Eurooppalaisessa tieteen historiassa 1500-lukua pidetään tieteelisen vallankumouksen alun vuosisatana ja uuden ajan alkuna. Seuraavien vuosisatojen aikana tieteellisten menetelmien käyttöönotto tiedon hankinnassa syrjäytti pikkuhiljaa metafysiikkaan, mytologiaan, okkultisiin menetelmiin ja uskomuksiin perustuvat tiedonhankintatavat. Se ei tapahtunut yhtä äkkiä vaan hitasti vuosisatojen aikana.
Aikajaksoa 1300-luvulta 1600-luvun loppulle kutsutaan myös renesanssin ajaksi. Renesanssi tarkoittaa uudelleensyntymistä. Antiikin Kreikan taantunut tiede- ja taidekulttuuri lähti Euroopassa uuteen nousuun, syntyi uudelleen. Renesanssi alkoi Italian kaupunkivatioissa, sieltä se levisi myöhemmin muualle Eurooppaan ja skandinaviaan.
Tähtitieteessä 1500-luvun alkuvuosikymmeniltä alkanutta ja lähes kakisataavuotta kestänyttä aikajaksoa sanotaan kopernikaanisen vallankumouksen ajaksi.

Mitkä olivat ne syyt jotka johtivat tieteelisen vallankumouksen. Yksittäistä syytä ei ole olemassa, mutta Eurooppalaisen kultturiympäristön olosuhteet yhteisvaikutuksellaan mahdollistivat tiede- ja taideyhteisön syntymisen ja sen myötä tiedon tason nousun ja tieteen tason nousun.
Tieteellinen vallankumous ei voinut tapahtua ilman varallisuuden nousua. Se vati myös olojen vakautta ja ajattelun vapautta. Kaupankäynti toi varallisuutta ja kauppaa käyvät ihmiset joutuivat kosketuksiin erilaisten ihmisten ja kultturien kanssa. He joutuivat kohtaamaan ja sietämään erilaisuutta, se edisti ajattelun vapautta.
Euroopan yliopistolaitos syntyi 1100-luvulla. Bolognan yliopisto Italian Bolognassa on perustettu jo vuonna 1088, Pariisi yliopisto 1150 ja Englanissa Oxfordin yliopisto vuonna 1167.
Euroopan oppineita yhdisti latinan kieli, opetus yliopistoissa oli siinä mielessä kansainvälistä. Opit pääsivät yhteisen kielen ansiosta leviämään paremmin.
Kirjapainotaidon kehittymisellä 1400-luvulla oli suuri merkitys. Kirjapainotaito kuuluu maailman suurimpien keksintöjen joukkoon.
Tiedon tason nousua 1400-1700 luvuilla ja tiedon levittämisen mahdollisuuden paranemista je sen aiheuttamaa muutosta voidaan verrata viime vuosikymmenien aikana tapatuneeseen suureen muutokseen, joka tapahtui tietokoneiden ja tietoverkkojen käyttöönoton myötä.
Viime vuosikymmenien aikana tapahtunut muutos tiedonvälityksessä on vaan ollut nopeampi. Kymmenen-, sata- tai tuhat kertaa nopeampi ja muutosnopeus senkun kiihtyy jatkuvasti.

Kulttuurievoluutio:
Tosiasiassa tieteen vallankumous alkoi jo paljon aiemmin ja monessa paikassa. Länsimainen tieteen historia voidan jäljittää lähes 5000 vuoden taakse Egyptiin ja Mesopotamiaan. Kiinassa, Intiassa ja Ameriikan mantereella tieteen kehityksessä on ollut monia nousu- ja taantumis kausia.
Antiikin Kreikan tiedekulttuuri, Euroopan keskiajan renesanssin kulttuuri, tieteelinen vallankumous ja kopernikaaninen vallankumous ovat osa jatkuvaa kehityprosessia, kultturievoluutiota.
Kulttuurievoluutio on vaikuttanut biologisen evoluution rinnalla ihmisen kehitykseen koko ihmisen historian ajan.
Kaikki kulttuurit ovat saaneet vaikutteita muilta edeltäviltä ja ympäröiviltä kulttuureilta. Yksilöt ja yhteisöt ovat tehneet tietoisia ja tiedostamattomia valintoja sen suhteen mikä osa tiedosta hylätään ja mikä hyväksytään ja säilytetään. Uuden oivalluksen avulla ja kerääntynyttä vanhaa tietoa muuntelemalla syntyy uutta tietoa.
Biologisen evoluution tavoin kulttuurievolutio etenee välillä hitaammin ja välillä nopeammin. Junnaa väliin paikallaan, otta taka-askelia ja ottaa joskus pitempiä loikkia eteenpäin. Päätyy välillä umpikujaan. Jo keksitty ja käytössä ollut tieto pääsee välillä unohtumaan ja se keksitään uudelleen.
Kokonaisuutena kulttuurievoluutio on kumminkin ollut kiihtyvä prosessi. Tietomäärä on lisääntynyt vaihtelevalla, mutta pitkässä juoksussa kiihtyvällä nopeudella, samoin tiedon tallennus- ja käsittelytavat ovat kehittyneet jatkuvasti.

Kulttuurievoluutio on riippuvainen kyvystä siirtää opittu informaatio muille oman ajan yksilöille ja tuleville sukupolville. Mutta pelkkä tiedon säilyttäminen ja -siirto ei riitä, tarvitaan tiedon uudistumista ja muuntumista. Silläkin on paljon merkitystä miten suuri joukko omaksuu uuden informaatiosisällön. Suuri merkitys on myös sillä, miten tieto on tallennettu ja miten tietoa saadaan levitettyä. Onko tieto helposti omaksuttavissa ja helppo muistaa.
Tieteen kehityksen näkökulmasta katsottuna, virheellinen informaatio on pystyttävä poistamaan tai unohtamaan ja tieteen kehityksen kannalta hyödyllinen informaatiosisältö säilyttämään ja sen määrää on pyrittävä lisäämään ja uudistamaan.
Tiedon kopioinnissa, muuntelussa ja valinnassa pätevät samat mekanismit mitä biologisessa evoluutiossa.
Informaatio voi lisääntyä ja muuntua sattumaltakin, mutta yleensä tieteen edistymistä tapahtuu kun yksilön päättelee mielessään uuden asian tai idean entisen tiedon pohjalta, kuten Kopernikus teki, päätyessään tulokseen,että Maa kiertää Aurinkoa, eikä päin vastoin.

