Lahden keskustan kesätapahtumakirjo saa freesin tulokkaan, kun kaksi uutta ja yksi perinteinen kaupunkitapahtuma lyö kintaat yhteen: kahden viikon kokonaisuus ”Kaupunki minussa” on perinteisen Taidelauantain, maakunnallisen Art Häme ´12:n sekä uuden Sadonkorjuukylän kimppatapahtuma.

Art Häme ´12 (25.8.–9.9.) on poikkitaiteellinen Hämeen taidetoimikunnan järjestämä eri kaupunkeja kiertävä tapahtuma, joka tuo torille ja kaduille kuvataiteen ja performanssit. Saattaa iskeä lahtelaiset kaduntallaajat ällikällä, epäilen.

Perinteinen Taidelauantai 1.9. antaa kaupunkilaisille yhden päivän kulttuuriruiskeen n. 400 lahtelaistaiteilijan ja -harrastajan voimin. Tämän vuoden Taidelauantain pääareenana toimii Taidepanimon Malski Areena, jolle pitää saada kovaa nostetta, että hankkeesta joskus tulisi totta.

Uusi toritapahtuma Sadonkorjuukylä (31.8.–2.9.) tuo kaupunkiin maakunnan syksyn värit ja sadon; lähi- ja luomuruoan sekä käsityön vanhan ajan markkinoiden henkeen. Sadonkorjuukylä on osa Neljän vuoden ajan kylätapahtumia, joista on jo Joulukylä ja Kisakylä  on vietetty.

“Kaupunki minussa” on tapahtumakokonaisuuden teema. Kulttuurikirjo on laajan monipuolinen pop up -katukeittiöistä yhteisöllisiin virkkaustapahtumiin, toriperformansseista humppahakuihin.

Ohjelmisto julkistetaan kesäkuun alussa.

Kaikissa sivistyskaupungeissa ja niiden sydänmailla nautitaan ylpeästi urbaaniruokia, jotka liittyvät alueen historiaan, tuotantoon, olemukseen. On hanhenmaksapateita, tryffeleitä, lattekahveja, pelmeneitä. Lahden kaupunkikeskustan urbaaniruoka on lihamuki.

Lihamukin kerrotaan syntyneen  Sokoksen Hämeen Helmessä, Rautatienkadulla, maineikkaassa Zanzibar-yögrillissä 1980-luvulla. Nyt jo edesmennyt Zanzibar loi öiseen tuotesortimenttiinsa lihamukin, josta tuli pian pieni suuri legenda.

Lihamuki on nautinto aisteille, sydämelle ja ravintoarvoille. Näin se valmistetaan. 0, 5 litran Cocacola-pahvimuki sullotaan täyteen herkullista lastutettua kebablihaa, lammasta tai nautaa. Annoksen päälle valutetaan hitaasti kastiketta – jugurttista, chilistä, tomaattista… Herkku on haarukoitava ripeästi ennen kuin liha puskee pahvin läpi. Mukin pohjalle tulee jäädä sentin verran makoisaa rasvaa.

Lihamuki on täydellinen sekoitus lahtelaisuutta ja kansainvälisyyttä. Yksinkertainen mahtiherkku, jossa on itämaista liha- ja angloamerikkalaista poplainaa yhdistettynä kekseliääseen lahtelaiseen businesskulttuuriin. Lihamuki synnyttää myös muistuman suikaloituun karjalanpaistiin

Lahden tiede- ja yrityspuiston kebab-klusterissa innovoidaan parhaillaan lisäjalostusarvoa urbaaniruoallemme; evakkomuki? viipurimuki? Karelia-mug?

Lihamuki on yön herkku, joka nautitaan silloin kun lahtelainen on herkimmillään missioiltaan palaamassa. Se on välietappi ennen torin taksijonoa tai vieraasta sängystä heräämistä. Se on seuraavan aamun juhlanmaku, joka palauttaa elämisen agendalle kaupunkiarjen.

