Yritän hahmottaa jonkinlaista kokonaiskuvaa tähtitieteestä vanhalla ajalla. Kurkistan aluksi esihistoriaan ja historialliseen aikaan. Lopuksi huomioita miten tähtitiede selvisi keskiajan yli. Apuna minulla on vino pino kirjoja. Pääasiassa olen kumminkin syötellyt hakusanoja Googleen. Kirjoista olen lähinnä varmistellut pitääkö netistä haravoimani tieto lähellekkään paikaansa. Virheitä on voinut tulla. Englannin kielen taitoni on huono ja kirjoituskokemusta vähän.

Kaikki muinaiset kansat ovat tarkkailleet tähtitaivasta ja oppineet suunnistamaan tähtien avulla. Savannilla ja tundralla, missä on vähän maamerkkejä, ruuanhankintamatkoilta kotiin osattiin suunnistamalla Auringon ja tähtien avulla. Myöhemmin kun opittiin liikkumaan meren aavoilla ulapoilla, tähtien avulla suunnistaminen tuli vieläkin tärkeämmäksi.
Aurinkoa, Kuuta ja planeettoja on aina myös palvottu jumalina. Usko tähtikuvioiden jumalalliseen voimaan on säilynyt meidän päiviimme asti.Vieläkin jotkut uskovat, että taivaankappaleiden suhteeliset asemat vaikuttavat ihmisen personallisuuteen ja kohtaloihin.

Sitä ei takuulla kukaan tiedä, milloin ihminen halusi ruveta laskemaan aikaa. Mihin ajanlaskua tarvittiin? Varmaankin se liittyi ruuan hankintaan, myöhemmin uskonnollisiin rituaaleihin.
Ranskasta on löydetty noin 30 000 vuotta vanha Cro-Magnon ihmisen kaivertama luu, se on luultavasti vanhin tunnettu kuukalenteri. Ranskan La Placardista on myös löydetty kotkanluusta tehty kalenteri, se on ajoitettu 13 000 vuotta vanhaksi.

Muinaiset ihmiset tekivät myös luolamaalauksia ja kalliopiirroksia tähtitaivaan kuvioista. Tähtikuvioita esittäviä kalliopiiroksia on löytetty myös Ruotsista, Venäjän Karjalasta ja ainakin yksi Suomesta Rääkkylästä.

Vuosituhansien saatossa ihminen oppi tuntemaan tähtitaivaan yhä paremmin.Tarkkailemalla tähtitaivaan tapahtumia varhaiset kulttuurit oppivat laatimaan kalentereita tärkeitä toistuvia tapahtumia varten.Sellaisia olivat saaliseläinten vaellukset, uskonnolliset juhlat, kylvöajat ja sadonkorjuun aika.
Toisistaan riippumatta muinaiset kansat oppivat määrittäään vuoden pituuden, kesä- ja talvipäivän seisaukset ja kevät- ja syyspävän tasaukset. Näitä vuodenaikoja rytmittäviä päiviä mannviljelystä harjoittavat yhteisöt ovat aina juhlineet. Tansineet kokkojen ympärillä, palvoneet jumaliaan ja tehneet taikojaan.

Polynesialaiset asuttivat Tyynenmeren saaret noin 6000 vuotta sitten. Marquesas-saarilta Havajille heidän arvellaan purjehtineen vuoden 600 tienoilla. Matkaa kertyy yli 3000 kilometriä. Polynesialaisille merenkulkijoille ennenkaikkea tähdet kertoivat suunnan, vaikka heilä oli muitakin suunnistuskeinoja. Arcturus(Karhun vartija), neljänneksi kirkkain tähtitaivaan tähti, oli Havajin tähti. Havajilaise tunsivat sen nimellä Hokule’a, Ilon tähti. Meidän tuntemamme Sirius oli Tahitin tähti, paikallisille A,a.
Sirius on maasta katsottuna tähtitaivaan kirkkain tähti. On tunnettu myös nimillä Koirantähti ja Kalevan tähti. Muinaisille Egyptiläisille Sirius(Sothis) ilmoitti milloin Niili alkaa tulvia.
Taitavien merenkulkijoiden Foinikialaisten uskotaan kiertäneen Afrikan parituhatta vuotta ennen Vasco da Gamaa. Foinikialaisten tiedetään käyttäneen napatähteä suunnistaesaan merellä, varmaan käyttivät muitakin tähtiä.

