Pohjantähti eli Polaris. Taivaannaula, Pohjannaula(saameksi boahenavlle) ja Patanaula(saameksi batte navlle), rakkaalla lapsella on monta nimeä. Pohjantähti on Pienen Karhun(Ursa Minor) tähtikuvion kirkkain tähti. Pohjantähti on nykyjään napatähtenä. Todellinen taivaannapa, mihin Maan kuviteltu pyörimisakseli osoittaa, on vajaan asteen sivussa Pohjantähdestä. Kun Maa pyörii oman akselinsa ympäri, tähtitaivas näyttää kiertyvän ympäri Pohjantähti napana.
Maapallon pyörimisakselin kiertymisestä(prekessio) johtuen, taivaannapa tähtien suhteen ei pysy paikallaan, se kiertää hitaasti 23,5 asteen levyisessä kartiossa. Pohjantähti on lähimmillään taivaannapaa vuonna 2102. Prekssion jakso on noin 25 800 vuotta. Pyörimisakselin kiertyminen aiheuttaa ilmastonmuutoksia ja sen uskotaan olevan eräs syy jääkausiin.
Paikallaan pohjoisen suunnassa pysyvänä tähtenä Pohjantähti on ollut hyvä suunnannäyttäjä. Horisontin ja Pohjantähden välinen kulma kertoo leveysasteen. Lisäksi jos on kello ja kalenteri saa määritettyä pituusasteen. Ennen GPS-paikannusta ja atomikelloja tähdet kertoivat paikan ja ajan.
Pohjantähti on 430:n valovuoden etäisyydellä maasta. Kaukoputkella katsottuna Pohjantähti ja sitä ympäröivät tähdet näytävät sydämenmuotoa muistuttavaan kaulanauhaan kiinnitetyiltä helmiltä, Pohjantähti on tuon timanttikaulakorun kirkkain tähti. Tällasia ja muita tähtikuvioita sanotaan tähtitieteessä asterismeiksi. Tunnetuin asterismi on Otava.
Suomalaista mytologiaa:
Kirjokansi eli tähtitaivas tosiaan muistuttaa kuin valtava rei’itetty pata olisi kumottu maan kanneksi. Kumottu pata on keskeltä pohjaa naulattu sitä kannattelevaan näkymättömään maailmanpylväseen niin että se pääsee pyörimään. Ylinen maailma padan ulkopuolella näyttää olevan kirkkaasti valaistu ja valoa vuotaa padan rei’istä keskiseen maailmaan, eli maahan. Alinen maailma oli tuonela.
Vetelemällä mielikuvitusviivoja valopisteiden välille, saa syntymään eläin- ja mielikuvitushahmoja kumotun padan sisäpintaan. Pataa naulatessa on tullut vahingossa naulatuksi myös Pieni Karhu(Lapin otava) hännästään taivaannapaan. Hännästään naulattuna se pyörii patamyllyn mukana aina samalla paikallaan. Muutkin tähtikuviohahmot kiertävät taivaannapaa omilla paikoillaan ikäänkuin näkymättömän hiiden hoijakan(Napakelkka) aisan päässä.
Tämänsuuntaisia mielikuvia on saattanut liikku muinaisten suomalaisten ja saamelaisten mielissä kun he keksivät nimiä pohjoisella taivaalla loistavalle napatähdelle ja tähtikuvioille.
Sammon tarinatkin ovat saattanet syntyä pyörivän kirjokannen, taivaanpylvään ja taivaannaulan innoittamana.
Tänään Tähdet ja avaruus -lehden verkkouutiset kertovat Suomessa oleen aurinko-observatorioita jo 2500-2000 vuotta ennen ajanlaskun alkua. Pohjanmaalta löytyneiden jätinkirkojen tarkoitusta ei ole tiedetty. Uusimpien tutkimusten mukaan jättikirkot on rakennettu niin, että niiden portit osoittavat päiväntasaukset ja seisaukset.
Jättikirkot eli metelinkirkot ovat kivikaudella Perämeren rannoille rakennettuja kivikehiä. Löydetyistä jättikirkoista Pattijoen Kastelli on suurin, noin 60-metrinen.