”LIHAMUKI LAHESTA” on semioottisesti voimakas merkki. ”Liha” ja ”muki” ovat voimattomia substantiiveja, mutta herkullisesti yhdistettynä ne luovat valtavan vetovoiman, kaupunkikeskustan henkisen synteesin. ”Lihamuki Lahesta” on käsiteavaruutta suurempi ikoni kuten valopiha, markkukoski tai sippipuisto. Lihamuki kertoo itsestään kaiken kaikilla mausteilla.

Se kantaa ylpeänä rasvansa niin Helsingin snagareilla kuin Kuopion torin lörtsyteltoillakin. Tuotteen erityisyyttä kuvaa, että  Lahdessa Roosterfestissä järjestettiin “Lihamukin syönnin maailmanmestaruuskilpailu 2012″.

Katso suorituksia tästä.

Lahen lihamukia saa kaikista hyvin varustetuista keskustan nakkareista ja grilleistä.

KOHLAKKOIN KAUPPATORI on levällään kuin perushakkaraisten vaaliohjelma. Hyvä niin. Järkyttävä kahden vuoden torimonttu on Lahden palon 1877 jälkeen merkittävin aloitus rakentaa uutta kaupunkikeskustaa. On nimittäin pakko.

KUN TORIPARKIN rakennustyöt alkavat, pysähtyy satavuotiaan sydämemme toiminta pariksi vuodeksi. Se on kohtalokasta. On keksittävä uusia malleja keskustan arkipäivään. Laamapaitojen ja viipurinrinkeleiden aika on ohi Kauppatorilla. Torimonttu tuo Lahteen uudet markkinat.

Syksyllä järjestettävät Eurooppamarkkinat on vihjaus tulevasta kauppakulttuurista suomalaisilla kauppatoreilla. Lahden sadonkorjuukylä 1.9. – Taidelauantain aikaan – haluaa olla malli siitä, miten luomu- ja lähiruoka esiintyy freesatulla markkinapaikalla. Neljän Vuodenajat Kylät toi ja tuo torille joulun, kisat, sadonkorjuun sekä taiteen. Kyläformaatissa etsitään keinoja tuoda kulttuuri ja kaupalliset toimet yhteen: koska tori on kaupunkiareenoista ykkönen.

ARKEOLOGISET KAIVAUKSET alkavat ensin. Toriparkin vannoutuneet näppisläiset toivovat, että kaivauksista löytyy valkoselkätikan muna. Ei kun valittamaan.

Kannattajat pelkäävät, että pohjavesi yltää parkin lattialle – se kun on lähimmillään maanpintaa juuri Lahden palon syttymispaikalla.

Itse odotan, että arkeologi Hannu Takalan joukot löytävät todistusaineistoksi Marolan piian sytkärin tai Mannerheimin palttoonnapin vapaussodan ajoilta. Indianajonesmaisia aarteita Kauppatorin kaivauksista tuskin irtoaa, mutta olisihan se ruuhenpalanenkin ihan aimo historiaa.

TORI-ISÄNTÄ SEPPO SINTONEN ehdotti, että torin noppakivet voisi myydä muistoina lahtelaisesta markkinakulttuurista. Euro per noppakivi toisi mukavasti takaisin toriparkin lainojen korkoja. Olisi hienoa kun jokaisen lahtelaisen kirjahyllyssä olisi torinoppakivi Tuntemattoman sotilaan vieressä.

Mutta mitä tehdä torilaattoina oleville kaupunginjohtajien plakaateille? Jyrki Myllyvirta ei ehtine saada omaa laattaansa torille, joten entisten pomojen muistomerkit nousevat arvoonsa arvaamattomaan. Huutonettiin äkkiä.

Jos säiden valtiaat ja eräät kaupungin viskaalit sen sallivat, kisaviikon aikana torilla mennään lujaa. Ei kasata tällä kertaa kaljatelttoja kisajuhlaan, vaan otetaan luistimet ja  sukset kainaloon ja käyttöön. ”Äiteen latu” ja ”Punapaitojen mäki” odottavat.

