Kun lähestulkoon kaikki hääjärjestelyt ovat edenneet kuin varkain, katson aiheelliseksi kartoittaa tilannetta – niin teille lukijoille kuin itsellenikin. Konkreettisen muistutuksen järjestelyiden loppusuoralla olemisesta sain eilen, kun postista tuli paljon odottamani paketin saapumisilmoitus. Häähörsellystä, timantteja, tylliä, kaitaliinoja ja kaikkea ihanaa! Kiitos Decorahousen nettihääkaupan!

To Do -listan muutos Done-listaksi:

Kutsut: lähetetty!

Kirkko: kirkko varattu, vihkiminen alkaa kello 13. Pappi varattu, häämarssit päätetty, esiintyjä tilattu.

Hääauto: vaihtoehto A sovittu ja vaihtoehto B myös hanskassa. Koristeita mietitty.

Opastekyltit: vanhat aitaseipäät hommattu, mallikuvat löydetty ja idea toteutusta vaille valmis (maalipurkkikin on jo ostettu!).

Juhlapaikka: Puntarikosken paviljonki vuokrattuna pe–su.

Bändi: varattu ja soittolistat sovittu sekä alustava aikataulu lyöty lukkoon. Elävää musiikkia alusta loppuun!

Valokuvaaja: Suusanallisesti sovittu. Ammattikuvaaja löytyi sulhon sukelluskavereista.

Pitopalvelu: Pöperöistä vastaa aivan ihana nainen ja tarjoilusta hänen tyttärensä kavereineen. Menu on sovittu ja kellotettu. Näin ollen koko häiden aikataulu on ikään kuin kaavailtu, alkumaljoista lähtien. (Kokkileidi ”K” takoi meille järkeä ja ylipuhui meidät pois alun cocktailpaloista, me kun olisimme joutuneet tekemään ne itse juhlapäivän vastaisena yönä… Näkemiin näperrys ja tervetuloa suolatikut!)

Koristelu: yhtenä kaasonani toimiva siskoni on valjastettu keräämään pilttipurkkeja (pieniä kynttilöille ja isompia kukille), joista puuhastellaan juuttilangan avulla söpöjä purnukoita. Väriteeman mukaisia ilmapalloja, timantteja, höyheniä, kaitaliinaa, kimalletylliä ja kaikkea pientä ostettu, kukkaset (valkoista, valkoista ja valkoista!) tilattu, kaikenlaista rekvisiittaa vanhojen (valkoisten) IKEAverhojen ja jouluvalojen avulla kaavailtu ja piirrosten avulla luonnehdittu. Kaikkea vanhaa hyötykäytetään. Kesäisissä maalaishäissä sopii myös päästää itsensä helpolla ja raijata koivuja sisälle vehreyttä tuomaan. Sormet jo syyhyävät, että pääsisi toteuttamaan visioita käytännössä. Vielä kymmenen viikkoa pitää malttaa…

Morsiuskimppu: Tilattu, unelmien kimppu tilattu! Kuten myös pikkuinen heittokimppu. Ja ei, en pulittanut siitä satoja euroja, kuten ensimmäinen kukkakauppa kehtasi pyytää. Ihanuus maksaa vaivaiset 30 euroa ensimmäisen paikan pyytämän yli 200 euron sijaan! Eli siis morsiamet: Jäitä hattuun, muistakaa hintojen kilpailutus hääjärjestelyissäkin! Hinta ei vaikuta muistojen arvokkuuteen!

Hääohjelma: Muutama puhe olisi toiveissa ja toki häätanssi suunnitellaan sulhon kanssa. Muuten vapaat kädet annettu kaasoille, seremoniamestarille ja bestmanille. Muutama hääleikki ja perinteinen morsiamen ryöstö toiveena. Paljon vapaata seurustelua, hyvää ruokaa ja juomaa!

Häämeikki ja -kampaus: varattu, kuten myös aika koeversioihin, hiustenvärjäykseen ja -leikkaukseenkin. Myös aika sekä sormien että varpaiden kynsien puunaukseen on buukattu. Haaveissa vielä ajanvaraus kosteuttavaan kasvohoitoon ja ripsienpidennykseen (lähinnä niiden timanttien takia…).

Vaatteet ja korut: Sulhon juhlapuku hoituu palolaitoksen kautta. Oma hääpukuni on tilattu ja puoliksi maksettu. Viimeiset viilaukset pukuun tehdään noin viikkoa ennen h-hetkeä, jonka jälkeen saan puvun kotiin (apua, mihin sen piilotan?). Sormukset on kaiverruksia myöten valmiit ja syvälle kaapin uumeniin jemmattu (kun se on niin IHANA, että haluaisin pitää sitä nyt jo!). Kaikki muut korut myös hankittu.

Perinteet: Kaikkia höpsöjä hääperinteitä olemme sulhon kanssa lukeneet ja osan päättäneet omilla tahoillamme toteuttaa. (Mahtaa naapurit eräänä heinäkuisena aamuna ihmetellä, kun minä kykin takapuoli pystyssä meidän pihanurmella huuhtomassa naamaani aamukasteella…!) Jotain uutta, sinistä ja vanhaa löytyy, lainattua pohditaan ja viiden sentin kolikko sujahtaa sulhon kenkään kantapään alle.

Häämatka: Häämatka ja asiaankuuluvat luksusjutut varattu. Hääyön kohtalo vielä auki, jonkinmoinen lähiseudulta löytyvä pikkumökki hakusessa.

