Tyko Brahea sanotaan pohjolan kuuluisimmaksi tähtitieteilijäksi. En kumminkaan löytänyt yhtään suomenkielistä kirjaa joka ketosi pelkästään Tyko Brahesta. Kaikki tähtitieteen historiaa käsittelevät kirjat kyllä muistavat kertoa Tyko Brahesta. Hän saavutti katoamattoman maineensa astronomien keskuudessa syystä, että nosti astronomisten havaintojen tarkkuden aivan uudelle tasolle. Englannin kielistä kirjallisuutta näyttää löytyvän. Esimerkiksi The Lord of Uraniborg, Victor E. Thoren ja Jhon Robert Christison, 536 sivua paksu opus.

Tähtitieteilijä Tyko Brahe syntyi Tanskassa 14 joulukuuta 1546 Otto ja Beata Brahen(os. Bille).vanhimpana lapsena. Esikoispojalle annettiin nimeksi Tyko(Tyge Ottasen Brahe). Myöhemmin Tykolle syntyi yhdeksän sisarusta. Esikoispoika ei kiumminkaan varttunut suurperheessä. Otto Brahen Jørgen-veli oli lapseton ja otti Tyko pojan hoiviinsa. Oikeastaan Tyko poika kidnapattiin. Tyko Brahen isä oli luvannut lapsettomalle veljelleen Jørgenille, jos hänen ensimmäinen lapsensa on poika, hän antaa pojan veljellen. Se oli varmaankin leikkipuhetta, mutta Jørgen-setä olikin tosissaan ja yksinkertaisesti varasti pojan. Onko tämä tarina tositarina, en tiedä. Jonkinlaiseen sopimukseen lienee päästy, jos vanhemmat eivät hakeneet kaapattua Tykoa takaisin.

Veljekset Otto ja Jørgen olivat aatelismiehiä. Jørgen-setä pystyi järjestämään lahjakkaalle Tyko pojalle hyvän koulutuksen. Yliopisto-opinnot Tyko Brahe aloitti kaksitoistavuotiaana Kööpenhaminassa vuonna 1559. Opiskeli mm. retoriikkaa ja filosofiaa. Jatkoi opintojaan Saksan yliopistoissa, Leipzigissä, Wittenbergissä ja Rostockissa. Saksassa Brahe opiskeli lakia, tähtitiedettä ja kemiaa.

Tähtitieteestä Tyko Brahe kiinostui jo lapsena. Elokuun 21.päivänä vuonna 1560 tapahtunut auringonpimennys teki häneen suuren vaikutuksen. Varsinkin se, kun se pystyttiin ennustamaan tarkasti etukäteen. Innostus ei sammunut siihen. Tyko Brahe huomasi, että vuonna 1563 tapahtunut Jupiterin ja Saturnuksen kohtaaminen poikkesi useita päiviä lasketusta. Tyko oppi tuntemaan tähtitaivan yhä paremmin. Marraskuussa vuonna 1572 hän huomasi Kassiopeijan tähtikuvion suunnalle ilmestyneen uuden kirkkaana loistavan tähden. Oliko se uusi tähti?. Syttynyt uusi tähti näkyi kaikkialla pohjoisella pallonpuoliskolla lähes kahden vuoden ajan. Nykyjään sen tiedetäänolleen olleen 7500 valovuoden päässä räjähtänyt supernova SN1572. Brahe teki uudesta tähdestä havaintoja. Mittasi sen paikan lähellä zeniittiä ja horisonttia. Jos uusi tähti olisi Kuuta lähempänä, siirtymän kiintotähtien suhteen olisi pitänyt näkyä. Sellaista hän ei havainnut, uusi tähti oli huomattavasti Kuuta kauempana. Havaintojensa pohjalta Brahe julkaisi kirjan De nova stella (Uudesta tähdestä). Uusi tähti ja Brahen julkaisema kirja herätti huomiota ja hämmensi oppineita ja papistoa. Sen aikaisen maailmankuvan mukaan Jumala oli luonut kaiken muun ohella tähdet, eikä kuunyliseen maailmaan luomistyön loputtua voinut syntyä mitään uutta. De nova stella-kirjan julkaisu toi Braahelle kuuluisuutta.