Viime vuonna kovassa pakkasessa hypättiin veetä Mariankadulla, LHS:n Punapaitojen toteuttamissa minimäissä, ja niin nytkin. Lahden Kisakylä avataan sunnuntaina 26.2. mäkitapahtumalla, jossa kaiken ikäiset mäkikotkat pääsevät leiskauttamaan Kirkonmäkeä pitkin. Punapaidat Antero Immonen ja Napu Verto ovat luvanneet, että Marian mäen K0,5 ja K3 -hyppyreiden profiilit ja kummun säteet ovat täydelliset.

Virallisesti kevät alkaa Salpausselän kisoista. Lahden ykköstapahtuma tuo yleensä kirkkaammat aamut ja lenseämmät yöt. Tänä vuonna kisoja käydään hiihtolomalla hetken tauon jälkeen, maaliskuun ensimmäisellä viikonlopulla 2.-4.3.

Lahden Kisakylä levittyy Kauppatorille , joka muuten on kaupungin paras kauppapaikka (mot.) ja paras kokoontumispaikka (mot.) Ja on torilla ennenkin urheiltu…

Seppo Toivosen ja Unto Rönkkösen toimittamassa mainiossa Lahden historiakalenteri-sarjassa (joko olet ostanut Sokokselta tämän vuoden keskustakalenterin?) kerrotaan mm. seuraavista toriurheilutapahtumista.

1911 Neiti Collis harjoitteli Lahden ensimmäisellä polkupyörällä ja torikansa kerääntyi ihmettelemään.

1919 Torilla näytöspainivat vuoden 1920 maailmanmestarit Tuomisto ja Järvinen.

1920-luvulla Aleksanterinkatua reunustavalla lumivallilla kulki hiihtolatu suoraan Salpausselälle.

1922 Lyseon pojat pelasivat torilla pitkääpalloa. Tenniksen pelaajat pystyttivät kenttänsä Vapaudenkadun ja Torikadun kulmaan.

1925 Torilla ampumatelttaa pitävä H. Sieversen anoi lupaa myydä teltassaan virvoitusjuomia.

1992 Mäkihypyn olympiavoittaja Toni Nieminen Lahdesta oli torilla kansanjuhlassa.

Kauppatori on ollut lahtelaisten huippujen urheiluareena. Vanha puukässän opettajani Taisto Lehto (joka antoi ysin päästötodistukseeni) on lahtelainen LMV-pesislegenda yhdessä Heikki Laineen (joka oli liikkaopettajani ja antoi seiskan) kanssa.

Taisto Lehto pelasi nelisen vuotta maan parhaissa Lahden Mailaveikoissa sotien jälkeen. Kenttä oli Kauppatorilla. Kotipesä nykyisen Santa Fén edessä. Ja lyönnit kantoivat: Lehto oli Mailaveikkojen juoksupoika, ja muistaa peleissä 1948 hakeneensa palloja Alatorin Shellin rasvakuopasta…

Ja harrastetaan sitä urheilua torilla nykyäänkin. Tositapaus Joulukylän yöstä. Kuusivaras nappaa joulupuun jalkoineen mukaansa. Reipas spurtti karuun. Hiilihydraattivaje yllättää kesken kaiken. Eikun jonoon Salosen nakkikioskille kuusi kainalossa. Valpas vartija huomaa. Aavistaa pahinta. Lähestyy. Dopingia jonottava yrittää lingota kuusen kioskin katolle.

Yöllinen urheilija saa nakkinsa, mutta joutuu putkan pahnoille.

Hylätty suoritus, katsovat Lahden tuomarit sekä yövartija.

Lahden ensimmäinen joulukylä on vietetty. Portit sulkeutuivat kaupunginjohtajan Wanhan Joulun julistukseen torstai-iltana 22.12. Parin viikon aikana Kauppatori ja Kaupungintalon pihamaa oli täynnä iloisia ihmisiä, sateista huolimatta, joulua odottamassa ja joulua tekemässä.

Joulukylää toteutettiin perinteisellä talkoovoimalla, tehtiin yhdessä oma lahtelaisten talvitapahtuma. Mukana oli satoja lahtelaisia kylämyyjiä, taiteilijoita, rauhanturvaajia, tonttuja, kahvilaporukkaa, sähkömiehiä, yövartijoita, museolaisia, aidantekijöitä, teatterilaisia, äänimiehiä, kulttuuriavustajia, joulumuoreja, poliiseja, laulajia, kaupungintalon henkilökuntaa, puisto- ja liikuntatoimen väkeä, tori-isäntiä… ja ennen kaikkea kylävieraita jokaisena kyläpäivänä. Wanha joulu ja jouluntunnelma tuli Joulukylään.