Tähän asti kaikki on mennyt todella jouhevasti ja sulavasti. Samanlaista hyvää puhuria toivotaan jatkossakin. Tästä tilanteesta on hyvä alkaa pohtia häiden juomatarjoilua. Samalla reissulla hoituu myös kesälomaretki etelänaapuriin.

Onni on huomata, että järjestelyt ovat oikein hyvällä mallilla.

Ihanaa, kevät on edennyt jo huimaa vauhtia. Meidän pihakoivuihinkin on jo tullut pienet lehdet! Ulkona paistaa ihastuttava aurinko, ja koska nyt on sunnuntai ja vapaapäivä, voi hyvällä omallatunnolla siirtyä kohta omalle terassille ottamaan aurinkoa ja tekemään selvää vinosta pinosta naisten lehtiä!

Tänään on äitienpäivä, mutta oma äitini on satojen kilometrien päässä. Kävimmekin ottamassa varaslähdön tähän merkkipäivään ja vietimme sulhon ja Sylvin kanssa laatuaikaa perheeni parissa torstaista lauantaihin. Tänä vuonna päätin lahjan suhteen turvautua ”tee se itse -meininkiin” ja hemmottelin rakasta äitiäni intialaisella päähieronnalla ja käsihoidolla.

Eilen illalla kotimatkalla saimme ihastella näin uskomatonta auringonlaskua!

Tämän Kouvola vierailun aikana ehdimme pitkästä aikaa sulhon kanssa yhdessä ostoksille ja täydensimmekin molempien vaatevarastoja – Markus kokonaisella muovikassillisella ja minä yhdellä leningillä. Enkä ihan millä tahansa mekolla, vaan sellaisella, johon olen jo pitkän aikaa haaveillut pukeutuvani, kun lähdemme häämatkalle.

Ajatuksissani jo näin sellaisen valkoisen mekon, joka kuvastaa juuri vietettyjä häitä ja sopii uuteen ”pikkurouva” lookkiini. Ja mikä ihana sattuma, löysin juuri mielikuvaani vastaavan pitsi-harso-mekon, joka on loistava yhdistelmä herkkyyttä, vintagetyyliä ja kreikkalaishenkeä.

Mekon lisäksi löysin ostosreissulta kivat kreikkalaishenkiset sandaalit ja konjakinruskean vyön. Vyö oli melko kallis heräteostos, mutta myyjä vakuutteli, että aito nahka kestää loppuelämän. Ja yksinkertaisesti se sopi ostamani mekon vyötärölle niin hyvin, etten raaskinut jättää vyötä kauppaan pölyttymään.

Siskoni mielipidettä kuunnellen päätin korvata ajattelemani aidosta kukista tehdyt kaasorannekkeet kestävämmillä kukkasilla. Nämä suloiset, valkoiset kukat voi kiinnittää joko vaatteisiin tai hiuksiin, sillä kiinnikkeinä löytyy sekä hakaneula että klipsi. Kätevää! Ja kaiken lisäksi kukan voi säästää, jos se tyylillisesti omaa silmää miellyttää.

Kukkia lähti mukaani kaikkiaan viisi. Neljä kaasoilleni ja yksi mitä ihanimmalle ystävälleni, joka on lupautunut toimimaan häissämme vaativassa seremoniamestarin roolissa. Tiedän, että viimeisen vuoden Jenkeissä opiskelleelle ja aivan pian Suomeen palaavalle (Jee, jee, jee!!!!) ystävälleni rooli on piece of cake.

Pienen laskutoimituksen jälkeen voi todeta, että häihin on enää päivän vajaa 11 viikkoa! Uskomatonta, kuinka aika rientää. Vuosi sitten vaihdoimme sormuksia ja löimme hääsuunnitelmat täksi kesäksi lukkoon. Silloin tuntui, että niihin on sula ikuisuus, mutta kuinka ollakaan…

…sula ikuisuus onkin muuttunut muutamiksi viikoiksi!

Kaikki järjestelyt alkavat olla aikalailla tehtyinä ja lopullinen budjettikin selvillä. Tästä lisää sitten seuraavalla kerralla.

Onni on tehdä onnistuneita ostoksia.

Faktat pöytään heti ensitöiksi: flunssa jatkuu edelleen, meni jopa pirulainen lyömään vuosia tipotiessään olleen poskiontelotulehduksenkin päälle. On sanomattakin selvää, että olen ollut järkyttävän kärsimätön ja tuskastunut. Minuun jo pelkästään se, etten pääse harrastamaan liikuntaa säännöllisesti, vaikuttaa siten, että tunnen itseni sairaaksi.

Nyt tähän turhautumiseen voi lisätä aivan uuden tason, kun tämä sairastaminen on kestänyt jo pian puolitoista viikkoa ja kuntotavoitteeni tuntuu lipuvan aina vain kauemmas. No, hyvä on, ei se kunto varmasti ihan parissa viikossa kokonaan rapistu, mutta siltä se ikävä kyllä tuntuu.

Rakasta, tulevaa aviomiestäni käy kiittäminen, etten toistaiseksi ole sairastunut esimerkiksi sydänlihastulehdukseen. Oma tervehtymisvinkkini kun on aiemmin kuulunut kutakuinkin niin, että sairaus kuin sairaus lähtee hikoilemalla. Ensihoitajanakin toimivan palomieheni mukaan teoriani on vähintään kyseenalainen, ja minut on laitettu liikuntakieltoon.

Tästä hellyttävästä huolenpidosta saan mitä oivimman aasinsillan mielessäni jatkuvasti hämmästystä herättävään aiheeseen, nimittäin rakkauteen. Ja nyt kaikille skeptikoille, kyynikoille ja muuten vain onnen hehkuttamista vieroksuville varoituksen sana: jos tunnistit kuvauksesta itsesi, siirry suosiolla toisille aalloille surffailemaan. Luvassa on hunajaa, siirappia ja sokerihuurrettuja kirjaimia.

