Avainsana-arkisto: televisio

Maukasta mauttomuutta – Euroviisut

Julkaistu kirjoittajalta
Reply

Viime viikolla saimme kotona tarpeeksemme television katselusta. Huomasimme, että hirveästi kallista sähköä kuluttava laajaplasmamegatoosamme oli meillä vain jatkuvana taustamölynä, ilman että sitä kukaan oikeasti katsoi. Pällistimme televisiosta todellisuudessa vain muutaman ohjelman viikossa.

Ensimmäiset päivät menivät ihan kivasti käsitöitä tehdessä. Kolme, neljä iltaa… pientä vieroitusoiretta. Käsi hamusi ihan vaistomaisesti kaukosäädintä. Mutta onneksi oli radio! Kuuntelimme järkyttävän huonoja iskelmäsanoituksia, klassikkokuunnelmia kuten Knalli ja sateenvarjo sekä Jörn Donnerin iskän matkakertomuksia Siperiasta. Älyttömän mukavia iltoja!

Televisiottomuus rauhoitti ainakin vähän. En nimittäin siedä huonoja tv-mainoksia. Joudun raivon valtaan siitä mainoksesta, missä akka valittaa terapeutille että mies ei puhu, sitten mies ottaa pastillin ja alkaa nylkyttää ahterillaan… ällöttävää ja vastenmielistä.

Jouduin minä radionkin kanssa hermostumaan. Kaupallisten kanavien radiomainokset ne vasta huonoja ovatkin ja sitten ne iskelmien sanoitukset…. miten kukaan voi laulaa että “selän takanani” , kun nainen on ollut petollinen hänen selkänsä takana. Ja sitä rataa. Puhumattamaan Veripalvelun varainhankintavalituksesta “artistit verenluovutuksen puolesta” tai vastaavaa. Jösses! Olen verenluovuttaja, mutta sen biisin kuultuani veri hyytyi.

Siispä oli aivan valtaisan fantsua, kun perheen päämies oli maanantaina, televisiolakon viidentenä iltana, harvinaisen huonolla tuulella. Oli ollut päivällä jotain kränää. Mies heittäytyi rajuksi ja ilmoitti, etä “ja nyt minä kyllä katson telkkaria”. Wuhuu! Töllötimme sähköisen huuman vallassa aivan luvattoman huonon kloonielokuvan ja menimme puolen yön aikaan nukkumaan kutakuinkin koomassa.

Todellinen tv-riemu koettiin kuitenkin vasta tiistai-iltana. Euroviisujen ensimmäinen semifinaali! Haahhaaaaa! Mahtavaa! Minusta tuli viisufani sinä vuonna, kun Laura Voutilainen edusti Suomea Tallinnassa. En minä niistä biiseistä välitä, mutta viisukulttuuri on vastustamattoman hauskaa. Helsingin mittelöissä olin taas juttukeikalla – mahtava viikko pelkkää muovista viisukulttuuria. Tekee ihmiselle hyvää olla edes joskus niin pois tolaltaan.

Moskovan keikasta ei tarvinut edes haaveilla, mutta seurataan nyt miten meidän käy lauantain finaalissa. Sitä ennen pitää katsoa torstain toinen semifinaali… ja voi, kunpa tulisi edes pari mehevää skandaalia!

Ensi viikolla voi sitten taas palata tylsään totiseen arkeen. Iltapäivälehtien lietsomaan sikainfluenssa-paniikkiin, eurovaaleihin… mutta sitä ennen hörhöillään viisukatsomossa oikein kunnolla. Eläköön makeimmista makein mauttomuus.

Suklaata, kermaa ja kyyneliä

Julkaistu kirjoittajalta
1

Ensin ne kyyneleet.

Katson televisiota mukamas vähän… pöh, ainahan se on meillä auki. Yritän kuitenkin pitää auki laatuohjelmia; olen kyllästynyt kotien, pihojen, huussien ja ihmisten muuttumisleikkeihin, ei kiitos siis niille. En katso miten rekkakuskit pärjäävät jäällä, tai miten ameriikan ruutupaitainen metsuri menettelee. Yök. Minua ei kiinnosta siirtyykö silta tai talo, eikä millaiseksi jonkun lotohousun auto tai mopo tuunataan. Tai kenestä tulee malli ja kenestä ei.

Oikein harmitti kun se Uutishuone loppui, mutta jäihän meille Uutisvuoto, Pasila ja kotikatsomo… eilen tuli hieno ohjelma, se Näkymätön. Ai että poskilihaksia kiristi, kun se opettaja oli niin tyhmä! Ja eläköön lasten joukkovoima! Hienosteleva ruottinkielinen neiti joutui pyytämään anteeksi pieneltä tytöltä. No joo, tippa tuli silmään siinä lopussa. Hieno kohtaus, oikein oli hienosti se kohtaus siinä… eli illan Pasila katsottiin sitten läppäriltä ennen nukkumaanmenoa.

Pasilassa on jotain samaa kuin Simpsoneissa. Hyvää yhteiskuntakritiikkiä siellä huumorin joukossa on molemmissa. Molemmissa on. Animaatiossa voi sanoa yllättävän paljon ja suoraan. Hieno oli eilen Pasilan sanoma ja samaa ihmetteli tämänpäiväisessä Esalaisessa Vili: miksi ihmeessä pitää rakentaa jättiläismäisiä kauppoja hevon kuuseen, jonne on pakko mennä autolla. Vastustan tätä kehitystä kävelemällä vaikka joka päivä lähikauppaan.

Ekoajatus on iskenyt perheeseemme niin, että suunnittelemme puolitosissamme tontin ostamista landelta ja maa-asunnon eli earthshipin rakentamista sinne, edes kesämökiksi. Autonrenkaista, oluttölkeistä ja muovipulloista voi rakentaa kokonaan omavaraisen kodin. Aivan tajuttoman uskomaton juttu! Mieheni on surffannut netissä earthshippien perässä jo kuukausia ja olisikin hauska nähdä sellainen… Skotlannissa taitaa olla lähin. Kiinnostaisi myös, miten viranomaiset suhtautuisivat Tähtien sota -tyyliseen kotiin, joka ei olisi millään lailla kiinni mistään valtakunnanverkosta.

Suklaata ja kermaa … pääsiäinen tulee ja sen kunniaksi piti laittaa lehden ruokasivulle jotain suklaasta. Mutakakkua on tehty nyt niin että suklaata ja kermavaahtoa on joka paikassa. Paidassakin. Hyvä asia on se, että on sitä suklaata siinä. Suklaa tekee ihmisille hyvää. Katsokaa reseptit torstaina lehdestä.