Jos säiden valtiaat ja eräät kaupungin viskaalit sen sallivat, kisaviikon aikana torilla mennään lujaa. Ei kasata tällä kertaa kaljatelttoja kisajuhlaan, vaan otetaan luistimet ja  sukset kainaloon ja käyttöön. ”Äiteen latu” ja ”Punapaitojen mäki” odottavat.

Viime vuonna kovassa pakkasessa hypättiin veetä Mariankadulla, LHS:n Punapaitojen toteuttamissa minimäissä, ja niin nytkin. Lahden Kisakylä avataan sunnuntaina 26.2. mäkitapahtumalla, jossa kaiken ikäiset mäkikotkat pääsevät leiskauttamaan Kirkonmäkeä pitkin. Punapaidat Antero Immonen ja Napu Verto ovat luvanneet, että Marian mäen K0,5 ja K3 -hyppyreiden profiilit ja kummun säteet ovat täydelliset.

Virallisesti kevät alkaa Salpausselän kisoista. Lahden ykköstapahtuma tuo yleensä kirkkaammat aamut ja lenseämmät yöt. Tänä vuonna kisoja käydään hiihtolomalla hetken tauon jälkeen, maaliskuun ensimmäisellä viikonlopulla 2.-4.3.

Lahden Kisakylä levittyy Kauppatorille , joka muuten on kaupungin paras kauppapaikka (mot.) ja paras kokoontumispaikka (mot.) Ja on torilla ennenkin urheiltu…

Seppo Toivosen ja Unto Rönkkösen toimittamassa mainiossa Lahden historiakalenteri-sarjassa (joko olet ostanut Sokokselta tämän vuoden keskustakalenterin?) kerrotaan mm. seuraavista toriurheilutapahtumista.

1911 Neiti Collis harjoitteli Lahden ensimmäisellä polkupyörällä ja torikansa kerääntyi ihmettelemään.

1919 Torilla näytöspainivat vuoden 1920 maailmanmestarit Tuomisto ja Järvinen.

1920-luvulla Aleksanterinkatua reunustavalla lumivallilla kulki hiihtolatu suoraan Salpausselälle.

1922 Lyseon pojat pelasivat torilla pitkääpalloa. Tenniksen pelaajat pystyttivät kenttänsä Vapaudenkadun ja Torikadun kulmaan.

1925 Torilla ampumatelttaa pitävä H. Sieversen anoi lupaa myydä teltassaan virvoitusjuomia.

1992 Mäkihypyn olympiavoittaja Toni Nieminen Lahdesta oli torilla kansanjuhlassa.

Kauppatori on ollut lahtelaisten huippujen urheiluareena. Vanha puukässän opettajani Taisto Lehto (joka antoi ysin päästötodistukseeni) on lahtelainen LMV-pesislegenda yhdessä Heikki Laineen (joka oli liikkaopettajani ja antoi seiskan) kanssa.

Taisto Lehto pelasi nelisen vuotta maan parhaissa Lahden Mailaveikoissa sotien jälkeen. Kenttä oli Kauppatorilla. Kotipesä nykyisen Santa Fén edessä. Ja lyönnit kantoivat: Lehto oli Mailaveikkojen juoksupoika, ja muistaa peleissä 1948 hakeneensa palloja Alatorin Shellin rasvakuopasta…

Ja harrastetaan sitä urheilua torilla nykyäänkin. Tositapaus Joulukylän yöstä. Kuusivaras nappaa joulupuun jalkoineen mukaansa. Reipas spurtti karuun. Hiilihydraattivaje yllättää kesken kaiken. Eikun jonoon Salosen nakkikioskille kuusi kainalossa. Valpas vartija huomaa. Aavistaa pahinta. Lähestyy. Dopingia jonottava yrittää lingota kuusen kioskin katolle.

Yöllinen urheilija saa nakkinsa, mutta joutuu putkan pahnoille.

Hylätty suoritus, katsovat Lahden tuomarit sekä yövartija.

Lahden ensimmäinen joulukylä on vietetty. Portit sulkeutuivat kaupunginjohtajan Wanhan Joulun julistukseen torstai-iltana 22.12. Parin viikon aikana Kauppatori ja Kaupungintalon pihamaa oli täynnä iloisia ihmisiä, sateista huolimatta, joulua odottamassa ja joulua tekemässä.