Hyvä lahtelaiset! Lahden Joulukylästä syntyi uusi jokatalvinen perinne. Aito joulu muutti kaupungin sydämeen.

Kiitoksia kaupunkilaisille. Ensi jouluna nähdään Joulukylässä!

Sunnuntain Etlarin 20.11. Joulukylän rakentamisjuttuun oli päässyt yksi nollamainen painovirhepahatuinen: kyläbudjetti on n. 70 000 euroa. Toki olisin niin toivonut jutussa mainitun seitsemäntuhannen olevan totta.

Jo sen lisänollankin vuoksia kutsun lahtelaisia mukaan tekemään koko kaupungin joulujuhlaa vanhalle kunnon Kauppatorille ja kohta 100-vuotiaan kaupungintalomme piha. Keskustan yrityksiä kutsun myös mukaan tekemään konkreettista keskustan joulukaupan piristämistyötä.

Tarvitsemme talkoovoimaa lumilapion käyttäjistä havuköynnösten asettajiin. Kylään rakennettavalle satulavalle mahtuu tiernapoikia ja enkeleitä. Päiväpaikoille otetaan vielä hyviä, lahtelaisia joulutuotteita. Kyläkirja Penjami ja Jepuliksen ostamisella voi tukea kylän rakentamista eurollisesti.

Lopetetaan joulunajaksi näppisnarina keskustan ankeudesta, ja tehdään yhdessä lämmin ja ihana juhla koko kaupunkiin. Aito joulu asuu kaupungin sydämessä.

www.lahdenjoulukyla.fi

Lahdessa on monia esiintymisareenoita, joilla jokaisella on oma luonteensa. Sibeliustalolla on omansa, messuhallissa semmoinen, konserttitalolla tällainen ja satamassa tuollainen; Kauppatorin luonteeseen kuuluu avoin markkinatunnelma eli tervetuloa kaikki. Sitä tavaraa on saatukin.

Hyvä lahtelainen kaupunkitapahtuma järjestetään kaupungin sydämessä, luontaisesti. Tapahtuma säteilee kaupankäyntiin, se rakentaa kaupungin mainetta ja tuo tapahtumavieraalle hyvän fiiliksen ilman krapulaa.

Hyvä lahtelainen kaupunkitapahtuma liittyy juuriin, kulttuuriin, kaupungin olemukseen. Silloin se tuntuu omalta ja sillä on oma vahva merkityksensä.

Keskustaan kaivataan pääsyliputtomia tapahtumia kaduille, valopihoihin, torinkulmille; mikrotapahtumia kaupunkiin – enkä tarkoita romanialaiskerjäämistä tai alavireisiä katusoittajia. Kaupungin kaduilla on monia muitakin tehtäviä kuin kuljettaa kansalaisia paikasta toiseen. Katu on areena ja esiintymispaikka, aktiivisesta kadusta tuntee elävän kaupunkikeskustan.

Ensi vuonna Lahti elelee maailman muotoilupääkaupunkiuden siivellä. World Design Capital 2012 Helsinki (plus Lahti ja joitain pienempiä kuntia) -hankkeen statusmarkkinointiin on hyväksytty lahtelainen ”Neljän vuodenajan kylä”. Se merkitsee konseptia Lahden Kauppatorin ympärivuotiselle tapahtumatarjonnalle: keväällä koko perheen Kisakylä latuineen ja hyppyrimäkineen, kesällä poikkitaiteellinen Lahden Kesä 2012 feat. Jazztori, syksyllä maakunnallinen Art Häme kainalossaan Taidelauantai ja talvella Lahden Joulukylä, jota testataan jo kuukauden kuluttua.

Lisää torihippaa on tulossa. Suomen hiphop-pääkaupungin Summer Up! näyttäytyy kesällä pre-concerteina torilla (tarvitsevat hopparitkin leipää ja limonadia keskustan kaupoista).

