Työurien pidentäminen on erittäin ihastuttava ja kiivastuttava keskustelunaihe. Meidän käy kuitenkin vanhanaikaisesti ellemme pysty pidentämään työuria suhteellisen vauhdikkaasti.
 
Eläkeikää voi nostattaa ja leipoa äärettömästi, mutta se edellyttää työelämän kohentamista kokonaisuudessaan. Ei Saarijärven Paavokaan olisi nykyisessä työntekokulttuurissa kovin hyvin selvinnyt saati pitkään jaksanut. Nuorten, taitavien ja ennakkoluulottomien suomalaisten rapsakampi siirtyminen opinnoista työelämään on huomattavasti ketterämmin järjestettävissä kuin koko työelämän parantaminen, joten siihen on tartuttava. 

Aalto-yliopisto teki viime vuonna diplomi-insinööriennätyksen, kun se laittoi vanhan, teknillisen korkeakoulun mukaisen tutkinnon suorittamiselle takarajaksi 31.7.2010. Ikiteekkareille tuli kiire ja tuloksena oli noin 1000 vanhan systeemin mukaista tutkinnonsuorittajaa. Kiristäminen ja uhkailu auttoi siis monia ottamaan itseään niskasta kiinni. 

Piiska ja porkkana onkin otettava käyttöön kautta linjan. Opiskelijaelämä ei ole taloudellisesti hääviä ja opintotuen määrää pitäisikin tarkistaa vuosittain kuten muiden sosiaalietuuksien määrää. Toisaalta opiskelijoiden olot täällä Suomessa ovat aivan eri sfääreissä kuin lähes kaikissa muissa maissa, ja valtion on myös saatava vastinetta ilmaisille opinahjoille ja myöntämälleen tuelle. Opinnot eivät siis saa venyä ylipitkiksi tai loppututkinnon suorittaminen jäädä kokonaan kesken. Ei antoisa ja ikimuistoinen opiskelijaelämä välttämättä venytä opintoja, päinvastoin. Hyvässä porukassa pänttääminen ja tenttien jälkeen yhdessä vapaata viettäminen siivittää usein varsin hyvään opintomenestykseen ja -vauhtiin. Jospa nuoria innostaisi kiivaampi opiskelutahti, jos opintotuki olisikin betoniin valettu ja se jaettaisiin tasaisesti opiskeluajalle, joka olisi itsestä kiinni. Voisiko pieni ahneus lisättynä terveeseen kilpailuhenkeen olla yksi ratkaisu? 

Keskimäärin kolmasosa lukiolaisista pääsee suoraan tavoittelemaansa opiskelupaikkaan. Vapaaehtoinen välivuosi kiinnostaa liki samankokoista joukkoa, ja on varmasti tarpeen monelle tulevaisuuden valintoja tekevälle nuorelle. Vietin itsekin välivuoden tarjoillen, siivoillen ja ikäihmisiä auttaen. Vuosi kypsytti kummasti: opin arvostamaan sen aikaisia työkavereitani ihan reilusti ja toisaalta löysin oman alani. Useampi välivuosi, niin pakollinen kuin vapaaehtoinen voi kuitenkin hyydyttää. Into, palo ja tiedonjano uhkaavat tyrehtyvät. Turhautunut nuori, joka ei löydä tai ponnisteluista huolimatta saavuta omaa alaansa tarvitsee tukea niin perheeltään kuin opintojen ohjauksestakin. 

Kirjallisuuden nobelisti J.M.Coetzee toteaa palkitussa kirjassaan ”Nuoruus” opiskelijanuorukaisen suulla: 

”Mutta kuinka hän voi paeta ilman loppututkintoa? Se olisi samaa kuin lähteä pitkälle matkalle, elinaikaiselle matkalle ilman vaatteita, ilman rahaa, ilman (tämä vertaus tulee vastahakoisemmin) asetta.” 

Viimeisimmissä entisten naisteekkarien kokoontumisajoissa yllätimme kaikki toisemme: jokainen meistä oli nähnyt (ja näki vielä nykyisinkin) painajaisunia siitä, että oli ASEETON!
Pahin aseistariisuja ja ahdistuksen aiheuttaja oli dynamiikan jatkokurssi. 

Suomalaiset, korruptoitumattomat aseet ovat maailmalla kova sana. Aseistetaan itsemme niillä ja laitetaan kaikki ”ikiteekkarit” pannaan.

