Heikki Haara

Tervehdys kaikille lahtelaisen futiksen ystäville! Toivottavasti juhannus sujui rentouttavissa tunnelmissa. Jalkapallon pelaajayhdistyksen monivuotisena tavoitteena on ollut taata kaikille pelaajille juhannusloma ja sitä kautta lyhyt irtiotto futarin arjesta. Itse vietin jussia porukassa, joka sisälsi monia ammattijalkapalloilijoita. Täytyy rehellisesti todeta, että kaikilta osin tuo ay–liikkeen jalo tavoite ei toteutunut meidän porukan osalta. Saunan lauteilla ja makkaroiden paistamisen ohessa puhe nimittäin pyöri usein jalkapallon ympärillä ja iltaisin oli myös pakko katsella MM–kisojen matseja telkasta. Oli siinä tyttöystävillä varmasti välillä kestämistä…

 Ensimmäiset MM-kisat, jotka ovat piirtyneet lähtemättömästi mieleeni, olivat Italian vuoden 1990 kisat. Tuolloin suureksi suosikikseni nousi mestaruuteen asti edennyt Länsi-Saksa. Myöhemmin kelasin videokasetilta kisojen koostetta väsymiseen asti niin monta kertaa, että muistan edelleen Pentti Salmen selostuksen pätkiä ulkoa. Samana vuonna pelattiin muuten myös ensimmäinen kausi nykyistä Veikkausliigaa. Tuona kesänä istuin 8-vuotiaan pojan innokkuudella isän kanssa Lahden stadionin aurinkokatsomossa seuraamassa Reippaan ja Kyykän kotimatseja. Muistan edelleen elävästi, kuinka seurasin nuoren Jari Litmasen alkuverryttelyä ennen peliä ja yleisön rytmikästä taputusta, kun Junnu Annunen asettui antamaan vapaapotkua.

Samanlaisia elämyksiä toivoisin myös kaikille nykyisille pienille pojille ja tytöille. Kulttuuriksi, jota myös jalkapallo on, lukeutuu laveassa merkityksessä kaikki tieto ja kokemukset, jotka siirtyvät sukupolvelta toiselle muuten kuin geenien kautta. Kulttuuri on tietyn yhteisön jäsenten yhdessä luoma ja oppima merkitysten verkosto. Toivottavasti MM-kisat säilyvät siis edelleen kaikkien saatavilla YLE:n kanavilla ja me lahtelaiset osaamme myös jatkossa varjella omaa jalkapallokulttuuriamme.

Tennant McVea

Well its been a while since my last blog and a lot has happened in that time. The last few weeks have been somewhat of a rollercoaster. After 3 draws in a row we were comprehensively beaten by AC Oulu last Saturday which was very hard to take. Playing 3 games in a row and not allowing the other team to score was great but the flood gates opened on Saturday and we conceded 3 goals which was very disappointing. After a game if the other team score I feel like I haven’t done my job and its not a great feeling. This week we have a lot to fix and we need to work hard so that when we travel to VPS on Monday we get a result. Even though things have not been going great lately I would like to thank the fans for being there every week and supporting the team. Really is such a boost to hear you guys in the stands even when things aren’t going so well. Hopefully we will get a big result against VPS next week to thank you all.

On the home front my parents came for a visit and had a great time here ( was nice they saw us get a point in Helsinki) and I have settled in nicely in my apartment. Hoping that the weather picks up again over the next week, although I really have been impressed with the Finnish summer so far.

I hope you are all enjoying the World Cup games on the television. Northern Ireland didn’t make it this time unfortunately so I guess I have to cheer for England in this one again. I also like to see the Dutch do well so if either wins I will be happy. This year seems like a year that anyone could win and a lot of the games have been very close. The only team that has really impressed me so far is Germany but I’m really hoping they don’t do well so I don’t have to listen to Jussi Länsitalo gloat about it in the dressing room. Hope everyone enjoys Juhannus next week and you’ll be hearing from me again soon.

Pekka Sihvola

FC Lahti on tulosten puolesta pelannut varsin vaisun alkukauden. Kaikki pelejä nähneet voinevat kuitenkin todeta, että kolikolla on kääntöpuolensa. Peli ei ole ollut useinkaan niin huonoa, mitä sarjataulukko antaa ymmärtää. Harmillisesti nollasarake voitetuissa kotipeleissä ei toisaalta valehtele, joten paljon on vielä parantamisen varaa. Tämä pätee etenkin hyökkäyspäässä.