Ahdasmieliseen uskontoon, hallitsevaan luokkaan, auktoriteetteihin ja vanhoihin uskomuksiin perustuva yhteisö ei pysty hyväksymään uutta tietoa, sen kehitys pysähtyy ja voi taantuakin.
Aktiivinen uuden tiedon etsintä, ajatuksen vapaus, opettaminen ja tutkimus edistää informaation muuntumista ja uudistumista. Uuden ideoinnissa taiteilla ja kauneuden tajulla voi olla suuri merkitys. Koska taiteet, filosofia, uskonnot,mytologiat, ideologiat ja sotiminen voivat edistää tai jarruttaa tieteen kehitystä, on todella vaikea sanoa mikä kulttuurissa on vaikuttanut minäkin aika ja mihin suuntaan.
Uutta tietoa keräävänä kulttuurievoluutio voi edetä kiihtyällä nopeudella.
Tietyn asian tai idean sisältämää informaatiosisältöä, joka leviää kulttuurievoluutiossa kuten geenit leviävät biologisessa evoluutiossa, on ruvettu kutsumaan meemiksi. Meemi termiä käytti ensimmäisen kerran Richard Dawkins kirjassaan Geenin itsekkyys vuonna 1976.

Keskiajan maailmankuva:
Euroopassa keskiajalla ja vielä 1600-luvulle asti oppineiden ja papiston maailmankuva oli maakeskeinen ja ihmiskeskeinen. Keskiajan lopulla oppinet eivät kumminkaan pitäneet maata litteänä pannukakkuna. Jo ennen Kristoffer Kolumbuksen ja Vasco da Gaman löytöretkiä Euroopan oppineet pitivät Maata pallona.
Ennen nykyistä ajanlaskun alkua lähes kaikki merkittävät antiikin Kreikkalaiset tiedemiehet olivat pitäneet Maata pyöreänä pallona.
Joskus vuoden 150 tienoilla, Rooman kansalainen, kreikkalais-egyptiläinen tähtitieteilijä Klaudios Ptolemaios(n.85-165 jaa.) oli koonnut teokseensa Mathematike Syntaksis (arabialainen nimi Almagest) antiikin tähtitieteen tietämyksen.
Monien sotien ja valloitusten myötä Kreikan ja Rooman kulttuurit taantuivat. Tähtitiede rapautui Euroopassa astrologiaksi.
Kristinuskon noustua valtion uskonnoksi Roomassa, tieteitä ruvettiin pitämään noituutena. Tähtitieteen kehitys Euroopassa pysähtyi yli tuhannen vuoden ajaksi.

Antiikin opit eivät kumminkaan unohtuneet kokonaan. Almagest-teos säilyi jälkipolville arabitieteilijöiden ansiosta.
Islaminuskoisessa Lähi-Idässä ja Persian alueella tähtitieteen taso 900-1300 luvuilla oli korkeammalla tasolla mitä Euroopassa. Ptolemaioksen Almagest käänettiin arabiaksi 900-luvulla Bagdadissa. Bagdatiin oli perustettu Viisaiden talon nimellä tunnettu tiedekeskus. Siellä oli observatorio tähtitieteilijöiden käytössä. Arabitieteilijät olivat kiinostuneita tähtitieteestä ja kehittivät tähtitiedettä eteenpäin antiikin oppien pohjalta ja omaksuivat lisäksi vaikutteita intialaisesta tähtitieteestä.
Varallisuuden nousu kaupan ansiosta, antiikin kirjallisuus ja sallivampi ajattelun vapaus aiheutivat islamilaisessa kulttuuriympäristössä renesanssin ja tieteelisen vallankuomouksen aikaisemmin mitä Euroopassa.

Islamilaisen kulttuurin tieteen tasosta kertoo jotakin kirjojen määrä. Arabit olivat 700-luvulla omaksuneet kiinalaisilta paperin käytön. Arabien valloittamassa Córdobassa Andaluusiassa Espanjassa oli noin puoli miljoonaa nidettä sisältävä kirjasto ja Viisaiden talossa Bagdadissa oli parisen miljoonaa nidettä. Samaan aikaa Pariisin yliopistossa vain pari tuhatta kirjaa.
Kaikki oppineet eivät olleet arabeja, heidän joukossaan oli syyrialaisia, persialaisia, juutalaisia ja Bysantista kerettiläisinä karkotettuja roomalaisia. Islamilaisella kultakaudella kalifien valtakunta oli kansainvälinen tiedeyhteisö.
Juutalaiset tunsivat islamilaisen kulttuurin ja osasivat kreikkaa, latinaa ja arabiaa. Antiikin kirjallisuuden kääntäjinä juutalaisilla oli suuri rooli.
Seuraavien vuosisatojen aikana Almagest käännettiin espanjaksi ja latinaksi. Arabien valloittamasta Espanjasta tähtitieteen tietämys palasi muualle Eurooppaan.
Almagestin latinankielisiä käännöksiä oli Eurooppalaisten tähtitieteilijöiden käytössä ainakin jo 1200-luvulta alkaen. Almagest säilyi tähtitieteen perusteoksena aina 1600-luvulle asti.
Antiikin kreikankielistä kirjallisuutta säilyi myöskin Bysantissa eli Itä-Roomassa, josta sitä kulkeutui Eurooppaan ja käännettiin latinaksi.