Brahe oli perinyt huomattavan omaisuuden isältään ja sedältää ja oli aikeissa perustaa observatorion Saksaan. Saadakseen Brahen pysymään kotimaassa, Tanskan kuningas Frederik II rupesi tukemaan Brahea, lahjoitti tähtitieteilijälle vuonna 1575 Juutinraumassa siaitsevan Venin saaren. Lisäksi tuli läänityksiä ja vuosipalka käteisenä. Vastapalvelukseksi Brahe toimi Tanskan hovin astrologina. Tähtitiedettä enemmän hovia varmaankin kiinnosti astrologiset ennustukset ja luultavasti kunigas halusi osansa Brahen maineesta. Vai oliko kuningas Frederik II kiinnostunut tieteistä?

Brahella oli nyt ruhtinaaliset rahavarat ja kuninkaan tuki. Hän rakennutti Venin saareen Uranienborgin linnaobservatorion(Taivaallinen linna). Myöhemmin hän rakennuuti linnan yhteyteen vielä toisen observatorion, Stjerneborgin, se rakennettiin osittain maanpinnan alapuolelle tuulilta suojaan. Uranienborgista tuli Euroopan ensimmäinen varsinainen observatorio.

Tyko Prahe kehitti uusia tarkempia laitteita tähtitaivaan havainnointiin. Laitteiden tarkkuutta hän paransi tekemällä niistä suurikokoisia, parantamalla suuntaustarkkuutta ja lukematarkkuutta käyttämällä niissä transversaali- ja noonioasteikkoja. Armillaripalloja, sekstantteja kvadrantteja ym. laitteita oli kaikki neljä kappaletta, niilä voitiin tehdä yhtä aikaa toisistaan riippumattomia havaintoja. Uranienborgin linna hävitettiin Brahen muuton jälkeen, mutta laitteista on jäänyt tietoa,Tyko Brahen julkaisi Astronomiae instauratae mechanica nimisen kirjan vuonna 1589. Kirjassa on tarkkoja kuvauksia ja piirroksia Brahen käyttämisä havaintovälineistä. Ennen Brahea havaintojen tarkkuus oli parhaimmillaan muutamien kaariminuutin luokkaa, Brahe saavutti lähes puolen kariminuutin tarkkuuden. Havaintojen tarkkuus oli yleensa 1/30 osa asteesta. Noin viisinkertainen tarkkuus parhaisiin siihenastisiin mittauksiin verrattuna. Brahella oli käytössään minuutteina aikaa mittaava kello. Havaintojen tarkuuta hän paransi toistuvilla mittauksilla ja käyttämälä mittaustulosten keskiavoa. Brahe teki havaintoja kaikkialta planeettojen radoilta. Aikaisemmat tähtitieteilijät olivat tyytyneet tekemään planeettojen paikkojen havaintoja vain ratojen tärkeimmistä kohdin. Brahe oli ensimmäinen tähtitieteilijä joka otti huomioon Maan ilmakehässsä valon taittumisesta aiheutuvan virheen.

Ilman näitä Tyko Brahen tarkkoja havaintoja Johannes Kepler ei ehkä olisi saanut selville sitä, että planeettojen radat ovat elliptejä. Aluksi Brahe määritti Auringon radan. Päätyö oli kumminkin planettahavaintojen teko. Brahe tarkoitus oli myös uuden tähtiluettelon tekeminen. Brahe koulutti uusia tähtitieteilijöitä havainnoimaan taivasta.

Tyko Brahe tutki ja vertaili oliko kopernikaaninen vai ptolemaiolainen maailmankuva oikea. Hänellä tiedetään olleen Kopernikuksen De revolutionibus työhuoneessaan. Brahe ei kumminkaan pystynyt hyväksymään kopernikaanista aurinkokeskistä maailmankuvaa ja otti siinnä mielessä askeleen taaksepäin. Luultavasti eniten vaikutti hänen teologinen maailmankuvansa. Maailmankaikkeus oli luotu ihmistä varten, joten Maa oli kaikkeuden keskus. Tukea teorialleen Maan liikumattomuudesta hän sai kun tarkoista mittauksitaan huolimatta ei pystynyt havaitsemaan tähtien parallaksia. Joko Maa ei kiertänyt Aurinkoa, tai tähdet olivat todella kaukana. Suunnattoman suuri tyhjyys ei sopinut ihmiskeskiseen ja maakeskiseen maailmankuvaan. Painovoimateoria oli vielä keksimättä ja kaikki kappaleet näyttivät putoavan Maan keskusta kohti, ei kohti Aurinkoa.

