Se on loppu nyt eli muutto on suoritettu. Meidät löytää tästä eteenpäin osoitteesta
http://pirjojapurjo.vuodatus.net/
Näkemisiin ja lukemisiin siellä.
3.3. Muutto suoritettu!
Featured
Reply
2.3. Neonvärejä
Featured
Neonvärit ovat taas muodissa! Joku ikivanha saattaa muistaa ne jo 80-luvulta ja tietää myös sen, että suomalainen peruskalpea henkilö näyttää vielä haaleammalta moisissa sävyissä. Onneksi meillä ei ole tätä ongelmaa.
Puseromme ovat omppuvihreää trikoota (Kangastukusta) ja molempiin on aplikoitu mansikkapipoinen tyttö (tilattu Amerikasta asti). Purjolla on ns. vajaamittaiset puuvillahousut (kangas vuodelta 1982 eli aitoa tavaraa), Pirjolla pinkit, melkein farkkumalliset viskoosihousut (materiaali Eurokankaasta). Kokonaisuudet ovat… räväkät? Ainakin kovasti keväiset ja iloiset ja sellaiset, että ne varmasti huomataan. Valokuva hieman haalistaa sävyjä.
Kun ompelee itse, ei tarvitse ostoaikaa hurjasti miettiä, mutta jos ostaa kaupasta, saa olla tarkkana. Lunta on maassa ja juuri nyt myös puussa, mutta kaupat pursuavat jo kevätvaatetta ja -kenkää. Mustat pipot olivat käytännössä loppu jo tammikuun alussa, niitä kun oli kyselty runsaasti jo ennen joulua. Talvihaalaria ei kai nyt saa mistään muualta kuin kirppikseltä, koska talvitavarat on pitänyt myydä loppuun jo kuukausi sitten. Varastotilaa ei ole, ja uudet erät pitää saada esille. Ensimmäiset kevätvaatteet tulivat myyntiin jo ennen joulualennusmyyntejä ja ihan kohta näyteikkunoista kurkkivat mallinuket bikineissään loskaisia katuja. Mistä tuli mieleen, että emme muistaneet kuvata yhtäkään uimapukua tälle “muotiviikollemme”. Pitänee korjata asia ensi viikolla.
PS. Blogin nykyinen julkaisija piilotti nämä “tavisblogit” niin hyvin, että siirrymme suosiolla muualle. Uusi osoite annetaan tällä viikolla.
1.3. Kevätmuotiviikon aloitus
Featured
Jo aikaisemmin kerroimme, että koska naistenlehdet ovat nyt täynnä kevään ja kesän muotia, niin meidänkin lienee syytä hieman paneutua siihen, mitä kaikkea juuri tänä keväänä on ehdottomasti vaatekaappiin hankittava. Maassa on lunta, katollakin, mutta se lumenpudottaja on jo horjahtanut alas. Siitä tietää, että ihan kohta paistaa aurinko ja silloin ei ole enää aikaa kuvia katsella.
Asettauduimme ihan asiaan paneutuen istumaan uudenlaiseen kuvauspaikkaan ja lavastaja viskasi kukkanauhan varpaita kutittamaan ja muistuttamaan siitä, että eipä aikaakaan niin voi kauhistus – valkovuokot kukkivat! Silloin tälläinen karkkivärinen perusmekko on vallan omiaan kipittämiseen pitkin pihaa.
Värit ovat nyt keväällä pääosassa ja siksi tähän ensimmäiseen muotikuvaamme valitsimme oranssinpunaiset viskoosimekot, joissa on raidallinen yläosa. Raitaa nähdään nyt ihan kaikkialla, ilman sitä ei yksinkertaisesti tule toimeen. Näin pieninä määrinä se toimii piristävänä yksityiskohtana, isompia määriä tulemme esittelemään myöhemmin tällä viikolla.
Pelkkä väri ja raidat eivät meille riitä, joten Pirjo halusi mekkoonsa Niiskuneidin ja Purjo pienen mummolamöki. Näin simppelit mekot saatiin näyttämään enemmän kantajansa näköisiltä. Vaatteet ovat tietysti handmade in Finland, mikä nykypäivänä on enemmän kuin poikkeuksellista.
28.2. Kirpputorimeininkiä
Featured
Täällä sitä taas ollaan ja nyt on kuvassa mukana myös “vaatekaappimme”. No ei ihan oikeasti ole, tuossa on kirppikselle kantamamme tavara, takaisin tuli paljon vähemmän. Asuina meillä on hellyttävät pinkit trikoopuvut, joiden tarkoituksena on herättää etenkin kaikkien pienten tyttöjen huomio. Vaaleanpunainen on se juttu, jolla saadaan ihastuneet huokaukset kuulumaan.
Olemme kohtuullisen kokeneita kirpputorimyyjiä. Mukanamme on iso kyltti, jossa lukee “esittelytehtävissä”, sillä niin kovin moni haluaisi ostaa meidät eikä vain vaatteita. Pari kertaa on käynyt niin, että pöydän laidalla istuva Purjo on tempaistu mukaan ihmisvilinään eli kidnapattu! Yleensä ryöstäjä ei ole suosiolla luopunut aarteestaan, vaikka äitinsä miten on maanitellut eli pientä väkivaltaakin on jouduttu kokemaan. Yhden kerran Pirjo on joutunut varsinaisen salaliiton uhriksi eli nappaajan äiti on silmä kirkkaana väittänyt, että Pirjo olisi heidän nukkensa. Ilman poliisia selvittiin silloinkin: piti vain kysyä, mitä nukella on esittelyasunsa alla. Eivät tienneet, ja niin Pirjo sai palata takaisin töihin.
Käymme yleensä yhden päivän mittaisilla lastentarvikekirppiksillä, missä ei ole myynnissä oikeastaan muuta kuin nimensä mukaisesti tavaraa lapsille. Hieman ihmetyttää se, että niin moni aikuinen ryhtyy meille selittämään, miten juuri heillä majailevalla nukella on asiat hyvin, löytyy vaatetta jos jonkinlaista. Niin? Ei meille tarvitse kertoa syitä siihen, miksi lattialla sätkivän ja kirkuvan lapsen nukelle ei osteta mitään. Kummastuttaa vain se, että naapuripöydän kahtakymmentä vaaleanpunaista vauvahaalaria myyvälle ei samalla tavalla selitetä ostohaluttomuutta.
Toinen kummastuksen aihe on tinkiminen. Se kuuluu kirpputorikauppaan, kyllä, mutta emme me ryhdy alennusmyyjiksi jo ennen kuin kirppistä on edes avattu eli siinä vaiheessa kun myyjät kiertävät pöydältä toiselle katsellen muiden tuotteita. Vähän harmitti, kun kesken pöydänlaiton joku toinen myyjä keräsi syliinsä vaatteitamme yli 30 eurolla ja sanoi, että maksaa näistä kympin. Ehei, me saatamme olla pieniä, mutta tyhmiä me emme ole. Ne kaupat jäivät tekemättä.
Mutta muuten oli oikein mukavaa ja kohtasimme paljon muotitietoisia nuoria, jotka tiesivät tarkasti, pitääkö paidassa olla Mansikka Marja vai Nalle Puh. Heidän kanssaan oli ilo tehdä kauppoja.
27.2. Saunanraikkaana
Featured
Hei taas!
Tänään on ollut kiirettä: kirpputoria, lumilyhdyn tekemistä ja saunomista. Kuvaankin tulimme ihan suoraa suihkusta, takit hiukan rypyssä. Periaatteessa me emme saisi saunoa, mutta kukaan ei ole estänyt loiskimasta pesuvadissa.
Nyt keskitymme katsomaan, voittaako ehdoton suosikkimme Marja Tyrni TV-kisan. Suut makiaksi! Palataan asiaan huomenna, silloin ihmettelemme vähän lisää kirpputorikokemustamme ja pohdimme sitä, esittelisimmekö jo kevätmuotia. Kaikki naistenlehdet ovat täynnä tietoa siitä, mitä tänä vuonna on ehdottomasti hankittava. Ehkä meidänkin olisi syytä hieman valottaa sitä, miltä kevät 2010 näyttää meidän 43 cm mittaisten muodissa. Siitä lisää huomenna.