Keskiajan lopulla Europpalaiset tähtitieteilijät olivat perillä antiikin tähtitieteen opeista, he olivat omaksuneet antiikinaikaisen aristoteelisen maailmankuvan.
Liikkumaton Maa oli maailmankaikkeuden keskus. Maata ympäröivät sisäkkäiset läpinäkyvät vierivät pallokuoret. Kuu, Aurinko ja planeetat olivat kiini Maan ympärillä vierivissä pallokuorissa. Uloimpana oli tähtitaivaan pallokuori jossa kiintotähdet olivat kiini. Maailmankaikkeus oli sisäkkäisiä pallokuoria sisältävä äärellinen pallo.
Samankeskisten pallokuorien teorian oli esittänyt antiikin kreikkalainen tähtitieteilijä Eudoksos 300-luvulla eaa. Eudoksos oli Platonin ystävä. Platon ja hänen oppilaansa Aristoteles kehittelivät pallokuori kosmoksen teoriaa eteenpäin.
Aristoteleen fysiikka oli filosofiaan perustuvaa metafysikkaa. Aristoteleen oppeja pidettiin pyhinä ja erehtymättöminä vaikka hän oli kirjoittanut, että miehellä on enemmän hampaita kun naisella. Aristotles oli naimisissa kaksi kertaa, eikö hän vaivautunut katsomaan kummankaan naisen suuhun.

Aristoteles erotti Kuun ylisen maailman ja Kuun alisen maailman toisistaan. Kuun ylisessä maailmassa Kuu, Aurinko, planeetat ja uloimpana tähtitaivas kiersivät samankeskisillä läpinäkyvillä pallokuorilla kaiken keskipisteenä olevaa liikkumatonta Maata. Pallokuorien kiertoliike oli Kuun yliselle maailmalle ominaista täydellistä ympyräliikettä.
Liikkeiden takana oli ylimmäinen liikuttaja eli Jumala tai oliko maailmankaikkeuden täyttävä henkiolento. Taivaankappaleet olivat henkiolentoja.
Kuun alisessa maailmassa liikettä ohjasi kappaleiden luonnollinen tarve pyrkiä menemään suoraviivaisesti maailmankaikkeuden keskusta kohti, kuten maa ja vesi tekivät, tai suoraan keskuksesta pois päin, kuten ilma ja tuli. Maailmankaikkeuden keskipiste oli Maan keskipiste.
Aristoteelinen maailmankaikkeus oli äärellinen kahdeksankerroksinen pallo, sen ulkopuolella ei ollut mitään, ei edes tyhjyyttä.

Aristoteelinen maailmankuva malli syntyi ajattelemalla ilman kokeita. Jo antiikin aikana havaintoja tekevät tähtitieteilijät huomasivat siihen liittyvät ongelmat. Pallokuorella planeetat olivat aina samalla etäisyydellä Maasta, niiden olisi pitänyt näkyä aina samankokoisina ja yhtä kirkkaina.
Toinen helposti näkyvä ongelma oli, että jotkut planeetat näyttävät liikkuvan radallaan osan vuodesta taaksepäin.
Näitä planeettojen kirkastumis- ja himmenemis ilmiöitä ja planeettojen radoilla tapahtuvia takaperoisia liikkeitä antiikin tähtitieteilijät pyrkivät selittämään planettakuoren tekemillä ylimääräisillä silmukkaliikkeillä, joita sanottiin episykli- ja ekvanttiliikkeiksi. Maan ympärillä pyörivä pallokuori teki silmukoita, joiden keskipiste ei ollut Maan keskipisteessä.

Ptolemaioksen Almagest teoksessa esittämä maakeskinen planeettateoria sisälsi suuren määrän episyklejä ja ekvantteja. Se oli virheellinen malli, se oli kumminkin maailmankaikkeuden malleista onistunein, se riitti selittämään uskottavast tähtitaivaan ilmiöt ja havainnot noin 1500:n vuoden ajan, aina 1600-luvulle Keplerin ja Galilein aikoihin asti. Pystyi ennustamaan planeettojen liikkeet ja asemat täsmällisemmin kuin muut mallit. Jopa paremmin kuin Aristarkhoksen aurinkokeskinen malli, joka oli pohjimmiltaan oikeammssa.

Keskiajan lopulla ja uuden ajan alkupuolella oppineet olivat omaksuneet aristoteelisen maailmankuvan ja Ptolemaioksen planeettajärjestelmän, missä kaiken keskusta, liikkumatonta Maata ympäröi kahdeksan läpinäkyvää pallokehää. Kuu, Merkurius, Venus, Aurinko, Mars, Jupiter ja Saturnus kiersivät Maata omiin pallokehiinsä kiinitettyinä. Saturnuksen kehän ulkopuolella oli taivaanpallo, jossa kiintotädet olivat kiini. Taivaanpallo kiertyi Maan ympäri kerran vuorokaudessa.
Ptolemaioksen planeettateoriaa opetettiin keskiajan lopulla useammassa yliopistossa. Oli kerinnyt syntyä tähtitieteilijöiden yhteisö. Tähtitieteilijät tunsivat ja tiesivät Ptolemaioksn teorian puutteellisuudet. Spekulointeja enempää, kukaan keskiajan tähtitieteilijöistä ei ollut kumminkaan pyrkinyt kiistämään Ptolemaioksen maakeskistä planeettasysteemiä.
Keplerin ja Galilein aikana asti tähtitieteilijät pitivät täydellistä ympyräliikettä taivaanmekaniikassa itsestäänselvänä tosiasiana. Samoin Maan liikkumattomuutta ja Maan keskipisteeseen suuntautuvaa tai keskipisteestä poispäinsuuntautuvaa liikettä. Erilaisten liikkeiden ja voimien käsitys Maan ja taivaan mekaniikassa oli kerinnyt iskostua vuosisatojen aikana. Ne olivat epäilyksien ulkopuolella olevia tosiasioita.

