Turvottaako syönnin jälkeen? Joudutko höllentämään vyötä? Närästääkö ? Tunnetko jatkuvaa väsymystä ja voimattomuutta? Oletko masentunut tai ahdistunut? Tiesitkö, että syynä moniin vaivoihisi voivat olla viljat. Terveeliseksi ylistetty leipä ja viljat eivät ole läheskään kaikille terveelistä ravintoa. Päinvastoin, viljat voivat olla suuri uhka terveydellesi.

Sain juuri luetuksi James Braly ja Ron Hoggan: VAARALLISET VILJAT-kirjan. On kyllä sellanen tietopläjäys viljojen vaaroista, että riittää sulattelemista pitkäksi aikaa.

Viljan sisältämiä proteiineja kutsutaan gluteeniksi ja gluteeniproteiineja sisältäviä viljoja gluteeniviljoiksi. Näitä viljoja ovat vehnä, ruis, ohra, spelt, ruisvehnä ja kamut-vilja. Gluteenin vahingollisia aineosia ovat prolamiinit: vehnän gliadiini, rukiin sekaliini ja ohran hordeiini. Prolamiinit aiheuttavat keliakian oireena esiintyvän suolen limakalvovaurion.

Jo vuosikymmenien ajan on tiedetty, että gluteeniviljat aiheuttavat keliakia sairauden. Tosin aika usein keliakia jää diagnosoimatta, ainakin taudin toteminen voi kestää vuosikausia. Keliakian oireet voivat olla lieviä, joskus oireilua esiintyy epätyypillisesti suolistoalueen ulkopuolella. Keliakiaa esiintyy myös piilevänä ja lähes oireettomana.. Taudin vakavuus voi vaihdella lievästä hengenvaaralliseen.

”Jokaista diagnosoitua aikuista keliakiapotilasta kohden on arvioitu olevan kahdeksan diagnosoimatonta keliakiatapausta.” -Arviointiraporttien tiivistelmä tietokanta Ohtanen.

Varmasti vähemmän tunnettua on, että ei-keliaakinen gluteeniherkkyys on huomattavati yleisempi kuin keliakia. Vaaralliset Viljat-kirjan mukaan jonkin asteinen ei-keliaakinen gluteeniherkkyys on jopa 90 miljoonalla ameriikkalaisella. Joka tapauksessa gluteeniherkkyys on huomattavan paljon yleisempää kuni keliakia ja oireiden kirjo yhtä laaja kuin keliakiassa.

Gluteeni voi aiheuttaa monenlaisia oireita ilman, että se vahingoittaa ohutsuolen nukkaa kuten keliakiassa. Viljojen gluteeni ja monet muutkin tekijät voivat vaurioittaa ohutsuolen limakalvoa niin, että ruoan sulamattomat tai osittain sulaneet proteiinit ja muutkin vahingolliset aineet pääsevät vuotamaan verenkiertoon. Kuvaava nimi vaivalla on vuotava suoli. Voisivatko verenkiertoon vuotaneet viljan sulamattomat tai osittain sulaneet proteiinit aiheuttaa autoimmuunisairauksia. Autoimmuunisairaudessa immuunijärjestelmä poikkeuksellisesti tunnistaa vieraiksi myös elimistön omia kudoksia ja reagoi niitä vastaan kuten ne olisivat haitallisia pöpöjä. Autoimmuunisairauksien syitä ei tarkkaan tunneta, ei tiedetä mikä tai mitkä tekijät saavat immuunijärjestelmän toimimaan virheellisesti. Valkosolut eli leukosyytit ovat osa järjestelmää, jolla elimistö puolustautuu ulkopuolelta tulevia hyökkäyksiä, esimerkiksi viruksia ja bakteereita vastaan. Kukaan ei vielä osaa sanoa, onko ravinnossamme jokin tekijä, joka erityisesti häiritsee valkosoluja. Autoimmuunisairauksia ovat mm. nivelreuma, diabetes, punahukka, psoriasis ja MS-tauti.

Autoimmuunitaudeille altistavia geenejä on tunnistettu monia, mutta ympäristötekijöistä ja niiden vuorovaikutuksista geeninen kanssa tiedetään paljon vähemmän. Ympäristön vaikutuksen puolesta puhuu se, että identisistä kaksosista toisen sairastuttua autoimmuunitautiin, toinen sairastu vain 20-50 prosentin todennäköisyydellä.. Lisäksi autoimmuunitaudit ovat yleistyneet niin nopeasti, että nousua ei voi selittää geneettisillä tekijöillä, vaan ympäristötekijät todennäköisesti laukaisevat autoimmuunitaudin.