26.2. Riemunkirjava perjantai
Featured
Tänään meillä on hirvittävä kiire, mutta ihan pikapikaa esittelemme päivän asut.
Purjolla on marimekkoa eli aitoa raitatrikoota paita ja siihen aplikoitu miniunikko. Näyttää tosielämässä aika veikeältä, kuvassa värit jotenkin hyppäävät silmille. Housut ovat mustat, punaisin resorein.
Pirjo laittoi päähänsä hiippahatun (se on helppo ommella, pitänee jakaa sen kaava joskus kanssanne), joka pysyy hyvin päässä ja on hauska katsella. Suunnilleen saman mallin mukaan retrokankaasta ommeltu vauvan myssy maksaa nettikaupassa 15 e…Paita on samaa riemunkirjavaa collegekangasta. Jos tarkasti katsoo, ei sitä kirjavuutta ole väreissä vaan kuvioissa, mutta joka tapauksessa sen verran räiskyvä se on, ettei ihan koko vaatetta arvaisi siitä ommella.
PS. Ompeluvinkki unikon aplikointiin. Leikkaa kankaasta kuvio (ei sen tarvitse unikko olla) ja silitä nurjalle puolelle tukikangas. Minä teen niin, että isolle tukikankaalle silitän kiinni monta kuviota ja leikkaan ne sitten siitä erikseen irti, tulee siistimmät reunat. Neulaa (siis kiinnitä nuppineuloilla) haluamaasi kohtaan vaatetta. Laita nurjalle puolelle vähän ommeltavaa kuviota isompi kaksinkertainen pala kuitukangasta (kertakäyttöistä pöytäliinaa, lakanaa, hätätilassa kova talouspaperinkin käy) ja kiinnitä se nuppineuloilla. Sen tehtävänä on pitää vaatteen kangas “kuosissa”, ilman sitä trikoo venyy ja ompelu epäonnistuu. Ompele ensin suoralla ompeleella kuvio paikalleen ja sitten reunat tiheällä siksakilla. Tai jos ompelet käsin, niin reunoissa on se perinteinen napinläpiommel paikallaan. On olemassa myös ihan oikeaa aplikointitukikangasta, mutta olemme havainneet halvat synttäripöytäliinat hyväksi vaihtoehdoksi.
25.2. Ankea arki
Featured
Olemme saaneet palautetta ihan IRL eli elävässä elämässä ja pyrimme nyt vastaamaan parhaamme mukaan.
Moitetta on tullut liian pienestä ja tylsästä kuvasta. Tylsyydelle emme voi mitään, valokuvaajamme on tumpelo, mutta kokeillaan nyt tätä isompaa kuvaa. Kunhan taitoa karttuu, niin hankimme oman stylistin, joka etsii sopivia kuvauspaikkoja ja lavastaa meille vaikka talvipuutarhan. Kuvaajakin voisi vaihtua tai ainakin katsoa Huippumalli haussa -sarjaa uusien ideoiden saamiseksi.
Lisäksi on kysytty, miksi olemme täällä ESS:n sivuilla, piilossa blogien valtavirroista. Erittäin hyvä kysymys. Blogi on päähänpisto, hetken hurmiossa keksitty juttu. Aluksi emme hetkeäkään miettineet, että saadakseen lukijoita pitäisi olla siellä, missä muutkin vastaavat tyyli-, vaate-, käsityö- ja askartelublogit ovat. Harkitsemme vakavasti alustan vaihtamista sellaiseen, jossa on lukijan kannalta monipuolisempia, mukavia ominaisuuksia ja missä saisimme pidettyä vaikka pienimuotoista ompelukerhoa. Mutta ilmoitamme kyllä ajoissa, jos siirron teemme.
Useaan otteeseen ja tiukkaan äänensävyyn on tiedusteltu, miksi Purjolla on aina kauniimmat vaatteet kuin Pirjolla. Onko kyseessä ikärasismi? Tässä kauneus on katsojan silmissä, Pirjo ja Purjo valitsevat itse vaatteensa ja jos Pirjolla on katsojan mielestä rumemmat vaatteet niin asiaa pitää kysyä Pirjolta itseltään.
Nyt on kuvaan otettu yhtenäinen peruspuvusto, jonka rungon muodostaa oranssi, ohuesta kukallisesta trikoosta ommeltu avohaalari ja samasta kankaasta tehty pusero. Niiden lisäksi on kukkien sävyiset sähkönsiniset collegehousut ja -paita. Asuja voi pukea näinkin “ristiin”, tai sitten voi tehdä kokonaan sinisen ja kokonaan kukallisen kokonaisuuden.
24.2. Hiirimuskari
Featured
Joskus sitä huomaa tehneensä asioita, joita ei pitäisi tehdä. Silloin kannattaa mennä nurkkaan miettimään tekosiaan ja ottaa mukaan hiirisoittorasia. Sitä kuunnellessa asiat menevät taas oikeaan järjestykseen – ja joku aikuinen saa rauhassa siivota pudonneen mehulasin sirpaleet lattialta.
Kun meteli keittiössä hieman hiljenee, voimme yhdessä laulaa vaikka “Hiiri pieni pyörii, nallekin se hyörii, lumiukko mukana, kaulaliina kaulassa”. Se on meidän oma soittorasialaulumme. Sen lisäksi laulamme aika usein Lauri Tähkää ja Tehosekoitinta.
Me luulimme, että meillä on molemmilla Hello Kitty -asut, samaltahan nuo kissat näyttävät. Sitten etsimme lisää tietoa ja meille selvisi, että Kittylla on punainen rusetti ja kaksossiskollaan Mimmyllä sininen. Niinpä Purjon asu onkin Hello Mimmy. Aina sitä uutta oppii, kuten senkin, että alunperin Hello Kitty piirrettiin vuonna 1974 kukkaron koristeeksi
PS. Eilen oli Kansainvälinen Syöpäpäivä. Muistoksi niille, jotka hävisivät taistelun syöpää vastaan ja niille, jotka yhä taistelevat sen voittamiseksi. Toivotaan, että joku löytäisi lääkkeen tätä sairautta vastaan.
23.2. Curling-lapsuus
Featured
Curling-vanhemmuus on sitä, että tehdään kaikki mahdollinen lapsen puolesta. Curling-lapsuus on sitä, että otetaan isommista mallia ja kokeillaan lajia nimeltä curling. Koska sopivia kenttiä on aika vähän, voi kotioloissa tehdä koronapelistä oman versionsa. Siksi mekin kiipesimme tälle pelilaudalle ja pohdimme nyt lajiin uusia sääntöjä. Todenäköisesti teemme niin, että näillä vihreillä kiekoilla yritetään töniä punaisia pois keskiympyrästä. Vauhtia antava harja on vielä vähän hakusessa, sillä tiskiharja on liian iso ja hammasharja liian pieni. Sellainen ikivanhanaikainen partasuti olisi paras, mutta mistä sen nyt tähän hätään löytäisi, ei niin mistään.
Pirjo jäi kuvassa harmillisesti taka-alalle, hänellä on somat kukkahousut ja pusero, jossa samasta kukkakankaasta on leikattu somiste miehustaan ja siihen vielä ommeltu kukkanappi. Musta ei välttämättä ole ollenkaan synkkä edes nukenvaatteissa, jos muuten mukana on väriä. Purjo nyt vaan tunki itsensä tuohon eteen ihan peruscollegeasussaan.
Ai niin, vielä tuosta eilisestä jääkiekkopelistä. Me saimme uusintaottelussa tulokseksi 3 – 57. Ja ne kolme maalia Ruotsille tulivat siitä, kun Purjo ei tarkkaan muistanut, kumpaan maaliin se kiekko piti tökätä.
22.2. 3 – 0
Featured
Piti sitten tämäkin kokemamme: niin varma kulta katosi aamun tunteina tavoittamattomiin! Ei auttanut Pirjon kannustus Muumipaidassa eikä Purjon hempeämpi hippiaatteen kukallisuus. Suihkuun ja ulos – surkea tulos.