Kirkon maailmankuva:
Katollinen kirkko oli omaksunut suurelta osin Aristoteleen opin ja sovittanut sen omaan oppijärjestelmäänsä sopivaksi. Luotti siihen kritiikittömästi, eikä Aristoteleen oppia sanut korjailla. Ja kaikki, koko maailmankaikkeus oli luotu ihmistä varten.
Paljolti Aristoteleen opien pohjalta, katolinen kirkko kehitti 1100-luvulla skolastiikan nimellä tunnetun oppijärjestelmän jossa pyrittiin sovittamaan yhteen antiikin tiede, filosofia ja teologia. Skolastikkojen tarkoitus oli sovittaa uskonnon ja järjen väliset ristiriitaisuudet. Skolastiikan opeista poikkeavia tieteentekijöitä vainottiin.
Keskiajalla katolinen kirkko oli valtansa huipulla. Sillä oli lait, lainsäätäjät, tuomioistuimet ja lakimiehet. Kirkolla oli enemmän valtaa kuin kuninkailla ja keisareilla. Kirkko oli valtio.Ylintä valtaa käytti paavi ja paavi oli erehtymätön.Ykkösteesinä oli: Rooman kirkko ei ole koskaan erehtynyt eikä se Raamatun todistuksen mukaan voi koskaan erehtyä.
Kirkon virallisesta maailmankuvasta poikkeavaa käsitystä pidettii kerettiläisyytenä. Siitä voitiin langetaa kuolemantuomio ja panna se täytäntöön polttamalla roviolla.
Kirkon rooli tieteen kehityksen suhteen on ollut merkillisen jakomielinen. Toisaalta se on yrittänyt kaikin mahdolisen keinoin vastustaa tieteen kehitystä ja ajatuksen vapautta. Toisaalta kirkko itse tarvitsi tieteitä oman oppinsa levittämiseen ja ylläpitämiseen ja ylläpitämänsä koulutuksen avulla edisti suuresti tieteen kehitystä.
Teologien lisäksi kirkko tarvitsi byrokratiansa hoitamiseen monenlaisia virkamiehiä. Esimerkiksi lakimiehiä ja tähtitieteilijöitä.
Pääsiäisen ajankohta ja ylensä kirkollisten pyhien ajankohdat ovat olleet kirkolle aina äärimmäisen tärkeitä ja niitähän ei pysty määrittämään ilman käytännön tähtitiedettä. Toisaalta tähtien avulla ennustaminen oli lähellä noituutta.

Kopernikaaninen vallankumous:
Kopernikaanisen vallankumouksen käynnisti puolalainen tähtitieteilijä Nikolaus Kopernikus(1473-1543) 1500-luvun toisella vuosikymmenellä esittämällä uuden aurinkokeskisen teorian:
Maa kiertää Aurinkoa, samoin muut planeetat. Maa pyörii oman akselinsa ympäri kerran vuorokaudessa. Kuu kiertää Maata. Maan kiertoaikaan Auringon ympäri kuluu vuosi. Maa ei ole kaikkeuden keskus, vaan maailmankaikkeuden keskus on Aurinko, tai se on ainakin Auringon lähellä..

Vaikka Kopernikuksen uusi aurinkokeskinen teoria vastasi todellisuutta huomattavasti paremmin mitä vanha maakeskin teoria, sitä ei kumminkaan hyväksytty pitkään aikaan.
Pitemmän päälle se kumminkin muutti ja uudisti maakeskeistä ja ihmiskeskeistä maailmankuvaa vallankumoukselisella tavalla. Kopernikuksen aurinkokeskinen malli romutti Maan erityisaseman maailmankaikkeuden keskuksena ja teki Maasta planeetan muiden planeettojen joukossa. Samalla se romutti teologista ihmiskeskeistä maailmankuvaa vähintäi yhtä rajulla ja vallankumouksellisella tavalla.Vähitellen ihmiset omaksuivat ajatuksen, että asutamme planeettaa, joka kiertää Aurinkoa ja pyörii oman akselinsa ympäri. Myöhempinä vuosisatoina oli hyväksyttävä ajatus, että aurinkokin on vain yksi tavanomainen tähti myriadien tähtien joukossa.
Maailmankuvan muutos ei tapahtunut hetkessä, vaan hitaasti ja asteittain seuraavan parinsadan vuoden aikana. Ja silloinkin vain oppineiden keskuudessa. Tavallinen kansa tuli laajemmin siitä tietoiseksi vasta vuosisatoja myöhemmin. Suomessa se tapahtui vasta 1900-luvulla, kansakoulun myötä.

Idea Maan liikkumisesta ja se, että se teki kahta liikettä yhtä aikaa oli arkijärjen vastainen, välittömien havaintojen vastainen ja omaksuttujen oppien vastainen ja uskonnon vastainen.
Juuri kukaan aikalainen ei pystynyt omaksumaan Kopernikuksen aurikokeskistä maailmankuvaa.
Oppineidenkin piirissä aurinkokeskinen maailmankuva rupesi saamaan suurempaa kannatusta vasta sata vuotta myöhemmin Galileo Galilein kaukoputkihavaintojen ja Johannes Keplerin planeettojen liikelakien myötä. Suuri merkitys kopernikaanisen vallankumouksen edistymiselle oli myös Tyko Brahen tähtitaivaan ilmiöistä keräämällä suurella havaintoaineistolla.
Kopernikaaninen vallankumous huipentui 5. heinäkuuta 1687 englantilaisen fyysikon Isaac Newtonin julkaistua painovoimalain ja liikelait teoksessaan Philosophiae Naturalis Prinscipia Mathematica.
Silloin vasta tapahtui todellinen kopernikanismin läpimurto. Oli löytynyt luonnonlaki joka selitti maailmankaikkeuden kappaleiden liikkeet ja yhdisti maan- ja taivaan mekaniikan. Olivatpa maailmankaikkeuden kapaleet sitten putoavia omenoita, avaruudessa kiitäviä komeettoja, aurinkoa kiertäviä planeettoja tai planeettoja kiertäviä kuita, ne kaikki liikkuivat gravitaatiolain kertomalla tavalla. Ja se laki on voimassa kaikkialla, kaikissa paikoissa ja kaikille sama. Eikä sitä lakia vastaan voi kukaan eikä mikään rikkoa eikä sitä kiertää.