Joulukylää toteutettiin perinteisellä talkoovoimalla, tehtiin yhdessä oma lahtelaisten talvitapahtuma. Mukana oli satoja lahtelaisia kylämyyjiä, taiteilijoita, rauhanturvaajia, tonttuja, kahvilaporukkaa, sähkömiehiä, yövartijoita, museolaisia, aidantekijöitä, teatterilaisia, äänimiehiä, kulttuuriavustajia, joulumuoreja, poliiseja, laulajia, kaupungintalon henkilökuntaa, puisto- ja liikuntatoimen väkeä, tori-isäntiä… ja ennen kaikkea kylävieraita jokaisena kyläpäivänä. Wanha joulu ja jouluntunnelma tuli Joulukylään.

Hyvä lahtelaiset! Lahden Joulukylästä syntyi uusi jokatalvinen perinne. Aito joulu muutti kaupungin sydämeen.

Kiitoksia kaupunkilaisille. Ensi jouluna nähdään Joulukylässä!

Sunnuntain Etlarin 20.11. Joulukylän rakentamisjuttuun oli päässyt yksi nollamainen painovirhepahatuinen: kyläbudjetti on n. 70 000 euroa. Toki olisin niin toivonut jutussa mainitun seitsemäntuhannen olevan totta.

Jo sen lisänollankin vuoksia kutsun lahtelaisia mukaan tekemään koko kaupungin joulujuhlaa vanhalle kunnon Kauppatorille ja kohta 100-vuotiaan kaupungintalomme piha. Keskustan yrityksiä kutsun myös mukaan tekemään konkreettista keskustan joulukaupan piristämistyötä.

Tarvitsemme talkoovoimaa lumilapion käyttäjistä havuköynnösten asettajiin. Kylään rakennettavalle satulavalle mahtuu tiernapoikia ja enkeleitä. Päiväpaikoille otetaan vielä hyviä, lahtelaisia joulutuotteita. Kyläkirja Penjami ja Jepuliksen ostamisella voi tukea kylän rakentamista eurollisesti.

Lopetetaan joulunajaksi näppisnarina keskustan ankeudesta, ja tehdään yhdessä lämmin ja ihana juhla koko kaupunkiin. Aito joulu asuu kaupungin sydämessä.

www.lahdenjoulukyla.fi

Lahdessa on monia esiintymisareenoita, joilla jokaisella on oma luonteensa. Sibeliustalolla on omansa, messuhallissa semmoinen, konserttitalolla tällainen ja satamassa tuollainen; Kauppatorin luonteeseen kuuluu avoin markkinatunnelma eli tervetuloa kaikki. Sitä tavaraa on saatukin.

Hyvä lahtelainen kaupunkitapahtuma järjestetään kaupungin sydämessä, luontaisesti. Tapahtuma säteilee kaupankäyntiin, se rakentaa kaupungin mainetta ja tuo tapahtumavieraalle hyvän fiiliksen ilman krapulaa.

Hyvä lahtelainen kaupunkitapahtuma liittyy juuriin, kulttuuriin, kaupungin olemukseen. Silloin se tuntuu omalta ja sillä on oma vahva merkityksensä.

Keskustaan kaivataan pääsyliputtomia tapahtumia kaduille, valopihoihin, torinkulmille; mikrotapahtumia kaupunkiin – enkä tarkoita romanialaiskerjäämistä tai alavireisiä katusoittajia. Kaupungin kaduilla on monia muitakin tehtäviä kuin kuljettaa kansalaisia paikasta toiseen. Katu on areena ja esiintymispaikka, aktiivisesta kadusta tuntee elävän kaupunkikeskustan.

Ensi vuonna Lahti elelee maailman muotoilupääkaupunkiuden siivellä. World Design Capital 2012 Helsinki (plus Lahti ja joitain pienempiä kuntia) -hankkeen statusmarkkinointiin on hyväksytty lahtelainen ”Neljän vuodenajan kylä”. Se merkitsee konseptia Lahden Kauppatorin ympärivuotiselle tapahtumatarjonnalle: keväällä koko perheen Kisakylä latuineen ja hyppyrimäkineen, kesällä poikkitaiteellinen Lahden Kesä 2012 feat. Jazztori, syksyllä maakunnallinen Art Häme kainalossaan Taidelauantai ja talvella Lahden Joulukylä, jota testataan jo kuukauden kuluttua.

Lisää torihippaa on tulossa. Suomen hiphop-pääkaupungin Summer Up! näyttäytyy kesällä pre-concerteina torilla (tarvitsevat hopparitkin leipää ja limonadia keskustan kaupoista).

Suomen moottoripyöräpääkaupunki esittäytyy Jarno Saaris- kansainvälisen huipputapahtuman voimin, kun mp-maestro Riku Routo tuuttaa Lahti-kuvaa ilman julkista tukea maailmalle.

