Pelicans-blogi

Polvi on nyt pakattuna ja sauvoilla mennään. Lumpio ei oikein pysynyt paikoillaan, joten jännettä siirrettiin takareidestä pitämään lumpio paikallaan. Leikkauksesta selvitessä menee pari viikkoa ja sitten lähdetään fysioterapeutin kansa kuntouttamaan sitä. Ensin ihan pientä liikettä ja sitten vesijuoksua.

Parin kuukauden päästä saan alkaa juoksemaan, joten silloin on luvassa ihan peruskunnon kohotusta alkuun. Lihakset kuitenkin surkastuu aika helposti, kun on pitkän aikaa tekemättä mitään, joten niitä täytyy sitten alkaa voimistaa. Voimaharjoittelua tehdään aluksi ilman painoja. Katsotaan ihan noita liikeratoja ja sitten vähitellen lisätään painoja harjoitteluun. Nyt voi onneksi treenata yläkroppaa ennen kuin saa jalan kanssa tehdä mitään.

Kesä etenee niin, että kun jalka on kunnossa ja pystyn olla muiden mukana, silloin on kesäloma jo ohi ja me mennään jäälle. Me tehdään Nurmisen Pasin (Nupe) ohjaamia liikkuvuusharjoituksia eli keskitytään lonkan ja pakaran alueelle. Sitten ihan perus treenejä joukkueen kanssa, joissa otetaan kiekkoja kiinni. Nupe pitää meille jotain omia jäitä myös. Viime kesinä on ollut paljon pallojen heittelyitä, joten uskoisin sen jatkuvan tänä kesänäkin. Kehitettävät asiat koitetaan saada kuntoon ennen kautta, jotta sitten kauden alkaessa ollaan hyvässä vedossa.

Muuten tästä kesästä on vähän paha sanoa minkälaista treeniä olisi ollut luvassa ennen lomaa, koska itse en pysty treenaamaan ja Hovisen Niko on kisoissa.

Maalivahti Joonas Kuusela

Kesätreenaus on aina oma juttunsa. Meillä on nyt joukkueen kanssa samoja juttuja eli punttia, spurttia ja jalkapalloa. Tänään esimerkiksi käytiin puntilla aamulla ja myöhemmin iltapäivällä pelataan jalkapalloa. Ainoastaan, jos jotkut tarvitsee erikoisnopeutta, ne treenaa sitä ja jotkut ehkä taas koordinaatiota. Puntilla meillä on aina yläkroppa ja alakroppa erikseen. Eli yhtenä päivänä käsipunttia ja toisena jalkapunttia.

Jokaiselle tehdään omat harjoitteluohjelmat, joten kun on omatoiminen jakso eli juhannuksesta muutama viikko, jokainen tekee sitä omaa ohjelmaa. Ei ole siis mitään tiettyjä juttuja mitä tekisi vain puolustajat tai vain hyökkääjät. Omaan treenaamiseen kuuluu lisää punttia, joka tarkoittaa lisää voimaa ja nopeutta.

Kesätreeneissä kiinnitän huomiota siihen ettei saa vetää itseään liian piippuun. Pitää olla kuitenkin rennolla fiiliksellä. Sitä kautta tulee hyvä olo treenata ja on kiva treenata, kun ei otsa kurtussa vedetä.

Uskon siihen, että paremmassa kunnossa ollaan, kun on kesä treenattu kovaa. Nyt, kun ei mennä jäälle ennen kesälomaa, tuntuu voiman ja nopeuden kehittyvän paljon paremmin kuin, jos mentäisiin jo nyt jäälle. Sitten kesäloman jälkeen, kun mennään jäälle on hieno huomata, miten on edistynyt ja kuinka jalka liikkuu.

Hyökkääjä Sami Blomqvist

Nyt on menossa peruskuntokausi. Meillä ei joukkueen sisällä sinänsä eroa mitenkään toi treenaus. Kaikki tehdään samoja juttuja, paitsi sitten me, jotka on kuntoutusryhmässä, kuten minä.  Minulta tähystettiin polvi ja sen pitäisi olla kunnossa parin viikon päästä. Sitten pääsen pikkuhiljaa juoksemaan ja tekemään jalkatreenejä.