Luonnonvarat ovat Suomelle suuri mahdollisuus, mutta tämä tosiasia unohtuu usein julkisessa keskustelussa ja linjauksissa. Myös metropolialuekeskeisyys vääristää todellisuutta, sillä vaikka suurin osa väestöstä asuu ja työskentelee pääkaupunkiseudulla, löytyvät suurimmat luonnonvaramme muualta Suomesta.

Metsät, kiviainekset, mineraalituotanto, puhtaat vedet, viljelykelpoinen maa sekä erilaiset luonnontuotteet muodostavat varsinaisen aarreaitan, jonka kestävä ja vastuullinen hyödyntäminen on Suomen tulevaisuuden kannalta oleellista. Häme on luonnonvarojen osalta harvinaisen rikasta, sillä meiltä löytyvät mm Suomen suurimmat maa-ainestenottoalueet, runsaat pohjavesivarat sekä mittavat maa- ja metsätalousalueet.

Valtioneuvoston syksyllä 2010 valmistunut luonnonvaraselonteko antaa eväitä tulevaisuuden luonnonvarapolitiikalle, joka onkin toistaiseksi ollut hakusessa niin kansainvälisesti kuin kansallisestikin. Selonteko asettaa Suomen luonnonvaratalouden visioksi vuodelle 2050 älykkään luonnonvaratalouden vastuullisen edelläkävijyyden. Tämä visio ei onneksi ole utopiaa vaan täysin mahdollista toteuttaa. 

Suomi kuluttaa tällä hetkellä luonnonvaroja henkeä kohti enemmän kuin mikään muu EU-maa. Meillä on mistä ottaa, ja olemme toistaiseksi käyttäneet luonnonvarojamme täysin kestämättömästi. Pitkäjänteinen ja kokonaisuuden kannalta kestävä ratkaisu löytyy luonnonvarapolitiikasta, joka yhdistää talous-, ympäristö-, energia- ja ilmastopolitiikan viisaudet sekä perustuu luonnonvaraosaamiseen ja faktoihin. Suomen Akatemian pääjohtaja Markku Mattila totesi Tekniikka ja Talous-lehdessä 28.1.2011, että tieteen ja tutkimuksen ääni pitää saada vahvemmin näkyviin poliittisessa päätöksenteossa. Osaajia on siis kuunneltava ja heidän näkemyksilleen on annettava painoarvoa.  Politiikka,  jossa politikointi menee faktojen edelle ei ole tätä päivää, joten luonnonvarapolitiikankin pohjana on oltava tieteellinen tieto eikä harhaluulo.  Meidän on keskityttävä energiatehokkuuteen ja -säästöön sekä erityisesti biotalouden, mineraalitalouden ja vesitalouden kehittämiseen. Meidän on noustava arvokkaiden luonnonvarojemme vastuullisiksi ja kestäviksi hyödyntäjiksi osaamisemme kautta. 

Suomen luonnonvarojen mittamaton ympäristöllinen ja taloudellinen arvo kasvaa globaalissa maailmassa, kun niiden hyödyntäminen ja suojelu ovat tasapainossa.  Seuraavalla hallituksella on ratkaisun avaimet käsissään myös luonnonvarapolitiikassa. Oikeista ratkaisuista hyötyy myös koko Häme.

Julkaistu Etelä-Suomen Sanomien mielipideosastolla 13.2.2011

Ruosteisten ruuvien jakaminen ei ole kovin tavanomainen vaaliase. Vaali-tilpehööriä kynistä ja kupeista kynttilöihin ja lippiksiin on tarjoiltu aikojen alusta. Samoin taulu- ja taidemyynti on kuulunut perinteiseen vaalitouhuun. Luomuna ja turhaa krääsää välttelevänä naisena on helpompi lähestyä kanssaihmistä tarjoamalla ruuvi ja höystämällä sitä kysymyksellä.

“Mistä kiristetään? Vai pelastaako tekniikka Suomen?”

Ruuvien jakelu alkoi viikolla viisi Hämeenlinnan, Lahden ja Heinolan markkinoilla ja vastaanotto oli mainio. Ruuvailun yhteydessä käydyt keskustelut olivat pääosin pelkkää asiaa, mutta vaalityötä ja politiikkaa ei silti tarvitse tehdä hampaat irvessä ja veren maku suussa. Poliittisten päätösten on kuitenkin erityisesti vaikeina aikoina perustuttava asiaosaamiseen, ja turha hörhöily ja mielistely on jätettävä omaan arvoonsa. Myös vaalityössä.

