Minulla on henkilökohtainen missio: haluan opettaa ihmisiä tekemään neulakinnasta. Se on tuhansia vuosia vanha tapa tehdä neuleita, kahden tai useamman puikon tekniikka yleistyi vasta 1500-luvulla. Siihen asti kaikki neuleet tehtiin yhdellä suurella neulalla. Jopa hevosille tehtiin sillä systeemillä loimia.

Ari Vatanen on entinen ralliautoilija, joka asuu Ranskassa, mutta haluaa edustaa Suomea Euroopaan parlamentissa. Miten neulakinnas ja Vatanen liittyvät toisiinsa?

Opetin taas neulakinnasta kässäkerhossamme eli Teerenpelin taitavissa. Me kokoonnumme Teerenpelissä ja näin kesäisin ravintolalaiva Teerenrannassa. On hienoa viedä historiallinen käsityö julkiselle paikalle ja koska neulakinnastekniikka on pahuksen vaikea, olemme huomanneet että mustikkasiideri rentouttaa tunnelmaa ja oppiminen helpottuu. No, todellisuudessa baarissa saa istua kaksi tuntia rauhassa, emme ole vielä keksineet julkista kahvilaa jossa kymmenen naista voisi vallata kulmapöydän illaksi kahvikupin hinnalla.

Eilen olimme siis taas neulomassa. Rannassa oli samaan aikaan Histroic Rallyn lähtötilaisuus. Parkkipaikalla seisoi tämän aiemmin mainitun ex-rallikuskin vaalimainoksin teipattu suuren suuri asuntoauto. Tokaisin sen nähdessäni, että kas, herra ilmastonmuutoshan se siinä. Vatanen pääsi nimittäin otsikoihin lausunnollaan “onhan se ilmasto ennenkin muuttunut, joskus on kylmempää ja joskus lämpimämpää”. Sitä naurettiin yleisesti muun muassa verkkoyhteisössä. Minäkin kommentoin että “onpa turha äijä ja on sitä edelleen” – tyyliin.

Annas olla: me neulomme rouvien kanssa. Historic Rally starttaa. Kansa siirtyy pihalta tuvan puolelle. Ja sieltä tuleekin… se Vatanen. Hänen “ei me tässä mitään vaalityötä tehdä” seurueensa äkkää meidät. Aaah, mikä tilaisuus! Vatanen tulee pöytäämme, lyö käsipäivät, kysyy mitä virkkaamme ja seuraavaksi keksitään, että nyt otetaan kuvaa, kun herra ottaa tuntumaa kansaan. Ompelukerho ja meppi — mikä mieletön yhdistelmä!

Sitten sovitellaan Vatasen käteen neulosta. Ei per… neulakintaan maine on vaarassa….virkkaamista muka! Pah!  Puren poskeeni ja puutun peliin. “Annas kun mä näytän”. Oikeasti teki mieli sanoa, että “se on sitten ilmastoa pidellyt”, mutta hillitsin itseni. Osa seurueestamme oli hyvinkin otettuja vierailusta, joten heidän opettajanaan nielin sanani.

Niinpä sitten ripustin työni Vatasen peukkuun, laitoin neulan käteen ja sitten pyöriteltiin. Vatanen paljasti, ettei koskaan ole ollut näpeistään näppärä ja että kotonakin, jos lamppu menee rikki, vaimohan sen vaihtaa. Vaimo siinä kivasti dokumentoikin tapahtumaa ja otti oikein kerhon nimenkin ylös. Herran puhelin soi. Hän heitti sen vaimoväelle: “Chirac soittaa, sano että minulla on muuta menoa.”

Silmukka tehtiin. Kädestä pitäen kiiteltiin. Paikalle ehtineen aviomiehenikin kuulumiset ja ammatti kyseltiin. Näkemiin näkemiin ja hyvää kesää toivoteltiin. Minulla on nyt vihreä neulakinnas-sukka-projekti, jossa on mr. Ilmastonmuutoksen tekemä silmukka.

Kiinnostuksesta käsityökerhoamme kohtaan Vatanen ei kuitenkaan saa minun ääntäni. Lähdenkin tästä äänestämään jotain vihreämpää.