Tähän asti olen joka päivä polkenut kuntopyörää ja joskus käynyt myös vesijuoksemassa. Ylä- ja keskivartalon voimatreeneissä eli puntilla olen ollut joukkueen mukana. Nyt, kun yläkroppa alkaa olla rantakunnossa, on aika ottaa jalat käsittelyyn.

Omalla kohdallani kesätreeni on kestävyyttä eli aerobista ja erityispaino tulee oleman nopeusharjoittelussa. Sellaisia harjoitteita ovat muun muassa erilaiset spurtit ja hypyt.

Kesällä tulee kiinnittää huomiota siihen, että tulee harjoiteltua riittävästi, mutta ei liikaa. Omatoimisella jaksolla on huomioitava, että ei saa olla liian pitkää pätkää tekemättä mitään.

Me treenataan nyt 10 kertaa viikossa eli aika kovaa mennään. Mutta tämä on hyvä. Tämmöistä treenaamista mitä meillä on nyt, ei ole ollut vähään aikaan. Tämä tarkoittaa sitä, että ei mennä jäälle vasta kuin kesäloman eli omatoimisen jakson jälkeen, ja vedetään tosi kovia treenejä. Tämä kova harjoittelu takaa meillä sen, että jaksetaan ylipäätään pelata meidän kovalla pelitavalla.

Kesätreenaus valmistaa syksyyn siten, että kun on treenannut kunnolla, on varmempi olo pelata. Hyvä treeni kesällä tuo itsevarmuutta peliin syksyllä.

Puolustaja, Jan Latvala

Pyöräily on iso osa Latvalan treeniä

Kun pääosan esittäjät ovat poissa, jäljelle jää lavasteet. Tällä kertaa blogi keskittyy esittämään kuvilla teille lukijoille, miltä näyttävät Pelicansin pelaajien, valmentajien ja huoltajien tilat.

Nyt hallin käytävät ammottivat tyhjyyttä. Vain huoltaja Marasta näkyi pieni vilahdus. Muut ovat vielä lomalla, mutta 18.4. palaavat viimeisetkin lomailijat sorvin ääreen.

Näistä ovista kulkevat vain pelaajat, valmentajat ja huoltajat.

Ovesta tultaessa sisään, ensimmäisenä vasemmalla on huone, jossa pelaajat pääsevät jumppailemaan ja polkemaan pyörää pelin ja treenien jälkeen.

Valmentajille on varattu kaksi huonetta. Ne sijaitsevat ovista tultaessa oikealla puolella.

Seuraavaksi löytyy koppi pelaajien siviilivaatteille.

Tästä tilasta löytyy paikat muutamalle palaajalle sekä kahvia, mehua ja muita virvokkeita.

Rentoutumista varten on sauna ja sohvatila.

Pelaajia hoidetaan lääkärin ja fysioterapeuttien huoneissa.

Pelaajien omat tilat näyttävät tältä.

Jokaisen pelaajan oma istumapaikka on merkitty nimellä ja pelinumerolla.

Valmentajien apuna pukukopissa on iso fläppitaulu…

…ja sen takaa löytyy taulu-tv.

Pelaajien pukukoppia vastapäätä löytyy huoltajien pesula.

Pesulan vierestä löytyy huoltajien koppi, jossa huolletaan luistimia ja muita varusteita.

Pelicansin huoltajat ovat hyvin täsmällisiä.

Huoltajien kopin seinää koristaa Porin tuliaisena katsojalta ”saatu” rengas ja muutaman huippumaalivahdin maila kiitoksena hyvästä työstä.

Käytävältä löytyy myös piste, jossa pelaajat voivat itse huoltaa varusteitaan.

