehtävä selkoa median sekä etu– ja kansalaisjärjestöjen kyselyissä.

 

Itsetuntemus tässä kyllä myös kehittyy, sillä enpä ollut koskaan kovin syvällisesti pohtinut sitäkään, mitä sanaa inhoan eniten ja uskonko kansanparantajiin. Kysymyksessä, voiko tasavallan presidentin puoliso jatkaa siviilityössä, päätin ”kilauttaa kaverille”. Jostain syystä 20 vuodenkaan avioliitto ei ollut valmistanut tähän – myönnän, emme ole asiaa parisuhteessamme käsitelleet.

 

Illat menevät nykyisin rattoisasti vastailemalla paitsi näihin vaalikyselyihin niin median pikkuhiljaa käynnistämiin vaalikoneisiin. Jokainen ehdokasta lähestyvä taho vakuuttaa, kuinka helppoa heidän 15/35/55-kohtaiseen kysymyspatteristoonsa vastaaminen on, ja kuinka siihen kuluu aikaa vain vaivainen vartti.  

 

Katin kontit! Edes tilastotieteen jatko-opinnot eivät avaa niitä todennäköisyyksiä, joilla erilaisiin valmisväitepohjiin ja vastausruudukoihin olisi viisainta vastata. Ei riitä, että on samaa tai eri mieltä parveketupakoinnista tai siitä, tuleeko presidentillä olla virallinen puoliso. Vielä olisi arvioitava, onko asia tärkeä tai vähemmän tärkeä, puhumattakaan kolmen lauseen “kattavista” perusteluista kannalleen.

 

Ajatella, jos parin millin ero vastausruudukossa heittää minut pahimmillaan totaalisen väärään mielipideilmastoon ajatellen potentiaalista äänestäjääni. Mielessä käväisee se satunnainen surffailija, joka tuskin käy syväanalyysiä vastauspompulansa paikasta, vaan sijoittaa sen akselilla samaa/ eri mieltä… joten taidan minäkin luopua logaritmipaperin tarkasta syynäyksestä.

 

Ajankäytöstä vaalikoneiden parissa totean vain, että erään 50-kohtaisen kysymyspatteriston parissa ähersin lähes kaksi tuntia. Rukouselämäni on myös vauhdittunut, kun pelkään vastausten tallennuksen epäonnistuvan ja tuntien työn katoavan bittiavaruuteen. Laskujeni mukaan alun 60 kyselyä takanapäin ja vaalikampanja ei ole vielä puolessa välissä.

 

Kaikesta huolimatta nettidemokratia on tullut jäädäkseen ja hyvä niin. Tupaillat eivät entisaikojen tapaan enää vedä ja toreillakin tapaa vain osan äänestäjäkuntaa. Nykyään yhä suurempi joukko eri-ikäisiä ihmisiä surfailee netissä ja hakee haluamansa vaalitiedon siellä. Harva äänestää vain vaalikoneen perusteella, mutta monelle se antaa sykäyksen etsiytyä hankkimaan ehkä yllättävästäkin ehdokkaasta lisätietoa.

 

Jos vaalikone saa yhdenkin nukkuvan puolueen kannattajan uurnille, niin vaivannäkömme ei ole turha. Joten eikun klikkailemaan…

 

Sari Essayah
presidenttiehdokas (KD) ja Euroopan Parlamentin jäsen

sari.essayah@europarl.europa.eu

Näin naapurissa

Julkaistu kirjoittajalta

Venäjän duumanvaalien tulos ja erityisesti Yhtenäinen Venäjä-puolueen saama enemmistö eivät olleet mitenkään erityisen yllättäviä. Yllätys ei ollut sekään, että Dmitri Medvedev ja Vladimir Putin vähättelivät vaalitappiotaan ja korostivat sitä, että puolue edustaa yhä noin puolta venäläisistä. Puolue kuitenkin menetti aiemman kahden kolmasosan enemmistönsä, mitä voidaan pitää merkittävänä Venäjän sisäpoliittinen tilanne huomioon ottaen. Valtapuolueella ei esimerkiksi enää ole mahdollisuutta muuttaa yksin perustuslakia. Jonkinasteisena epäluottamuksen osoituksena tulosta voidaan joka tapauksessa pitää. Venäjän demokratia ei silti edelleenkään vastaa länsimaista käsitystämme demokratiasta.