Onneksi emme oikeasti seuraa olympialaisia. Meillä ei ole aavistustakaan siitä, kenen takia Harri Ollilla oli liian iso hyppypuku ja miksi ihmeessä parhaat suomalaiset hiihtäjänaiset jättävät suosiolla parisprinttiä väliin ja keskittyvät lepäilemiseen. Niin kovin monelle osuu ikävä kurkkukipu juuri olympialaisten aikaan, vaikka joukkoeella on mukanaan omat lääkärit ja lääkkeet. Luulisi, että apua löytyisi heti eikä vasta päivystysaikaan kuten meille muille, jos erehdymme sairastumaan.
Vaan me emme nyt jouda yskimään ja kuumeilemaan, koska päätimme pelata uudestaan Suomi-Ruotsi -jääkiekko-ottelun, tällä kertaa ilman jäähyjä ja kaikenlaista tumpelointia. Kiekko on juuri saatu Ruotsin puolustuspäähän, mistä se todennäköisesti ihan kohta tuikataan maaliin. Jos emme kiekkoilijan mailalla sitä sinne saa niin sitten tökimme vähän sormella, kun vastustaja ei huomaa.
26.1. Vähäx me ollaan samiksii
Featured
Kerhopäivä ja uudet kujeet!
Kerhoon kannattaa valita kaksiosainen asu. Siinä riittää lelupäivänä pukemista ja riisumista ihan riittävästi. Collegevaatteet sopivat nukelle ihan hyvin, vaikka muodikkaammat kanssasisaret vannovat trikoon nimiin. Tänään valitsimme punaista ja harmaata, pienenä veikeänä yksityiskohtana housujen eriväriset resorit – Pirjolla harmaata ja Purjolla punaista.
Päivän yhteiskunnallinen kannanotto liittyy tällä kertaa kirjallisuuteen. Susan Ruusunen – tuo päiväkirjailija kustantajan toiveesta – on syvästi pahoillaan siitä, että meni kirjoittamaan kirjan. Hän ei halunnut mitään pahaa. Oletusarvoisesti hän halusi vain rahaa: mehän muistamme Suomen ensimmäisen kirjankansien julkaisutilaisuuden ja muutaman muun mediahässäkän tekstiviestien ja päiväkirjamerkintöjen äärellä. Mielessä käy, ketä tässä tarinassa sittenkin käytettiin hyväksi.
27.1. Varpaat piiloon
Featured
Huikea pakkaspäivä! Mittarin mukaan 28 astetta hyytävää kylmää, joten vaatevalinnassa tärkeintä on lämpö. Siksi sisälläkin laitoimme päälle vauvahaalarit. Purjon asu on hempeilevää ruututrikoota, Pirjolla on ronsuhaalari (ei ole olemassa sinistä norsua, se on siis ronsu tai efelantti). Molemmissa vaatteissa yhdistetään kivasti yksiväristä ja geometrisesti kuvioitua kangasta.
Päivän lyhytkestoinen pohdinta liittyy kylmyyteen. Nyt on talvi, talvella kuuluu olla pakkasta. Muutaman vuoden verran on eletty yhtä ainoaa loskaista, märkää, kurjaa vuodenaikaa ja nyt, kun on lunta ja pakkasta niin pelotellaan jääkaudella. Hei haloo – tälläinen sen talven tulee ollakin! Kannattaa vielä tänään katsella ympärilleen (ulkona!) ja ihailla sitä, että on osunut oikeaan postikorttimaisemaan. Kunhan tuulet tulevat, niin tämäkin kauneus on muisto vain.
PS. Meiltä on kysytty tämän blogin ideaa. Se on tismalleen sama kuin muillakin tyylibogeilla eli halu esitellä vaatekaapin sisältöä ja samalla rivien välissä kertoa, miten voi(sitte tekin) pukeutua muodikkaasti. Jos siis satutte olemaan noin 43 cm mittaisia ja pohditte, mitä tänään laittaa päälleen. Lisäksi blogin ns. toisessa kappaleessa otetaan kantaa johonkin, mikä kulloinkin mieltä painaa tai mistä nyt vaan haluamme mielipiteemme lausua. Kestomielipiteemme on, että sienikastike on pahaa!
28.1. Nalle Puh -päivä
Featured
Tällä kertaa tuli vähän sanomista siitä, kuka pääsee kuvassa mihin kohtaan. Purjo näyttää tirvaisevan Pirjoa, mutta tosiasiassa ryntäsimme kameran eteen sitä vauhtia, että oksat pois ja hippulat vinkumaan. Kukaan ei siis ole lyömässä ketään.
Nalle Puh -päivänä trikooasuihin on aplikoitu suuren esikuvamme kuva ja vietämme aikaamme sohvannurkassa kuvitellen olevamme Puolen Hehtaarin Metsässä. Ulos emme lähde: pakkasta on yhä edelleen riittävästi ja kylmä viima jäädyttää nenänpäätä. Näistä meidän vaatteista sen verran, että nuo kuvat on leikattu lakanakankaasta, napakoitettu silitettävällä kovikekankaalla ja sitten aplikoitu tiheällä siksakilla etukappaleelle. Oikea ompelumerkki maksaa muutaman euron, nämä muutaman sentin. Oi, me olemme uskomattoman säästäväisiä kun sille päälle satumme.
Tänään keskitymme säästämään vettä. Aamuherätys oli tyly: hanasta ei tullut mitään muuta kuin ahdistunutta astmapihinää. Hetken luulimme, että putkistoon on asettunut asumaan vesihiisi (siis se, joka normaalisti sihisee hississä), mutta sitten selvisi, että joku jossain on jäässä. Joku iso ja mahtava, joka normaalisti pitää putket täynnä vettä. Sitä on nyt korjattu ja sulatettu ja ohitettu niin, että muutaman tunnin ajan pihinä on vaihtunut lorinaksi, mutta vettä on _vain_ehdottoman_tärkeään_käyttöön. Tänään ei pestä pyykkiä tai käynnistetä tiskikonetta tai lämmitellä kuumassa suihkussa. Hampaat saa harjata ja perunoita keittää, mutta muuten menossa on vesipihipäivä.
Ja tietysti juuri tänään olisi ollut niin mukava loiskutella ja roiskutella ammeessa!
29.1. Mettemannostelua
Featured
Ja sitten päivän sää! Sen voi tällä kertaa katsoa puserosta. Purjo luottaa auringon vielä paistavan, Pirjo on hieman enemmän virallisen säätiedotuksen linjoilla eli kovaa tuulta ja lumisadetta olisi luvassa.
Päivän pohdinta liittyy tällä kertaa liikkumiseen Lahdessa. Helmikuussa julkistetaan raportti, jossa on pohdittu kävelykatuja ja autoilua ja menemistä ja tulemista. Käyty keskusteluhan on pitkään ollut linjalla “autot pois ja ihmiset tilalle”. Meidän mielestämme esimerkiksi tänään olisi mainio päivä tarkastella Aleksanterinkatua ja sen suorastaan valtaisia jalankulkijamääriä, joka ei millään ole mahtuakseen jalkakäytäville. Mitenköhän monta uutta mukavaa katukahvilaa, pittoreskia pikkupurtavapaikkaa ja leppoisaa poiketaan lasilliselle töiden jälkeen -ajanviettolaa pitääkään perustaa, että kaikkialle tursuava jalankulkijamäärä saisi roposensa kulutukseen ja samalla kaupunkikuvan eläväksi. Vai hyväksyttäisiinkö sittenkin se säätiedotuksen sanoma, että usein talvella kylmä viima hyytää pakkasen purevaksi ja pitää elävöittäjät sisätiloissa eikä kaduilla kävelemässä.
Ai niin, jos niitä kävelijöitä haluaa nähdä niin keskustan sijaan kannattaa kurkkia viikonloppuisin Vesijärven jäälle, siellä liikutaan ihan ilman katuja! Ja samaan aikaan Rautatienkatu on tyhjä ja autio. Lahdessa on siis hyvin vilkas järvikävelyreitistö ja kutakuinkin käyttämätön kävelykatu. Uusia liikenneratkaisuja pohdittaessa kannattaa pitää mielessä, että järviä ei enää valmisteta, mutta kuka oikeasti tarvitsee kävelijätöntä kävelykatua?