Meillä toimistolla on pelipäivänä aikamoinen kiire. Jo edellisenä päivänä olen valmistellut paljon pelipäivää varten. Olen tehnyt tilityslaput, lipunmyyntiin rahaerittelyt ja rahapussit. Aina parempi, jos ei ole mitään näitä enää pelipäivänä tehtävänä niin ei tule kiire.

Pelipäivänä tulen töihin yhdeksän jälkeen. Ensin laitan pankkikorttikoneet latautumaan, tulostan ovimyyjille oviliput valmiiksi, laitan kassat lipunmyyntiin kuntoon ja varmistan lipunmyynnin koneet. Pelipäivinä puhelin soi meillä toimistolla todella paljon. Silloin monet ihmiset haluavat lippuja ja kyselevät pelin alkamisaikoja ja muuta vastaavaa illan peliin liittyen. Yleensä alkujärjestelyissä menee kahteen, mutta sekin riippuu aina miten paljon ihmisiä käy toimistolla ja miten paljon puhelin soi.

Pelin aikana lasketaan yleisömäärä myydyistä lipuista ja se ilmoitetaan kuuluttajalle. Ensimmäisen erän jälkeen lipunmyynti lopettaa ja sitten aletaan laskemaan lipunmyynnin rahoja. Olen kuitenkin vielä paikalla vastaamassa mikäli lipuissa ilmenee jotain epäselvyyttä.

Peliä ehtii seurata ensimmäisen erän lopun ja koko ottelun viimeiset 15 minuuttia – eli ne tärkeimmät hetket. Pelin jälkeen eli seuraavana päivänä teen lipunmyyntien yhteenvedot, yleisömäärän keskiarvot ja teen siitä raportin Pelicansille. Myös myymättä jääneet liput on oma hommansa, kun niitä palautellaan. Siihen saattaa seuraavana päivänä kulua kolmekin tuntia.

Olen ollut töissä Pelicansilla nyt kymmenen vuotta. Pidän työstäni, koska joka päivä on erilainen vaikka tämä toimistotyötä onkin. Kannatan tietysti Pelicansia, mutta jääkiekkoa tulee seurattua paljon myös kolmen poikani harrastusten myötä ja se on meille yhteinen puheenaihe.

Markkinointisihteeri, Jutta Valenius

Markkinointisihteeri, Jutta Valenius

Kioskivastaavana minun päivä alkaa puoli neljä. Ensimmäisenä keitän monta litraa kahvia ja Kiekkoreippaan talkoolaisten kanssa laitetaan tiskit myyntikuntoon neljän jälkeen. Alku menee yleensä siinä, että neuvon uusia talkoolaisia mitä pitää tehdä ja mikä on illan aikataulu. Nämä ovat ihan peruskioskihommia mitä meillä tässä on eli kahvinkeittoa ja myyntituotteiden täyttämistä tiskille.

Ennen peliä myydään ja ollaan valmiina myös auttamaan asiakkaita, jos he kyselevät jotain. Erien aikana me valmistellaan erätaukoa varten eli vaihdetaan roskikset, haetaan lisää pullaa ja sämpylää, tehdään popcornia ja kaadetaan valmiiksi olutta ja limsaa. Erien välissä meillä on 18 minuuttia täysi hässäkkä päällä eli myydään ja juostaan hakemaan lisää tuotteita, jos siihen on tarve.

Ihmisiä on paljon ja koko ajan erätauolla saa olla tiskillä. Onneksi lahtelaiset asiakkaat ovat oikein mukavia ja rauhallisia. On kiva, että kioskeilla on vakioasiakkaita, joita näkee jokaisessa pelissä.

Pelin jälkeen me tyhjennetään tiskit, suljetaan kioskit, puhdistetaan kahvipannut, siivotaan, viedään roskat ja lasketaan kassa. Tämä kaikki tapahtuu jo kolmannen erän aikana ja yleensä yhdeksän aikaan pääsee kotiin.

Työkaverit ovat kivoja ja vaikka en lätkästä ole yhtään edes kiinnostunut, tykkään tehdä tätä työtä. Tiedän suurin piirtein Pelicansin sarjasijoituksen kauden aikana, mutta en koskaan tiedä pelin jälkeen mitkä oli loppunumerot.

