Maaliskuun kirjana Colm Tóibínin Brooklyn

Maaliskuussa lukupiirissämme keskustellaan irlantilaisen Colm Tóibínin viime vuonna suomeksi julkaistusta romaanista Brooklyn. Keskustelu avataan torstaina 1.3.

Suomalainen Kirjakauppa tarjoaa kirjaa lukupiiriläisille 25 eurolla.

Helmikuun kirjailijamme Essi Tammimaa on edelleen tavattavissa täällä blogissa. Hän vastaa kysymyksiin aina maaliskuun puoliväliin asti.

Paikalliset kirjamessut

Tulevana viikonloppuna Lahden Sibeliustalolla järjestetään monitoimimessut: tarjolla on kirjoja, lähiruokaa ja postimerkkejä. Kirjoista kiinnostuneille messut tarjoavat monipuolista ohjelmaa nimekkäine haastateltavineen ja aktiivisuuteen kannustavine työpajoineen. Ohjelma löytyy messujen omilta verkkosivuilta: www.lahdenkirjamessut.fi.

Mitä odotatte paikallisilta, pienimuotoisemmilta kirjamessuilta? Onko pienillä messuilla mukavampaa kuin isoilla?

 

Essi Tammimaa: Paljain käsin

Essi Tammimaan viime vuonna julkaistu, nyt Runeberg-palkintoehdokkuuden saanut romaani Paljain käsin kertoo kolmen sukupolven naisista, siskoista, äideistä, tyttäristä, synnytettävistä ja syntymättä jäävistä. Varpu, nykysiskoista nuorin, kertoo perheen naisten tarinaa 1940-luvulta tähän päivään. Sukupolvesta toiseen nainen on nainen: kohdussaan kiinni ja miesten armoilla.

Ja Varpu kertoo, hän kertoo vauvana, hän kertoo epävarmana nuorena, kertoo myös sisariensa, äitinsä ja isoäitinsä teot ja tuntemukset. Kertoja näkee melkein kaiken, vaikka hetkittäin pysähtyykin epäilemään itseään: ”Noinko Aila ja Tuure sitten tosiaan tapaavat? Vai onko siinä vielä jokin mutka? Minä en tiedä varmasti. Mielikuvitukseni leväyttää jo nyt pakokaasua kuvan peitoksi.”

Kolmesta sisaruksesta jokainen kulkee omaa reittiään pois lapsuudenkodista. Virva on kuvataiteilija, joka löytää vakaan tuntuisen Tanelinsa varhain ja äkisti. Yhteinen salainen puutarha eristää heidät muusta maailmasta, ja kun onni jää täyttymättä, lapsi saamatta, takapihan kasvit ovat tukahduttaa Virvan. Inari on se kova luu, joka jo pienenä uskaltaa panna vastaan isälle, eikä aikuisenakaan anna periksi. Inari päätyy Varatun miehen omaksi, toivottomaan suhteeseen, joka särkee hänen ruumistaan ja sieluaan. ”Vain velvollisuudet sitovat, eikä rakkaus ole yksi niistä.” Varpu, nuorimmainen, haluaa tehdä hyvää, myös suojelemalleen poikaystävälle, joka lopulta jää häälyymään väkivaltaisen pelimaailman epätodellisuuteen. Kun sisaretkin tuntuvat häviävän ympäriltä, Varpulle jää työ, elämänsä loppua kohti saatettavat vanhukset. Ja Varpu haluaa pitää toiset tyytyväisinä:”Olen saanut sen synnyinlahjana: pakottavan tarpeen korjata kaiken. Pakottavan tarpeen korjata menneisyys, joka meni vikaan ennen kuin minä olin syntynytkään.”

Miehet ovat enimmäkseen poissa. Äiti luulee väkivaltaista Tuure-vaaria omaksi isäkseen, siskosten isä häipyy aikanaan, nuorimman sukupolven miehet ovat kyllä enemmän läsnä, mutta eivät kuitenkaan voi tuoda tarkoitusta naistensa elämään. Miehet karkaavat, livahtavat vastuustaan. Tulee toisia naisia, vääriä olosuhteita, miehen maailmantuskaa, joka on niin toisenlaista kuin naisen, joka kautta vuosien saatetaan leimata hysteerikoksi – toki aina oman aikansa termein – kun hänen voimansa loppuvat. Naisen on pärjättävä yksin.

Sukupolvien mittaan tytöille ja naisille tapahtuu samanlaisia asioita. Polkupyörä lipeää alta, miehet lähtevät. Naisella on naisen keho, tyttöiästä asti. 1940-luvun tytöstä tulee nainen vastentahtoisesti ja ennen aikojaan, nykyhetken naiset voivat helliä tyttöyttään pitempään. Heillä on valinnanvaraa, mutta silti hedelmällisyys hallitsee: joko pelko raskaudesta tai suru lapsettomuudesta. Isoäiti ei saanut valita: ”Rääkyvä penikka ei voinut saada hänen sydäntään sykkyrälle niin kuin meidän, jotka olemme kasvaneet vaalimaan elämää, kun sen synty on niin rajoitettu.” Äitiys voi olla taakka tai saavutus.

Kuvat eri vuosikymmenten arjesta syntyvät yksityiskohdista, osin aivan uusin sanoin, sinne tänne ryöpsähdellen mutta silti täsmällisesti, oli sitten kyse sota-ajan Helsingistä tai 1980-luvun lasten leikeistä. Hoitotyö tulee kuvatuksi niin kouriintuntuvasti kuin on mahdollista. Kädet jäävät paljaiksi, kun suojahanskat unohtuvat tai sormus irrotetaan sormesta. Eri polkuja kulkeneet sisarukset voivat lopulta päästä lähemmäksi toisiaan.

Miten uppouduitte siskosten maailmaan? Miten miehet mahtavat lukea tätä naisista kirjoitettua kirjaa?

Kirjailija Essi Tammimaa on luvannut tulla mukaan keskusteluumme. Nyt on siis oiva tilaisuus kysyä, kertoa ja kommentoida!