Heikki Haara

Tervehdys kaikille lahtelaisen futiksen ystäville! Toivottavasti juhannus sujui rentouttavissa tunnelmissa. Jalkapallon pelaajayhdistyksen monivuotisena tavoitteena on ollut taata kaikille pelaajille juhannusloma ja sitä kautta lyhyt irtiotto futarin arjesta. Itse vietin jussia porukassa, joka sisälsi monia ammattijalkapalloilijoita. Täytyy rehellisesti todeta, että kaikilta osin tuo ay–liikkeen jalo tavoite ei toteutunut meidän porukan osalta. Saunan lauteilla ja makkaroiden paistamisen ohessa puhe nimittäin pyöri usein jalkapallon ympärillä ja iltaisin oli myös pakko katsella MM–kisojen matseja telkasta. Oli siinä tyttöystävillä varmasti välillä kestämistä…

 Ensimmäiset MM-kisat, jotka ovat piirtyneet lähtemättömästi mieleeni, olivat Italian vuoden 1990 kisat. Tuolloin suureksi suosikikseni nousi mestaruuteen asti edennyt Länsi-Saksa. Myöhemmin kelasin videokasetilta kisojen koostetta väsymiseen asti niin monta kertaa, että muistan edelleen Pentti Salmen selostuksen pätkiä ulkoa. Samana vuonna pelattiin muuten myös ensimmäinen kausi nykyistä Veikkausliigaa. Tuona kesänä istuin 8-vuotiaan pojan innokkuudella isän kanssa Lahden stadionin aurinkokatsomossa seuraamassa Reippaan ja Kyykän kotimatseja. Muistan edelleen elävästi, kuinka seurasin nuoren Jari Litmasen alkuverryttelyä ennen peliä ja yleisön rytmikästä taputusta, kun Junnu Annunen asettui antamaan vapaapotkua.

Samanlaisia elämyksiä toivoisin myös kaikille nykyisille pienille pojille ja tytöille. Kulttuuriksi, jota myös jalkapallo on, lukeutuu laveassa merkityksessä kaikki tieto ja kokemukset, jotka siirtyvät sukupolvelta toiselle muuten kuin geenien kautta. Kulttuuri on tietyn yhteisön jäsenten yhdessä luoma ja oppima merkitysten verkosto. Toivottavasti MM-kisat säilyvät siis edelleen kaikkien saatavilla YLE:n kanavilla ja me lahtelaiset osaamme myös jatkossa varjella omaa jalkapallokulttuuriamme.

Tennant McVea

Well its been a while since my last blog and a lot has happened in that time. The last few weeks have been somewhat of a rollercoaster. After 3 draws in a row we were comprehensively beaten by AC Oulu last Saturday which was very hard to take. Playing 3 games in a row and not allowing the other team to score was great but the flood gates opened on Saturday and we conceded 3 goals which was very disappointing. After a game if the other team score I feel like I haven’t done my job and its not a great feeling. This week we have a lot to fix and we need to work hard so that when we travel to VPS on Monday we get a result. Even though things have not been going great lately I would like to thank the fans for being there every week and supporting the team. Really is such a boost to hear you guys in the stands even when things aren’t going so well. Hopefully we will get a big result against VPS next week to thank you all.

On the home front my parents came for a visit and had a great time here ( was nice they saw us get a point in Helsinki) and I have settled in nicely in my apartment. Hoping that the weather picks up again over the next week, although I really have been impressed with the Finnish summer so far.

I hope you are all enjoying the World Cup games on the television. Northern Ireland didn’t make it this time unfortunately so I guess I have to cheer for England in this one again. I also like to see the Dutch do well so if either wins I will be happy. This year seems like a year that anyone could win and a lot of the games have been very close. The only team that has really impressed me so far is Germany but I’m really hoping they don’t do well so I don’t have to listen to Jussi Länsitalo gloat about it in the dressing room. Hope everyone enjoys Juhannus next week and you’ll be hearing from me again soon.