Olen tehnyt tätä hommaa nyt jo kuutisen vuotta. Kivaa on ollut ja ensi syksynä näkee sitten jatkanko vielä. Kiitos kaikille talkoolaisille jo nyt tästä kaudesta. Kiitos myös kaikille asiakkaille!

Henna Rive, kioskivastaava

Lastentarhassa työskentelevälle Hennalle kioskityö on mukavaa vaihtelua.

Pelipäivä alkaa runsaalla ja monipuolisella aamupalalla. Sen jälkeen lähden hallille. Jos tulen Espoosta, otan kahvia mukaan ja kuuntelen matkalla radiota. Kun saavun hallille, vaihdan vaatteet, otan kupin kahvia ja aloitan jumppailemaan. Sen jälkeen meillä on luvassa aamujää. Siellä haetaan tuntumaa illan ottelua varten. Jään jälkeen jumppailen vielä hetken ja tarkistan kaikki pelivälineet valmiiksi iltaa varten. 

Minulla on tapana käydä Lämärissä syömässä pastaa tai riisipitoista ruokaa aamutreenien jälkeen ja siitä lähden Lahden kämpälle rentoutumaan. Yleensä se aina ennen peliä kuluu lehteä lukiessa, netissä surfatessa ja telkkaria katsoessa. Myös puolesta tunnista tuntiin kestävät kauneusunet kuuluvat rutiineihini. Heräilyä siivittää menevän musiikin kuuntelu ja kuppi kahvia.

Vähän ennen neljää lähden hallille, vaihdan siellä vaatteet, otan kupin kahvia ja laitan mailan ja muut tavarat vielä lopulliseen kuntoon. Ennen kello viittä teen noin 20-25 minuutin alkulämmittelyn. Sen jälkeen puen pelikamat päälle ja menen jäälle alkulämmittelyyn. Sitten onkin täysi hässäkkä päällä seuraavat 2,5 tuntia.

Pelin jälkeen loppujumppa, ravintolisien syönti, suihku ja ruokailu. Silloin ei ole koskaan hirveä nälkä, mutta kuitenkin on pakko saada jotain mausteista ruokaa. Johtuu varmaan siitä, että pelin aikana kuluu suolaa kropasta aika paljon.

Illalla menen joko takaisin Espooseen tai Lahden kämpille. Ilta kuluu televisiota katsellessa, tankatessa ja venytellessä. Kroppa käy kierroksilla vielä pitkään pelin jälkeen, joten uni tulee yleensä vasta yli puolenyön jälkeen.

Jarkko A. Immonen, hyökkääjä.

Jarkko tarkistaa kaikki pelivälineensä ennen peliä

Erkkaa lapaan ennen peliä

Ravintolapäällikkönä aloitan pelipäivään valmistautumisen jo muutamaa päivää ennen. Pitää selvittää tilaukset, kuinka paljon tilaan hodareita, karkkeja, juomia ja niin edelleen. Työtehtäviini kuuluu myös hoitaa aitiot ja niiden tilaukset sekä mahdolliset yksityistilaisuudet Lämärissä. Järjestän myös ruoat molemmille joukkueille pelin jälkeen. Minun vastuualueisiin kuuluu siis kaikki ravintolat ja myyntipisteet Isku Areenassa. Totta kai täytyy myös järjestää tarvittava määrä työntekijöitä myyntipisteisiin ja miettiä aikataulut heille.

Pelipäivänä tulen puoli kahdeksaan töihin ja heti aamusta hoidan Hartwallin kuorman. Se on isoin työ sille päivälle. Puoliltapäivin käydään aitiotyttöjen kanssa läpi tilaukset ja aikataulut. Sen jälkeen tytöt soittelevat minulle pitkin päivää ja minä heille, jos on tullut muutoksia tilauksiin tai ryhmien kokoihin.