HLA-geenit ovat kromosomi 6:ssa sijaiseva geeniryhmä. HLA-geenit säätelevät ihmisen puolustusjärjestelmää. Puolustusjärjestelmä säätelee erityisesti tulehduksellisia altistuksia, mutta se torjuu myös ravinnon ja mikrobien aiheuttamia ulkoisia uhkia. Ulkoiset ympäristötekijät aiheuttavat sairastumisen jos HLA-geenit sen mahdollistavat. HLA-geenit aktivoituvat uhan edessä. Ne joilla on tiettyä tautia hyvin torjuva HLA-geenikombinaatio pystyvät nujertamaan uhkaavan taudin aiheuttajan. HLA-geenikomponentteja on ihmispopulaatiossa lukemattomia, mutta sairauksien takana on vain valikoitunut rajallinen kombinaatio. Moniin autoimmuunisairauksiin liittyy jokin HLA-alueella havaittava geneettinen kombinaatio.

Nykyjään tiedetään, että HLA-DR4 on läsnä monen nivelreumaan sairastavan geenistössä, luultavasti myös HLA-DR8 on mukana geenikombinaatiossa ja liittyy asteeltaan vakavaan reumaan. Ilman perinnöllistä altistusta nivelreumaan ei sairastu. Jo 1970-luvulla selvisi HLA-antigeeni B27 liittyvän selkärankareuman esiintyvyyteen. Nuoruusiän diabeteksen tutkimuksissa on määritelty joukko geenikombinaatioita, jotka varmasti löytyvät sairastuneilta. Toisaalta jotkin HLA-geenikombinaatiot ovat diabetekselta suojaavia.

Mikään yksittäinen tekijä perimässä, ympäristössä ja ravinnossa ei seliä yleisiä kansantauteja diabetestä, sydän- ja verisuonisairauksia, reumaa ja astmaa, ne ovat monitekijäisiä tauteja. Perinnölliset tekijät altistavat kansantaudeille ja jotkin ympäristö- ja/tai ravintotekijät laukaisevat taudin.

Minkä vuoksi yleisesti terveelisenä pidetty leipä ja viljat eivät ole läheskään kaikille terveelistä ravintoa. No syy on se, että viljat eivät ole ihmisen luonnollista ravintoa. Ne ovat kuuluneet ruokavalioomme hyvin lyhyen aikaa. Metsästäjä-keräilijä ei käyttänyt niitä parin vuosimiljoonan aikana ruokavaliossaan lainkaan. Koko historiansa aikana ihminen on syönyt viljaa vain noin 10 000:n vuoden ajan. Näillä pohjoisilla leveysasteilla huomattavasti lyhemmän ajan. Suomessa ruista lienee viljelty jo 2500 vuotta sitten, mutta vehnän viljely yleistyi vasta 1900-luvulla. Etelä-Euroopassa, missä viljaa on viljelty tuhansia vuosia, ihmiset sietävät gluteeniviljoja paremmin kun pohjolassa.

Maanviljelyksen alettua villiviljojen gluteenipitoisuus oli huomattavasti pienempi kuin nykyisten viljojen. Ihmisen ryhdyttyä viljelijäksi, villiviljoihin ei enää vaikuttanut pelkkä luonnonvalinta, ihminen teki valintoja. Menestyäkseen Euroopan pohjoisilla alueilla, vilja tarvitsi uusia geneettisiä ominaisuuksia. Itääkseen ja tuleentuakseen pohjoisemmassa, jyvien täytyy sisältää enemmän gluteenia ja muita varastoproteiineja. Pohjoisen olosuhteisiin jalostettu vehnä, ohra ja ruis sisältävät hyvin paljon varastoproteiineja jotka ovat ihanteelisia ajatellen viljan itämistä, mutta ihmisen ruoansulatukselle ne ovat kova pala. Näiden varastoproteiinien sulattaminen vaatii erikoisia ruoansulatusentsyymeja, ne entsyymit puuttuvat meiltä aika monilta. Ongelma on siis laajentunut pohjoisessa menestyvien gluteenipitoisempien viljojen myötä.
Gluteenipitoisuutta on pyritty nostamaan myös leivontaominaisuuksien takia. Hyviä leivontaominaasuuksia on tietenkin tavoiteltu tarkoituksella ja yhä lisätty gluteenipitoisuutta ja samalla ovat lisääntyneet viljojen aiheuttamat terveysongelmat.

