Meillä oli paperilehdessä tarinaa nuorten neitojen muotiblogeista. Olen nähnyt muutamia sellaisia ja huomannut, että minusta on tullut tylsä ja keski-ikäinen. Neitokaisten maailma on niin kaukana omastani. Pidän kovin pinnallisena sitä, että elämä pyörii ostelun ja muodin ympärillä ja sitä, että ne likat laittavat nettiin itsestään kuvia, jotka näin vanhenevan rouvan silmissä näyttävät arveluttavilta. Mutta se on kuulemma nykypäivää.

Lehdessä oli alkuviikolla juttua myös kaunistautumisesta pikkujouluun ja rakennekynsien uusimmasta muodista. Itsellänikin on ollut sellaiset – hurjimmillaan ne olivat muistaakseni noin neljä senttiä pitkät, niissä oli strasseja ja maalauksia ja kynsissäni roikkui myös renkaita ja ketjuja. Aviomieheni vilkaisi lehtijuttua ja sanoi että “ihan hirveitä tuollaiset”. Ajatella – miehet eivät pidä pitkistä kynsistä…

Huomasin tulleeni tylsäksi keski-ikäiseksi myös, kun teimme työkavereiden kanssa hengenkohotusmatkan Tukholmaan. Kävimme shoppailemassa muodikkaassa Sofossa – minun pullanmuotoiselle vartalolleni tosin ei lyhyessä ajassa löytynyt mitään tyrmäävän vastustamatonta.  Totesimme , että ruotsalaiset mitoitukset ovat ihan erilaisia kuin suomalaiset. Kaikki vaatteet on tehty pitkille ja laihoille. Osa meistä kyllä löysikin kaikkea kivaa.

No. Se tylsyys. Laiva oli täpötäynnä väkeä ja etenkin nuorisoa…uuh… ja tietenkin juuri meidän hyttikäytävällämme. Naapurissa oli nuoria tyttöjä hytti pullollaan ja kulman takana nuoria miehiä hytti turvoksissa. Pitivät sitten omia bileitä siellä.  Menomatkalla aamuyöstä puoli neljän aikaan kuuntelimme, miten siellä vedettiin parhaita kavereita turpaan. Jutut kulkivat tasolla “no josh mulle aletaan ni mä alan takashin”.

Onneksi meillä oli pomo mukana ja hän kävi sanomassa mölyapinoille että turvat tukkoon ja soitti laivapoliisin. Kun vahti lähti, jannut siirtyivät hakkaamaan pomomme ovea. Hienoa! Aamulla kävimme vuorostamme kiljumassa kumppanit hereille… kyllä täditkin osaavat.

Kun palasimme kaupunkikierrokselta, kävimme kertomassa nuorille toivoille että “juokaa nyt sen verran, että nukahdatte ajoissa. Toista yötä ette valvota”. Ei uskottu tätejä. Valvottivat. Tulivat käytävälle laulamaan puoli neljältä.

Tylsiä siis olemme. Suoritin sen kunniaksi paluu muotimaailmaan. Kävin tapaamassa Katria, joka on mukana Muodin huipulle -ohjelmassa. Monet katsovat sitä ja kehuvat hirveästi Suomen ohjelmaa. Kävimme ensin Pikku-Nepalissa juttelemassa lounaan yli ja sitten ottamassa kuvia. Kadulla oli harmaata ja satoi vettä, joten marssimme kulman taakse Eerikinkadulle, jossa Minna Cheungilla on vaatekauppa. Saimme lainata sitä kuvausta varten, kiitos siitä. Niin, tämä kisahan on kuvattu, joten visiittimme ei vaikuta enää lopputulokseen.

Mikä se on, sitä en tiedä. Kukaan mukana olleista ei saa lipsauttaa tietoa suuntaan eikä toiseen. Niinpä minäkin jännitän viikko viikolta, kuka putoaa ja miten pitkälle Katri pääsee. On kiva ihminen tämä Katri ja oli aika hauskaa, kun siellä kaupassa ollut asiakas tunnisti hänet. “Hei, sinä olet meidän kaikkien suosikki”, tämä huikkasi sovituskopista Katrille.

Itsekin siinä sitten innostuin ja nyt on päällä uusi paita ja uusi neule ja uudet kengät… ja hei, sopivat päälle, toisin kuin ruotsalaiset koltut. Pitäisikö kohta avata muotiblogi?