Heikki Haara
Tervehdys kaikille lahtelaisen futiksen ystäville! Toivottavasti juhannus sujui rentouttavissa tunnelmissa. Jalkapallon pelaajayhdistyksen monivuotisena tavoitteena on ollut taata kaikille pelaajille juhannusloma ja sitä kautta lyhyt irtiotto futarin arjesta. Itse vietin jussia porukassa, joka sisälsi monia ammattijalkapalloilijoita. Täytyy rehellisesti todeta, että kaikilta osin tuo ay–liikkeen jalo tavoite ei toteutunut meidän porukan osalta. Saunan lauteilla ja makkaroiden paistamisen ohessa puhe nimittäin pyöri usein jalkapallon ympärillä ja iltaisin oli myös pakko katsella MM–kisojen matseja telkasta. Oli siinä tyttöystävillä varmasti välillä kestämistä…
Ensimmäiset MM-kisat, jotka ovat piirtyneet lähtemättömästi mieleeni, olivat Italian vuoden 1990 kisat. Tuolloin suureksi suosikikseni nousi mestaruuteen asti edennyt Länsi-Saksa. Myöhemmin kelasin videokasetilta kisojen koostetta väsymiseen asti niin monta kertaa, että muistan edelleen Pentti Salmen selostuksen pätkiä ulkoa. Samana vuonna pelattiin muuten myös ensimmäinen kausi nykyistä Veikkausliigaa. Tuona kesänä istuin 8-vuotiaan pojan innokkuudella isän kanssa Lahden stadionin aurinkokatsomossa seuraamassa Reippaan ja Kyykän kotimatseja. Muistan edelleen elävästi, kuinka seurasin nuoren Jari Litmasen alkuverryttelyä ennen peliä ja yleisön rytmikästä taputusta, kun Junnu Annunen asettui antamaan vapaapotkua.
Samanlaisia elämyksiä toivoisin myös kaikille nykyisille pienille pojille ja tytöille. Kulttuuriksi, jota myös jalkapallo on, lukeutuu laveassa merkityksessä kaikki tieto ja kokemukset, jotka siirtyvät sukupolvelta toiselle muuten kuin geenien kautta. Kulttuuri on tietyn yhteisön jäsenten yhdessä luoma ja oppima merkitysten verkosto. Toivottavasti MM-kisat säilyvät siis edelleen kaikkien saatavilla YLE:n kanavilla ja me lahtelaiset osaamme myös jatkossa varjella omaa jalkapallokulttuuriamme.
Nyt on juhannus takana ja syksy lähestyy helteistä huolimatta. Peli pitäisi saada pikaisesti kulkemaan. Toivottavasti saadaan Heikki ja muut pian täyteen pelikuntoon. Tavoitteena olisi taas tänä kesänä käydä vähintään yhtävoitollista matsia katsomassa omien poikien kanssa. Viime kesänä kävimme varmaan 3-4:ssä matsissa. Silloin olikin paljon katseltavaa. Matsiin ei vedä mitkään erikoistemput, vaan raikas ja riemuisa lahtelaisfutis. Sitä ollaan totuttu näkemään ja siksi kaikkien kuhnureiden pitää nyt saada 100 % itsestään peliin mukaan. Kukaan meistä ei halua, että kotijoukkue tippuu sarjasta. Taistelkaa loppuun saakka, älkääkä vielä antako periksi! Ensi sunnuntain KuPS-ottelusta nousun on pakkoa alkaa. Loppukesän taistelua odotellen. Pekkis