Rakkaalleni, joka yllätit minut tyynyn alle piilotetulla rakkauskirjeelläsi

Olen tiennyt tämän jo alusta asti. Itse asiassa jo toisilla treffeillä huomasin rakastuvani. Tapaamista seuranneen välimatkan ja kirjeidenvaihtojakson jälkeen olemme olleet lähes erottamattomat. Mikään ei ole niin ihanaa, kuin nukahtaa illalla kainaloosi ja aamulla ensimmäisenä kuulla äänesi, ja mikä parasta: nähdä hymysi (olen kutakuinkin vakuuttunut että olet aina hyvällä tuulella!).

Joskus saatoin ajatella, että suhde vaatii paljon kompromisseja ja suhteen tilaa analysoivia keskusteluja niin seurustelukumppanin kuin tyttökavereidenkin kesken. Viimeisen puolentoista vuoden aikana olen huomannut olleeni väärässä.

On yksinkertaisesti mahdotonta edes yrittää muuttaa sanoiksi sitä tunnetta, joka minulla on siitä asti ollut, kun astuit osaksi elämääni. Voin silti yrittää, vaikkakin sanat eivät tee tunteelle oikeutta.

Tiedän nyt, miltä tuntuu olla ainut nainen koko maailmassa. Tiedän, miltä vilpitön ja pyyteetön rakkaus tuntuu kosketuksena, näkyy katseessa tai kuuluu sanoissa, jotka eivät ikinä jää tyhjiksi. Tiedän nyt, miltä tuntuu, kun toiseen ja itseensä voi luottaa sataprosenttisesti. Tiedän, miten uskomaton on se tunne, ettei ole yksin omien murheiden tai ilojen kanssa, että koko ajan vierellä on ihminen, joka oikeasti välittää.

Ihminen, jonka ajatukset ovat lähes samoja kuin omani. Ihminen, jonka teot ovat miehekkäämpiä, kuin kenenkään, jonka tunnen. Ihminen, jonka pelkkä katse riittää kertomaan, että olen hänen elämänsä ja hän minun. Ihminen, jonka myötä unelmani ovat tulleet näkyviksi ja hiljalleen muuttuneet askel askeleelta todeksi. Ihminen, jolle minä olen minä heikkona ja vahvana, iloisena ja surullisena. Ihminen, jonka myötä olen oppinut elämästä, rakkaudesta ja itsestäni niin paljon uusia asioita, että jo se tekee minut pohjattoman onnelliseksi ja kiitolliseksi.

Kuinka minulla on voinut käydä tällainen tuuri? Uskomatonta, saan puolisokseni sinut, johon olen ensimmäisen kerran tutustunut silloin, kun olen tutustunut itseeni.

Ensi kesänä onneni täydentyy taas, kun saan tehdä tähänastisesta tarinastani yhteisen jatkokertomuksen.

Rakkaani, se tarina on meidän.

Onni on olla onnellinen ja olla onneaan kätkemättä.

Aloitetaanpa tärkeimmästä: kutsut todellakin valmistuivat, vaikka ei kaikki ihan suunnitelmien mukaan mennyt. Tarkoitus oli siis pyhittää viime viikonloppu kiireettömään askarteluun, mutta monien käänteiden ja yllättävien tapahtumien seurauksena urakointi jäi alkuviikon arki-illalle. Loppujen lopuksi kutsupohjia ja tekstilappuja täytyi tehdä vielä alusta alkaen muutama lisää, kun vieraslista täydentyi viime tingassa.

Kello taisi olla keskiviikon vastaisena yönä kutakuinkin lähempänä yhtä, kun urakka oli vihdoin valmis. Jopa sulho sai osallistua projektin viimeistelyyn, sen verran epätoivoinen ja turhautunut aloin jo olla. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Nyt vain enää kuoret postiin.

Kävimme katsastamassa hääpaikalle tulevat pöydät Puntarikosken lähellä sijaitsevalla kylätalolla ja samalla reissulla intouduimme etsimään omistajan meille kertoman kuvauspaikaksi hyvin soveltuvan koskea.

Vallan ollaan tässä kuvassa vielä hakoteillä…

Mutta, kyllähän se sitten tovin etsinnän jälkeen löytyikin. Varmasti tulee ihania kuvia, mutta sanotaanko nyt niin, että kumisaappaat täytyy muistaa pakata hääpäivänä mukaan, jos haluan, ettei juhlaeleganssissani ole kuvaussession jälkeen myös jotakin ruskeaa.

Innokkaan ja tehokkaan treeniputken ollessa täydessä vauhdissa matkaan tuli yllättävä mutka. Puhdistusjuoman jälkeen sainkin lennosta vaihtaa näihin.

Niin harvoin kunnon flunssasta kärsin, että liekö syy sairastumiseen tehokkaassa puhdistautumisessa. Jospa innoissani puhdistin elimistöstäni myös vastustuskyvyn? Way to go!

Lenkkareiden sijaan muutaman viime päivän olenkin saanut vapaa-ajalla maleksia reinoissani.

Keväinen kelikin on antanut pikkiriikkisten lupailujen jälkeen odotuttaa itseään ja jotenkin minusta tuntuu, että arki tällä viikolla onkin ollut vain kuran ja hiekansiivousta sekä pyykinpesua.