30.1. Saunapäivä
Featured
Voiko sitä olla sointumattomampia kylpyviittoja kuin nämä? Tuskin! Joka tapauksessa tänään oli saunapäivä ja avantouinnin sijaan olisi voinut vaikka kieriskellä lumessa. Pois se meistä!
31.1. Onnea Vilja!
Featured
Tulossa ollaan sinne synttäreille ja laitettiin päälle nämä paremmat fleecetakit. Purjon pinkissä takissa on koristeena rivi kultahelminappeja ja metritolkulla paljettinauhaa. Pirjon takissa on helmassa reikäleikekoristelu ja nappien tilalle ommeltu muutama satiiniperhonen ruusuineen. Pisteenä iin päälle on solmittava satiininauha. Jalassa tietysti lämpöiset töppöset. Niin että aika lailla on taas mietitty sitä, miltä siellä juhlissa näytetään jo sisääntultaessa.
Tänään on valtakunnallinen pihabongauspäivä ja siitä innostuneina tarkkailimme takapihalla astelevaa fasaania, jolta ei itseluottamusta puutu. Näköjään auraustraktori on piece of näkkileipä, ei ollenkaan väistämisen arvoinen asia. Samaan aikaan jotkut keltaiset pikkulinnut ottivat lumikylpyjä jo jouluna rakennetun lumilinnan raunioissa ja harakka kokeili, mistä suunnasta lähestyttäessä saa roskasäiliöstä repsottavan laatikonpalasen parhaiten nokkaansa. Oikea vastaus: ei mistään. Punatulkkuja ei näkynyt yhtään ja hyvä niin, perinmätiedon mukaan niiden näkeminen pihapiirissä tietää pahaa. Yhtä ikävä on löytää pihapiiristään lintubongari: se kun yleensä kertoo siitä, että pihatie on tukittu citymaasturilla “kun ei ollut kieltotautua eikä yksityisalueen kylttiä”.
1.2. Pientä viherrystä
Featured
Kun ulkona sataa lunta, voi sisällä keskittyä kaikenlaiseen muuhun mukavaan. Silloin kannattaa pukeutua riehumistasietävään vaatekertaan, joka tänään on molemmilla sävyltään vihreä. Pirjo halusi omenanväriset housut, Purjolle oli tärkeää se, että tikkaukset ja resorit ovat Nalle Puhin sävyyn.
Hiihtokelit olisivat mitä mainioimmat, mutta kaupasta ovat sukset loppu! Laskiaisen tienoilla käy varmaan niin, että pulkkaa ei enää löydy mistään, joten vinkkinä viikoksi: osta se jo nyt! Mäkiä löytyy, pieniä ja isoja, niistä tuskin tulee pulaa eivätkä ne kulu loppuun, vaikka laskisi ainakin tuhat kertaa tai tuhatmiljoona tai tuhatsatatriljoona kertaa. Tietysti ensin kannattaa varmistaa, että löytyy joku, joka suostuu kiskomaan sen pulkan sinne mäen päälle, sillä se jos mikä on hikistä puuhaa. Onneksi on keksitty aikuiset!
2.2. Pupupäivä
Featured
Taas olisi kerhopäivä, jos vain kinosten halki pääsemme perille. Luvassa on eläimellistä menoa, joten Pirjo laittoi haaleanoranssin collegeasun, johon on aplikoitu pupupari ja Purjolla on haalari, jossa yläosa on puputrikoota.
Lunta sataa ja liikenne jumii. Pitäähän siellä tiellä varovainen olla, mutta jos ajaa oikein hitaasti ja oikein varovasti niin aiheuttaa harmillisia ongelmatilanteita. Joskus käy mielessä, että jos keli pelottaa ja vauhti jää puoleen sallitusta, niin voisi vaikka välillä koukkaista bussipysäkille päästämään muut autoilijat edelleen. Ei kai se ihan laillista ole (bussipysäkki on tarkoitettu vain matkustajien jättämiseen ja mukaanottamiseen), mutta jos ajattelee muiden kuljettajien kiristyviä hermoja “poisjätettävänä matkustajana” niin luulisi tuon olevan ainakin tilannekohtaisesti OK. Eilenkin tuli koettua muutamia veretseisauttavia ohituksia, kun jonon noin yhdeksäs ei enää kestänyt vaan koukkaili jonossa auton tai kahden verran eteenpäin aika lailla vaarallisesti.
Ja nyt voi sanoa, että vika on niissä ohittajissa, jos jotain sattuu. On on, sitä emme kiellä, mutta kun liikenne on yhteinen juttu niin tuntuu aika kummalliselta, että joku saa päättää mateluvauhdin kymmenille muillekin. Kun muiden huomioimista olisi se, että karmeassa pyryssä huomaa olevansa tientukkona ja väistyy sopivassa paikassa sivuun antaen muille tilaa.
PS. Pulkkamäessä on joskus sama ilmiö. Joku ei suostu vuorollaan laskemaan mäkeä, vaikka rinteessä ei olisi ketään. Jono seisoo ja se ensimmäinen päättää, koska hän suostuu mäenlaskuun. Eikä tietenkään kukaan muu saa laskea ennen, täytyy pitää kiinni vuoroista. Sitä me kutsumme vallankäytöksi, joka on puettu turvallisuuden viittaan.
3.2. Vankikarkureita ja pieniä poneja
Featured
Raitavaate on joskus aika vaarallinen. Pystyraita hoikentaa, mutta vaakaraidassa voi näyttää vankikarkurilta, kuten me nyt. Ei edes tuo suositun pienen ponin kuva poista sitä kuvitelmaa, että jotain on vinossa. Pirjo voisi tempoa pipoaan alemmas otsalle niin vaikutelma karkureista vielä vahvistuisi.
Tänään me hetken mietimme, osallistummeko politiikkaan pohtimalla Niinistöä ja vallankäyttöä vai olemmeko ympäristöllisesti valveutuneita ja mietimme mönkijäreittiä Vesijärven jäällä. Tulimme siihen tulokseen, että liian vaativaa joten olemme huolettomasti pieniä ja mietimme markkinoita.
Sää on sopiva, väkeä on tulossa paljon ja vanha hyvä ohjehan on, että mitä ahtaampi lokonen kulkureitillä, niin sitä mukavampi siinä on kaverin kanssa jäädä rupattelemaan. Toinen hyvä tapa on ykskaks pysähtyä keskelle kulkuväylää (lastenvaunujen kanssa erityisen näppärää) ja seistä toljotella siinä aikansa tientukkona. Tärkeintä ei ole liike vaan sen estäminen. Jos joku katsoo vihaisesti niin aina voi mulkoilla takaisin. Näin toimimalla saadaan aikaan sen verran ruuhkaa, että ulkopuolisesta näyttää koko tori olevan täynnä väkeä.
PS. Sieltä turkoosista teltasta kannattaa käydä ostamassa karppaajillekin sopivia muikkuja, voissa paistettuja ja taatusti tuoreita.
4.2. Pipiä pukkaa
Featured
Eilen olimme sikainfluenssapiikillä ja tänään sairasvuoteessa. Onneksi on hiippapipo pitämässä päänsärkyä loitolla. Hiipassa on koristeena helmiä, niin että ihan pienen vauvanuken juttu nämä eivät ole.
Se rokottaminen oli kyllä jännää. Ensin ilmoittauduttiin ja jonotettiin ja ihmeteltiin, että miksi rokotuksille pääsivät ohi jonon ne, joilla oli kamala kiire. Heidän ei tarvinnut ilmoittautua, riitti, että huikkasivat hoitajille muista tärkeistä menoistaan ja kas – heti tuli kummallinen lokonen, johon juuri tuo asiakas sopi.
Ilmoittautumisjärjestykselläkään ei ollut mitään merkitystä. Joskus jonosta pyydettiin piikille väkeä puolivälistä, joskus joku kärkipäästä unohdettiin pitkäksi aikaa. Jos ihmetteli sivuuttamistaan niin sai kuulla, että “joku hoitaja on ottanut teidät varaukseen”. Miksi ihmeessä, olisi varauksen sijaan ottanut sisälle huoneeseen ja iskenyt sillä neulalla.