Viikon top 5 -aiheet olivat  seuraavat:

1. Jätevesiasetus: meni mielestäni ihan pieleen ja pitäisi pistää uusiksi.

2. Eläkkeiden verotus: eläketuloja pitäisi verottaa tasa-arvoisesti samankokoisten palkkatulojen kanssa.

3. Lapsilisät: pitää mielestäni maksaa kaikille tuloista välittämättä. Heikommassa taloudellisessa asemassa olevia lapsiperheitä pitää auttaa erilaisilla tuilla. Lapsilisät eivät ole tuki vaan arvostuksen osoitus lapsille. “Suurituloisia” on Suomessa loppuen lopuksi niin vähän, ettei lapsilisistä niistäminen toisi juurikaan säästöjä.

4. Ilkka Kanerva ja Matti Vanhanen: sanattomaksi vetää poikain touhu. Hävettää.

5. Turpeenpoltto: turve ei ole uusiutuva luonnonvara (1 mm kasvu 100:ssa vuodessa) eikä sen poltto kovinkaan luomua. Turpeennoston paikalliset haitat ovat myös  varsin mittavia, joten tiedettä ja tekniikkaa (ei harhaluuloa) pitää ottaa enemmän avuksi kun turpeen tulevaisuus ja verotus nousevat uudelleen pöydälle.

Koska jaossa ovat nimenomaan hämäläiset suklaaruuvit, tulee niin antajalle kuin saajallekin niistä hyvä mieli. Ruuvit pistävät myös miettimään ja katsomaan totuutta silmiin.

Ruuvaamista riittää.

Julkaistu Reska.fi -verkkolehdessä 4.2.2011

Virkamies saa usein työtehtävissään vihat niskaansa ja olen itsekin kerran törmännyt haulikkoon kesken maastokeikan. Tilanteesta selvittiin onneksi säikähdyksellä, eikä haulikko loppuen lopuksi ollut edes toimintakunnossa. Tapauksesta on jo kulunut toistakymmentä vuotta, mutta se pistää vieläkin välillä miettimään omaa turvallisuutta ja ihmisten asenteita virkamiehiä kohtaan.

Virkamiehiä syytetään usein jos jonkinlaisista asioista ja asiakkaan käytös voi olla välillä hyvin hyökkäävää. Toki virkamiehiä löytyy moneen junaan ja joskus palavat virkamiehenkin käämit. Virkamies hillitsee kuitenkin lähes aina virkavastuun voimalla itsensä niin, että virkavirheisiin harvoin päädytään.

Virkamiesten monimuotoisuus on viime vuosikymmenen aikana lisääntynyt. Virkamiehen prototyyppi  “harmaa, hajuton ja mauton” on nykyisin uhanalainen laji. Suoraselkäinen ja vastuunsa tunteva virkamies on vieläkin yleinen, mutta aliarvostettu. Naisvaltaisilla aloilla on runsaasti pirteitä ja avuliaita virkamiehiä, jotka vilpittömästi tekevät parhaansa asiakkaiden eteen. Suurin osa virkamiehistä on myös varsin osaavia, päteviä ja tunnollisia. Yrittäjäasenteella töitä tekevä ja joustavasti toimiva virkamieslaji on lisääntymään päin. Tämä evoluutiosuunta on väistämätön ja toivottava. Perinteinen virkamies kun toimii nollaviiveyhteiskunnassa hieman jäykähkösti.

Nykyisin virkamiehet ovat usein esillä terraarioissa. Terraarioita on turvallisuus- ja taloudellisuussyistä montaa eri tyyppiä. Yksiö-terraario sopii suupalttivirkamiehille, jos terraarion ääneneristys on kunnossa. Yleensä terraarioiden yksityisyydensuoja on kuitenkin hakusessa. Nenän kaivaminen terraariossa on haastava toteuttaa huomaamatta ja ajan varaaminen lääkärille suorastaan mahdotonta. Hetero-terraariot, joissa useampi virkamieslaji työskentelee samassa elinympäristössä ovat myös hyvin haastavia. Virkemieslajit voivat täydentää toisiaan kuten onnelliset pariskunnat, mutta riskinä on myös terraario-terrorismi. Toinen laji nöyrtyy ja näivettyy, toinen dominoi ja kukoistaa. Tämä ilmiö havaitaan onneksi useimmiten ajoissa, ja molemmat lajit saadaan pelastettua.