Kaiken tämän voivottelun keskellä on toki paljon hyviäkin uutisia. Pitopalvelun kanssa saatiin sovittua koko häämenu ja tehtyä jo aikataulurunkokin päivän kululle (näistä lisää myöhemmin). Niin hyvältä kaikki tarjottavat kuulostivat, että siitä asti olemme olleet sulhon kanssa täällä jo vesi kielellä!

Lisäksi Markus sai kun saikin hankittua meille mitä mahtavimman vihkipapin! Kyseinen pappi on lähestulkoon paikallinen kuuluisuus omalaatuisella, pirskahtelevalla tyylillään. Ensi töikseen pappi muistutti sulhoa puhelimessa, että kai sulhanen tietää, mitä papin tilaaminen tarkoittaa: samassa makuuhuoneessa ei sitten tästä edespäin morsiamen kanssa nukuta! Aivan mahtavaa, nyt tiedämme, että saamme iloisen ja omannäköisemme vihkitilaisuuden. Turhan jäykkä muodollisuus varmasti loistaa poissaolollaan!

Niin, ja morsiuskimppukin on nyt tilattu. Ja millä hinnalla! Luulenpa, että edellinen kukkakauppa yritti vedättää sinisilmäistä morsianta… Hääkukista lisää tuonnempana.

Onni on selättää kevätflunssa ja jatkaa entistä ehompana eteenpäin. (Toivottavasti pian!)

Ruhtinaallinen kolmen päivän viikonloppuvapaa! Tosin huominen päivä menee hemmotteluhoitoja S-marketin henkilökunnan virkistyspäivässä tehden. Luvassa siis päivän täydeltä ripsien ja kulmien värjäystä, käsihoitoja ja intialaista päähierontaa.

Parhaillaan ulkona vallitseva säätila ei valitettavasti tue minun hyvänmielen ulkoilusuunnitelmia tänään. Lunta tulee vaakatasossa – kyllä, lunta – vaikka kevään pitäisi jo olla pitkällä. Pah.

Eilinen keli oli kerrassaan mahtava. Ilma oli sopivan raikkaan kirpeä ja aurinko paistoi. Sen innoittamana nyt seuraa aivan ilmainen liikuntavinkki: spinnitunti onnistuu muuallakin kuin jumppasalilla. Asian luulisi olevan selvä kuin bläkki, mutta katson aiheelliseksi vinkata niille, jotka kauniina päivänä pyöräilevät hämärässä salissa tuijottaen edellä sitkuttavan takalistoa.

Spinnaus onnistuu vallan mainiosti ulkona omalla pyörällä. Ja kyllä, myös luonnonhelmassa pyöräillessä on mahdollista tehdä erilaisia intervallitreenejä, jopa vaihteisiin koskematta, jos valitsee tarpeeksi haasteellisen reitin. Huomio: ulkospinning on ilmaista eikä katso kelloa.

Tässä hieman esimakua siitä, millaisia maisemia tässä lajissa voi katsella niiden puolen metrin päässä olevien pakaroiden sijaan.

Kyllä näitä metsäteitä polkiessa kelpaa kroppaansa hääkuntoon muokata!

Eilisen lenkin innoittamana päätimme sulhon kanssa vuokrata mökin jostakin lähettyviltä jonakin tulevana viikonloppuna. Talviturkki alkaakin jo hiostaa.

Kerroin jo taannoin, että hääkampaus on varmasti yksi suurin huolenaiheeni koko hääpäivää ajatellen. Asiaa ei ollenkaan helpottanut se, että sain useammalta taholta negatiivista palautetta paikasta, johon olin alustavan varauksen hääkampaukselle ja -meikille tehnyt.

Otinkin asiakseni selvittää pitkään kaupungissa asuneiden paikkakuntalaisten tietoa apuna käyttäen, missä kampaamossa kannattaisi kutrejaan huollattaa ja kampaus teettää. Yksi kampaamo ja etenkin kyseisen kampaamon yksi nuori kampaajanainen sai osakseen paljon positiivista suitsutusta niin eräältä tuttavaltani kuin internetin keskustelupalstoillakin.

Onni oli tässäkin asiassa myöden, ja sain tämän Tiinan hääkampaukseni tekijäksi. En voi sanoin kuvailla, kuinka helpottuneen huojentunut nyt olen. Kaikki epäilys on poissa, luotto Tiinaa kohtaan on jo suuri, vaikka en ole ikinä häntä edes henkilökohtaisesti tavannut. Niin moni ihminen ei voi olla väärässä!

Vajaan kuukauden päästä saan kuitenkin tutustua häneen jo hieman paremmin, sillä varasin pitkästä aikaa hiusten leikkuu- ja värjäysajan – ensimmäistä kertaa Kankaanpäässä. Hiusten värinvaihdosprojekti etenee jo hyvällä mallilla. Itse olen viimeiset kaksi kertaa tukkaani vaalentanut ja täytyy sanoa, että nyt alkaa hiljalleen taas peilistä katsoa se tuttu, vaalea Ninni.

Hiusprojektin lisäksi treeni- ja hyvinvointiprokkis etenee sekin ihan kohtalaisesti. Viimeiset neljä päivää olemme molemmat sulhasen kanssa olleet elimistön puhdistuskuurilla. Kaiken kaikkiaan tämä kuona-aineita ja ylimääräistä nestettä poistava kuuri kestää kymmenen päivää.

Lisäksi olen tehostanut nesteenpoistovaikutusta kyhäämällä väli- ja iltapalat aineksista, jotka ovat tunnettuja nesteenpoisto-ominaisuuksistaan. Kun varsinainen puhdistuskuuri päättyy, otamme käyttöön treenin alle nautittavat vihreä tee -kapselit.