Vanhin tunnettu ”observatorio” on Goseckin ympyrä itäisessä Saksassa, se on noin 7000 vuotta vanha. Näissä ympyrätemppeleissä varmaankin vietettiin uskonnollisia menoja ja ne toimivat vuosikalenterina. Ympyrät koostuvat kaivannosta ja paaluaidasta. Goseckin ympyrässä on kolme samankeskistä ympyrää ja kolme ulostulotietä, jotka vievät lounaaseen, kaakkoon ja pohjoiseen. Ulostuloaukkot liittyvän Auringon vuosikiertoon. Euroopasta näitä ympyräkaivantoja on löydetty puolentoistasataa kappaletta. Kivinen Stonehenge on varhaisemmalta ajalta, sitä alettiin rakentaa noin 2600 eaa. Gizan suuri pyramidi Egyptissä on suunnilleen samalta ajalta. Gizan suuri pyramidi on sijoitettu erittäin tarkaan pääilmansuuntien mukaan, poikkeama on vain 0,02 prosenttia.
Molemmat rakennelmat osoittavat niiten suunnittelijoiden olleen tarkkaan perillä tähtitaivaan likkeistä.Tähtitiede oli jo niihin aikoihin pitkälle kehittynyttä.

Olivatko antiikin Kreikkalaiset ensimmäisiä jotka harrastivat tähtitietettä tieteen vuoksi.He yrittivät ymmärtää taivaankappaleiden liikkeitä fysiikan avulla. Se oli edistysaskel taikauskosta luonnontieteiden hyväksi.

Demokritos (460-370 eaa.) sanoi Linnunradan koostuvan tähdistä eikä sumusta. Harvinaisen hyvin päätelty, mistä ihmeestä hän sen tiesi. Vasta Galilein kaukoputkihavainnot 1609 varmistivat Demokritoksen olleen oikeassa. Demokritos sanoi myös olevan muita maailmoja, joista jotkut ovat asuttuja: ”Joissakin maailmoissa ei ole Aurinkoa ja Kuuta, joissakin ne ovat suurempia kuin meidän maailmassamme, ja joissakin niitä on useampia. Joissakin on enemmän maailmoja, joissakin vähemmän …, joissakin ne nousevat ja joissakin kaatuvat. On olemassa joitakin maailmoja, jotka ovat vailla eläviä olentoja tai kasveja tai kaikkea kosteutta”
Demokritoksen muiden maailmojen(aurinkokuntien) olemassaolo varmistui lopullisesti vuonna 1992 Alexander Wolsczcan löydettyä ensimmäisen eksoplaneetan radioastronomian avulla. Elämän esiintymisen löytyminen muista maailmoista odottaa vielä löytäjäänsä.
Demokritos sanoi myös aineen koostuvan jakamattomista hiukkasista joita hän kutsui nimellä atomos . Tämäkin varmistettiin vasta 1900-luvulla, tosin nykyjään tiedetään, että atomit eivät ole alkeishiukkasia.
Aikamoinen näkijä oli tämä Demokritos. Oliko suorastaan ennustuksen maailmanmestari. No, scifin puolelta varmaan löytyy yhtä huikeita ennustuksia jotka ovat toteutuneet. Aikansa scifiä Demokritoksen ennustukset olivatkin.

Platon(427-347 eaa.) ehti kaiken filosofoinnin ja maailmanselittämisen ohella perehtyä myös tähtitieteeseen, hän väitti maan olevan pallo ja yön ja päivän johtuvan maan liikkeistä.

Herakleides Pontikos(390-310 eaa.) päätteli Venuksen ja Merkuriuksen kiertävän aurinkoa.

Herakleides Pontoslainen(388-315 eaa) sanoi Maapallon pyörivän akselinsa ympäri kerran vuorokaudessa.

Filosofi ja yleisnero Aristoteles(384-322 eaa) päätyi tulokseen, että tähdet, planeetat ja Maa ovat palloja, muuten Kuun pimennyksessä ei näkyisi kaarevaa pintaa, eikä tähtien paikka muuttuisi matkustettaessa pohjoiseen tai etelään.
Kun antiikin viisaile selvisi Maan olevan pallo, ymmärrettiin napatähden kertovan leveysasten.

”Kreikkalainen Kopernikus” Aristarkhos Samoslainen(n. 310-230 eaa.) antiikin kreikkalainen tähtitieteilijä ehdotti planeettahavaintojensa perusteella Maan ja muiden planeettojen kiertävän Aurinkoa. Ajatus oli kumminkin liian radikaali, yleisesti se hyväksyttiin vasta parituhatta vuotta myöhemmin.
Ensimmäisenä aurinkokeskistä malli olivat luultavasti esittäneet jo pythagoralaiset. Vaikutteita pythagoralaiset saivat egyptiläisiltä, missä tähtitiede oli tuoho aikaan pitemällä.

