Olen mukana nettiyhteisö Facebookissa. Toiset pitävät sitä suurimpana sontana, mutta minä olen huomannut, että se voi olla myös varsin hyödyllinen. Yhtenä päivänä etsin työasioissan kakuntekijää sitä kautta ja sainkin useampia vinkkejä, mistä kakkuaihetta voisi lähteä tutkimaan. Matka johti tänään Tampereelle saakka, kävimme valokuvaaja Mirjan kanssa Ullan unelmissa… se on kauppa, joka myy kakkutarvikkeita.Tuli kallis keikka, rahaa paloi ja parkkisakkokin tuli, koska viihdyimme hauskassa kaupassa aivan liian pitkään.
Paluumatkalla puhuimme nuorista… entisajan nuorista ja nykyajan nuorista. Siitä, miten kauheita nykyajan nuoret ovat, kun vaan tuolla kylillä ryyppäävät, istuvat netissä eivätkä tee mitään sen enempää kotona kuin koulussakaan. Toista se oli meidän aikanamme. Uusia vaatteita ei saatu koskaan, rahaa ei ollut ikinä, koulussa piti pärjätä, rock´n´rollia kuunneltiin ja…. juu, toinen meistä kammoaa edelleen makeita muskattiviinejä, koska tuli ottaneeksi liian monet kännit niillä ja toinen muisteli sitä kertaa kun kossupullo tyhjeni tyttöporukassa vartissa…hyi yök.
Tulimmekin siihen tulokseen, että nykyajan nuoret taitavat – ainakin osa heistä – sittenkin olla paljon kypsempiä ja fiksumpia, kuin me nyt nelikymppiset olimme itse viisitoistavuotiaina. Olin kyllä iloinen siitä, etten ole enää vaikkapa parikymppinen: muistan miten 30 vuotta täytettyämme kaverin kanssa katselimme kapakan vessassa nuoria neitoja, joilla alkuillasta oli aivan hirveä huoli meikistä ja siitä, onko paita just sopivasti. Parin tunnin ja muutaman drinkin kuluttua samat missit itkivät oksennus poskella vessan lattialla, kun ei kukaan halunnutkaan mukaansa. Voi sentään, se on kamalaa, me kypsät, jo 30 vuotta täyttäneet huokailimme. Sen verran pitää kehua, etten ole koskaan tehnyt vastaavaa. Ehkä.
On ollut itseasiassa mukavaa kasvaa aikuiseksi, mutta ei aikuistua. Ainoa hankaluus siinä on se, mistä lauantaina Tuokiossakin puhutaan. Mieli vetää nuorisovaatekauppaan, oma vartalo vaatisi jo pikkuhiljaa visiittiä aikuisten osastolle. Ei hitto, en suostu! Minä haluan teinifarkut, vaikka kaupungin makeimman farkkuputiikin kokotaulukko loppuu paljon ennen minun kokoani. Onneksi kanssani teinivuodet eläneellä Minnalla on kaupungissa vaatekauppa, Minna tietää mistä Mervi tykkää. Semmoinen hankaluus on vain tullut, että Minnan mies Yat ei suostu tekemään tarpeeksi isoja kokoja…onneksi on kesä ja hameiden sesonki.
Niin, siinä entisajan nuoruudessa on hassu juttu. Se tulee takaisin, tosin aika rajusti muuttuneena. Teddy and the Tigersien habitus ei enää ole ihan rock, mutta niin van laittoivat ukot bändin taas kasaan.. hei, legendaarinen Crazy Cavan keikkailee taas. Enää ei puutu kuin Matchbox ja Rockabilly Rebel. Brrr.