Kyllä oli hankalaa! Ja nyt on sitten pipi olo, kättä särkee ja kuumeiluttaa. Eniten harmittaa, jos sitä toista sikainfluenssa-aaltoa ei tulekaan ja saman vaivan joutuu kokemaan syksyllä uudestaan. Silloin mekin ymmärrämme olla ilmoittautumatta ja marssimme ensimmäisestä avoimesta ovesta kiireisinä rokotukseen. Tai käymme työterveyshuollon puolella sujuvasti jonottamatta “suorittamassa kansalaisvelvollisuutemme”. Siellä homma sujuu ihan eri tavalla, reilusti ja ohittelematta. Eikä kukaan laita ketään varaukseen turhia odottelemaan.
5.2. Vähän tylsää
Featured
Ei mitään tekemistä! Ulos ei saa mennä, koska on vielä vähän kuumetta ja kipeä käsi tekee känkkäränkäksi. Vaatteistakin tuli riitaa: Pirjon mielestä olemme esitelleet aina vain samanlaisia vaatteita ja Purjo vetoaa siihen, että mukavuus ennenkaikkea. Jos nyt sattuu rakastamaan trikooasua niin miksi tempoa päälleen farkut? Pirjo otti kaapista retron kierrätyskangashaalarin, joka edellisessä elämässän on ollut pala malliverhoa ja Purjo mutristi suutaan valitessaan nalleasun. Kaikesta päätellen tänään rähistään ja märistään.
Suurempiakin ongelmia on kuin asuvalinnat. Ompelukone meni rikki, se on ihan särki ja suostuu vain vähän tikkaamaan ja siksakkaamaan. Sitten se väsähtää ja sanoo PUF. Ehkä sen pitäisi jo päästä eläkkeelle, mutta mistä saada tilalle yhtä hyvä ja luotettava ja mukava? Nettikaupat ja ihan oikeatkin kaupat tursuavat toinen toistaan mystisempiä kuvioita ompelevia koneita, joten valinnanvaraa on, liikaakin. Voisikohan sitä saada liikkeestä ompelukoneen koeajoon vähän niin kuin autonkin, saisi rauhassa kokeilla, sopiiko se omaan käyttöön vai onko siinä joku harmillinen suunnitteluvirhe vaikka langanpujotuksessa tai puolauksessa?
Edellinen kone on palvellut uskollisesti lähes 16 vuotta. Sillä on ommeltu vaatetta noin kahdeksalle lapselle ja liudalle nukkeja. Tuloksena on ollut hirmuinen määrä prinsessamekkoja ja zorroviittoja arkivaatteista puhumattamaan. Viimeksi ompelukoneen huoltaja kysyi varovaisesti, että mitä tällä oikein on tehty, hän ei ole yhtä kulunutta (käytettyä) konetta avannut vuosiin. Oli pakko tunnustaa, että sillä on hoidettu mielenterveyttä: saatu aikaan jotain näkyvää ja kosketettavaa kaiken virtuaalisen keskelle. Nyt olisi aika hankkia “uusi lääkitys”.
6.2. Uimahallipäivä
Featured
Sairastamiset on sairastettu. Johan sitä kaksi päivää kärvisteltiinkin sisällä. Ylimääräistä energiaa lähdettiin purkamaan uimahalliin satuolentouimapuvuissa vai pitäisikö sanoa, että TV:stä tuttuja hahmoja on aplikoitu mahan päälle. Purjo pääse valitsemaan ensimmäisenä ja otti heti Nalle Puhi, Pirjolle jäi Niiskuneiti. Molemmat ovat ihan yhtä hyviä uidessa. Paitsi että oikeasti me emme osaa uida, mutta ei kai se siellä lastenaltaassa olennaista olekaan.
7.2. Leikitään prinsessaa
Featured
Joskus sunnuntaisin sitä tekee mieli ihan muuten vaan pukeutua hienosti, juoda mehua jalkalasista ja syödä jäätelöä ruusulusikalla. Tänään on juuri sellainen päivä, joten kesämekot on kaivettu laatikonpohjalta, silitetty ja puettu päälle. Kukkakoristepannat ovat kadonneet jonnekin, mutta se ei leikkiä haittaa. Me olemme prinsessoja ja sillä siisti.
Sunnuntait ovat sitä varten, että ei tehdä mitään. Ei herätä aikaisin, ei eletä aikataulussa, ollaan vaan. Tosin ruokaa ja unta tulee suunnilleen arkisessa aikataulussa, ihan ei heittäydytä hurjiksi tässä suhteessa. Mutta muuten ei ole niin väliä, katsotaanko aamupäivällä televisiota vai lauletaanko yhdessä karaokea. Sunnuntaisena prinsessapäivänä voi vaikka mennä retkelle salin puolella, levittää ruutupeiton kukkapöydän viereen ja väittää olevansa viidakossa. Kai siellä jukkapalmuja kasvaa? Ja jos oikein tarkasti katsoo, on kristallikruunussa ihan varmasti unohtunut kolibrin pyrstösulka. Paitsi jos katsoo liian tarkasti niin huomaa, että se onkin leikeissä sinne lennähtänyt legopalikka. Mutta koska on sunnuntai, on kaikki mahdollista, jopa prinsessaretki.
8.2. Piiri pieni pyörii
Featured
ja me pyörimme siinä mukana. Tänään valittiin tällaiset avohaalarit, joissa on tarrakiinnitys olkapäillä. Purjon asu jatkaa kierrätyslinjaa eli entisessä elämässään haalarin yläosa oli verhokangasta, Pirjo luottaa merkkivaatteisiin ja halusi Taitoon collegekankaasta tehdyn asun.
Vietimme oikean televisioviikonlopun. Piti katsoa Maajussille morsian, X-factor, Pudotus, LIV-kanavan sisustusohjelmat ja Kuorosota. Nyt on syytä katsoa ohjelmia varastoon ennen kuin alkaa suuri urheilujuhla, ja kaikilta kanavilta tulee hiihtoa, mäenlaskua, jääkiekkoa, hyppelyä ja mitä näitä talvilajeja taas onkaan. Hankijalkapallo ei vielä ole olympialaisten ohjelmassa, mutta eiköhän sekin sinne vielä saada.
Urheilu on paljon mukavampaa televisioruudulta tuijotettuja: sitä katsoessa ei tule hiki. Ihan oikea hiihto tuiskuntuhoamalla ladulla lipsuvilla suksilla onkin sitten eri juttu. Ylämäessä luistaa taaksepäin ja alamäessä ei luista sitten ollenkaan. Kokemusta on. Kun ei joka kelille malta vaihtaa voiteita pohjiin ja jostain syystä se “perusvoitelu” toimii vain tasan ja tarkkaan tietyllä kelillä, jota Suomessa on kerran vuodessa vajaan kahden tunnin ajan eikä ikinä silloin, kun koulussa on hiihtokilpailut.
9.2. Pastellisävyjä eli virallisesti kevät
Featured
Koska kaupassakin on jo kevätvaatetta vaikka muille jakaa, halusimme mekin laittaa kerhoon pastellia päälle – se on muuten ihan joka kevät yhtä muodikasta eli ns. varma valinta. Purjo valitsi mariraitatrikoota ja kestosuosikki Hello Kittyn, Pirjo paikkataskuhousut ja Minni Hiiren.
Meiltä on toivottu vaatteista vähän enemmän tietoa kuin pelkät kuvat. Kaavat on piirretty ihan itse vapaalla kädellä vuosien kokemuksella, mutta ompelua harkitsevalle erittäin suositeltava ja hyvä kirja on Anne Grethe Gaaserudin Nuken omat vaatteet. Tosin se ei ole ihan aloittelijalle, ohjeet ovat aika lailla tyyliin “leikkaa, neulaa ja ompele”. Kirjastosta löytyy Käsityökerho-lehtiä, joissa vielä muutama vuosi sitten oli nukenvaatteiden kaavoja.
