Jostain kai se on aloitettava, miksei vaikka säätilasta?

Eteläisellä pallonpuoliskolla on talvi taittumassa kevääseen. Namibiassa se tarkoittaa lämpimämpiä iltoja ja öitä. Pian ei enää tarvita lämmittimiä eikä monia peittoja. Suomalaiseen hipiään ilma ei toki niin hirveän kylmä olisi, mutta täällä ei rakenneta tuplaikkunoita tai -ovia, eikä keskuslämmityksiä. Se tekee kolmen asteen yöstä tosi kylmän.

Aurinkoenergialle olisi täällä hienot edellytykset. 300 aurinkoista päivää vuodessa takaavat sen, että aina lämpiää. Jos sen energian voisi valjastaa vaikka lattian alle, ei tarvitsisi palella. Etu koskee tietysti vain niitä joilla on lattia, suurella osalla namibialaisia ei ole. Parinsadantuhannen asukkaan Windhoekissa, tai sen laidalla, on tuhansia peltimajoja joiden lattiana on maa, ja peltinen seinä toimittaa lähinnä tuulen- tai näkösuojan virkaa. Talviyönä mökissä on samat lukemat kuin ulkona, kesäpäivän aurinko tekee peltimajasta hyvän saunan.

Suomalaisesta näkökulmasta tämä näyttää kummalliselta, sietämättömältä, jopa vastenmieliseltä. Miksi perusasiaa, asuntoa, ei voida laittaa asuttavaan kuntoon? Siinäpä hyvä aihe aloittaa kulttuurierojen tarkastelu. Palataan tähän jatkossa.