Ennen ottelua tarkistan jokaisen oluthanan toimivuuden, jotta säästymme ikäviltä yllätyksiltä, kun asiakkaat saapuvat. Tarkistan myös, että jokainen kassa- ja pankkikorttikone toimii. Koko pelipäivä on sellaista paikkojen kuntoon laittamista ja asioiden tarkastelua eli pientä säätöä.

Kun ottelu alkaa 18.30 ja kaikki menee hyvin, minulla ei ole mitään tekemistä. Mutta sellaista ei ole koskaan. Aina tapahtuu jossain jotain ja niitä asioita pitää hoidella. Se olen aina minä, joka juoksee, kun joku ei toimi. Mutta jos ihan tosissaan ei ole mitään tekemistä, hyppään Lämärin tiskin taakse ja alan myymään olutta.

Ottelun jälkeen otan tilitykset vastaan ja teen lopputarkastuksen kioskien suhteen. Molemmat joukkueet syövät pelin jälkeen, joten se hoidetaan vielä illalla. Muuten siinä ei oikein ole muuta. Seuraavana päivänä aikaa kuuluu paperihommiin, kun kirjaan pelistä tulleet tilitykset ja katson aitiolaskut.

Päivät ovat pitkiä, yleensä sellaisia 14 tunnin mittaisia, mutta minulle on tärkeintä, että täällä ei ole yötöitä. Olin 20 vuotta kaupungin yössä ravintolatöissä jokaisena viikonloppuna, joten se puoli on nyt nähty. On hienoa, kun pääsen kotiin yleensä jo puoli 10 aikaan illalla.

Tämä on nyt seitsemäs kausi, kun olen tätä hommaa tehnyt, ja tykkään paljon. Vaikka en ehdi ottelua koskaan kunnolla seuraamaankaan niin Pelicansia kannatetaan ja sydämellähän näitä hommia hoidetaan.

Ravintolapäällikkö Tapio Soukka

Kiireisinä iltoina Tapsan saattaa nähdä myös tiskin takana

Valmentajan pelipäivä alkaa jo edellisenä päivänä. Silloin teen ottelupalaverin rungon, kaivan vastustajasta kaikki tilastot esiin ja katson vastustajan edellisen pelin tärkeimmän kohdat videolta. Myös oman joukkueen lopullinen kokoonpano täytyy tehdä peliä edeltävänä päivänä.

Pelipäivä menee aika vakiokaavan mukaan. Aikaisin aamulla reipas lenkki koirien kanssa, sitten ajoissa hallille valmistamaan ottelupalaveri loppuun. Sen jälkeen keskustelen apuvalmentajien kanssa onko ottelupalaverissa varmasti kaikki asiat mitä haluamme joukkueelle viestittää.

Nurmisen Pasi vetää aamujään, käydään syömässä ja menen käymään ennen peliä vielä kotona. Saan otettua siellä puolen tunnin unet ja sillä tavalla keskityn tulevaan koitokseen. Hallille tulen takaisin hyvissä ajoin ja käydään joukkueen kanssa asiat läpi. Vieraspeleissä minulla on ollut tapana ottaa ennen peliä muutaman minuutin hieronta. Ihan vaan sen takia, että saan käytyä samalla asiat läpi ja rentouduttua. Kotipeleissä siihen ei ole mahdollisuutta, koska on haastatteluja, aitiovierailuja ja muuta pientä tekemistä koko ajan.

Juuri ennen peliä rauhoitun huoneessa ja sitten mennään valmentajien kanssa koppiin. Ollaan Nurmisen Pasin kanssa sovittu, että hän pitää tsemppauspuheen, jotta minun ei tarvitse, kun olen kuitenkin jo koko päivän puhunut ottelun tapahtumista. Enemmän minulla se on sitä henkistä tsemppausta ennen ottelua.

Ottelun aikana tehtäviini kuuluu pelinjohtamista ja muutoksiin reagointia. Eli, jos vastustaja on tehnyt muutoksia kokoonpanoonsa, pitää miettiä onko meillä sopivat miehet heitä vastassa ja, jos meillä tapahtuu loukkaantumisia tai muuta niin täytyy olla hereillä, että saa nopeasti tehtyä vaihtoja. Erätauolla katson videolta meidän peliä ja mietin mitä ongelmakohtia siellä oli. Annan pelaajien olla rauhassa kopissa ja viisi minuuttia ennen seuraavaa erää käyn heidän kanssaan läpi tärkeät asiat.