Kreikan kuuluisin ja vaikutusvaltaisin tähtitieteilijä oli Hipparkhos Nikealainen(n.190-120 eaa.). Hipparkhos oli tieteelisen tähtitieten perustaja. Hän laati kiintotähtiluettelon noin 850:stä paljaalla silmällä näkyvästä tähdestä ja jakoi ne kuuteen kirkkausluokaan. Hipparkhos määritti vuoden pituudeksi 365 päivää 5 tuntia ja 55 minuuttia. Kuunpimennyksen avulla hän määritti Maan ja Auringon koot. Otti käyttöön käsitteet maantieteellinen leveys ja -pituus. Suurin osa Hipparkhoksen teoksista on kadonnut, myöskin putoamisliikettä koskeva tutkielma.

Tähtitieteilijä, matemaatikko ja maantieteilijä Klaudios Ptolemaios(n.85-165) oli reikkalais-egyptiläinen ja Rooman kansalainen. Hän kokosi pääteokseensa Almagest antiikin viisaiden tietämyksen tähtitieteestä. Tärkeimpänä lähteenä oli Hipparkhoksen teokset. Omia havaintojansa hän teki Aleksandriassa.

Ptolemaios ei kumminkaan hyväksynyt ajatusta, että Maa kiertää Aurinkoa.

Ptolemaios laati ensimmäisen maailmankartan, jossa leveysasteet oli määritelty tähtien avulla. Kartta kertoi satamien ja kaupunkien paikat ja meret ja maat olivat suurinpiirtein paikallaan.

Antikytheran koneen löytyminen laivanhylystä 1902 osoitti antiikin tähtitieteen olleen vielä korkeammalla tasolla mitä oli luultu. Laiva josta Antikytheran kone löydettiin oli uponnut vuoden 80 eaa. paikkeilla.

Antikytheran koneen rakenne on niin hieno, että sitä voi verrata 1700-luvun kellokoneistoon. Koneella voidaan laskea Kuun, Auringon, planeettojen ja tähtikuvioiden sijainnit hyvin pitkälle eteen- ja taaksepäin. Koneen hienoudet on selvitetty vasta viimme vuosina.

Michael Wright on tutkinut koneen rakennetta kaksikymmentä vuotta. Sihen voidaan syöttää mikä tahasa mennyt tai tuleva päivä ja katsoa missä asennossa Aurinko, Kuu, planeetat ja tähtikuviot silloin olivat. Voitaneeko sitä pitää ensimmäisenä mekaanisena tietokoneena.

Roomassa ei kunnioitettu tieteitä ja taiteita samalla tavalla mitä antiikin Kreikassa. Roomalaiset eivät tainneet enemmälti harrastaa tähtitiedettä. Halusivat mieluummin sotimalla alistaa muita kansoja.

Kristinuskon noustua valtion uskonnoksi Roomassa, tieteitä ruvettiin pitämään pakanallisena. Pakanalliset temppelit käskettiin hävittää. Viimeistään silloin tuhottiin myös loput Aleksadrian kirjastosta. Jos sielä oli enää siihenaikaan mitään tuhottavaa. Väitetään Aleksadrian kirjaston poltetun jo Julius Caesarin toimesta.

Miten paljon tähtitietellistä aineistoa mahtoi tuhoutua Aleksadrian kirjaston ryöstöissä ja hävityksissä. Aleksandrian kirjastossa ja Serapeionin temppelissä uskotaan olleen yhteensä noin 700 000 papuruskääröä. Näissä kirjakääröissä oli tietoa kaikkiata tunnetusta maailmasta ja valtavat määrät tietoa antiikin ajasta. Alekssandriassa oli tiedekeskus, jossa tutkijat saivat tehdä työtään valtion tuella. Siellä oli myöskin tähtitieteellinen observatorio. Tiedekeskuksen nimi oli Museion, Egyptin kunigashuone oli perustanut sen 280-luvulla eaa.

On hyvä muistaa nykyaikanakin mitä siitä seuraa jos tiedettä harjoitetaan pelkästään hyötymis mielessä. Tiedettä pitää tehdä tieteen vuoksi ja taidetta taiteen vuoksi.
Kannattaa myös muistaa mitä seurauksia on sokeasta auktoriteettiuskosta.Kyseenalaistamaton valta turmelee maaliset ja uskonnoliset johtajat ja rajaton valta turmelee varmasti.

Tähtitieteen asemasta Euroopassa tyydyttiin harrastamaan astrologiaa. Taikausko ja tietämättömyys on pahin mahollinen yhdistelmä. Vieläkin ihmisiä poltetaan noitina. Länsi-Keniassa väkijoukot polttivat 11 noidiksi epäiltyä miestä ja naista toukokuussa 2008.
Pysähtyneisyyden aikaa kesti pitkään. Ihmiset halusivat mieluummin sotia ja levittää uskontoa kuin tiedettä. Pimeä keskiaika oli ainakin siinnä suhteessa pitkä ja synkkä. Euroopassa tähtitiede polki paikallaan yli 1000 vuotta.