Asiakas-terraariot ovat kuin kuulusteluhuoneita. Niissä on lasisten seinien lisäksi kaksi ovea, joista toinen on terraarion asukasta ja toinen asiakasta varten. Pakoreitti löytyy siis tarpeen tullen molempien neuvotteluosapuolien takaa.

Sisäisiä palavereja varten rakennetut teho-terraariot paljastavat kaiken. Koko työyhteisö pystyy seuraamaan, miten terraariossa sujuu. Teho-terraarioissa tapahtuu onneksi usein hyviä asioita ja varsin reippaasti. Hyväntuulinen, innovatiivinen ja sopivasti henkilökemioilla pelaava terraario-tiimi on kultaakin kalliimpi. Koko terraarioyhteisön kannalta onkin varsin tervettä huomata, ettei kaikki ole niin haudanvakavaa ja hyvää työyhteisöä voidaan kehittää ja tehoja nostaa myös terraarioissa.

 Julkaistu Hämeenlinnan Viikkouutisissa 28.1.2011

Työhyvinvointi on kilpailuvaltti vailla vertaa. Tervetuloa mukaan kuuman aiheen äärelle.

http://www.facebook.com/profile.php?id=1400326405#!/photo.php?fbid=1808114009174&set=o.141629685885240

Olen kallis nainen. Työnantajani on joutunut kärsimään vuokseni vakavat taloudelliset tappiot. Vauvalomien kustannukset kaatuvat perinteisesti naisen palkanmaksajan niskaan ja olenkin maksanut Yrittäjänaisten keskusliiton laskelmien mukaan työnantajalleni 36 000€. Tulevaisuuden äidit maksavat naisen työnantajalle vielä huomattavasti enemmän, sillä EU-parlamentin lokakuussa hyväksymä äitiysloman pidentäminen 20 viikkoon nostaa yhden vauvan kustannukset 12 000€:sta jopa 20 000€:n. Melkoisen epätasa-arvoista työnantajien ja naistyöntekijöiden kohtelua. 

Työhaastatteluissa on vielä nykyisinkin tavallista (vaikkakin laitonta ja kivikautista) kysellä synnytysikäisiltä naisilta vauvahaaveista tai vähintäänkin tehdä analyysiä hakijan vauvariski-indeksistä (VRI, eng. BRI, Baby Risk Index). Vauvariski-indeksi on korkeimmillaan kolmenkympin tietämissä kun nainen on opiskellut, ollut todennäköisesti jonkin aikaa työelämässä ja matkustellut maailmalla ja suhteissa. Nuorekkaan nelikymppisen vauvariski-indeksi voi myös kohota huikeaksi. Mistä sitä tietää, vaikka nainen olisi trendikäs ja onnistuisi saamaan lapsia viime metreillä, Manolo Blahnikin piikkarit jalassa kymmenen vuotta nuoremman miehen kanssa? Viisikymppinen taas alkaa olla luonnonlakien vastainen synnyttäjä, ja vauva vaatii kyllä viisikymppiseltä synnyttäjältään poikkeuksellisen Madonna-kunnon. Kuusikymppisenä olet tietysti jo aivan menetetty tapaus: työpanoksesi on kyseenalainen ja vauvojakin on usein havaittavissa lastenlasten muodossa. Yksinhuoltajaäidit (ja äidit ylipäätään) ovat myös tietyllä tapaa työnantajien epäluulojen kohteena, vaikka harvemmin vauvariski-indeksin osalta. Lapset kun potevat vesirokkoa, loputtomia korvatulehduksia ja räkä-tauteja, soittelevat töihin, laittavat tekstiviestejä kesken kokousten ja kysyvät, missä Littlest Pet Shop- tapiiri on. 

Tein jokin aikaa sitten töissä karmean havainnon, kun huomasin olevani työpaikkani vastuualueen lähes nuorin vakituinen naistyöntekijä ja olen sentään riskeineni jo Manolo-iässä. Kertooko tämä jostain megatrendistä? 