Pelin jälkeen annetaan pelaajille palaute, sitten on lehdistötilaisuus, haastatteluja, toimitusjohtajan palaveri ja valmennusjohdon palaveri. En käytä koko yötä pelin analysoimiseen vaan menen kotiin illalla ja tulen seuraavana aamuna katsomaan pelin videolta ja teen analysoinnin silloin.

Kolme peliä viikossa tietää sitä, että kokoajan saa olla menossa ja tekemässä jotain. Sunnuntait olen kuitenkin pyhittänyt vapaapäiväksi, jonka vietän perheeni kanssa. Valmentajan työ vaatii paljon myös perheeltä, joten yksi yhteinen päivä viikossa on ansaittu.

Tämä kausi on ollut pitkä ja raskas. Haluankin nyt lähettää lahtelaiselle kiekkoyleisölle suuren kiitoksen tähänastisesta kannatuksesta. Vielä on pelejä jäljellä ja nyt tarvitaan jokainen tukemaan, että saadaan klaarattua tämä kausi. Halliin täytyy saada kunnon Lahtihenki, jotta Pelicans säilyy SM-liigassa. Toivon, että yleisö antaa tukensa meille ja toimii kuudentena kenttäpelaajana. Me annetaan kaikkemme jäällä ja taistellaan paikasta liigassa.

Pasi Räsänen, päävalmentaja

Pasi Räsänen antaa pelaajille palautetta aamujäällä

Selostajan pelipäivään valmistautuminen on oikeastaan alkanut jo edellisen selostetun ottelun jälkeen. Aloitan heti miettiä vastustajaa, minkälainen se on, ketä siellä pelaa, miten aikaisemmat kohtaamiset on mennyt  ja niin edelleen.

Itse pelipäivä alkaa samaan aikaan kuin pelaajillakin eli tulen hallille, seuraan aamujään ja matkustan pelipaikkakunnalle siten, että olen siellä kolme tuntia ennen peliä. Silloin käyn läpi molempien joukkueiden kokoonpanot peliin. Jokaisella paikkakunnalla selostajan töihin kuuluu rankentaa oma selostuspaikka. Se tapahtuu noin puolitoista tuntia ennen peliä. Laitan kuntoon selostuskoneet, taustamikitykset, kokeilen yhteydet ja haen lehdistöhuoneesta taustamateriaalit. Ennen peliä juttelen paikallisten toimittajien kanssa miten Pelicansin vastustaja on pelannut ja katson vastustajan lämmittelyn jäällä.

Juuri ennen kuin selostus alkaa, teippaan paperit kiinni pöytään. Tämä sen takia, että kirjoitan pelin aikana niin paljon, että ilman teippausta, kaikki paperit lentäisi ympäri selostuskoppia. Kirjaan kaikki maalit ja myös piirrän miten maali on syntynyt. Numeroin tapahtumat koko erän ajan. Yleensä peli kulkee niin ettei sitä oikein muista mitä on puhunut. Selostus on vain sellaista tajunnanvirtaa.

Erätauoilla käyn läpi edellisen erän muistiinpanot, jotta osaan vain muistiinpanoja vilkaisemalla kertoa seuraavassa erässä miten esimerkiksi edellinen maali syntyi.

Työ ei selostuksen jälkeen lopu siihen. Pelin jälkeen puran tekniikan ja matkustan kotiin. Tyypillisen vierasottelun jälkeen olen kotona noin puoliltaöin.