Törmäsin yhdellä netin keskustelupalstalla mielenkiintoiseen vinkkiin, jota itse ajoittain turvonneista silmänympäryksistä kärsivänä aion ehdottomasti kokeilla. Turvonneet silmäpussit kun kuulemma saa kuriin peräpukamavoiteella! Kuulostaa niin uskomattoman etovalta, että sitä on aivan pakko testata. Apteekkari tiesi kysyessäni kertoa, että etenkin mentholia sisältävää peräpukamavoidetta on kuulemma silmänympäryksille käytetty. Kaikkea sitä ihmiset keksiikin!

P.s. Saan loput kutsut valmiiksi tämän viikonlopun aikana! Jippii!

Onni on fillaroida hiki pintaan kauniissa(!) kevätsäässä ja mieltä rauhoittavissa maisemissa.

Kutsukortteja on kasassa jo peräti yli puolet. Lisäksi kaikki kutsujen tekstiosat ja muut paperisälät on jo muotoilusaksilla operoitu, eli enää edessä on vain loppujen kutsujen kokoonliimaus, kuorittaminen ja postitus. Jes!

Kaiken lisäksi kolme kutsua on jo lähtenyt maailmalle, yksi postitettuna ja kaksi henkilökohtaisesti ojennettuina. Tästä se lähtee, ei voi muuta sanoa. Hätäisimmät jo ilmoittautuivatkin, vaikka kutsujen kertoma takaraja tulee vastaan vasta kesäkuun lopulla. Huhhahhei, pian tämä morsmaikku askartelu-urakasta voiton vei!

Tänään onkin ihastuttavan lepsu vapaapäivä, josta on otettava ilo irti, sillä seuraavat seitsemän päivää kuluvat sitten taas sorvin ääressä. Tässä kohdin on jälleen ihmeteltävä sitä, että aina kun minulla on vapaata, niin talouden kaksilahkeinen joutuu työmaalle. Olisi niin ihanaa välillä nukkua aamulla yhdessä pitkään, nauttia yhteisestä aamiaisesta ja vieläpä käydä illalla yhdessä unten maille. Mutta ei. Sen sijaan saan tyytyä puhelimen kautta vaihdettaviin hyvän huomenen ja yön toivotuksiin.

Kun meillä on yhteistä vapaa-aikaa, keksimme yleensä jotakin kivaa tekemistä. Viimeksi kävimme pitkästä aikaa tarkkuusampumassa pienoiskiväärillä syrjäisen metsän pellolla. Ihan kelpo osumakasoja tuli!

No,  joka tapauksessa tämän vapaapäivän ohjelmaan kuuluu ainakin rästiin jääneiden lehtien lukemista, pyykin pesua, imurointia, turhien ohjelmien töllöttämistä, Syltyn lenkittämistä, kutsujen väkertämistä ja totta kai myös hikitreeniä. Toisin sanoen huomenna on taas kiva mennä töihin lepäämään. Ison maakuntalehden pienessä aluetoimituksessa työskentelyssä on se uskomattoman hyvä puoli, että juttukeikkojen lomassa toimituksessa vietettävät kirjoitushetket voi hyvällä omalla tunnolla vetelehtiä villasukat jalassa.

Mun lenkkikaveri: kotona Sylvi ja metsällä Syltty!

Eilinen ilta meni powermix-treenissä, jossa hiki saadaan tehokkaasti pintaan lihaskunto- ja sykkeennosto-osuuksia vuorottelemalla. Lopuksi oli totta kai pakko käydä väsyttämässä olkavarsia siten, että treenin jälkeen palkkarisheikkerin avaaminen onnistuu hädin tuskin, koska kädet tärisevät niin holtittomasti.

Tänään vuorossa on puolestaan PHA-tunti, eli myös tietynlainen intervallitreeni, jossa kuitenkin lihaskuntoliikkeitä ja sykkeennostoja tehdään suhteessa 3:1. Hyvä olo on taattu, kun vielä yhdistää treeniin alkulämmittelyn ja loppuverryttelyn raikkaassa ulkoilmassa menemällä salille fillarilla.

Herkullinen aamunavaus.

Viime postaukseen viitaten suosittelen vielä lämpimästi kaikille tuota puuro-raejuusto-marja-aamiasta. Se on nopea valmistaa, täyttää takuuvarmasti ja pitää kylläisenä pitkään sekä kaiken kukkuraksi maistuu äärimmäisen hyvältä. Etenkin, kun pohjalle heittää tyhjällä vatsalla aamulenkin koiran kanssa!

Onni on nauttia lämpenevästä kevätsäästä.

Mikä olisikaan parempi ajankohta ruotia hieman ruokavaliota ja treeniohjelmaa, kuin pääsiäispyhät, jolloin kaikki pöydät suorastaan notkuvat toinen toistaan herkullisempia ruokatarvikkeita. Mutta kuten pyhinä aina, myös pääsiäisenä on lupa herkutella niin, että napa ruskaa. Sen jälkeen onkin taas motivaatio kohdillaan raiteille palaamiseksi.

Taisin jo joskus taannoin lupailla, että kerron tarkemmin ”häiksi superkuntoon” –projektistani. Superkunnolla tarkoitan lähinnä sitä, että tavoitteenani on olla hääpäivänä elämäni kunnossa. Pitkäaikainen käsilihakset näkyviin -pakkomielteeni saa siis arvoisensa tavoitteen.