Ompeluohjeiden kirjoittamisessa olemme aika avuttomia! Sen verran voimme muistuttaa, että perinteiset ompelujärjestykset kannattaa unohtaa eli esimerkiksi resori ommellaan hihansuuhun ennen hihasaumaa ihan siitä syystä, että niin pientä vapaavarsikonetta ei ole vielä tehty, johon nukenvaatteen kädentie sopisi. Jos taas aikoo ottaa vauvanvaatteen kaavan ja siitä pienentää nukelle niin pitää vilkaista vauvaa ja nukkea: viimeksimainitulla on paljon lyhyempi selkä kuin sillä vauvalla, mittasuhteet siis eivät mene ihan yksi yhteen.
Ompelu on varsin suositeltava harrastus. Sillä tavalla luulee pääsevänsä eroon nurkkiin kertyneistä kankaanpalasista. Sitten sitä herää todellisuuteen ja huomaa, että yhteen trikooasuun menee niin vähän kangasta, että yhden ompeluhuoneen kangasmäärän loppuunompelemiseen menee noin 248 vuotta.
10.2. Pulinointia ja pulikointia
Featured
Uiminen on kivaa, joten me aloitimme uimakoulun. Sitä varten täytyy tietysti olla oikeanlaiset vermeet ja pitäydymme Disney-linjalla: Purjolla Simba ja Pirjolla Minni. Uinti tosin sujuu ihan samalla tavalla, vaikka puvussa ei olisi yhtäkään kuviota.
Tänään pohdimme monien tuntemiemme noin 43 cm mittaisten pukeutumista. Jostain syystä suurimmalle osalle lajitovereitamme on tarjolla lähimmän ihmisen vauva-aikaisia vaatteita, vaikka suurin osa vauvoista on noin 50 cm mittaisia syntyessään. Nuket taas eivät kasva, joten ongelma on valmis: pikkukätösin pitäisi pukea nukelle liian suuria vaatteita, jotka eivät sovi sitten millään, aina roikkuu jotain jostain ja harmittaa. Niin se toivottu nukke jää sivuun (*nyyhkytystä*), koska leikistä tulee enemmän kiukkua kuin iloa. Sitten aikuiset saavat hyvän syyn sanoa, että itsepä vauvanukkea kärtit, oma vikasi, kun et leiki.
Mitä kuuluisi näppärään peruspuvustoon? Housut, paita ja liivihame olisi jo hyvä alku, siitä kun saisi neljä erilaista asukokonaisuutta. Pipo tai hattu olisi kiva, mutta niillä on taipumus kadota. Yöpuku on näppärä asuste kaikille niille nukeille, joiden läheisillä on taipumus vetkutella nukkumaanmenossa: kuka kehtaa metelöidä sängyssä ja juoksennella edestakaisin, kun nukkekin on jo saanut iltavermeet ja nukkuu. Ulkoiluasu on ehdoton, jos nukke ulkoilee. Tulee melkein paha mieli, kun näkee rattaissa nuken pelkässä paidassa – jos ei ole vaatetta, niin kaulahuivista saa kieputettua kätevän kokokapalon huppuineen kaikkineen.
Valmiit nukenvaatteet maksavat eikä temppuileva ompelukone tee valmistamisesta helppoa. Jos ajatuksena on ommella käsin, kannattaa olla ovela. Esimerkiksi paita kannattaa leikata hylätyn T-paidan selkäosan helmasta, sieltä saa valmiiksi ommellun alareunan. Yleensähän vaate poistetaan käytöstä lähtemättömien tahrojen takia, eikä niitä siellä selkäpuolella kovin usein ole. Sama pätee farkkuihin: kun leikkaa nukelle housut lahkeesta, saa samalla siistin sivusauman ja valmiin tikkauksen lahkeensuuhun.
11.2. Olostelua
Featured
Pakkasta oli aamulla 17 astetta, joten tästä taitaa tulla sisäpäivä. Pääsimme yksimielisyyteen siitä, että laitetaan tänään päälle samaa sävyä, mutta eri tyyliä. Pirjo halusi harmaata meleerattua trikoota Nalle Puh -nauhalla koristeltuna, Purjon mielestä kukkakuosi sopii päivään kuin päivään.
Meidän vaatteissamme on pääsääntöisesti tarrakiinnitys. Se on helppo ommella ja helppo käyttää, mutta todella ärsyttävä muuten. Tarrat jäävät kiinni ihan kaikkeen (esimerkiksi sukkahousuihin…) turhankin jämäkästi, jos niitä ei “sulje” säilytyksen ajaksi. Valitettavan usein se säilytys on sama asia kuin unohtaminen lattialle. Toistaiseksi emme ole keksineet muuta neuvoa kuin sen, että kun vaate riisutaan, niin tarrat laitetaan kiinni samantien. Tai siis pitäisi laittaa. Pesussa apuna on pesupussi, sen sisällä pestyinä ei tarravaatteista ole muulle pyykille haittaa.
Toinen olennainen asia on kierrätys. Aika moni vaatteemme on elänyt toisen elämän ennen meitä tai kangas on jäänyt hukkapalaksi jostain muusta ompeluksesta. Tämän Pirjon asun harmaasta trikoosta on noin kolme vuotta sitten tehty T-paita (vieläkin käytössä, eli laadukas kangas) ja Nalle Puh -nauha on leikattu kirpputorilta löytyneestä lasten tyynyliinasta. Purjon kukkapuseron kankaasta tehtiin ensin yömekko ja sitten tämä pusero, violettien housujen kangas puolestaan oli aikaisemmin epämääräinen paituli, jonka salakavala sormivärin osittain tuhosi.
Parhaita kangaslöytöjä olemme tehneet kirpputoreilla ja huutonetissä. Tosin meillä on nyt kankaanostokielto, koska metriäkään ei enää mahdu ompeluhuoneen hyllyille.
12.2. Väriä elämään – ehkä vähän liikaakin
Featured
Kun ulkona on harmaata, haluaa laittaa päälle jotain värikästä. Vihreän, keltaisen ja punaisen yhdistelmä on sieltä räväkämmästä päästä eikä ehkä jokaisen päivän paras valinta, mutta sopii meille tänään.
Pirjon paita on maritrikoosta ja vastaavia meillä taitaa olla kymmeniä. Sulkavalla (josta kerromme joskus lisää) on ehkäpä maailman paras Marimekon tehtaanmyymälä, pieni kuin mikä, punaisessa vanhassa talossa. Siellä myydään kesällä milloin mitäkin, ja kerran tulimme ostaneeksi pari kiloa raitatrikootilkkuja kaikissa sateenkaaren väreissä, myös sellaisia, joista ei koskaan ole ommeltu kuin mallipaitoja.
Mutta asiaan. Me olemme kohdanneet Palvelua, ihan oikeaa sellaista. Tämä tapahtui paikallisessa ompelukoneliikkeessä, jonne menimme tuskissamme vanhan ompelukoneen hakeutuessa ansaitsemilleen eläkepäiville. Meillä oli tiedossa toivekoneen merkki, hinta ja muutama hyvin tärkeä ominaisuus. Ainoa ehdoton ehto oli se, että uusi on saatava mukaan samantien. Ja mitä tekee myyjä: kuuntelee toiveen ja ottaa esille koneen, joka täyttää kaikki ehdot. Hän ei ryhdy markkinoimaan, että entä jos lisäksi vielä tätä tai tätä vaan aloittaa siitä, mikä on toiveiden täyttymys. Sitten hän esittelee koneen perustoiminnoiltaan, tarkentaa tarvetta (mitä ommellaan, miten paljon jne.) ja tekee tarjouksen: tällä hinnalla saat sen. Yllätykseksi hinta on alhaisempi kuin superhalvassa nettikaupassa. Koneen sai mukaan samantien.
Niin että nyt meillä on uusi upea ompelukone ja hyvä mieli kaupanteosta. Hienommat ja kalliimmat koneet jätettiin suosiolla sivuun, keskityttiin siihen, mitä oikeasti haluamme ostaa. Rehellisesti: ei tämä mikään järkivalinta ollut, 153 erilaista ommelta löytyy 
. Voi olla, että kohta vaatteissamme on kirjottua kukkaraitaa ja kruunuja.
13.2. Kolmas kerta toden sanoo
Featured
Taas käytiin uimassa! Tästä alkaa jo tulla tapa. Vesi oli märkää, kiitos kysymästä, ja altaassa, ei avannossa.
