Olin eilen kävelyllä Pikku-Vesijärven rannassa. Jäät alkavat sulaa ja lintuja kertyy jo rannan maisemaan. Siellä oli sorsia, joku tuntematon musta lintu (no en minä niitä tunne) ja paaaaaljoon lokkeja. Eikä se pääjoukko ole edes vielä siellä.
Tämänpäiväisessä lehdessä kerrottiin, että “ei niistä lokeista mitään haittaa ole, eihän niitä ole edes paljon, jos vertaa Amsterdamiin”. Haloo, tämä ei olekaan Amsterdam vaan Lahti. Olen asunut rannassa kolmeen eri kertaan, ensin Taapelikadulla, sitten Vesijärvenkatu 55:ssa ja viimeksi Ruoriniemessä. Kyllä ne lokit haittavat, voin sanoa näin kokemuksesta.
Taapelikadulla asuin silloin, kun satamaa vasta alettiin rakentaa ja nykyisen oppilastalon paikalla oli vanha ränsistynyt tehdas, jonka läpi ilta-aurinko paistoi parvekkeelle. Ei ollut lokkeja haitaksi. Lokit tulivat kun ihmiset tulivat, ja se aallonmurtaja.
Ruoriniemessä asuessani näin jo, miten lokin kakkaa oli joka paikassa. Ja hanhien! Tuntui hassulta kerätä koiran kakka muovipussiin, kun viereinen nurmikko oli kuorrutettu hanhen vastaavalla. Oma auto oli aamuisin valkoisen kakkakuorrutuksen alla, kiitos lokkien.
Ovathan ne linnut kivoja, lastenkin mielestä. Vaikka en enää asukaan siellä rannassa, niin vanhasta muistosta pistää oikein vihaksi kun ihmiset käyvät ruokkimassa niitä tihulaisia. Varmaan ne pieneen nyrkkiin puristetut pullanmurut on tarkoitettu niille sorsille ja sille yhdelle mustalle, mutta kun lokinpirulaiset ehtivät ensin. Ei meiltä enää puutu Lahdestakaan kuin puistorotat ja citykanit, niin ollaan sitten oikein metropoli… kun katselin eilen ruokkijoita, joita oli siis lapsista vaariin ja kaikkea siltä väliltä, teki mieli kiljua että “ÄLKÄÄ NYT ENÄÄ AINAKAAN RUOKKIKO NIITÄ LOKKEJA”. Hillitsin itseni vaivoin.
Alkoi sitten kevätpäivän kunniaksi risoa se nuorisokin samaan syssyyn. Harmitti muun muassa italialaisen kesäkioskin puolesta. Koko viime kesän se oli älyttömän ilkivallan kohteena ja nytkin sen seiniin oli tuhrittu sitä kerpeleen graffitia. Tuollainen lahopäiden käytös on vastenmielistä. Tai että yksi kesäteatteri ei kestänyt niiden hyökkäyksiä. Järjetöntä!
Jaa… mikäs nyt tuli… piti olla iloinen kevään etenemisestä. Mutta kun ei edes aurinko paista. Ankkurissa näytti olevan jo talon seinustalla krookuksia kukassa, omassa pihassa hanki peittää vielä melkein kaiken. Kalenterin mukaan olisi kuitenkin toivoa lämpenemisestä ja auringosta. Saisi jo tulla se ensimmäinen kevätpäivä, jolloin tekee mieli laittaa kesäkengät jalkaan.