Itsellenikään alkukausi ei ole ollut mikään nappisuoritus. Lähdin kauteen erittäin kovin odotuksin, mutta kahdeksan pelatun kierroksen jälkeen en voi todellakaan sanoa olevani tyytyväinen. Olen toki pelannut ensimmäisen Veikkausliiga-pelini avauksessa, tehnyt ensimmäisen Veikkausliiga-maalin ja saanut muutaman sentin komean arven ylähuuleen. Jotain on siis jäänyt käteen (tai naamaan), mutta ne tärkeimmät eli pisteet, ja henkilökohtaisella tasolla tehot, ovat olleet kiven alla.

On mielestäni käsittämätöntä, että emme ole pystyneet tekemään enempää maaleja ja saamaan sitä kautta lisää tärkeitä pisteitä, vaikka hyökkäysarsenaalimme pitäisi olla erinomaista liigatasoa. Se on erittäin harvinaista että jokaisella pelaajalla on samanaikaisesti ketsuppipullo visusti kiinni. Voisimme perustaa pian yhteisen apinafarmin, selkäpuolella majailevista pikkueläimistä. Miten nämä nisäkkäät saataisiin sitten kammettua pois selästä? Jalkapallo on siitä ihmeellinen laji, että joukkueen luomat maalintekopaikat eivät aina korreloi lopputulosten kanssa. Tämän olemme saaneet karvaasti todeta alkukaudesta.

Kuitenkin klassinen sanonta: ”tärkeintä, että pääsee paikoille”, pitää mielestäni kaikesta huolimatta edelleen paikkansa. Näillä määrillä maalintekopaikkoja tehottomuus ei vain yksinkertaisesti voi jatkua loputtomiin. Uskon vakaasti siihen, että kun yksi apina tippuu selästä, on kirkaisu niin voimakas, että se pelästyttää samalla monta muuta. Tällöin voidaan nähdä paljon punaista sotkua, kun ketsupit roiskuvat. Yletön maali-iloittelu ei toki saa olla mikään itsetarkoitus. Pelejä voidaan voittaa tekemällä ainoastaan yksi ratkaiseva osuma ottelussa. Tällöin puolustuspelaamisen pitää olla liki täydellistä, mitä se tulosten valossa on viime peleissä ollutkin. Toimivan puolustuksen varaan on hyvä rakentaa, mutta pelejä ei voiteta pelkästään puolustamalla.

Nyt siis lähinnä meidän hyökkäyspään pelaajien on vain yksinkertaisesti otettava vastuu ja alettava survoa palloa maaliin. Maalinteko on usein korvien välistä kiinni. On pakko jaksaa yrittää, ja ennen kaikkea uskoa itseensä ja tekemiseensä. Henkisten ominaisuuksien lisäksi oikeita suorituksia on tehtävä myös harjoituskentällä. Miten meidän hyökkääjien tulisi siis toimia? Tärkeintä on tehdä päivittäinen työ mahdollisimman hyvin. Tämä tarkoittaa riittävää määrää toistoja Footbeachin (Jalkarannan) sametilla. Lisäksi henkiset vahvuudet on kaivettava esiin. Pelaamista helpottaa myös kannustava yleisö. Toivottavasti se löytää Stadionille jatkossakin, sillä lupaan, että verkko heiluu seuraavassa ottelussa myös FC Lahden toimesta. Jos ei muuten, niin olkoon maalintekijä vaikka se kuuluisa 12. kenttäpelaaja.

Jussi Länsitalo ja Riku Heini

Tervehdys kaikki! Nyt on hyvä meininki joukkueessa ja kaikki odottavat jo innolla seuraavaa koitosta Hakaa vastaan ensi maanantaina. Voitetun TamU pelin jälkeen joukkueen oli helppo mennä Inter otteluun. Voitto takataskussa matkustettiin kovalla itseluottamuksella Turkuun kaatamaan Inter. Kopissa ennen peliä tunnelma oli rento, porukka tiesi että omalla pelillä pystymme kaatamaan ihan minkä jengin vaan. Lisäpotkua peliin saatiin siitä kun Ili kertoi meille, ettemme ole kaataneet Interin kahteen vuoteen. Päätimme joukkeena, että otetaan voitto ja lopetetaan tämä tappioputki. Alkujännityksen jälkeen saatiin oma peli rullaamaan ja Mustat Kuhnurit pelasi todella tehokasta ja näyttävää peliä, ja tuloshan on kaikille selvä. Inter Turku-FC Lahti 1-3! Juhlat kopissa oli suuret ja kaikilla oli ihan huippufiilikset, kun kauden ensimmäinen voitto tuli otettua nyt myös Veikkausliigassa. 