Selostajan työtä voisi verrata opiskelijan lukemiseen isoon tenttiin. Paljon pitää opetella ulkoa asioita, mutta vain murto-osa tulee käytettyä pelin aikana. Selostajan työ vaatii hyvän muistin lisäksi nopeaa reagointikykyä, äänen huoltoa, ymmärrystä pelistä, kunnollista taustatyön tekemistä ja sitoutumista. Pelejä tulee paljon syyskuusta huhtikuun puoleenväliin asti ja siihen kuuluu aikaa. Työviikko voi olla 60-65 tuntia. Se on ajallisesti vaativaa, mutta kun on niin iso Pelicans-sydän, että hyvä kun rintaan mahtuu, työtä myös jaksaa tehdä.

Ilkka ”Ili” Varmavuo

Pelicansin kotipeleissä Ili toimii kuuluttajana

Joskus työ antaa mahdollisuuden myös pieneen karting-hetkeen

Pelipäivän aikana on niin paljon erilaisia rutiineja, että täytyy ihan tarkkaan miettiä mitä me tehdäänkään, jotta osaa eritellä kaikki hommat.
Pelipäivänä tullaan aamulla seitsemän aikaan hallille. Ensimmäisenä minä ja Reijo jaetaan pelaajille pyykit ja katsotaan, että heillä on kaikki tarvittavat kamat saatavilla. Sen jälkeen minä alan teroittamaan luistimia. Tarkistan aina jokaisen pelaajan luistimet, että jos niissä on pahojakin kolhuja, ne täytyy huoltaa, mutta yleensä keskustellen pelaajien kanssa luistinten teroittamisesta. Jotkut haluaa, että luistimet teroitetaan ennen peliä, toiset taas toivovat teroitusta ehkä kerran-pari viikossa.

Luistimet teroittuvat helposti uudella laitteella

Aamulla hallilla pitää katsoa myös, että kaikki pelaajien varusteet ja pelipaidat ovat kunnossa. Mikäli niissä on jotain parsittavaa tai kursittavaa, me hoidetaan nekin. Lanka ja neula pysyy kädessä, ja onhan meillä myös ompelukoneetkin käytössä. Vaikka kaikki muut tarvikkeet laitetaankin pojille niin mailoihin me ei kosketa. Ne jokainen pelaaja hoitaa itse omalla tavallaan.

Seuraavaksi me laitetaan pukuhuone kuntoon siten, että jokaisen pelaajan kohdalla on heidän pelipaitansa ja muut varusteet. Pukuhuoneessa on myös kahvit, hedelmät ja virvoitusjuomat valmiina. Me hoidetaan myös vierasjoukkueelle pyyhkeet, peseytymistarvikkeet, jumppapallot, kuntopyörät, hedelmät ja juomat  valmiiksi heidän koppiin. Näin me ollaan toisten joukkueiden huoltajien kanssa sovittu. Se helpottaa paljon, kun ei tarvitse kaikkia edellä mainittuja tuoda mukanaan omalta hallilta.

Vieraspelipäivinä meidän hommiin kuuluu myös pakata auto ja muistaa ottaa mukaan kaikki tarvittava pukuhuoneen nimilapuista varamailoihin. Me ajetaan vieraspeleihin yleensä aina meidän pakettiautolla ja ollaan paikanpäällä ennen pelaajia, jotta ehditään laittaa pukuhuone kuntoon. Ouluun asti ei enää ajeta itse vaan mennään bussilla jo edellisenä päivänä.

Pelin aikana minä olen vaihtoaitiossa. Siellä aina toivoo, että ei tule paljon hommia pelin aikana, koska se tarkoittaa, että on tehnyt työnsä hyvin ennen peliä. Välillä täytyy antaa jääpussia tai varamailaa, mutta muuten aika rauhassa saa pelin aikana olla. Reijo on silloin pukuhuoneessa. Hän laittaa sinne energiajuomat ja muut valmiiksi, jotta kun pelaajat tulevat, kaikki on taas valmiina.

Pelin jälkeen me kerätään likapyykit ja laitetaan koneet pyörimään. Päivän aikana tulee pestyä noin 12 koneellista pyykkiä. Sitten päivä onkin kasassa. Kotiin pääsee hyvällä tuurilla ennen puoltayötä.