Nikolaus Kopernikus:
Kopernikaanisen vallankumouksen allulle panija tunnetaan puolalaisena tähtitieteilijänä, mutta oppiarvoltaan hän oli kanonisen oikeuden tohtori ja ammatiltaan katolisen kirkon kaniikki.
Kopernikus oli opiskellut myös tähtitiedettä, astrologiaa ja lääketiedettä. Hänen tiedetään hoitaneen mm. Preussin herttuaa Albrechtia ja piispoja Ferber, Danitiscus ja Giese.
Nikolaus Kopernikus syntyi Thornissa, silloisessa kuninkaalisessa Preussissa, 19.02.1473.
Kopernikuksen nimestä on monta versiota Mikolaj Kopernik, Nicolaus Koppernigk tai Coppernic ja latinaksi Nicolaus Copernicus tai Coppernicus. Nikolaus Kopernikus on myöhemmin käyttöön otettu nimi, kukaan aikalainen ei sitä käyttänyt.
Kopernikuksen vanhemmat olivat varakkaita. Isä Niklas Koppernigk oli Krakovasta Thorniin tullut kauppias ja äiti, Barbara Wadzelrode kuului varakkaaseen ja arvostetuun kauppiassukuun. Tuleva tähtitieteilijä oli nuorin pariskunnan neljästä lapsesta.
Nikolaus Kopernikuksen isä kuoli pojan ollessa yhdeksän vuotias. Kopernikuksen lapsuus- ja nuoruusvuosista ei ole jänyt tietoja.
Kopernikuksen eno Lucas Wadzelrode oli valittu Itä-Preussissa sijaitsevan Ermlantin(Warmia) hiippakunnan piispaksi 1489. Enon vaikutus Kopernikuksen opiskeluvalintoihin ja ammatin valintaan oli huomattavan suuri.

Yliopisto-opinnot Kopernikus aloitti opiskelemalla humanistisia ja matemaattisia aineita Krakovan yliopistossa, luultavasti vuosina 1491-1494. Samassa opinahjossa Lucas-eno oli opiskelut maisteriksi.
Krakovan yliopistossa oli mahdollisuus opiskella astronomiaa ja astrologiaa, niiden ja matematiikan opetus veti Krakovaan oppilaita kaikkialta Euroopasta.
Kopernikus jatkoi opintojaan Italiassa Bolognan, Padovan ja Ferraran yliopistoissa.Lucas-eno oli myös opiskelut Bolognan yliopistossa ja siellä hänet oli promovoitu kanonisen oikeuden tohtoriksi.
Kopernikus promovoitiin kanonisen oikeuden tohtoriksi Ferrarassa vuonna 1503.
Oikeustieteiden lisäksi Kopernikus opiskeli matematiikkaa, lääketiedettä, tähtitiedettä ja asrologiaa.

Tuohon aikaan tärkeimpiä opiaineita Euroopan yliopistoissa olivat teologia, oikeustiede, lääketiede, matematiikkaa, astrologia ja tähtitiede. Näitä kaikkia Kopernikus opiskeli Italian yliopistoissa. Lääketiede oli siihen aikaan kytköksissä astrologiaan.Ajateltiin planeettojen asemalla olevan merkitystä ihmisen terveyteen ja kohtaloon.
Bolognassa Kopernikuksen tiedetään opiskelleen tähtitiedettä ja tehneen havaintoja, opettajanaan Dominico Maria de Novaran(1454-1504).
Italiaan opiskelemaan Kopernikus lähti vuonna 1496 ja hän palasi Ermlantiin vuonna1506.

Ermlantin hiippakunnan piispa Lucas Watzenrode järjesti sisarenpojalleen Nikolaus Kopernikukselle kaniikinviran Frauenburgista(nykyjään Frombork). Voitanee sanoa, että kaikki on suhteellista.
Frauenburgin tuomiokirkon kaniikin virassa Kopernikusta toimi loppuelämänsä ajan. Kopernikusta ei vihitty papiksi, kaniikinvirka oli kirkon hallinnollinen virka, esimerkiksi veron kantoa ja oikeushallintoa. Kaniikin virka takasi hyvän elinikäisen toimeentulon.
Viran hoitamiselta liikeni aikaa tähtitieteelle vaihtelevassa määrin, ilmeisesti uran alkua- ja loppuaikoinen enemmän.
Ermlantin hiippakunnan ja saksalaisen ritarikunnan välilä oli kahnauksia ja aseelisiakin yhteenottoja. Kopernikus joutui virkansa puolesta järjestämään puolustusta ja hieromaan rauhaa.
Lutherin ja katolisen kirkon lopullinen välirikko sattui Kopernikuksen virkavuosien ajalle, siitäkin seurasi Eurooppalaisille tähtitieteen harrastajille monenlaista harmia.
Välillä oli rauhallisempaa ja liikeni aikaa tähtitieteelle.