Suomen moottoripyöräpääkaupunki esittäytyy Jarno Saaris- kansainvälisen huipputapahtuman voimin, kun mp-maestro Riku Routo tuuttaa Lahti-kuvaa ilman julkista tukea maailmalle.

Hyviä kaupunkitapahtumia toisiinsa liittävä piirre on se, että ne ovat kotiseutukulttuurisia; niitä ei voi eikä kannata muualla järjestää. Ei ole keskustan kehittämisen kannalta yhdentekevää millainen on lahtelaisten kaupunkitapahtumien brändi, millainen niiden merkitys ja mielenkiinto maailmalla.

Siksi toivoisin presto, että kulttuurimaineenhallintamme ykköspyssy Sinfonia Lahti molto allergo jalkautuisi kansan pariin ja toisi kaupunkikeskustaan sävelten sivistystä.

Kaupunkitapahtumien kirjoa pitää lahtelaistaa, niiden arvokasta sisältöä vaalia ja laatua kerätä. Melulupaa ei hyvään kaupunkitapahtumaan aina kaivata.

Kaupunkitapahtumista keskustellaan ja niitä ideoidaan Meidän Aleksi -kansalaistilaisuudessa maanantaina 21.11. klo 18 kirjastossa.

Kauppatorimme kauneuspilkuksi suunniteltu Alatori tehtiin alun perin Raatihuoneen paikaksi. Ei tullut hallintokeskusta, tuli putka. Ja sittemmin avoin raittiusrajoitteisten olohuone.

Dokutori 2012 on paikka, jonka läpi on mentävä hieman kiirehtien ja ympärilleen katsoen. Penkkejä eivät enää hallinnoi höpöttelevät tenukepit vaan myös arvaamattomat narkkarit. Poliisi ei ehdi jatkuvaan hoitotyöhön, Alatori vetää nautiskelijat kärpäspaperin tavoin takaisin penkeilleen.

Kaupunkikeskusta muuttuu lähivuosien aikana rankasti. Nyt on hyvä hetki miettiä mitä Alatorille tehdään. Jo vuosia sitten kaupunginpuutarhuri Hannu Neuvonen keskustan vihersuunnittelua laatiessaan esitti ajatuksen, että Alatori rakennettaisiin tapahtumatoriksi. Ajatus jäi odottamaan keskustan kehityssuunnitelmia (joita on ollut vuosien varrella monta mapillista).

Ellei rakenneta Himasen pilvenpiirtäjää tai laajenneta Starckjohannin rakennusideaa, niin designesiintymislava, liikkuva katsomo, esitysvalaistus… pienimuotoisten kaupunkitapahtumien kehto. Katutapahtumia, hetken tilanteita,  järjestötilaisuuksia, yleisökokoontumisia; elävään kaupunkikeskustaan kuuluu muutakin kuin kaljahana-telttatapahtumia.

Minulla on hyvä idea, jonka voi näppituntumalla heti tuomita. Ei tehdä maksuttomia joulunaluspysäköintejä keskustaan, vaan lahjoitetaan yhden joulunavauspäivän P-tuotot hyväntekeväisyyteen. Esimerkiksi Mannerheimin lastensuojeluliiton lahtelaisten lapsiperheiden joululahjoihin. Tai lahjoiksi vaihtoehtoisesti päivän parkkisakot…

Ensi vuonna parkkisakot Lahdessa kovenevat. Julkiseen pysäköinninvalvontaan on tulossa muutos, joka antaa mahdollisuuden 20-80 euron suuruiseen sakkoon – nyt määräys on 10-50 e.

Epäilemättä kaupunki nostaa sakon 80 euroon. Sakkotuotot ovat merkittävä osa tuottoa, jolla rahoitetaan keskustan infraa sekä muuta työtä, joka muuten nypittäisiin kaupunkilaisten verotuloista.

Normaalisuuren suomalaiskaupungin pysäköintikulttuuriin kuuluvat pysäköintimaksut ja pysäköintisakot. Paluuta pellonreunaparkkiin, ilmaiseksi ja saappaat samaan hintaan sontaan, ei ole. Eihän?