En tiedä, mikä ihmeen fiksaatio kohdallani on tapahtunut, mutta katson naisihmisissä aina ensimmäisenä käsivarsia ja teen päätelmiä siitä, kuinka paljon kukakin on salilla yläkroppaansa rääkännyt. Tuloksethan näkyvät naisilla nopeimmin juuri olkavarsissa – ja hyvä niin! Ja meidän perheessä se todellakin olen minä, joka peilin edessä säännöllisesti pullistelen ja tarkastelen mahdollista kehittymistäni. Säälittävääkö? Ei suinkaan, vaan loistavaa viihdettä niin itselleni kuin sivusta seuraavillekin.

Tavoitteenani siis on, että heinäkuun loppuun mennessä olkavarsieni ja yläselän lihakset erottuvat selvästi, mutta kuitenkin naisellisen hillitysti, ilman sen kummempia pullisteluja. Toki koko kropalle on oma projektinsa, mutta niiden lopputulokset jäävät hääpäivänä piiloon silkin ja sifongin alle odottamaan häämatkaa ja bikinioleilua.

Kävin taannoin kuuntelemassa fitnessvalmentaja Jutta Gustafsbergin luentoa ruokavaliosta ja ihannevartalon saavuttamisesta. Tiivistettynä otin onkeeni seuraavanlaisen fitnessdietin:

• -Aamu alkaa proteiinia ja hiilihydraatteja sisältävällä aamiaisella. Esimerkiksi kaurapuuroa, marjoja ja raejuustoa.
• -Lounas on hyvin proteiinipainotteinen. Esimerkiksi kanaa ja salaattia. (Lounaalla ainut hiilihydraatin lähde saa olla juurikin joko salaatti tai kasvikset.)
• -Välipala, esimerkiksi rasvatonta maitorahkaa.
• -Päivällinen on päivän toinen ateria aamiaisen lisäksi, joka saa sisältää enemmän hiilihydraattia, kuten perunaa tai riisiä. Lisäksi kuitenkin proteiinin riittävästä saannista on huolehdittava.
• -Iltapala puolestaan koostuu jälleen lähestulkoon pelkästä proteiinista. Esimerkiksi rahkaa, raejuustoa tai kananmunan valkuaisia.

Yksi Jutan vinkki oli mielestäni ylitse muiden. Jos aamulla ei ole nälkä, on iltapalassa ja edellisen päivän ruokailuissa ollut jotakin vikaa. Toisin sanoen illalla on tullut nautittua liikaa hiilihydraatteja. Liika hiilarien nauttiminen illalla tarkoittaa sitä, että kroppa joutuu polttamaan yöllä vain iltapalaa eikä pääse käsiksi varteen muodostuneisiin varastoihin.

Terveellisen ja monipuolisen ruokavalion ohella syön kalanmaksaöljytabletteja ja maca-jauhetta (joka muuten on aivan jär-kyt-tä-vän!!! pahaa. Vielä en ole keksinyt, mihin se kannattaisi sekoittaa, jotta maku peittyisi. Vinkkejä?). Lisäksi välittömästi treenin jälkeen juon aina palautusjuoman eli veteen sekoitettua proteiini-hiilihydraatti-jauhetta.Tällä hetkellä nautiskelen kevätmakuna mansikkaa. Sen jälkeen vuorossa saattaapi olla suklaa.

Silloin tällöin ennen raskaamman treenin alkua käyn Markuksen mömmöpurkeilla ja sekoitan itselleni voimaa ja suorituskykyä lisäävän typpiboosterilatausjuoman. En tiedä, mitä lie plasebovaikutusta on, mutta kun lisäravinteet on kohdillaan, niin treeni tuntuu luistavan ja tulokset tarttuvan paljon paremmin. (Lupaan jatkossa kertoilla, kuinka treenaus sujuu ja voin jopa harkita julkista pullistelua. Miksipä en itseäni vielä vähän (jälleen kerran) lisää nolaisi, kerranhan täällä vain eletään…)

Huom! Tekstin lomassa valokuvissa kurkkivat pääsiäisötökät ovat siskoni käsialaa. Ihania, eikö vain! Odotan innolla, koska samanlaisia yksilöitä kotiutuu meidänkin pesäkoloon…

Hyvää pääsiäistä!

Lopuksi vielä pääsiäiskevennys – ja todistus siitä, ettei tästä pariskunnasta saa asiallista kuvaa vaikka kuinka yrittäisi.

Onni on huomata, kuinka energian kuluttaminen antaa uskomattoman määrän lisää virtaa.

Vajaa neljä kuukautta! Uskomatonta, kuinka nopeasti aika juoksee. Vietimme toissapäivänä mukavan shoppailupäivän Lempäälän Ideaparkissa ja kävimme syömässä ”ennakkohääpäiväpäivällisen”. Oli jännittävää katsella kelloa ja miettiä, että tasan neljän kuukauden päästä seisomme alttarilla tai tasan neljän kuukauden päästä juhlissa on jo ilo ylimmillään…

Kutsuja olen saanut tähän mennessä väännettyä peräti 16 kappaletta. Taannoinen suunnitelma tehdä kutsuja yhdessä kaasoni kanssa tyrehtyi vaihtuneisiin suunnitelmiin (sen siitä saa, kun näkee pitkästä aikaa ja ostaa viinipullon kurkun kostukkeeksi, mutta ei siitä sen enempää).

Pahasti näyttää siltä, että massiivisesta kaasopataljoonastani (peräti neljä!) huolimatta joudun näpertelemään kutsut yksin. Kirotut työt, välimatkat ja ristiinmenevät aikataulut! No, onneksi ei vielä ole mikään kiire. Jos teen kutsuja esimerkiksi silloin tällöin viisi päivässä (johon menee tunti!), ovat ne valmiit jo viimeistään muutaman viikon päästä.

