Riikka Pulkkinen: Totta

Milloin perheenjäsenet muuttuvat peileiksi, joihin katsominen sattuu? Tätä kysytään Riikka Pulkkisen romaanissa Totta, jossa kolmen sukupolven naiset joutuvat katsomaan toisiaan ja omaa elämäänsä toistensa kautta romaanin halki, vuosikymmenien kuluessa. Kenen kanssa ollaan samaa perhettä, kuka on lähimpänä? Milloin vanhempi muuttuu lapseksi ja lapsi vanhemmaksi? Sukupolvien väliset ikuisuuskysymykset tulevat valotetuiksi nuoren, keski-ikäisen ja vanhenevan naisen kautta. Emme ehkä tiedäkään, kuka on tarinan kertoja ja puhuuko hän totta.

Riikka Pulkkisen toinen romaani, Totta, ilmestyi viime syksynä. Esikoisromaani Raja oli muutamaa vuotta aiemmin herättänyt innostusta ja ihastusta, joten toista teosta odotettiin. Useimpien kritiikkien, Finlandia-ehdokkuuden ja varsinkin lukijoilta saadun ylistävän vastaanoton perusteella odottaminen kannatti. Helsingin Sanomissa Raisa Mattila kirjoittaa näin: Totta ei voisi olla valmiimpi. Rajasta (2006) kiitetty tekijä laatii nytkin moraalisista kannanotoista vapaan totuus- tai todellisuustutkimuksen. Muistojen valheellisuuden varaan ladataan tarinan tasolla paljon, oikeastaan aivan kaikki. Lopuksi Mattila vielä kiittää: Totta on ainakin tämä: Riikka Pulkkisen teos on hienointa hetkeen lukemaani kaunokirjallisuutta.

Pulkkinen kertoo kolmen sukupolven naisista, miehet jäävät sivuosaan, vaikka taiteilija-isoisä Martti onkin tarinan hyvä ja paha mies, jota sekä oman että myöhempien sukupolvien naiset haluavat rakastaa. Romaani pääsee vauhtiin, kun akateeminen, kuolemansairas isoäiti Elsa alkaa pukuleikin innostamana kertoa 1960-luvun kuohuviin vuosiin sijoittuvaa perhetarinaa tyttärentyttärelleen Annalle, joka puolestaan jatkaa tarinan kertomista ystävälleen Saaralle. On ollut lapsenhoitaja, kotiapulainen Eeva, joka on tullut asumaan perheeseen ja päätynyt suhteeseen Martin kanssa. Pian Anna ja Eeva ovat melkein yhtä, vaikkakin eri ajassa: he ovat nuoria, äärimmäisiin tunteisiin taipuvaisia naisia, jotka molemmat kiintyvät lapseen, rakastettunsa tyttäreen. Heidän vaiheensa yhtyvät jopa katuosoitteita ja Pariisiin matkustamista myöten. Voiko Annaan kertojana luottaa lainkaan – onhan hän isoisänsä kanssa tottunut keksimään elämäntarinoita satunnaisille ohikulkijoille? Mikä lopulta on Eevaa ja mikä Annaa?

Tarina risteilee sujuvasti 1960-luvun ja nykyhetken välillä. Kuolemaansa odottava Elsa haluaa vihdoin kertoa vanhat salaisuudet ja hyppää yhden sukupolven yli eli puhuu Annalle ja jättää lääkäri-tyttärensä Eleonooran pitämään arkipäivän lankoja käsissään, huolehtimaan sekä vanhemmistaan että lapsistaan. Eleonooran ja Anna-tyttären suhde näytetään kuitenkin läheisenä: kahdenkeskisessä mökkisaunaillassa yhteys vain tiivistyy. Muutenkin tarina kertoo naisten välisestä yhteydestä, jopa Elsan ja Eevan, vaikka he heitä tuleekin erottamaan yksi ja sama mies.

Ajankuvaa välitetään 60-luvun kuohunnan palasia hahmottelemalla ja toisaalta tämän päivän opiskelijoiden arkea väläyttelemällä. Perheessä vietetään kumpanakin hetkenä hyvinvoivan kulttuurikodin elämää. 60-luvun puolivälin ensimmäiset radikaalit henkäykset tallennetaan menestyvän kuvataiteilijan, Martin, ja ulkomailla seminaareissa kulkevan, arvostetun psykologin, Elsan, ja samalla myös yliopistossa opiskelevan Eevan ja hänen radikaalin huonetoverinsa Kertun kautta. Nykypäivän akateeminen nuori nainen, Anna, taas reissaa Pariisit ja muut Euroopan tärkeät paikat, käy Stockmannilla ruokaostoksilla ja potee ahdistusta, kun uusi poikaystävä ei ole tarpeeksi erityinen. Romaanin maailma on siis rajattu sivistyneen, pienen perheen ja heidän sivistyneiden ystäviensä piiriin.

Teos on taitavasti rakennettu: se koettelee lukijaansa jättämällä kertojan identiteetin hämäräksi. Lukijan on itse päätettävä, ketä uskoo. Kieli säilyy maalailevana läpi tarinan, sitä eivät vuosikymmenet muuta. Lukuisien kiittävien arvioiden lisäksi kirjasta on esitetty myös varauksellisempia näkemyksiä. Maaria Pääjärvi kirjoittaa Parnassossa tähän tapaan: Totta tutkistelee keskittyneesti sisäistä harmoniaansa. Se on ainoastaan muodollisesti vivahteikas ja monisyinen, mutta rakenteen hienous ei riitä saattamaan kirjaa hedelmällisiin yhteyksiin itsensä ulkopuolelle. Mitä mieltä olette tästä arviosta? Löydättekö teoksesta yhteyden sitä ympäröivään yhteiskuntaan – tai onko sellainen yhteys ylipäätään tarpeellinen?

Lahden kansainvälinen kirjailijakokous

Nyt on meillä lahtelaisilla ja muilla lähiseudun kirjallisuusintoilijoilla taas tilaisuus päästä kuuntelemaan, miten kirjailijat keskustelevat. Lahden kansainvälinen kirjailijakokous käynnistyy Hollolan Messilässä huomenna sunnuntaina ja jatkuu tiistaihin asti. Kaikki keskustelut, samoin maanantainen runoilta Sibeliustalossa, ovat yleisölle avoimia. Ja Lahden torin kupeesta pääsee Messilään ilmaisella linja-autokuljetuksella. Tarkemmat tiedot löytyvät kokouksen omilta sivuilta: /www.liwre.fi/site/

Kesäkuun kirjana Riikka Pulkkisen Totta

Lukupiirimme seuraava kirja on viime vuonna ilmestynyt, kovasti kehuja ja myös Finlandia-ehdokkuuden saanut Riikka Pulkkisen romaani Totta. Keskustelu avataan juhannuksen alla, 22.6., mutta kommentteja saa toki lähettää myös ennen sitä. Kirjaa on erityisesti toivottu käsiteltäväksi myös täällä lukupiirissä.

Suomalainen Kirjakauppa tarjoaa kirjaa lukupiiriläisille 15 euron hintaan (ovh 26.95).