Miehet eivät juuri törmää työnhakureissuillaan em haasteisiin. Kolmekymppinen mies on tulevaisuuden lupaus, täynnä energiaa ja mahdollisuuksia. Perheellinen nelikymppinen mies taas on haluttu uratykki ja joidenkin tilastojen mukaan myös paras ilmaisten ylitöiden tekijä. Viisikymppinen hidalgo on kokenut ja arvostettu “johtaja” ja kuusikymppisenä mentor, jonka vakuuttavaa ääntä kuuntelevat kaikki. Eikä miehiä siis juurikaan syrjitä iän tai ulkonäön perusteella. 

Vuosi 2011 on nyt alkanut, joten ennakkoluulot ja taloudellinen vauva-epätasa-arvo on viimeinkin heitettävä romukoppaan. Vanhempainvapaakulut on jatkossa jaettava reilusti isän ja äidin työnantajien kesken, ja kalliit naiset siirrettävä lopultakin historiaan. Yksipuolinen taloudellinen vastuu vauvoista ei saa enää vaikeuttaa naisvaltaisten alojen ja PK-yritysten menestymistä. 

Naisvaltaisten alojen menestymistä kannattaa vahvistaa myös knapsu-miesten* avulla. Knapsu-mies ei epäröi osallistua kotitöihin ja pitää itsestään selvyytenä, että joka toinen lapsen kuumetauti vaatii jäämään pois töistä. Hän on mies, jonka omanarvontuntoa hivelee lapsen puhelu kesken kokouksen ja vaimokkeen toive jättää Top gear-ohjelma katsomatta, jotta perheelle jäisi enemmän aikaa. Knapsu-mies ei kuitenkaan ole mikään lälläri vaan tasa-arvon ruumiillistuma, joka vaatii rinnalleen vertaisensa naisen.Uudenvuodentoiveeni on, että kaikki Suomen knapsu-miehet ryhdistäytyvät ja vaativat kovaan ääneen vauvakustannuksista puolet itselleen.

Never say never, mutta lupaan itse olla jatkossa työnantajalleni taloudellisesti aikaisempaa kannattavampi sijoitus.

*Knapsu-mies on Tornionjokilaakson murretta ja tarkoittaa miestä, joka osallistuu ”naisten töihin”. Knapsuilla on mahtava omanarvontunto ja heidän  arvostuksensa on nousussa. Knapsuja esiintyy enemmän länsirajan takana kuin täällä Suomessa ja knapsujen maahanmuutto on hyvin suotavaa.

Ympäristön hyvä asetetaan usein vastakkain elinkeinoelämän kehittämisen kanssa, vaikka kestävä ympäristönsuojelu on myös kestävää taloutta ja elinkeinopolitiikkaa. Vahva ympäristöosaaminen ja vastuullinen toiminta ovat yritysten kilpailuvaltteja jo nyt, ja korostuvat tulevaisuudessa entisestään. Asenteet muuttuvat hiljalleen, mutta ilman selkeitä normeja, selvää taloudellista hyötyä tai sosiaalista painetta ei riittävää parannusta tapahdu. Ympäristölainsäädännön löysääminen ei paranna elinkeinoelämän toimintaedellytyksiä, vaan heikentää keinoja ohjata yhteiskuntaa ympäristön ja talouden kannalta kestävämpään suuntaan.

EU:n ympäristöministerit hyväksyivät 20.12.2010 kokouksessaan kestävää materiaalihallintaa koskevat päätelmät. Päätelmissä todetaan, että luonnonvarojen kulutuksen kasvu aiheuttaa materiaalien saatavuusongelmaa sekä lisää ihmisten terveydelle ja ympäristölle koituvia haitallisia vaikutuksia. Tavoitteena on resurssitehokas Eurooppa, joten päätelmät koskevat myös meitä hämäläisiä.

Hämeen resurssitehokkuushaasteet liittyvät vahvasti pohjavesiemme, metsiemme sekä muiden luonnonvarojemme kestävään hyödyntämiseen. Meiltä löytyvät mm maan suurimmat maa-ainestenottokeskittymät.