Kopernikus oli opiskellut yli kymmenen vuoden ajan Euroopan arvostetuimmissa yliopistoissa. Hänellä oli ollut käytössään kaikki merkittävimmät tähtitieteen oppikirjat ja kaikki se tietämys mitä tuohon aikaan tähtitieteestä oli mahdollista saada. Mutta niin oli todennäköisesti monilla muillakin oppineilla. Ainakin Kopernikuksen opettajilla on täytynyt olla vastaavat ja ehkä laajemmatkin tiedot. Mikä erotti Kopernikuksen muista?
Kopernikuksen suurin oivallus oli, että planeettojen ja tähtitaivaan liikket pystyi selittämään Maan vuotuisella kierrolla Auringon ympäri ja Maa vuorokautisella pyörimisliikkeelä akselinsa ympäri.
Kukaan muu tiedemies ei ollut pystynyt vastaavaan oivallukseen ennen Kopernikusta, eikä tiedeyhteisö pystynyt hyväksymään aurinkokeskistä mallia vielä sataan vuoteen.
Kopernikuksen oivallus nousi kumminkin yleisesti tähtitieteilijöiden tiedossa olleen tiedon pohjalta. Hän ei kaivellut antiikin lähteistä mitään muilta salassa ollutta tietoa.
Kopernikuksen aurinkokeskinen malli pani alulle prosessin, joka myöhemmin mullisti Maa- ja ihmiskeskeistä maailmankuvaa perusteelisesti ja peruuttamattomasti.

Ei tiedetä missä vaiheessa Kopernikukselle selvisi, että Maan ja muiden planeettojen kiertäminen Auringon ympäri selittää planeettojen liikkeissä näkyvät takaperoiset liikkeet ja kirkkaus vaihtelut ja Maan pyöriminen oman akselinsa ympäri kerran vuorokaudessa selittää tähtitaivaan kiertymisenä näkyvän ilmiön. Koska ajankohtaa ei tarkkaan tiedetä, tuntuu hauskalta ajatelle suuren oivalluksen tapahtneen vuonna 1500. Kopernikus oleskeli vuosina 1500-1501 reilun vuoden ajan Roomassa, ikuisessa kaupungissa.

Kopernikuksen saamat vaikutteet:
Ajatuksena aurinkokeskisen mallin idea ei ollut aivan uusi. Aurinkokeskistä mallia oli ehdottanut jo antiikin aikana Aristarkhos Samoslainen(n. 310-230 eaa).
Herakleides Pontoslainen(388-315 eaa) sanoi Maapallon pyörivän akselinsa ympäri kerran vuorokaudessa.
Nicole Oresme(1320-1382) pohti liikkeen suhteelisuutta ja sitä kiertääkö taivas päivittäin Maan ympäri vai pyöriikö Maa akselinsa ympäri. Hän ei kumminkaan uskaltanut julkisesti väittää maakeskistä mallia virheeliseksi.

Nicole Oresme oli ranskalainen skolastiikan filosofi ja teologi, harrasti tähtitiedettä ja matematiikka. Toimi Kaarle V:n hovipappina.

Intialaisen tähtitieteilijä Bhaskaran(1114-1185) teos Siddhanta-Shiromanin latinankielinen käänös oli käytössä 1200-luvulla. Teoksessaan Bhaskara esittää aurinkokeskisen mallin ajatuksen ja mainitsee painovoiman. On mahdollista, että Kopernikus olisi ollut tietoinen Bhaskarasta.

Tsingis-kaanin pojanpoika Hülegü-kaani rakennutti observatorion Persiaan Maraghan kaupunkiin 1200-luvulla. Yleisnero Nasir al-Din Tusi toimi siellä ensimmäisenä tähtitieteilijänä. Nasir al-Din Tusia pidetään yhtenä merkittävimmistä tähtitieteilijöistä ennen Nikolaus Kopernikusta.
Maraghan koulukunnan tähtitieteilijät yrittivät korjailla Ptolemaioksen planeettateoriaa poistamalla ekvantti liikkeitä ja korvasivat ne kombinaatioilla tasaisia kiertoliikkeitä . He säilytivä mallin kumminkin maakeskisenä. Maraghan koulukunnan malleista saamiaan vaikutteita Kopernikus todennäköisesti siirti aurinkokeskiseen malliinsa.
Maraghan koulukunnan käännettyjä julkaisuja on voinut kulkeutua Italiaan.

Kopernikus oli perillä näistä ehdotuksista ja sperkuloinneista. Hän tunsi myös puolittaiset aurinkokeskiset mallit, joissa osa planeetoista kiersi Aurinkoa ja osa maata.
Se, että Kopernikus oli tietoinen näistä malleista ja spekuloinneista ei vähennä Kopernikuksen idean arvoa. Niin olivat monet muutkin aikalaiset tähtitieteilijät Euroopassa. Jotkut ehkä vielä paremmin mitä Kopernikus, koska opettivat ammatikseen tähtitiedettä.
Kukaan muu ennen Kopernikusta ei pystynyt vastaavaan oivallukseen.

Keskiajan oppineista saa mielikuvan, että he luulivat seuraavansa maailman napakarusellin pyörintää sen liikkumattomasta keskuksesta, mutta Kopernikus sanoi, että me ollaan karusellin kyydissä. Katsellaan karuselin liikkeitä sen liikuvasta vaunussa, joka kaiken lisäksi pyörii. Olihan se vallankumouksellinen näkökulman muutos, vähemmästäkin menee pää pyörälle. Oppineita rupesi hirvittämään, he sulkivat korvansa moiselta hullutukselta.

