Hyvää päivää harmaa maailma!

Blogit ovat tätä päivää. Itse olin tosin ihan eri mieltä asiasta vielä jokin aika sitten. “Ei kukaan lue blogeja”, saarnasin suureen ääneen. Kunnes huomasin, että hirmu monella ystävälläni on blogi. Nykyisin aamun rutiineihin kuuluu tarkistaa mitä kaverit ovat blogeihinsa kirjoittaneet.

Jep, on minullakin kotiblogi. Pomo kävi sitä kerran lukemassa ja kun hänelle selvisi mitä minä teen sillä välin kun muut menevät kahvitauolle – siis päivitän blogiani - hän vaati minua ryhdistäytymään ja tekemään tänne töihinkin jotain.

Ihan aluksi ohje lukijoille. Älkää nyt herranen aika sitten kuvitelko, että tämä on jotain yläkerran sedän sanaa. Enkä tarkoita tuota talomme toisen bloggerin eli Heikin sanaa, vaan sitä vähän ylemmän kerroksen. Ei, ei tämä ole toimitusjohtajankaan sanaa. Vielä ylemmäs…

Äh, tarkoitan, että ei saa ruveta saivartelemaan, ei viilaamaan pilkkua eikä halkomaan hiusta. Jos tulee jotain kommentoitavaa niin pistäpä kiusallaskin nimeä alle.

Otsikossa sanotaan, että Pinkki hämmästelee maailmaa tuokion verran. Tämän päivän hämmästelyjä on ollut useampiakin, mutta ilonaiheisiin kuuluu se, että Wilson on NIIIIIN suosittu tanssiohjelmassa. Olen seurannut sitä ohjelmaa ja on hauskaa, että Wilsonilla on niin suuri kansansuosio. Olen kamalan ihastunut myös Jorma Uotiseen ja hänen kommentteihinsa. Hyvin viihdyttävä ohjelma sunnuntai-iltaan. Voi hyvänen aika sentään.

Eilen sunnuntaina tuli myös tajuttoman hauska ohelma meistä länsimaalaisista. Se, missä Papua-Uusi-Guinean heimopäällikkö-serkukset viettivät neljä kuukautta Ranskassa ja ihmettelivät meitä valkoihoisia. Hienosti tehty dokumentti, jossa naurettiin meille länsimaalaisille. Ne papualaiset olivat aivan supertyyppejä. Hitsiläinen!

“Miksi te kiipeätte vuorelle? Eihän siellä ole edes ruokaa, ei naisia, eikä taloja”, tämä parivaljakko kyseli. Tai kun kaverit kävivät tsekkaamassa Moulin Rougen melkein nakut tanssitytöt… voi hyvänen aika. Erityisen ihmeellistä oli, että papualaisten kylässä höyheniin saavat koskea ja niillä koristautua vain miehet, ja tässä on esitys, jossa naisten suunnilleen ainoa asuste ovat höyhenet.

Emme me valkoiset ole ainoita viisaita ja taitavia ja hyviä ihmisiä tässä maailmassa. Papualaisella heimopäälliköllä on kuulkaa melkoinen määrä viisautta.

Maanantain ehkä paras juttu oli kuitenkin se, että lauantain lehdestä puuttunut ristikko oli omalla paikallaan tänään. Lauantaina meinasi elämä seisahtua sen puuttumiseen. Työkaverit tietävät, että minä teen ristikoita. Yksi kollega tunnusti, että hän seuraa lehden säätietoja. Pienet asiat tekevät sanomalehdestä tärkeän. Se on hyvä juttu. Pitää kivasti kiinni arjessa kun on pieniä asioita – samalla kun kodin ulkopuolella on kaaos ja myllerrys.

Morjens, toivottaa Mervi, joka ei katso Mikkosten maailmaa.