Brahe kehitteli oman mallin (geoheliosentrisen), jossa planeetat kiersivät kyllä Aurinkoa, mutta Maa oli maailmankaikkeuden keskipisteenä ja Aurinko ja Kuu kiersivät Maata. Mallinsa hän julkaisi vuonna 1588 ilmestyneessä teoksessaan De mundi atherei recentioribus phaenomenis (Eteerisen maailman uusista olmiöistä). Vaikka Tyko Brahe ei hyväksynyt kopernikaanista aurinkokeskistä mallia, hänen panoksensa kopernikaanisen vallankumouksen edistäjänä oli suuri.Tähtitieteilijänä hän oli merkittävä tiedemies nimenomaan havaitsijana.

Tyko Brahen uutta tähtitiedettä käsittelevä teos, Astronomiae Instauratae Progymnasmata(Johdanto uudistettuun tähtitieteeseen), ilmestyi kokonaisuudessaan vasta Brahen kuoleman jälkeen 1602. Tyko Brahe kuoli 1801.

Uranienborgin linnasta tuli kuuluisa paikka Euroopassa ja maine taisi kantaa pitemmällekin. Mutta kaikki on katoavaista. Kuningas Fredrik II kuoli 1588 ja seuraaja Kristian IV perui kaiken. Taustalla oli kaikenlaista poliittista juonittelua, mutta suurin syy taisi olla kateus. Uuden kuninkaan tukijat ja liehittelijät pelasivat pelin politiikkaa. Pitivät tähtien tiirailua turhana ja kalliina varoja kuluttavana jopa vahingkollisena touhuna. Niin pitävät monet nykyisetkin politikot. Talonpojatkin valittivat kovaa kohteluuaan ja pitivät Brahea noitana. Vuosien myötä Uranienborgin linna oli paisunut mahtavaksi linnoitukseksi jonka sanotaan kuluttaneen Tanskan valtion tuloista yli 5 prosenttia. Linnassa kävi kuuluisia vieraita. Siellä vietettiin prameita juhlia, viini virtasi ja vieraille tarjottiin muutakin viihdykettä. Oli mekaanisia patsaita, enustuksia tekevä Jepp-kääpiö ja kesy hirvi joka kuoli pudottuaan kännipäissään alas portaikossa.

Oliko Brahella myös äkkipikaisuutta ja kiivautta luonteessa. Jotakin Brahen luonteesta kertonee sekin, että hän joutu opiskeluaikoinaan riitaan, joka ratkaistiin kaksintaistelussa miekat aseina. Kaksintaistelussa Brahe menetti nenänpäänsä. Ottelukaveri oli Brahen serkku Manderub Parsberg. Riita koski astrologista ennustetta. Brahe valmistutti itselleen nenäproteesin jalometaliseoksista, vai valimistiko alkemistinä sen itse. Nenäproteesi piti kiinnittää liimaamalla. Loppuelämänsä Brahe kulki liimapullo taskussa. Tiedä vaikka nenänpään menettämisellä olisi ollut vaikutusta tähtitieteen ja tieteenhistoriaan. Tuntuu luontevalta ajatella, että nuori mies häpesi kosmeettista haittaa ja työskenteli mieluummin yöllä. Havaintoja tehdessään Brahe pystyi irrottamaan nenänsä, paransiko se havaintojen tarkkuutta.

Alexandra Coelho Ahrndorilin Tyko Brahesta kirjoittama romaani kertoo Brahen olleen oikea jääräpää ja pirullinen linnanherra talonpoikia kohtaa. Pakotti talonpoikia rakennushomiin ja piti tyrmässä jos vastustelivat. Romanissa Brahen luonne tuntuu uskottavalta. Etevät tiedemiehet ovat kautta aikojen olleet vaikeita luonteita ja linnanherrat usein verisiä julmureita.

Epäsuosioon ja rahavaikeuksiin joutunut Brahe joutui jättämään Uranienborgin linnan 1597. Hän muutti välineineen Prahaan keisari Rudolf II hoviastronomiksi. Sielläkin hän ehti koota uusia oppilaita ympärilleen, tunnetuin heistä on Johannes Kepler. Uuden vuosisadan kunniaksi Brahe ja Kepler tapaisvat toisensa Prahassa. 1600-luku oli tuova tähtitieteeseen ja maailmankuvaan suuria mullistuksia. Brahen keräämän siihenastisen astronomian historian suurimman havaintoaineiston ansiosta likinäköinen kaksoiskuvistakin kärsiny Kepler näki lopulta pitemmälle mitä teräväkatsinen Tyko Brahe.