Petri Tamminen: Muita hyviä ominaisuuksia

Lukupiirimme huhtikuun kirja on vaihteeksi muuta kuin romaani: Petri Tammisen viime vuonna ilmestynyt Muita hyviä ominaisuuksia on kokoelma lyhyitä proosakirjoituksia. Teos koostuu kahdestakymmenestäkolmesta jutusta, joiden lajia ei yksioikoisesti voi määritellä. Niissä puhuu kovasti Petri Tammisen oloinen, Vääksyssä asuva kirjailija, ja niiden maailma on tuttu sekä Tammisen aiemmista kaunokirjoista että hänen haastatteluistaan ja muista esiintymisistään. Petri Tamminen on ystävällisesti luvannut tulla mukaan keskustelemaan myös tänne lukupiiriimme.

Jutut kertovat enimmäkseen miehen elämästä: hupaisia sattumuksia sydämeen käyvän pelkistetysti kerrottuina, pohdintoja miehen roolin kantamisesta ja kantamatta jättämisestä, tarkkoja havaintoja siitä, miten ujo mies katsoo muita ihmisiä matkan päästä. Kirjoittajan mukana käydään kirjailijakokouksessa, kesäjuhlilla, jalkapallokentällä, 90-luvun alun Kööpenhaminassa. Hän päätyy yhteiseen haastatteluun esikuvansa Veijo Meren kanssa eikä tohtisi poseerata tämän kirjoituskoneen ääressä.

”Meillä päin on edelleen vain yksi tai kaksi tapaa olla miehekäs ja kymmeniä tapoja olla epämiehekäs.” Miehekäs mies on milloin kioskiryöstöä todistava isä, milloin elokuvan Clint Eastwood. Treenattujen kymmenottelijoiden kanssa saunan lauteilla ei riitä, että vetää vatsaa sisään, eikä fiksujen naiskirjailijoiden tentattavana tule edes lopetettua hymyilemistä, vaikka ne esittävät kritiikkiä. Epämiehekäs mies tuntee riittämättömyyttä niin isänä, poikana kuin remonttimiehenäkin.

Ujo tarvitsee piilopaikkansa – niistä Tamminen on sattuvasti kirjoittanut aikaisemmin kirjassaan Piiloutujan maa – ja lukeminen yhtenä niistä tulee kirjoittajalle tutuksi jo poikana. Suosikit käyvät ilmi: Meri, Hyry, Tuuri, Rasa, Huovinen. Lukemisen ja vähän kirjoittamisenkin olemuksesta kertoo kauniisti tarina Viidellä rivillä, vaikka ahmijan iloon on tullut särö, kun ”kirjoja ei nykyään lueta, vaan niistä keskustellaan”.

Kirjan yhden lauseen vastikään saama, ei niin kovin vakavahenkinen Lause-Finlandia -palkinto osuu: ”Danny tuli Vääksyyn”. Kerrotaan suoraan, ei selitellä. Kokoelma olisi myös vahva ehdokas, jos valittaisiin Otsikko-Finlandia. Vaikkapa otsikot Danny vastaan me, Yhden ihmisen mielipide ja Muita hyviä ominaisuuksia saavat lukijan hymähtelemään tyytyväisenä jutun lopuksi, kun kokonaisuus on kirkastunut.

Tarinat naurattavat ja samaan aikaan liikuttavat, kun ne kerrotaan pelkistetysti, ilman yhtään turhaa sanaa tai lausetta. Niinpä tällaisesta kirjasta ei haluaisi kirjoittaa yhtään löysää lausetta tai monimutkaista ilmaisua, kun kerran on päässyt nauttimaan yksinkertaisen lukemisesta. Mutta tämä onkin keskustelua!

Jyrääkö romaani?

Rakastammeko me lukijat liiaksi romaaneja? Kovin usein kaunokirjallisuudesta puhuminen on romaaneista puhumista. Kaipaamme ”suurta, suomalaista kertomusta” tai käännöstä ”upeasta lukuromaanista”. Pitää olla polveilevaa tarinaa ja monimutkaisia henkilösuhteita ja varsinkin sivuja. Se vasta on kunnon kirjailija, joka kirjoittaa tiiliskiven.

Novelleja julkaistaan vähän. Ne eivät sytytä keskustelua samalla tavalla kuin romaanit. Niitä ei palkita Finlandialla. Kuitenkin novelli on parhaimmillaan helmi, jota voi pyöritellä, katsoa mistä kulmasta hyvänsä, ja aina se hohtaa himmeää kauneuttaan.

Muuta lyhytproosaa tarjotaan taas ilahduttavasti yhä enemmän. Kolumnistit hiovat ja laajentavat tekstejään kokoelmia varten. Esseitä satelee: ankarasta Antti Nylénistä tunteiden merkityksen tunnustavaan Anu Silfverbergiin ja suorasanaisesta Jarkko Tontista uudenlaista kansallistunnetta virittelevään Timo Hännikäiseen. Painokkaan esseen lukemisesta tulee täysi olo, kuin olisi hyvän aterian syönyt. Siihen ei tarvita satojen sivujen tunnemyrskyä eikä toisaalta myöskään vaadita, että olisi kirjoittajan kanssa samaa mieltä.

Lyhyestä virsi kaunis, sanoo sananlasku. Miksi me sitten haluamme lukea niitä tiiliskiviä?

Muita hyviä ominaisuuksia

Seuraava kuukauden kirjamme on Petri Tammisen viime vuonna ilmestynyt Muita hyviä ominaisuuksia. Keskustelu avataan torstaina 21.4. Kirjailija itse on luvannut olla  mukana keskustelussa, ja häneltä voi toki kysyä muihinkin kirjoihin liittyviä kysymyksiä.

Vilkaiskaapa myös Lukupiirin etusivulta – tuolta linkkien kohdalta sivun oikeasta laidasta – kohta Lause-Finlandia. Hyvä valinta!

Suomalainen Kirjakauppa tarjoaa tätä kuukauden kirjaamme lukupiiriläisille hintaan 21,95.