Olipa mahtipontinen aloitus, mutta kuvaa kuitenkin parhaiten sitä olotilaa, missä nyt elämme. Mieheni teki kesän aikana odotetun päätöksen jääkiekkouransa lopettamisesta. Tällä viikolla sain itse päätökseen kaksi vuotta kestäneen projektin ja Otava julkaisi kirjani ”Lätkässä – kiekkoperheen elämää”. Nämä kaksi asiaa yhdessä saavat minut todella tuntemaan, että tässä jätetään jäähyväisiä kiekkoelämälle. Todellisuudessa jääkiekko tulee jatkossakin olemaan osa elämäämme; seuraamme varmasti aktiivisesti, mitä kiekkorintamalla tapahtuu ja käymme kannustamassa omaa rakasta kotijoukkuettamme Pelicansia.
Arkielämään mieheni kiekkouran lopettaminen on jo tuonut joitain muutoksia, mutta uskon, että vie oman aikansa, ennen kuin se näkyy vielä konkreettisemmin. Olemme olleet siinä mielessä onnellisessa asemassa, että mieheni aloitti hyvin nopeasti ns. normityöt ja perheen arki on rullannut eteenpäin ilman mitään sen suurempaa draamaa. Ekku on jo pelannut ensimmäiset pelinsä paikallisen Pulicansien joukkueessa ja toinen rakas harrastus, golf, on varmasti täyttänyt harjoitusten jättämän tyhjän paikan. Tuntuu silti haikealta ”luopua” elämäntavasta, jota olemme eläneet 17 vuoden ajan. Jään itse suuresti kaipaamaan sitä yhteisöllisyyden tunnetta, minkä olen kokenut ainoastaan jääkiekon parissa.
Olin kuluneella viikolla Otavan järjestämässä kirjailijoiden pihajuhlassa ja kyseisessä tilaisuudessa sain juuri edellisenä päivänä painosta tulleen kirjani käteen. En pysty sanoin kuvaamaan tunnetta, jonka sillä hetkellä koin. Kaksi vuotta on pitkä aika työskennellä yhden projektin parissa, varsinkin kun sitä on tehnyt oman työnsä ohessa. Olen koko ajan ajatellut kirjan kirjoittamista projektina enkä ole missään vaiheessa suhtautunut itseeni kirjailijana (enkä suhtaudu edelleenkään), mutta kun sain käteeni kirjan, jonka eteen olen uhrannut useita satoja tunteja, joiden aikana koin vahvoja ylä- ja alamäkiä, tunsin kyllä hienoista ylpeyttä itsestäni. Tein kuin teinkin sen! Suurin kiitos kirjan synnystä kuuluu kuitenkin kaikille upeille ihmisille, jotka ovat jakaneet oman tarinansa kirjassa. Ilman heitä se ei olisi ollut mahdollista. Kiitos kuuluu myös kirjani toimittajalle Pasi Mennanderille, jota ilman kirjaa olisi tuskin ikinä tullutkaan. Toivottavasti muutkin nauttivat lopputuloksesta yhtä paljon kuin minä itse. Kirja tulee myyntiin ensi viikon aikana ja lisätietoja siitä löytyy mm. osoitteessa www.latkavaimot.fi.
Nyt on kuitenkin aika siirtyä kohti uusia haasteita ja tämä on viimeinen blogipäivitykseni ”lätkävaimona”. Eräs hyvä ystäväni tapaa sanoa, että ”asioilla on tapana järjestyä” ja siihen uskon vahvasti myös itse. Uudet haasteet tuovat oman mausteensa perhe-elämäämme, mutta mitäpä elämä olisi ilman haasteita?
Erinomaista kiekkosyksyä kaikille ja nähdään uudistetulla upealla Iskua Areenalla!
Marika Kakko
”ex-lätkävaimo”