Muuten on ollut ihan tavallinen lauantai. On herätty liian myöhään, siivottu liian vähän ja syöty liikaa herkkuja. Koska erilaiset ruuanlaittoblogit ovat niin suosittuja, niin kerromme oman erityisreseptimme.
Mennään kauppaan ja ostetaan sieltä pakastealtaasta löytyvät paketti joulupiparitaikinaa ja paketti murotaikinaa. Mennään kotiin ja annetaan niiden sulaa sopivasti (aika lukee siinä kääreessä). Kaulitaan ensin piparitaikina ja sen päälle murotaikina. Saadaan aikaan kaksikerroksinen levy, joka kääritään rullalle ja leikataan noin 1 cm paksuisia paloja. Paistetaan ne uunissa, ajat ja lämpötilat voi taas katsoa niistä kääreistä. Syödään. Kuvia ei ehdi ottamaan, koska leipomukset katoavat aika nopeasti parempiin suihin. Ja jos näin syö usein, ei enää mahdu uimapukuun.
14.2. Älkää tehkö tätä kotona!
Featured
Olympialaisten kunniaksi kiipesimme kirjahyllylle, tuo sininen kirja tuossa välissä on joku muinaisteos aiheesta. Joka tapauksessa tätä ei kannata tehdä kotona, kirjoja ei sovi käyttää tällä tavalla. Luultavasti jo tästä meidän kiipeilystämme tulee sanomista.
Viikonloppuna olemme keskittyneet seuraamaan urheilua ja laskemaan mäkeä. Kieltämättä tekemisiin on kuulunut myös laskiaispullien syönti… Ja jos nyt ihan rehellisiä olemme, niin mäkihypystä innostuimme sen verran, että täältä kirjahyllyltä on hypitty alas sillä periaatteella, että pisimmälle ponnistanut on voittaja. Tyylipisteitä jaetiin telemark-alastulosta, vaikka emme edes ihan tarkasti tiedä, mikä se on.
15.2. Meitä odotellaan hangen alla
Featured
Ei ehkä ihan järkevän nuken touhua tällainen hangessa seisominen ja vielä paljain käsin! Mutta kun kuulimme, että nyt kuvataan niin tumput huis nurkkaan ja äkkiä hyppy lumeen. Huppu sentään oli jo päässä.
Haalarit ovat samaa mallia. Pirjolla yläosassa on kuvia autoilevista eläimistä, Purjolla Marimekon miniunikkoja. Molemmilla on kypärämyssy pitämässä korvat suojassa. Ne tumput olisivat olleet molemmilla punaiset, mutta siellä ne nyt ovat eteisen nurkassa.
Tänään on vuorossa ulkoilua ja jälkien tunnistamista. Kuvastakin voisi erottaa ainakin jäniksen jäljet, mutta lisäksi pihasta löytyy lisäksi kaikenlaisia askelkuvioita. Osa on kissojen ja koirien, osa hiirien ja fasaanien, mutta löytyy sieltä sellaisiakin jälkiä, jotka eläinkirjan mukaan kuuluvat ihan selkeästi ilvekselle ja hevoselle, vaikka ihan oikeasti meillä ei sellaisia ole näkynyt. Itse ajattelimme tehdä muutaman enkelin lumeen, mutta ensin ne tumput käteen!
16.2. Nallellaan
Featured
Hyvää huomenta!
Tänään me halusimme kuvaan mukaan hyvän ystävämme Nallen, joka kuvaamisen kunniaksi sitoi kaulaansa rusettinauhan. Niin että sanokaapa heippa hei meidän Nallelle, kiitos.
Me olemme vielä yömekoissa, mutta ihan kohta laitamme päivävaatteet, sillä on aika lähteä kerhoon. Laskiaistiistain kunniaksi on mäenlaskua ja makkaranpaistoa ja lämmintä mehua ja mukaan saavat tulla vanhemmat ja sisaruksetkin, jos siltä tuntuu ja on aikaa.
Yleensä meillä ei ole samanlaisia vaatteita päällä, koska se on vähän tylsää. Nyt osui molemmille samankuosinen yömekko, mutta resorit ovat eri väriä. Näissä mekoissa on muuten tarrakiinnitys olkapäillä pukemisen helpottamiseksi, meidän kätemme kun eivät taivu kovin hyvin. Joskus olemme kokeilleet asua, joka vain vedetään pään yli, mutta silloin sitä on loppupelissä kaivattu aikuista apuun pukemisessa.
Mekkojemme helmassa on rilla tai röyhelö, mitä nimeä siitä nyt kukin haluaa käyttää. Se on mahdottoman kätevä keksintö silloin, kun kangasta on kummallisen mallinen pala eikä siitä saa oikein millään oikean mittaista vaatetta. Niin kävi näitäkin leikattaessa: yömekosta oli tulossa aivan liian lyhyitä, kunnes keksimme, että neuleen/langansuunta ei ole niin tarkka näissä röyhelöissä: ne on leikattu kankaan reunaan jääneestä soirosta, joka oli ihan liian kapea oikeastaan mihinkään muuhun käyttöön. Ja kas – niin yksinkertaisesti saatiin varpaat piiloon. Jos kangasta ei ole tarpeeksi, voi helman somistaa vaikka leveällä pitsillä tai resorien värisestä trikoosta leikatulla kaistaleella.
17.2. Meillä on mielipide!
Featured
Meillä on mielipide, vakava sellainen. Siksi olemme pukeutuneet sinisiin villakangastakkeihin, joissa on tarrakiinnitys ja helmikoristenapit. Hatut vedimme syvälle silmille tehostaaksemme asian vakavuutta. Melkein voisi luulla, että olemme saarnaustehtävissä ovelta ovelle, mutta ei sentään.
Tai siis ensin meillä oli mielipide, mutta sitten me huomasimme, että ei nukella oikeastaan voi mitään mielipidettä olla, joten ehkä olemmekin ihan hiljaa siitä, mitä ajattelemme.
Mutta näissä takeissa sitä tulee vähän sellainen olo kuin olisi armeijassa tai edes Pelastusarmeijassa. Kumpikin on meille oudompi juttu, paitsi että sinne armeijaan pitäisi kohta mennä miesten ja naisten. Meidän mielestämme se on hauska tapa täyttää käyttämättömät kasarmit ja samalla työllistää ihan valtava määrä erilaisia hoitoalan kouluttajia. Sitähän voi kohta valita, että meneekö asepalvelukseen vai hoitotehtäviin ja todennäköisesti moni valitsee ne hoitamiset.
Sitten ei enää päiväkodissa olisi harjoittelijoita vaan kansalaisvelvollisuuttaan suorittavia. Halvaksikin se tulisi: nyt harjoittelija saa 25 e/vrk, kansalaispalveluksessa saman kuin puolustusvoimissa eli 5 e/vrk.
Hieno ehdotus tuo “kaikkien armeija”. Saadaan melkein ilmaista väkeä töihin ja nuorisotyöttömyys pienenemään.
18.2. Kainon päivä
Featured
Tänään on kaikkien Kainojen päivä. Meidän ainoassa nimipaidassamme lukee Sue, mutta jos ei osaa lukea, niin voi väittää, että siinä lukee Kaino englanniksi. Ja kun väittää tarpeeksi tomerasti, niin tyhmempi ei uskalla olla eri mieltä. Kokeiltu on.
Oikeastaan siinä voisi lukea melkein mitä tahansa, minkä saa aikaan kirjaimista H, U, E, S , I ja O, sillä ne meillä oli käytettävissä, leikattu samasta kankaasta kuin nuo Pirjon housut. Iso, Ossi, Essi, Hese, soosi… Mitä sanoja sinä saisit aikaan? Esihesi?
Väestörekisterikeskuksen nimipalvelun mukaan Suomessa on 2000-luvulla merkitty rekistereihin 31 Kainoa, joista suunnilleen puolet on poikia ja loput tyttöjä. Sue-nimen on saanut vain 3 tyttöä. Pirjoksi on nimetty 36 ja Purjoja on yllättäen tasan nolla.