Kansalliset säädökset ja menettelyt kuten pohjaveden pilaamiskielto ja muuttamiskielto, suojelusuunnitelmat sekä maankäytön suunnittelu, luvitus ja valvonta ovat edelleen keskiössä pohjavesien suojelussa. Uusia riskitoimintoja ei tule sijoittaa pohjavesialueille vaan niille tulee osoittaa muualta sopivat alueet. Vanhojen toimintojen kohdalla tulee varmistaa, että riskit ovat hallinnassa. Luotettava tieto pohjavesialueiden rajauksista ja rakenteista parantaa elinkeinoelämän ja pohjavedensuojelun yhteensovittamista, vahvistaa yritysten ja yksityisten oikeusturvaa ja sulkee pois liioittelun, vähättelyn ja jossittelun mahdollisuuksia maankäyttöön liittyvässä päätöksenteossa.

Paras lopputulos saavutetaan etsimällä yhdessä yritysten, kuntien ja viranomaisten kanssa valtakunnallisten linjausten ja lakien mukaiset, luotettavaan tietoon perustuvat tapauskohtaiset ratkaisut.

Yrittäjäystävällisyys on kokonaisuus, joka muodostuu onnistuneesta, ympäristönsuojelun turvaavasta ja elinkeinoelämän kestävät toimintaedellytykset huomioivasta  maankäytöstä sekä sujuvasta lupamenettelystä ja valvonnasta.

Totesin Lahdessa 30.11 ministeri Vapaavuoren vierailun yhteydessä pitämässäni puheessa, että, elinkeinoelämän ja ympäristökysymysten yhteensovittamisessa tulee toimia ennakkoluulottomasti yhteistyössä. Esimerkiksi Lahden ohikulkutien rakentaminen pohjavesialueiden ulkopuolelle mahdollistaisi uusien teollisuusalueiden kaavoituksen riskittömille alueille ja sillä olisi erittäin myönteinen merkitys niin elinkeinoelämän kuin pohjavesien tulevaisuudenkin kannalta.

Kokoomus on eturintamassa johtamassa Suomea kohti resurssitehokasta Eurooppaa, eikä tässä työssä saa ajaa yhden tahon etua, vaan meidän täytyy pitää koko yhteiskuntamme puolia.

Luonnonvarojemme ympäristöllinen ja taloudellinen arvo kasvaa globaalissa maailmassa, joten niistä on pidettävä huolta kestävän hyödyntämisen ja suojelun kautta. Ympäristönsuojelun painopisteen on oltava ennaltaehkäisyssä ja sen on perustuttava faktoihin ja vahvaan asiaosaamiseen. Tämä tulee myös näkymään Kokoomuksen ympäristöpoliittisessa ohjelmassa, jonka laatimiseen olen osallistunut Kokoomuksen ympäristöpoliittisen verkoston puitteissa.

Julkaistu Etlarin mielipidepalstalla 5.1.2011.

Maatalousyrittäjiin kohdistuvat paineet ovat samansuuntaisia kuin muussakin yritystoiminnassa. Menestyvän maatalouden on oltava entistä tuottavampaa, taloudellisempaa ja ympäristöystävällisempää.

EU:n maatalouspolitiikka uudistuu vahvasti vuodesta 2014 alkaen ja suunta on vihreä. Maatalouden tukijärjestelmää muutetaan ja on todennäköistä, että maatalouden suoraan tukeen tulee uusia ympäristövaatimuksia.

Tilatukien saamisen edellytykseksi tulee kaikille lisää pakollisia ympäristövelvoitteita, joiden tarkka sisältö on vielä auki. Kaikki tilat, jotka täyttävät ympäristötuen ehdot saavat nykyisin ympäristötukea tilan kaikille pelloille. Ympäristövaikutusten mukaan porrastettu ympäristötuki olisi kuitenkin vaikuttavin ja ympäristötuen oikea kohdentaminen toisi parhaan lopputuloksen. Koska suomalaiset vapaaehtoiset ympäristöohjelmat menevät pidemmälle kuin komission ehdottamat vaatimukset, tulee varmistaa, että viljelijöiden kustannukset pysyvät kurissa. Suomen erityistarpeet tulee myös saada mahdollisimman kattavasti lainsäädäntöön sisälle.

Tukia ollaan myös kohdistamassa aikaisempaa tiukemmin aidoille aktiiviviljelijöille eli tulevaisuudessa vain oikea maanviljelijä saa tukea.