Aika uskomattomalta tuntu VAARALLISET VILJAT-kirjan tieto, että miesten ja naisten keskipituus laski 12-15 senttiä viljan viljelyn alettua. Ihmisaivojen koko päänympärysmitan mukaan on pienentynyt 11 prosenttia maanviljelyn myötä.
Kaipa niissä on todellista arkeologista- ja DNA tutkimustietoa takana kun on painettuun kirjaan präntätty ja on myös lähdeluettelot.

Ruon proteiinit koostuvat aminohapoista. Proteiineissa on 20 erilaista aminohappoa. Näistä yhdeksän on välttämättömiä eli ne tarvitaan ravinnosta, loput 11 voidaan rakentaa elimistössä hiiltä ja typpeä sisältävistä yhdisteistä tai muodostaa välttämättömistä aminohapoista.

Elimistö ei käytä ruon proteiineja sellaisenaan vaan ravinnon proteiinit pilkotaan ruoansulatuskanavassa vapaiksi aminohapoiksi tai peptideiksi eli aminohappoketjuiksi. Ruoansulatuskanava ei pysty pilkkomaan gluteenia yksittäisiki aminohapoiksi, se pilkkoutuu eri pituisiksi peptideiksi. Vapaat aminohapot ja peptidit imeytyvät suolen seinämän solujen läpi vereen ravintoaineiksi.

Jotkut pystyvät sulattamaan viljan gluteenia maksaentsyymin avulla premmin kun jotkut toiset. Kaikki viljan proteiinit eivät kumminkaan sula. Terveessä suolistossa sulamattomat tai osittain sulaneet gluteeniproteiinit poistuvat ulosteen mukana, mutta jos suoli on vaurioitunut niitä voi päästä vuotamaan suolen seinämän solujen välistä verenkiertoon. Näiden sulamattomien tai osittain sulaneiden proteiinien pääsy vereen voi olla suuri terveysuhka.

Ohutsuoli on noin 3-7 metriä pitkä. Suoliston limakalvon pinta-ala on 200-400 neliömetriä. Suoliliman peittämä tiivis läpäisemätön epiteelisolujen suojaava pintakerros on vain yhden solun paksuinen ja se uusiutuu 3-4 päivässä. Tiivis terve epiteelisolujen kalvo estää molekyylien vuotamisen solujen välistä.

Ohutsuolella on paljon muitakin tehtäviä kun ravinnon sulattamin ja imeyttäminen. Suoliston limakalvo säätelee myös muun elimistön, kuten ihon, nivelten ja keuhkojen, reagointia ympäristön ärsykkeitä vastaan

On pikkuhiljaa ruvennut selviämään miten tärkä merkitys ohutsuolen terveydellä on ihmisen terveyteen. Imuunijärjestelmän kannalta suolen limakalvo on ehkä tärkein elin. Vastustuskykymme perustuu suurelta osin suoliston limakalvon terveyteen. Tämä selittä miksi suoliston limakalvon kunto vaikuttaa niin ratkaisevalla tavalla immunologisiin tulehdustauteihin, kuten atooppiseen ihottumaan, astmaan, nivelreumaan ja muihin autoimmuunitauteihin.

Vuosikymmenien ajan on tiedetty nivelreuman joskus johtavan suolen seinämän sairauteen. Eräässä ruotsalaistutkimuksessa siat saatiin sairastumaan nivelreumaan syöttämällä niilee pelkästään kalajauhoa. Pian kalajauho dieetin alettua sikojen suoliston bakteerikoostumus muuttui erään bakteerin otettua ylivallan.Muistaakseni erään tutkimuksen mukaan siat saatiin sairastumaan vatsahaavaan ja niveloireisiin syöttämällä niile pelkästään ruista.

Mielenkiintoista olisi tietää minkä verran Suomessa tai muissa maissa on ihmisiä jotka ovat sairastuneet ensin reumaan ja sitten keliakiaan. Helpottavatko niveloireet gluteenittoman ruokavalion myötä. Onko Suomessa tai maailmalla tehty tutkimusta gluteenittoman ruokavalion vaikutuksista reumasairauksiin.

Viljojen terveellisyyttä ylistäviin tutkimuksiin on varmaan paljon helpompi saada rahaa kun viljojen haittavaikutuksia selvittäviin tutkimuksiin. Siitä huolimatta viljojen terveyshaittoja selvitteleviä tutkimuksia tehdään paljon. Ehkä viljat aiheuttavat yhtä paljon ongelmia kuin maito. Aina joku kyseenalaistaa faktana pidetyn tiedon ja hyvä niin, sillä tavalla saamme uutta tietoa. Sanotaan tiedon lisäävän tuskaa. Uskon kumminkin päin vastoin, tieto vähentää tuskaa ja on se vaan niin pirun mukava tietää.