Minä olen ihan hirveän vihainen ja kiukkuinen ja ärsyyntynyt. Haluaisin, että muutkin olisivat, samasta syystä kuin minä. Luin näet tänään lehdestä, että Mamma Marian rantakioski Pikku-Veskun rannassa oli yritetty polttaa.

Onpa vastenmielistä! Toiset yrittävät laittaa jotain kivaa ihmisten iloksi, mutta joku tekee kaikkensa tuhotakseen työn. Onko asialla ääliö-idiootti-pösilö-kakaralauma, vai joku ahdasmielinen, kateellinen aikuinen?  Ihan saman kohtalon koki siinä vieressä kokonainen kesäteatteri, eihän sen aikana saaneet edes lavasteet olla paikallaan. Rannassa virikkeellistä vapaa-aikaansa viettävät idiootit särkivät ja tuhrivat kaiken. Nyt sitten entiseen lippukioskiin perustettu kahvila on ilmeisesti ihmispentujen vihan kohteena.

Mitä sellaisten päässä liikkuu? Ei mitään. Näitä on tietysti joka sukupolvessa—  voiko tässä vain toivoa, että ne samat ihmiset kasvavat aikuiseksi ja edes katuvat? Millaisten ihmisten kasvatit tekevät sellaista?

Ihanaa että minulla on tämä blogi. Saan kiukuta ääneen enemmän kuin 160 merkkiä. Näppispalstalla – joka muuten luen joka aamu – kiukunpurkaukset pitää saada pieneen tilaan. Näppiksiä lukiessani kiihdyn kirjoitusvirheistä. Ja tulen surulliseksi siitä, että joillain ihmisillä ei ole elämässään mitään muuta sisältöä, kuin vahtia toisten liputukset ja pyykinpesut.

Meidänkin naapuriimme rakennetaan taloa. Siitä saisi monta ärsytyksen aihetta ja monta kirjoitusta näppiksiin. Mutta hei, naapurin mies on niin uskomaton rakentaja, että talon edistymisestä on tullut meille ja lukuisille vieraillemme suurta viihdettä. Erityisen ihastuneita olimme tontilla hommissa olleeseen kaivinkonemieheen. Mieletön heppu, taitava ja tarkka ammattimies.

Niihän sitä sanotaan, että on kolme asiaa joiden katseluun ei kyllästy: elävä tuli, virtaava vesi ja se, kun joku muu tekee töitä.