Jos on ylimääräistä aikaa, niin tuolta nimipalvelusta voi etsiä kaikenlaisia kummallisia nimeämisiä. Harva esimerkiksi tietää, että Suomesta löytyy (tai on ainakin joskus löytynyt) naiset nimeltä Katti ja Hulmu. Tai 10 sellaista henkilöä, joiden nimi on Aave, miehiä ja naisia. Tai että poikien nimissä Ukko on suositumpi kuin Mies. Ja että Suomessa on väestörekisteriin merkitty 2 Akkaa ja 3 Poutapilveä.
Purjo pyysi saada huomauttaa – ennen kuin varsin riehaannumme koko nimiasiasta – että hänen kokohaalarinsa miehusta ja hihat ovat flanellia, muuten asu on ohutta collegekangasta. Vaate on mitä parhain puettavaksi haalarin alle, sillä ihan kohta on aika lähteä kaupungille katsomaan penkkarihulinaa. Jos käy hyvin, voi saada karkin päähänsä. Jos käy huonosti niin niitä saa koko kourallisen. Kops.
19.2. Taivaalta satoi karkkia!
Featured
Eilen oli todennäköisesti vuoden paras päivä: riitti, että seisoi Aleksanterinkadulla oikeassa paikassa niin pääsi karkkisateeseen. Nyt on sitten sokerihumala liiasta herkuttelusta. Me tosin emme usko koko sokerihumalaan, meistä se on pelkkä kateellisten nimitys sille mukavalle ololle, joka tulee, kun saa karkkia.
Joka tapauksessa kiipesimme portaille riehumaan ja Pirjo näyttää ihan merirosvolta hypätessään alas, Purjo vielä miettii sopivaa alastulopaikkaa. Pirjon asuu on trikoota, Purjolla liivihame on varsinainen kierrätysihme: yläosa vanhoista farkuista, helma entinen flanellipaita ja aplikoitu Nalle Puh vanhasta tyynyliinasta. Alla oleva paita on tismalleen tikkausten värinen.
Mutta palataan vielä eiliseen. Asetuimme hyvissä ajoi sopivalle kohdalle penkkariajelureittiä valmiina huiskuttamaan ja huitomaan ja kannustamaan lukulomalle lähteviä. Vähän ihmettelimme, että miksi ei aina keväällä voisi olla vastaavia karkinviskelyjuhlia kaikille niille, jotka lähtevät muuten vain lomalle, mutta ehkä oikeasti aikuiset eivät viitsi pukeutua sieniksi, Fenix-linnuiksi ja intiaaneiksi. Ehkä oikeasti aikuisena on tylsää ja masentavaa.
Meidän kanssamme ajelijoita ihasteli muutama lapsiperhe, liuta nuorisoa ja parvi ketteräjalkaisia mummoja, jotka tuulennopeasti keräsivät kaikki kymmentä metriä lähemmäs osuneet karkit kassiinsa. Hetken näytti siltä, että yhdellä mummolla olisi ollut oikea marjanpoimuri apunaan, mutta se oli onneksi näköharha. Aina välillä he vertailivat saaliitaan: näin paljon hedelmäkarkkeja, näin paljon toffeeta jne. Seuraavaksi karkit kuulemma pussitetaan, pakataan kauniisti ja laitetaan milloin minkäkin järjestön arpajaisiin palkinnoksi. Varsinaista kierrätysmeininkiä.
Onneksi karkkeja viskova lavanuoriso yritti ihan tarkoituksella tähdätä pienten lasten jalanjuureen, ei lapsiin. Näin varsinainen kohderyhmä sai osansa, eikä kaikki toffee mene tekarikansalle jumittamaan purukalustoa.
PS. eli jälkikirjoitus
Paras teema ja autojen koristelu oli ehdottomasti Lahden yhteiskoululla! Tylypahka oli osattu onnistuneesti soveltaa tosielämään, aina pahamaineista naapurivankilaa myöten. Eniten ääntä lähti Kannaksen väestä ja paras asu kadulta katsottuna oli sieni, aivan valtavan ihana päähine!
20.2. Käsipohjaa ja vesijuoksua
Featured
Nyt on koettu melkein kaikki! Tänään uimakoulupäivänä vilkuilimme isompien altaaseen ja siellä vipelsi väkeä edestakaisin juoksusauvat kädessä. Ensin oli se juoksuvyö ja sitten keksittiin vesijuoksukengät ja nyt on siis päästy sauvoisin asti. Seuraavaksi kai käyttöön tulevat vesijuoksukypärä ja heijastinliivi. Uimisesta on tullut välineurheilua.
Ulkona on sellainen viima, että nenäänsä ei kovin pitkäksi ajaksi viitsi oven toiselle puolelle laittaa. Siksi olemme kerrankin viettäneet monta tuntia nettikaupoissa etsimässä mahdollisimman turhia tavaroita. Oikeastaan me olemme edelleenkin täysin lumoutuneita perjantaisista vanhojentansseista ja kaikista ihanista prinsessapuvuista, joten aika paljon on ihasteltu vanhojentanssiasuja ja erilaisia juhlapukuja. Täytyy olla röyhelöä ja rusettia ja silkkiä ja satiinia ja kimallusta ja kaikkea oikein paljon!
Netistä ostaminen on helppoa, mutta jostain syystä suomalaiset nettikaupat ovat hirvittävän hitaita pakettien lähettämisen kanssa. Jos maanantaina tilaa ja samantien maksaa tuotteen niin kotimaisesta kuin USAlaisesta nettikaupasta niin torstaina posti jo kiikuttaa perille amerikanpaketin, mutta suomalainen nettikauppa on ihan hiljaa. Ja on hiljaa vielä seuraavallakin viikolla. Sitten voi sähköpostiin tulla viesti, että tilaus on otettu vastaan, ja jos hienosti käy niin siitä kahden viikon kuluttua tulee paketti. Joskus ei tule vielä silloinkaan.
Mutta jonkinlaista kokosyrjintää löytyy juhlapukuliikkeitten sivuilta: ei yhtäkään strassimekkoa meidän kokoamme. Kaikissa, jopa morsiustyttöjen mekoissa, pitää olla ainakin 74 cm mittainen. Ihan vähän epäreilua!
21.2. Enemmän ei ole liikaa
Featured
Me intouduimme vanhojentansseissa niin, että laitoimme parasta päälle ja kiipesimme salin tuolille kuvattaviksi. Pirjolla on kaksikerroksinen hame, jonka alaosa on vaaleanvihreää satiinia ja toinen kerros valkoista brodyyria, jossa on liimattuna pikkuruisia “timantteja”. Kaulaansa hän halusi aitoja smaragdeja (siis niitä, joita Afrikan tähdessäkin etsitään, pieniä vihreitä kiviä). Purjon asu on vaaleansinistä viskoosia, helmassa ja kaula-aukossa valkoinen satiininauha. Hänellä on kaulassaan aito helminauha, joka sointuu tismalleen satiinin hohteeseen.
Koko iltapäivä on kiidetty pitkin parkettia menuetin ja valssin ja muidenkin epätavallisten tanssien tahdissa. Helmat ovat heilahdelleet, korut ovat kiiltäneet ja on ollut oikein ihanaa. Tätä ei ole tarvinnut harjoitella seitsemää viikkoa, sillä koreografiat ovat olleet ihan omia ja katsomossakin on istunut vain muutama nalle. Halpaa hupia tämä on verrattuna oikeisiin tansseihin: ei ole tarvittu suihkurusketusta, kosmetologia eikä kampaajaa. Kenkiäkään ei ole, paljain jaloin on kipitelty ja kikatettu.
Siellä ihan oikeissa vanhojentansseissa Suurhallissa ihastelimme ihan kaikkia mekkoja. Erityisen paljon pidimme niistä, joissa oli rusetteja, kirjontaa, ruusuja ja liehukkeita. Enemmän koristelua ei koskaan voi olla liikaa! Kunhan mekin saisimme vannehameet, niin emme enää mahtuisi yhdessä samaan kuvaan. Ehkä ensi vuonna… Aivan hurjasti vaivaa ne tanssijat olivat nähneet tehdäkseen ikimuistoisen kokemuksen myös meille katsojille. Ja kyllä me huomasimme, miten solmioita ja paitoja oli soinnutettu tanssipartnerin mekon väreihin. Pienet yksityiskohdat ovat tärkeitä meille pienille.