Kopernikuksen aurinkokeskinen malli:
Aurinkokeskisen mallinsa idean Kopernikus esitti suppeassa teoksessaan Commentariolus, luultavasti vuonna 1512. Commentariolus-teosta ei julkaistu painettuna kirjana, mutta se levisi jonkin verran opineiden keskuuteen käsikirjoituksina. Muutama niistä on säilynyt, yksi on Tukholmassa.
Todennäköisesti Kopernikus pelkäsi kirkon reaktiota, eikä halunnut painattaa kirjaa. Toinen syy on, että teorian matemaattiset todistee tuossa vaiheessa puuttuivat.
Aurinkokeskisen teoriansa perusteiksi Kopernikus esitti 7 olettamusta, jotka hyväksymällä hän sanoi pystyvänsä selittämään tähtitaivan ilmiöt tasaisten ympyräliikkeiden avulla.
Kopernikuksen olettamuksien pääasiallinen sisältö oli:
Maa kiertää Aurinkoa, samoin muut planeetat. Maan kiertoaika Auringon ympäri on vuosi. Maan vuotuinen kierto Auringon ympäri selittää planeettaliikkeissä näkyvät takaperoiset liikkeet ja planeettojen kirkastumis- ja himmenemis ilmiöt. Eli planeetat eivät todellisuudessa pysähtele ja peruuttele radallaan, eivätkä tee silmukoita ja kiertoliikkeiä, joita edeltävissä malleissa oli selitelty episykli- ja ekvanttiliikkeillä, vaan planettojen liikeissä näkyvät takaperoiset liikeet johtuvat maan ja planeettojen suhteellisista liikkeistä niiden matkatessa Auringon ympäri.
Maa pyörii kerran vuorokaudessa oman akselinsa ympäri. Maan pyöriminen selittää tähtitaivaan kiertymisenä näkyvän ilmiön. Kiintotähdet ovat huomattavan paljon kuempana, mitä Aurinko, Kuu ja planeetat joten kiintotähtien suhteeliset asemat eivät muutu vaikka Maa kiertää Auringon ympäri. Parallaksina tunnettu ilmiö pystyttiin mittaamaan vasta 1837.
Kuu kiertää Maata. Eli kaikki kiertoliikkeet eivät tapahtu saman keskuksen ympäri. Galilein havaittua noin 100 vuotta myöhemmin kaukoputkella Jupiterin kuut tämä olettamus muuttui todeksi.

Kopernikus yritti loppuelämänsä aikana todistaa aurinkokeskisen teoriansa paikkansapitävyys, hän ei siinä kumminkaan täysin onnistunut. Havaintoja oli liin vähän ja niissä oli epätarkkuuksia. Omia havaintoja Kopernikuksella ei merkittävässä määrin ollut. Painovoimateoria ja liikelait puuttuivat ja matemaattinen lahjakkuus ei riittänyt. Eikä hän pystynyt hylkäämään aristoteelistä pallokuori kosmoksen mallia, vaan muunsi sen aurinkokeskiseksi. Samoin hän säilytti vanhasta mallista tasaisen ympyräliikkeen idean.
Aurinkokeskisen mallinsa todisteet Kopernikus esitti pääteoksessaan De revolutionibus orbium coelestium libre VI(Kuusi kirjaa taivaankehien liikkeistä). Sen kirjoittaminen kesti noin 30 vuotta ja se julkaistiin Kopernikuksen kuolinvuonna 1543, hänen kuolemansa jälkeen. Tosin jotkut lähteet kertovat Kopernikuksen nähneen valmiin kirjan kuolinpäivänään.
De revolutionibus kirjasta tuli sen aikaisen historian tärkein astronominen teos. Nyt oli olemassa kaksi kilpailevaa teoriaa, jotka pystyivät selittämään tähtitaivaan näkyvät ilmiöt suunilleen yhtä hyvin.

De Revolutionibusin kansilehdellä lukee”toruńilaisen Nicolaus Copernicuksen kuusi kirjaa taivaanpallojen vierimisestä”. Kirjan nimi kertonee parhaiten, ettei Kopernikus aurinkokeskisen mallinsa myötä luopunut pallokuorisesta mallista maailmankuvana.
Käytännön tähtitieteen kannalta arinkokeskinen malli ei aluksi näyttänyt olevan kovin suuri edistysaskel, mutta maailmankuvan mullistajana sen merkitys pitemmän päälle oli suuri.
Puutteellisenakin se oli huomattavasti oikeampi teoria taivaankappaleiden liikkeistä mitä maakeskinen teoria. Se vastasi todellisuut paremmin ja oikeammalla tavalla mitä sitä edeltävät mallit. Tyhjästä ja salaisia antiikin tietoja tutkimalla aurinkokeskinen malli ei syntynyt, vaan yleisesti astronomien tiedossa olleen tiedon pohjalta uutena oivalluksena Kopernikuksen aivoissa.
Se syntyi edeltävien tieteentekijöiden keräämän tiedon ja vanhojen ideoiden pohjalta, uutena oivalluksena. Näiden oivallusten vuoksi Kopernikus kuuluu tietenhistorian merkittävimpiin hahmoihin.

Ptolemaioksen maakeskinen malli ja Kopernikuksen aurikokeskinen malli olivat molemmat omana aikanaan tieteen historiassa kehitystä eteenpäin vieviä oivalluksia. Kumpikaan niistä ei ollut lopullinen ja oikea totuus, mutta jälkimmäinen vastasi todellisuutta huomattavasti paremmin. Vieläkään ei ole löytynyt ehdottoman oikeaa ja lopullista maailmanselitys mallia, mutta etsintä jatkuu.
Molemmat mallit ovat jääneet tieteen historian janalle merkkipaaluiksi tai kilometripylväiksi kertomaan, tähän mennessä tiedettiin tämän verran, nyt tiedämme enemmän.
Aurinkokeskisen teorian tieteelinen todistaminen oikemmaksi ja kehittäminen enemmän todellisuutta vastaavaksi jäi tulevien tähtitieteilijöiden tehtäväksi.