Tänään keskiviikkona kaikki ovat jo rauhoittuneet ja keskitytään jo seuraavaan koitokseen Hakaa vastaan. Eilen käytiin hierojalla, joka pisti meidät taas huippuvireeseen, että jaksamme painia harjoituksissa Jalkarannan mutakentällä. 
Vaikka ensi maanantain peli vihelletään käyntiin vasta kello 20.30 käyntiin niin toivomme että mahdollisimman moni tulisi kannustamaan meitä kauden ensimmäiseen kotivoittoon.

Nähdään Stadionilla!

Kiitos ja näkemiin,

#19 ja #13

Tennant McVea

Well its been one month to the day that i arrived here in Finland and we are already making strides into the Veikkausleague season. Today we are travelling to Turku to play Inter in our third league game. Luckily we were able to pick up our first league point last weekend away to Kups and today we are hoping to put some more on the board even though it will be a very tough game.  It was great to pick up our first win on the season last Thursday against Tamu in the Finnish Cup, hopefully the win will inspire another victory for us today. The game at Tampere was a battle and I am glad the team put on a very strong performance in the second half to get an important win. This week has been stressful as we have played 3 games in 8 days and I also just moved into my new apartment downtown. Things are still pretty chaotic getting everything unpacked and sorting everything out but hopefully this week I’ll be able to get a lot done around the apartment to start making it look a bit more like a home. With Wappu coming this past weekend its been hard to get alot done because a lot of the shops are closed but it was nice to experience the celebrations here in Lahti and get a taste for what it’s all really about.

Time for me to leave for the game but I hope to see some of our amazing travelling support today in Turku! It’s nice to see our supporters make the long trips to other cities for our games. Hopefully we can reward you all today with a big win in Turku this evening!

Nyt se sitten alkaa. Jokaisella joukkueella, pelaajalla ja katsojalla on omat lähtökohdat ja odotukset alkavaan kauteen. Lähtökohdat yhdeksänteen liigakauteeni ovat poikkeukselliset.

Ikinä aikaisemmin en ole missannut kauden avausottelua loukkaantumisen takia. Nyt olo on kuin lapsella, joka odottaa jouluaattoa, mutta tietää, että ei itse tule saamaan yhtään lahjaa.

Haara! Milloin polvi on kunnossa? Viimeiset seitsemän kuukautta olen saanut antaa tähän kysymykseen parhaani mukaan vastauksia kyllästymiseen asti. Varmaa vastausta en osaa antaa vieläkään.

Nyt osakseni jää pelikaverien kannustaminen ja matsin seuraaminen Hiihtostadionin betonilta käsin. Eikä siinä toisaalta ole mitään valittamista. Uskon, että FC Lahti tulee tarjoamaan meille katsojille mielenkiintoista seurattavaa heti alkukaudesta. Jos odottaa näkevänsä kevään nurmilla heti Mestarien liigan tasoista futistaidetta, tulee varmasti pettymään. Jos ymmärtää jalkapallokulttuuria ja osaa lukea erilaisia merkityksiä pelin sisältä, ei takuulla poistu matsin jälkeen pettyneenä, paitsi tietysti jos kotijoukkue on hävinnyt. Lahdessa pelaa tänä kesänä monia hienoja pelaajia, jotka ovat valmiita antamaan parhaan panoksensa yhteisen tavoitteen eteen. Ainakin minä olen ylpeä, että saan tehdä heidän kanssaan päivittäistä työtä.

Ammattijalkapalloilija mittaa usein omaa ihmisarvoaan tulosten ja suoritusten kautta. Mikään ei ole pelaajan työssä tärkeämpää kuin ottelupäivä. Välillä homma toimii, välillä ei. Ottelun jälkeinen tunnelma pukukopissa kertoo sen, mistä jalkapallossa on pohjimmiltaan kyse. Onneksi jalkapalloilijan jouluaatto on 26 kertaa kaudessa, joten kaikkia palkintoja ei jaeta vielä avausmatsissa. Meidän katsojien kannattaa siksi olla kärsivällisiä. Toive jalkapallokengistä ja pallosta auttaa myös itseäni sietämään uimahousuja ja lenkkikenkiä.

Lopuksi haluan sanoa meidän pelaajien puolesta sanan, joka on liian harvinainen suomalaisessa jalkapallossa: kiitos. Kiitos kaikille niille, jotka edelleen jaksavat kysellä kaupungilla: Haara! Milloin polvi on kunnossa?  Kiitos kaikille FC Lahden ystäville, ihmisille ja yrityksille, joiden työ ja tuki mahdollistaa lahtelaisen liigafutiksen. Erityisesti haluan kiittää niitä talkootyöntekijöitä, joiden työpanos mahdollistaa sen, että ensi lauantaina saamme nauttia futismatsista Suomen korkeimmalla sarjatasolla. Hyvää futiskesää kaikille, nähdään Stadionilla!

Heikki Haara