EU:n vesipuitedirektiivi velvoittaa meitä saattamaan pintavedet hyvään tilaan vuoteen 2015 mennessä. Vesienhoitosuunnitelmissa sekä toimenpideohjelmissa onkin kerätty tietoa tarpeellisista hoito- ja kunnostustoimenpiteistä myös maatalouden aiheuttaman kuormituksen osalta. Maatalouden keskeisiä toimenpiteitä ovat mm lannoitteiden optimaalinen käyttö, viljelymaiden talviaikainen kasvipeitteisyys sekä suojavyöhykkeiden ja kosteikkojen perustaminen.

Hämeessä ollaan jo oikealla tiellä: Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman vuoden 2009 vuosikertomus on hämäläisittäin hyvää luettavaa: typpi- ja fosforitaseet ovat laskeneet ja esimerkiksi fosforia poistuu peltomaasta sadon mukana enemmän kuin mitä sitä sinne lannassa ja lannoitteissa laitetaan.

Maatalousyrittäjät ovat itse oman yrittäjyytensä parhaita asiantuntijoita. Ympäristösuojelun runsas ja jatkuvasti lisääntyvä tieto saataisiin kuitenkin parhaiten maatalousyrittäjien hyödynnettäväksi rakentavalla yhteistyöllä ympäristöasiantuntijoiden kanssa. Tilakohtainen neuvonta ja konkreettisten ympäristöohjelmien laatiminen tuottaisi niin taloudellisesti kuin ympäristönkin kannalta parhaan lopputuloksen.

Myös Suomen ruokapoliittisella selonteolla on maatalouden ja ympäristönsuojelun kannalta merkitystä, sillä se pyrkii osaltaan ohjaamaan ruokatuotantoamme menestykseen ilmastonmuutoksessa ja kansainvälisessä kilpailussa. Maabrändissä vahvasti esiin nostettu luomu on Hämeelle mahdollisuus, mutta sen lisääminen vaatii ensisijaisesti aitoa kysyntää ja vahvaa vientiä.  

Seuraava hallitus vaikuttaa uuteen maataloustukijärjestelmään, ratkaisee ruokapoliittisen selonteon rahanjaon sekä pitkälti myös luomutuotannon tulevaisuuden.  Oikeat päätökset tuovat menestystä myös Hämeeseen.

 Julkaistu 2.1.2011 Hämeen Sanomien sunnuntaidebattina

Suomen tieyhdistyksen toimitusjohtaja Jaakko Rahja ottaa tänään 14.12 Hesarissa kantaa tiestön kuntoon. Kaikki autoilla ja kevyemmilläkin välineillä liikkuvat ovat havainneet Suomen tiestön kunnon rapistumisen sekä ylläpidon heikkoudet. Valtion ensi vuoden budjetissa nostetaan niin ikään esiin tiestömme huono kunto ja tulevaisuuteen kasautuvat ongelmat. 

Olin opiskeluainana useampana kesänä maastohommissa Hämeen tiepiirissä. Siltojen valut, teiden rakentamisen valvonta sekä erilaiset juoksutytön työt tulivat tutuiksi. Aikaa näistä hommista on kulunut pitkälti toistakymmentä vuotta kuten myös diplomi-työni “Kaavateiden kuntoluokitus” valmistumisesta. Tietilanne on kuitenkin vain heikentynyt erityisesti pienempien teiden osalta.

Käsittelin diplomi-työssäni erityisesti roudan aiheuttamia vaurioita, jotka Rahjakin ottaa esiin merkittävänä tekijänä. Diplomi-työn tavoitteena oli luoda yleisesti ymmärrettävä, selkeä ja looginen kuntoluokitusmenetelmä kuntien rakennuskaavateille perustuen esimerkkialueisiin. Luokituksen tavoitteena oli helpottaa rakennuskaavateiden korjaustarpeiden ja toimenpiteiden sekä niiden kiireellisyyden arviointia. Lisäksi menetelmällä pyrittiin helpottamaan rakennuskaavateiden vaurioiden löytymistä sekä kunnon seurantaa. Luokituksen oli tarkoitus soveltua kunnan omaan käyttöön mahdollisimman taloudellisesti kunnan ominaispiirteitä ja resursseja hyväksi käyttäen. Työn yhteydessä esiteltiin myös yleisiä toimenpidevaihtoehtoja vaurioiden syiden poistamiseen sekä toimenpiteiden taloudellisuusvertailussa mahdollisesti käytettäviä menetelmiä. Työssä keskityttiin nimenomaan katuihin rinnastettaviin rakennuskaavateihin. 