Pekka Sihvola

FC Lahti on tulosten puolesta pelannut varsin vaisun alkukauden. Kaikki pelejä nähneet voinevat kuitenkin todeta, että kolikolla on kääntöpuolensa. Peli ei ole ollut useinkaan niin huonoa, mitä sarjataulukko antaa ymmärtää. Harmillisesti nollasarake voitetuissa kotipeleissä ei toisaalta valehtele, joten paljon on vielä parantamisen varaa. Tämä pätee etenkin hyökkäyspäässä.

Itsellenikään alkukausi ei ole ollut mikään nappisuoritus. Lähdin kauteen erittäin kovin odotuksin, mutta kahdeksan pelatun kierroksen jälkeen en voi todellakaan sanoa olevani tyytyväinen. Olen toki pelannut ensimmäisen Veikkausliiga-pelini avauksessa, tehnyt ensimmäisen Veikkausliiga-maalin ja saanut muutaman sentin komean arven ylähuuleen. Jotain on siis jäänyt käteen (tai naamaan), mutta ne tärkeimmät eli pisteet, ja henkilökohtaisella tasolla tehot, ovat olleet kiven alla.

On mielestäni käsittämätöntä, että emme ole pystyneet tekemään enempää maaleja ja saamaan sitä kautta lisää tärkeitä pisteitä, vaikka hyökkäysarsenaalimme pitäisi olla erinomaista liigatasoa. Se on erittäin harvinaista että jokaisella pelaajalla on samanaikaisesti ketsuppipullo visusti kiinni. Voisimme perustaa pian yhteisen apinafarmin, selkäpuolella majailevista pikkueläimistä. Miten nämä nisäkkäät saataisiin sitten kammettua pois selästä? Jalkapallo on siitä ihmeellinen laji, että joukkueen luomat maalintekopaikat eivät aina korreloi lopputulosten kanssa. Tämän olemme saaneet karvaasti todeta alkukaudesta.

Kuitenkin klassinen sanonta: ”tärkeintä, että pääsee paikoille”, pitää mielestäni kaikesta huolimatta edelleen paikkansa. Näillä määrillä maalintekopaikkoja tehottomuus ei vain yksinkertaisesti voi jatkua loputtomiin. Uskon vakaasti siihen, että kun yksi apina tippuu selästä, on kirkaisu niin voimakas, että se pelästyttää samalla monta muuta. Tällöin voidaan nähdä paljon punaista sotkua, kun ketsupit roiskuvat. Yletön maali-iloittelu ei toki saa olla mikään itsetarkoitus. Pelejä voidaan voittaa tekemällä ainoastaan yksi ratkaiseva osuma ottelussa. Tällöin puolustuspelaamisen pitää olla liki täydellistä, mitä se tulosten valossa on viime peleissä ollutkin. Toimivan puolustuksen varaan on hyvä rakentaa, mutta pelejä ei voiteta pelkästään puolustamalla.

Nyt siis lähinnä meidän hyökkäyspään pelaajien on vain yksinkertaisesti otettava vastuu ja alettava survoa palloa maaliin. Maalinteko on usein korvien välistä kiinni. On pakko jaksaa yrittää, ja ennen kaikkea uskoa itseensä ja tekemiseensä. Henkisten ominaisuuksien lisäksi oikeita suorituksia on tehtävä myös harjoituskentällä. Miten meidän hyökkääjien tulisi siis toimia? Tärkeintä on tehdä päivittäinen työ mahdollisimman hyvin. Tämä tarkoittaa riittävää määrää toistoja Footbeachin (Jalkarannan) sametilla. Lisäksi henkiset vahvuudet on kaivettava esiin. Pelaamista helpottaa myös kannustava yleisö. Toivottavasti se löytää Stadionille jatkossakin, sillä lupaan, että verkko heiluu seuraavassa ottelussa myös FC Lahden toimesta. Jos ei muuten, niin olkoon maalintekijä vaikka se kuuluisa 12. kenttäpelaaja.