Antiikin viisaiden opit eivät kumminkaan kokonaan hävinneet. Islamilaisella valtakaudella arabien tiedekeskus kehittyi Bagdadiin. Arabit osasivat arvostaa käytännöllisten tietojen ohella myös matematiikkaa ja tähtitiedettä. Bagdadiin perustettiin Viisauden taloksi kutsuttu akatemia.Viisauden talossa oli myös observatorio tähtitieteilijöitä varten.

Arabimaissa asrolabi, sekstantin edeltäjä, tuli käyttöön vuoden 1000 paikkeilla.
Bagdadissa Ptolemaioksen Almagest käännettiin 900-luvulla arabiaksi. Almagest(suurin kirja) onkin arabiasta johdettu nimi.

Arabitieteilijät säilyttivät antiikin tietämyksen pimeän keskiajan yli ja tekivät itsekkin korkeatasoista tähtitiedettä. Myöhemmin Almagest käännettiin myös espanjaksi ja latinaksi.
Arabi-imperiumin valloittamasta Espanjasta tähtitiede levisi vähitellen muualle Eurooppaan.

Persiassa astronmi ja matemaatikko Abu-Mahmud al-Khujandi(n.940 – 1000) laski aurinkohavaintojensa perusteella Maan akselin kaltevuuden auringon suhteen. Hänellä oli observatorio Rayn kaupungissa(Teheran) .

Omar Khaijam(1048-1131) persialainen matemaatikko, tähtitieteilijä ja runoilija laski vuoden pituudeksi 365,24219858156. Hän myös laati kalenterin, joka oli tarkempi kuin juliaaninen.

Kiinalaiset harrastivat tähtitiedettä ainakin jo 2100-luvula eaa. Heidän mielestään tähtikuvioita oli 283. Tähtikuviot liitettiin hovin tapahtumiin.
Kiinalaisten suurin merkitys on heidän tekemänsä havainnot ja havaintojen tarkkuus. Vuonna 1054 kiinalaiset havaitsivat nykyjään rapusumuna tunnetun supernovan, se oli niin kirkas, että näkyi jopa päivällä. Komeettahavaintoja Kiinalaiset tekivät jo ainakin 600-luvulla eaa.
Vuonna 1088 Kiinalaiset perustivat tähtitieteen ministeriön, siellä oli käytössään observatorio ja suuri virkakoneisto. Eipä ihme, että tulostakin syntyi.
Kiinalaise osasivat laskea 1200-luvulla vuoden pitudeksi 365.2425 päivää, virhettä on vain 20 sekunttia.

Keski-Aasiassa, nykyisessä Uzbekistanissa, Ulugh-Begsin observatorio Samarkandin kaupungissa on rakennettu 1428-1429 . Siellä oli siihenastisen maailman parhaimmat laitteet. Täsmälleen etelä-pohjois suuntaan vuoren seinämään oli kiinnitetty valtava astrolabi. Observatoio oli kolmikerroksinen ja sylinterin mallinen, halkaisija oli 46.40 m.
Siellä laadittiin tarkimmat kartat tähtikuviosta ja laadittiin siihen asti tarkimmat kalenterit.

Intialainen tähtitieteilijä Bhaskaran(1114-1185) teos Siddhanta-Shiromanin latinankielinen käänös oli käytössä 1200-luvulla. Teoksessaan Bhaskara esittää aurinkokeskisen mallin ja mainitsee painovoiman. Vuoden pituudeksi Bhaskara laski 365.2588 päivä, eli erehtyi vain yhden minuuti. Teos on voinut vaikutta Kopernikukseen.

Mayojen kultturi oli huipussaa 1000 eaa. – 300 jaa. Myös mayat olivat eteviä tähtien tuntijoita ja kalenterin laatijoita.. He määrittivät tarkasti vuoden pituuden ja osasivat ennustaa auringonpimennyksiä. Heillä oli käytössään myös numero nolla.
Mayojen kalenteri alkaa 11. elokuuta 3114 eaa. Ei tiedetä minkä takia tuosta ajankohdasta. Maya kalenterin pisin ajanjakso on nimeltään baktun , se on 144 000 päivää. Nyt on menossa 13 baktun, joka päättyy 21 tai 23.12.2012 . Jotkut mayat pelkäävät sitä maailmanlopun ajankohtana, toiset pitävät sitä uutena mayavaltakunnan alkamis ajankohtana.