Huomionarvoista vaalituloksessa on se, että kansalaisten tyytymättömyys nykyisiä vallanpitäjiä kohtaan on kasvussa Venäjällä. Vaalituloksesta voidaan päätellä myös, että kriittisten kansalaisten äänet ovat kanavoituneet vasemmistopuolueille, mikä ei välttämättä kerro haikailusta kommunismin perään. Varsinaiset opposition edustajat, kuten yksi merkittävimmistä oppositiopuolueista, Kansan vapauden puolue Parnas, eivät kuitenkaan ole onnistuneet rekisteröitymään.

Oppositio ja Venäjän itsenäinen vaalitarkkailujärjestö Golos ovat arvostelleet vaalien läpinäkyvyyttä. Presidentti Medvedev on kiistänyt syytökset vaalivilpistä. Pidän kuitenkin tärkeänä, että Venäjällä tutkittaisiin asianmukaisesti vaalivilpistä tehdyt ilmoitukset. Myös Venäjän kritiikki kansainvälisiä vaalitarkkailuperiaatteita ja Etyjiä kohtaan on huolestuttava piirre.

Yhtenäisen Venäjän vaalitappiosta huolimatta maaliskuun presidentinvaalien tulos on jo ilmeisen selvä. Mitään “venäläiskevättä” arabikevään malliin tuskin on näköpiirissä. Vladimir Putinilla on laaja kannatus, eikä Venäjän sisäpoliittisessa linjassa ole odotettavissa suuria muutoksia lähitulevaisuudessa.

Sari Essayah
Presidenttiehdokas
Europarlamentaarikko

Essayah: Liittovaltio olisi Suomelle epäedullinen

Julkaistu kirjoittajalta

Helsingissä vieraillut Euroopan parlamentin puhemiehen Jerzy Buzek ehdotti, että EU:n komissio pitäisi valita parlamentin jäsenistä ja muuttaa sen luonne EU:n hallitukseksi.

Tähän ehdotukseen on mahdoton yhtyä. Liittovaltio, johon ehdotus tähtää, olisi Suomelle epäedullinen. Buzekin malli suosisi suuria jäsenmaita. On tärkeää, että jokaisella jäsenmaalla tulevaisuudessakin on oma komissaarinsa ja että komissio toimii myös jatkossa virkamieselimenä, joka tekee lainsäädäntöehdotuksia ja valvoo lainsäädännön toimeenpanoa.

Euroopan parlamentissa ei ole hallituspuolue-oppositiopuolue asetelmaa. Se on hyvä, koska ratkaisuihin voidaan etsiä enemmistöjä asiakohtaisesti.

Buzek ehdotti myös komission puheenjohtajan valitsemista suoralla koko Euroopan laajuisella kansanvaalilla ja hänen valtansa lisäämistä antamalla hänelle myös EU:n huippukokouksen puheenjohtajan tehtävät. Tällainen superpoliitikko vastaisi lähes USA:n presidenttiä ja tulisi aina väkirikkaimmista maista.

Minusta on hyvä, että tämänkin kannanoton myötä Suomessa tulee esiin, kuinka laaja kannatus Euroopan parlamentissa löytyy kaikenlaisille esityksille, joilla harpattaisiin liittovaltion suuntaan. Poliitikkojen ja tiedonvälityksen avoimuutta tulee tässä suhteessa parantaa. Suomalaisilla on oikeus olla perillä siitä, mitä on suunnitteilla.

Meillä Euroopan parlamentissa on valitettava työsarka torjua tällaisia esityksiä. Viimeksi torjuimme Duffin mietinnön etenemistä, jonka mukaan osa parlamentin jäsenistä valittaisiin yleiseurooppalaisilta listoilta ja kriisivaliokunnan esitystä 5-10% bkt-osuuden siirtämisestä kansallisista budjeteista EU:n budjettiin.

Lisäksi talouden syöksykierteessä ajetaan ratkaisuja, joissa velka tulee tavalla tai toisella yhteisvastuuseen. Näin tapahtuu eurobondienkin kohdalla, joita komissio esittää. Ne voivat saada enemmistön parlamentissa, koska täällä enemmistönä ovat saajamaiden edustajat. Asiansa paremmin hoitaneiden maiden keskuudessa on jakolinja. Yleensä vasemmisto ajaa tulonsiirtoliittovaltiota, keskusta-oikeisto ajaa maiden omaa vastuuta.

Saksalla ja Suomella on paljon hävittävää velkojen yhteisvastuissa. Joudumme yhä enemmän maksumiehiksi, kun korkotasomme nousee. Vastaavasti saajamailta vähenee pakko alkaa hoitaa talouttaan paremmin. Tätä askelta liittovaltion suuntaan Suomen hallitus on tähän asti vastustanut.

Sari Essayah