Oma intohimo lajiin on sen verta suurta, että meitä ei haittaa vaikka yöunet välillä jääkin hyvin lyhyiksi. Koskaan ei ole tunnetta, että tulisi töihin aamulla, koska meille harrastuksesta on tullut työ. Näin hyvässä organisaatiossa on helppoa ja mielekästä työskennellä.

Me ollaan Reijon kanssa pyöritty Pelicansissa yhdessä jo vuosia ja nähty paljon muutoksia. Mutta vaikka pelaajat ja valmentajat vaihtuvat, huolto ei. Täällä me ollaan, huomenna taas seitsemältä hallilla.

Pelicansin huoltajat, Martti Malinen & Reijo Loukiainen

Huoltajien boksin ylpeät omistajat: Reijo ja Martti

Me ollaan Siiman eli Vuorion Jarin kanssa kannatettu Pelicansia jo vuosia. Jarihan on itse pelannutkin ja meidän molempien lapset on pelannut niin on tullut seurattua Pelicansia jo pitkään.

Meidän fanien päivä alkaa siten, että mennään ensin aamukahville huoltoasemalle. Siellä me saadaan tehdä päivän ensimmäiset spekuloinnit. Yleensä me kommentoidaan edellistä peliä tai uutisia, mitä nyt milloinkin on spekuloitavana.

Kello 10.20 me suunnistetaan Lämäriin syömään ja seuraamaan harjoituksia. Harjoituksista nähdään ketkä on joukkueessa mukana, eli siitä suurin piirtein tietää kuka illalla pelaa ja kuka ei. Siima aina sanookin, että jos ei pelaajilla aamuharjoitukset maita niin ei se maita pelikään. Minustakin se on juuri niin. Lämärissä me analysoidaan tiukasti joukkueen otteet ja keskustellaan muidenkin paikalla olijoiden kanssa siitä miltä harjoitukset näyttävät.

Seuraavat analysoinnit tapahtuu lakisääteisen kahden kahvitauolla. Me ehditään puolituntia pohtia ja jakaa mielipiteitä illan tulevasta pelistä. Siitä meidän tiet Siiman kanssa sitten erkanevat. Ikävähän siinä ehtii analyysikaveria tulla, mutta jos tiukka paikka tulee, soitetaan toisillemme vielä ennen peliä. Siima katsoo kotona vielä SM-liigan sivuilta kokoonpanot ja minä kuuntelen Radio Voimalta vähän tunnelmia pelistä.

Me ei olla sellaisia faneja, että tultaisiin viirien ja paitojen kanssa hallille, mutta siinä kuuden jälkeen me istutaan kausikorttipaikoille ja odotetaan mitä tuleman pitää. Pelin aikana minä en juuri huutele mitään, mutta Siima saattaa huutaa, mutta lähinnä tuomareille. Kyllä minäkin sitten huudan, jos tulee todella törkeä taklaus tai muu. Reilua peliä sen jääkiekonkin pitää kuitenkin olla. Välillä me Siiman kanssa kinastellaan pelin aikana pelaajien otteista, kun molemmilla on omat suosikkipelaajat, mutta niinhän se pitää ollakin. Hyvä, kun saadaan keskustelua aikaiseksi.

Pelin jälkeen kotimatkalla kuunnellaan jälkihöpinät autoradiosta ja minulle se kotiin tulo on sama kuin uuden sivun kääntö. Kyllähän siinä tulee vielä katsottua maalikoosteet televisiosta, mutta muuten se on taas keskityttävä seuraavaan peliin. Siima lukee vielä internetistä keskustelupalstoja ja katsoo tuloksia. Hän kertoo minulle seuraavana päivänä mitä on sieltä netistä lukenut.

Vaikka Pelicansin peli huonolta joskus näyttää, silti me istutaan hallilla ja kannatetaan. Hyvin vähän on meillä kotipelejä jäänyt väliin ja niin se pitää ollakin, kun kunnon faneja ollaan.

Make-setä, pitkän linjan Pelicans-kannattaja.

Fanien aamutapaaminen lämärissä