Rahja toteaa kirjoituksessaan “Huonot tiet hidastavat liikennettä, heikentävät turvallisuutta ja lisäävät päästöjä”. Näitä tosiasioita ei voi kiistää, joten ne on syytä ottaa todesta. Lähes kaikissa kunnissa olisikin syytä tehdä ns katujen / rakennuskaavateiden kuntoluokitus eli “ranking-lista”, jonka perusteella tiet pitäisi laittaa kuntoon. Priorisoinnin avulla olisi myös helpompi perustella päättäjille teiden kunnon parantamiseen sekä ylläpitoon tarvittavat resurssit mm havainnollisin dokumentein teiden nykytilasta ja todennäköisestä kehityksestä.

Vastuu teidemme kunnosta on viime kädessä poliitikoilla. Tässäkin tapauksessa tehdyt säästöt tulevat eteen kaksinkertaisina menoina vähän ajan päästä.

Suomi -brändiä työstäneen valtuuskunnan loppuraportti ei ole maamme päälle liimattua löpinää. Se on varsin aito kuvaus houkuttelevuudestamme niin tuotteiden kuin palveluidenkin osalta. Kuvaus vahvuuksistamme, joita kannattaa hyödyntää, sekä mahdollisuuksistamme, joita kohti kannattaa suunnata. Keihäänkärkenä ovat suomalaisen yhteiskunnan toimivuus, suomalaisten läheinen luontosuhde ja maailman kärkiluokkaa oleva peruskoulutus.

Erityisesti luonto ja luomu istuvat myös Päijät -Häme-brändiin, sillä meillä on kaikkien mittapuiden mukaan runsaasti luontoa, pintavesiä, pohjavesiä ja maataloutta.

- Luomutuotanto on Päijät -Hämeelle mahdollisuus, mutta sen lisääminen vaatii kuitenkin muutoksia sekä kansalliseen että EU-tason maataloustukijärjestelmään. 

- Vesien osalta olemme menossa oikeaan suuntaan. Olemme pikku hiljaa sisäistämässä sen tosiasian, että niin pohja- kuin pintavetemme ovat tulevaisuuden ässiä. Ja kuinkas ollakaan; Riikoskan laatima, sellaisenaan läpi mennyt Kokoomuksen puoluekokousaloite viime huhtikuussa käsitteli pohjavettä:

”Suomi on täysin omavarainen vedenhankinnan suhteen ja koko vesihuoltomme perustuu pääosin laadukkaan ja edullisen pohjaveden käyttöön. Pohjavettä hyödynnetään talousveden lisäksi laajasti myös teollisuuden raaka-aineena, ja sillä on suuri merkitys elinkeinoelämässä. Pohjavesien määrän ja laadun turvaaminen on suomalaisen yhteiskunnan elinvoimaisuuden elinehto, joka varmistetaan parhaiten tehostamalla pohjavedensuojelua lainsäädännön tarkistamisen ja ympäristöpoliittisten linjausten avulla. Budjetissa tuleekin jatkossa esittää erikseen määrärahoja pohjavesien määrän ja laadun turvaamiseksi. Pohjavesialueiden rajat ovat keskeisessä asemassa vesivarojemme suojelun toteutumisessa sillä ne vaikuttavat mm maankäytön suunnittelussa sekä ympäristösuojelu- ja vesilain mukaisten lupien myöntämisessä tehtäviin päätöksiin. Tämän vuoksi on ensisijaisen tärkeää niin pohjavesiensuojelun valvonnan kuin kansalaisten ja yritysten oikeusturvan kannalta, että pohjavesialueiden rajauksia tarkistetaan. Pohjavesialueilla nykyisin sijaitsevien riskitoimintojen siirtymistä pohjavesialueiden ulkopuolelle tulee tukea taloudellisesti ja tasa-arvoisesti. Uusien riskitoimintojen sijoittumista pohjavesialueille tulee estää tarkennetun ympäristölainsäädännön avulla. Suomalaisten pohjavesivarojen mittaamaton ympäristöllinen ja taloudellinen arvo kasvaa globaalissa maailmassa, kun pohjaveden laatu ja määrä turvataan riittävän tehokkaasti.”

Lulu -brändiin sopivat mainiosti kaikki kolme Suomi-brändin kärkeä. Toimiva, luomu ja koulutettu. Ja lisäksi tietysti järkevä energiapaketti.

www.luluriikonen.fi