Tänään ajattelin viettää kutsujen askarteluiltamia. Joudun tosin tyytymään vain omaan seuraani, sillä sulhokin on töissä huomisaamuun asti. Sylvi-mäyräkoirakin kunnioittaa askartelua sen verran älykkäästi, että ymmärtää pysyä mahdollisimman kaukana minusta, saksista ja liimapuikosta.

Kuluneella viikolla ei ole ollut juurikaan tehtävänä mitään häihin liittyviä juttuja. Yhden tärkeän päätöksen sain joka tapauksessa tehtyä (mieleni tuuliviiri on jälleen ollut välillä melkoisissa puuskatuulissa, mutta nyt irrotin siitä ropelit). Nimittäin päätin sittenkin, että laitan vanhat, kuusi vuotta sitten yo-juhliin ostamani kengät jalkaani hääpäivänä.

Ensinnäkin säästän rahaa ja toiseksi saan samalla ylleni jotakin ”vanhaa”. Sitä paitsi tutkailun jälkeen havaitsin, että kiukutteleva solki on taltutettavissa huolellisella näpräilyllä, ja jos sen saa kiinni, se myös pysyy kiinni.

Voi olla, että vien joka tapauksessa kengät hoidettavaksi suutarille ennen suurta päivää. Ettei vaan sitten käy niin, että solki sanoo yhteistyösopimuksemme irti juuri kriittisellä hetkellä.

Niin, ja tosiaan, päätimme sulhon kanssa myös häämarssit. Automatkat ovat siitä ihan huippuja, että joutilaisen ajan voi käyttää tehokkaasti hyödyksi suunnittelemalla tulevaa, lyömällä erinäisiä asioita lukkoon tai vaan keskustelemalla maailman menosta. Oikein odotan aina yhteisiä roadtrippejä jo etukäteen ja mietin, että mistäköhän saamme tällä kertaa syvällisen ja maailman katsomusta avartavan keskustelun punottua?

Takaisin asiaan. Äitini ja siskoni valintaa kunnioittaen valitsimme sisääntulomarssiksi Kuulan häämarssin. Avioparina alttarilta käytävää pitkin astelemme sitten puolestaan Prinsessa Ruususen juhlamarssin säestyksellä.

Onni on olla jälleen kuukautta lähempänä hääpäivää.

Nyt on hyvä häävire selvästi päällä, sillä jälleen on edistystä tapahtunut. Äsken varmistui kakkutilaus, se kun ei kuulu sopimukseen pitopalvelun kanssa. Kyseessä ei ole mikä tahansa umpimähkään valittu kakkuleipuri, vaan tekijä, jonka vastaavaa leipomusta saimme viime syksynä maistaa tuttavien häissä.

Kutakuinkin tällainen kakusta tulee. Tosin koristeita ei ole vielä mietitty.

Valkosuklaakuorrutteinen ja lakkahillotäytteinen kakku oli niin hyvää (tarpeeksi makeaa olematta kuitenkaan imelää), että tuolloin jo mietimme, josko saisimme kyseiseltä juhlapaikka- ja pitopalveluyrittäjältä tilattua vain ja ainoastaan kakun. Ja tosiaan, nyt yli puolentoista viikon pohtimisen jälkeen kakuntekijä suostui, mahtavuutta!

Lisäksi olemme paneutuneet huolellisesti molempien hääeleganssiin. Pääsin seuraamaan sivusta, kun Markus kävi kokeilemassa omaa tulevaa juhlapukuaan Porin pelastuslaitoksella. Asukokonaisuus oli varsin komea ja juhlava, lakkia myöten. Ainoastaan kengät jäävät siis sulhaselle itse kustannettaviksi, mikä on ihan tervetullut (ja iso!) säästö tässä kohtaa hääjärjestelyjä.

Palomiesten juhla-asuun kuuluu myös melkoisen sotilaallisen näköinen pitkä, siniharmaa päällystakki, jolle ei toivottavasti sään puolesta ole käyttöä, sillä luulisi heinäkuun lopulla olevan tarpeeksi lämmin jo pelkässä puvun takissa. Mutta välttämättä ihan turhake ei sekään takki ole, sillä matka kirkolta juhlapaikalle voi olla avoautossa sen verran tuulinen, että tarvitsen jotakin harteideni suojaksi. Kuinka kätevää siinä vaiheessa onkaan, ettei minun tarvitse ostaa uutta takkia, ja kaiken lisäksi olemme sitten sulhon kanssa ihan sävy sävyyn.

Oma hääeleganssini sai myös täydennystä. Tyylini on useimmiten hyvin pelkistetty, joten samalla linjalla haluan jatkaa myös hääpäivänä. Siitä huolimatta, että pukuni on olkaimeton, en halua kaulaketjua, koska en sellaista osaa arkenakaan käyttää. Myös ajatus isoista, roikkuvista korvakoruista tuntui vieraalta. Pulmaani löytyikin kompromissiratkaisu – korvanappeja muistuttavat pienet timanteilla päällystetyt renkaat. Ne laskeutuvat hieman korvalehteä alemmas, ja ovat mielestäni täydelliset yhdessä valmiiksi miettimäni kampauksen kanssa.