Aurinkokeskisen mallin hyväksyminen:
Saksalainen tähtitieteilijä ja matemaatikko Georg Joachim Rheticus (1514-1574)(Georg Joachim von Lauchen) oli ollut Kopernikukuksen oppilaana kahden vuoden ajan. Ennen Kopernikuksen pääteoksen ilmestymistä Rheticus julkaisi Kopernikuksen aurinkokeskisen mallin teoksessaan Narratio Prima(Ensimmäinen kertomus) vuonna 1540. Rheticus auttoi myös Kopernikuksen pääteoksen julkaisua. Kopernikuksen De revolutionibus painettiin Nürnbergissä ja Rheticus oli valvomassa painatusta alkuvaiheessa.

Aluksi katolinen kirkko ei pitänyt Kopernikuksen oppeja suurena uhka, se regoi vasta viipeellä.
Myöhemmässä vaiheessa Kopernikuksen pääteos De revolutionibus joutui katolisen kirkon kiellettyjen kirjojen listalle.
Ajattelukin oli pannassa. Pappi, filosofi, okkultisti ja tähtitieteilijä Giordano Bruno(1548-1600) poltettiin noitana Roomassa vuonna 1600, syynä oli ajattelu.
Brunon kannatti julkisesti Kopernikuksen aurinkokeskistä mallia, hän oli kumminkin enemmänkin uskonnolinen filosofi kuin tähtitieteilijä. Brunon tieteelinen mielikuvitus oli paljon avarampi mitä Kopernikuksen, mutta ajatuksilleen hän ei etsinyt tieteelisiä todisteita.
Brunoa syytetiin kerettiläisyydestä ja jumalanpilkasta..Bruno oli panteisti. Panteistiset opit olivat ristiriidassa Raamatun kristillisten oppien kanssaa, kerettiläisyyttä ja jumalanpilkkaa ja Kopernikuksen aurinkokeskinen oppi olivat ristiriidassa kirkon virallisen maailmankuvan kanssa.
Lisäksi Brunon sanoi, että kaikkeus on ääretön ja eetterin täyttämä, sisältää lukemattomia aurinkoja, joita lukemattomat planeetat kiertävät kuten Maa ja muut planeetat Aurinkoa. Bruno uskoi rinnakkaisiin valinnoista syntyviin maailmoihin
Ne olivat aikaansa edellä olevia ajatuksia, tieteiskirjallisuutta, aikansa scifä joista Brunon joutui maksamaan hengellään.
Samansuuntaisia ajatuksia olivat antiikin aikana esittäneet Demokritos ja Leukippoks.
Demokritoksen, Leukippoksen ja Brunon ajatukset vastaavat aika pitkälle nykyajan käsitystä maailman rakenteesta.
Katolinen kirkko tuomitsi Galileo Galilein siitä että tämä kannatti Kopernikuksen teoriaa Maan kiertämisestä Auringon ympäri. Kirkko joutu kumminkin vuosisatojen saatossa myöntämään Kopernikuksen olleen oikeammassa ja kirkon omaksuma ja totuutena pitämä maailmankuva oli auttamattomasti väärä ja virheelinen. Lopulta 480 vuotta myöhemmin, vuonna 1992, Paavi Johannes Paavali II pyysi anteeksi Vatikaanin menettelyä ja kuvasi sitä murheeliseksi erehdykseksi.

Mitä me tästä opimme. Maailmankuvamme ei ole koskaan ollut ehdottoman oikea. Se muuttuu jatkuvasti tiedon lisääntymisen myötä. Uskonnolliset ja filosofiset auktoriteetit eivät tiedä totuutta vaikka väittävät tietävänsä. Maailmankaikkeus ei ole sellainen miltä se näyttää ja tuntuu. Se on erilainen, paljon, paljon erilaisempi. Luultavasti emme osaa kuvitella miten paljon erilainen se on. Kumminkin paras ja luotettavin tieto maailmankaikkeudesta on saatavissa tieteen ja luonnontieteelisten menetelmien avulla. Tietämys ei lisäänny jos nykyistä tietoa ruvetaan pitämään lopulisena totuutena. Mutta ihminen on loputtoman utelis ja tiedonhaluinen. Aina löytyy joku joka asettaa auktoriteetit kyseenalaiseksi. Jos ihminen ei kuole sukupuuttoon, ihmisen älykkyyden määrä tulee lisääntymään ja tiedon määrä maailmankikkeudesta tulee lisääntymään. Tulevaisuudessa ihminen pystyy olemassaolevan tiedon pohjalta yhä uusiin oivalluksii, sellaisiin joista meillä ei ole vielä minkäänlaista mielikuvaa.
Muutamana esimerkkinä maailmankuvan nopeasta ja kiihtyvästä muutoksesta ovat avaruuden kiihtyvä laajeneminen, pimeä aine ja pimeä energia.

Antiikin viisaat kasasivat monikerroksisen tiedon pommin ja pistivät tulilangan palamaan. Keskiajan tuulten ja myrskyjen tuiverruksessa tulilanka paloi hitaasti kytemällä ja meinasi sammua kokonaan. Arabitieteilijät puhalsivat liekkiin uuta kytöä. Uuden ajan astronomit saivat vihdoin tiedon pommin räjähtämää. Pommi ei kumminkaan räjähtänyt kapaleiksi, monivaiheisen raketin tapaan laukeaa aina uusi ja nopeampi tiedon tason laajenemisvaihe. Tietämyksen määrä maailmankaikkeudesta näyttää lisääntyvän kiihtyvällä nopeudella, samoin maailmankaikkeus näyttää laajenevan yhä kiihtyvällä nopeudella. On vaan yritettävä pysytellä vauhdissa mukana.

Pääasiallisina lähteinä:

Raimo Lehti, Tanssi Auringon ympäri

Astronomica, galaksit planeetat tähdet avaruustutkimus

Pekka Kuusi, Tämä ihmisen maailma

Simon Singh, Big Bang Maailmankaikkeuden synty

Tiedelehdet

Muistinvarainen tieto yleistajuisista tietokirjoista
Hakusanojen avulla netistä löytyvä tieto.