Kampausta ajatellen ostin kaksi hopeaa sormipinniä, joissa on rivillinen värittömiä timantteja. Samaa tyyliä noudattelee myös rannekoru, jossa kulkee kaksi riviä kirkkaita timantteja kapeana nauhana. Joustavalla nauhalla koottu yhden koon koru on onnekseni melko pieni. Vaikka se hieman pääsee seilaamaan ranteessani, se ei kuitenkaan mahdu tippumaan. (Sama vika sekä ranteissa että nilkoissa – oikean kokoisia, nilkasta istuvia nilkkureita on yksinkertaisesti mahdotonta löytää!)

Timanttikorva-, ranne- ja hiuskorujen lisäksi löysin ihastuttavan, pikkuruisen häälaukun. Aavistuksen verran kirjekuorimallisen pussukan solkea koristaa – yllätys, yllätys – timantti.

Ja koska timantteja ei voi olla liikaa, tulee niitä myös vihkisormukseen peräti 13 kappaletta (ja tällä kertaa ihan aitoja). Vihkisormukset laitettiin tilaukseen ja teetettäviksi samassa kultasepänliikkeessä, josta myös kihlasormukset haettiin. Markuksen rauhanturvaajakomennukseltaan ostama Pirunnyrkki -sormus pääsee uudelleen muotoiltavaksi, kun siitä tehdään meille molemmille valkokultaiset vihkisormukset.

Tässä hieman osviittaa tulevasta vihkisormuksestani. Tosin timantit sivuilla ovat huomattavasti pienempiä ja kahdessa rivissä päällekkäin.

Samaan sulatukseen pääsee myös isältäni 16-vuotissyntymäpäivälahjaksi saama valkokultaketju. Ketjussa roikkuva kirkas timantti pääsee sormukseni paalupaikalle, pienempien timanttien ympäröimäksi. Minusta on jotenkin romanttinen ajatus, että sormuksemme on tehty seoksesta, johon on sulatettu molempien muistoja.

Onni on pukeutua silkkiin ja timantteihin.

Nyt täytyy kyllä kehua meidän tiimiä heti kärkeen. Olemme olleet Markuksen kanssa viime päivinä niin tehokkaita hääjärjestelyiden suhteen, että nyt alkaa ihan oikeasti jo hieman ilmaantua pientä hääjännitystä, koska kaikki tuntuu jo niin konkreettiselta!

Hääpäivän aikataulua muokkasimme rentoa oleilua silmällä pitäen väljemmäksi. Vihkiminen aikaistettiin aiemmasta kello 16:n toimituksesta alkamaan jo yhdeltä. Näin ollen meillä ja rakkailla vieraillamme on kirjaimellisesti koko päivä aikaa nauttia juhlahumusta. Nyt ei tarvitse niin orjallisesti seurata päivän aikana kellonkulkua, sillä aikaa on niin ohjelmalle, ruokailulle kun vapaalle seurustelullekin. Lisäksi virallinen hääkuvamme napsaistaan juhlapaikan lähellä sijaitsevalla ”koskella”, joten ei tarvitse sitten murehtia niin kovin sen viemää aikaa kesken juhlien.

Aikataulumuutosten lisäksi olemme lyöneet lopullisesti asiat lukkoon niin pitopalvelun, valokuvaajan kuin hääbändinkin kanssa. Hääauto kuskin kera on myös suusanallisesti sovittu (tämä siinä tapauksessa, ettei sada!), mutta vielä täytyy selustan turvaamiseksi järjestää varasuunnitelma…

Pitkän harkinnan ja netissä surffailun aiheuttaman tuskaisen pohdiskelun jälkeen

Kuka olisikaan voinut arvata, että kutsuissa on jotakin vaaleanpunaista?

päädyimme siihen, että askartelemme kutsut itse. Tai no, minä askartelen Anu-kaason avustuksella ja Markus tyytyy osallistumaan ideointiprosessiin. Täytyy kyllä myöntää, etten kuuna päivänä ole käyttänyt näin paljon aikaa minkäänlaisten askartelujen suunnitteluun. Onneksi saimme lainaksi Markuksen kollegan rouvalta loistavia ja työtä helpottavia askartelutarvikkeita, hän kun omisti askarteluliikkeen vielä jokin aika sitten. Oletteko muuten tienneet, että myös korttitaitosten tekoon on olemassa oma välineensä?

Mutta mikä parasta, eilen saimme hoidettua asian, joka meitä hääparina on kuumottanut vähintään niin kauan, kuin häitä on suunniteltu. Nyt on siis häämatka varattu! Reissuun lähdetään häitä seuraavana maanantaina, Markuksen 30-vuotispäivänä. Koska matka ajoittuu Euroopan parhaimpaan lomakauteen, emme halua lähteä sen ulkopuolelle. Niinpä buukkasimme itsemme Santorinin saarelle kuvankauniiseen Oian kylään, joka on tunnettu henkeäsalpaavan kauniista auringonlaskuistaan.

(santorinikreikkamatkat.info)

Ja kun lennoissa pystyimme säästämään pitkän pennin verrattuna kaukomatkaan, päätimme panostaa majoitukseen. Löysimme aivan ihastuttavan Residence Suites -hotellin, joka vuokraa meren rannalla, korkealla kallionjyrkänteellä sijaitsevia villoja. Lumoutuneina sivuston valokuvista heitimme ranttaliksi ja varasimme itsellemme huoneistosviitin, jonka yksityiseltä terassilta avautuu näkymä merelle.

Maisemaa voi ihastella vaikkapa porealtaasta, joka sijaitsee ulkona huoneiston omalla terassilla! Kuulostaa niin hullulta ja uskomattomalta, etten edes jaksa uskoa todeksi, että me todellakin olemme menossa sinne. Huh.

(Residence Suites)

Onni on antaa ajatusten lentää ensi kesänä todeksi muuttuviin unelmiin.