Hyviä kaupunkitapahtumia toisiinsa liittävä piirre on se, että ne ovat kotiseutukulttuurisia; niitä ei voi eikä kannata muualla järjestää. Ei ole keskustan kehittämisen kannalta yhdentekevää millainen on lahtelaisten kaupunkitapahtumien brändi, millainen niiden merkitys ja mielenkiinto maailmalla.

Siksi toivoisin presto, että kulttuurimaineenhallintamme ykköspyssy Sinfonia Lahti molto allergo jalkautuisi kansan pariin ja toisi kaupunkikeskustaan sävelten sivistystä.

Kaupunkitapahtumien kirjoa pitää lahtelaistaa, niiden arvokasta sisältöä vaalia ja laatua kerätä. Melulupaa ei hyvään kaupunkitapahtumaan aina kaivata.

Kaupunkitapahtumista keskustellaan ja niitä ideoidaan Meidän Aleksi -kansalaistilaisuudessa maanantaina 21.11. klo 18 kirjastossa.

Kauppatorimme kauneuspilkuksi suunniteltu Alatori tehtiin alun perin Raatihuoneen paikaksi. Ei tullut hallintokeskusta, tuli putka. Ja sittemmin avoin raittiusrajoitteisten olohuone.

Dokutori 2012 on paikka, jonka läpi on mentävä hieman kiirehtien ja ympärilleen katsoen. Penkkejä eivät enää hallinnoi höpöttelevät tenukepit vaan myös arvaamattomat narkkarit. Poliisi ei ehdi jatkuvaan hoitotyöhön, Alatori vetää nautiskelijat kärpäspaperin tavoin takaisin penkeilleen.

Kaupunkikeskusta muuttuu lähivuosien aikana rankasti. Nyt on hyvä hetki miettiä mitä Alatorille tehdään. Jo vuosia sitten kaupunginpuutarhuri Hannu Neuvonen keskustan vihersuunnittelua laatiessaan esitti ajatuksen, että Alatori rakennettaisiin tapahtumatoriksi. Ajatus jäi odottamaan keskustan kehityssuunnitelmia (joita on ollut vuosien varrella monta mapillista).

Ellei rakenneta Himasen pilvenpiirtäjää tai laajenneta Starckjohannin rakennusideaa, niin designesiintymislava, liikkuva katsomo, esitysvalaistus… pienimuotoisten kaupunkitapahtumien kehto. Katutapahtumia, hetken tilanteita,  järjestötilaisuuksia, yleisökokoontumisia; elävään kaupunkikeskustaan kuuluu muutakin kuin kaljahana-telttatapahtumia.

Minulla on hyvä idea, jonka voi näppituntumalla heti tuomita. Ei tehdä maksuttomia joulunaluspysäköintejä keskustaan, vaan lahjoitetaan yhden joulunavauspäivän P-tuotot hyväntekeväisyyteen. Esimerkiksi Mannerheimin lastensuojeluliiton lahtelaisten lapsiperheiden joululahjoihin. Tai lahjoiksi vaihtoehtoisesti päivän parkkisakot…

Ensi vuonna parkkisakot Lahdessa kovenevat. Julkiseen pysäköinninvalvontaan on tulossa muutos, joka antaa mahdollisuuden 20-80 euron suuruiseen sakkoon – nyt määräys on 10-50 e.

Epäilemättä kaupunki nostaa sakon 80 euroon. Sakkotuotot ovat merkittävä osa tuottoa, jolla rahoitetaan keskustan infraa sekä muuta työtä, joka muuten nypittäisiin kaupunkilaisten verotuloista.

Normaalisuuren suomalaiskaupungin pysäköintikulttuuriin kuuluvat pysäköintimaksut ja pysäköintisakot. Paluuta pellonreunaparkkiin, ilmaiseksi ja saappaat samaan hintaan sontaan, ei ole. Eihän?

Erehdyin sanomaan ”persu” kun annoin puheenvuoron valt. Lasse Koskiselle kävely-Aleksi -tilaisuudessa viime maanantaina. Tuntui pahalta. Kaduin sanaani. Pyydän anteeksi sananvalintaani kaikilta maailman persuilta.

Vanhassakaupungissamme on sanoja ja sanontoja, joita ei myöskään saa käyttää. Niin kuin esimerkiksi ”veronmaksajien rahoittama toriparkki”.

Tai ”Salosen nakkiputka” ja ”Hakkapeliittojen surkea patsaspaikka”. Emme käytä etnisesti osoittavassa mielessä ”thaihieronnan rahanpesua” emmekä ”sävelkorviapuhkovia katusoittajia”.

Torikoodiimme kuuluu seuraavien sanaparien käyttökielto: ”vapaat parkkipaikat”, ”ylikalliit liiketilat” ja ”tupakantumppiset kävelykadut”.

Poistan aivoistani varmistimen kun kuulen sanaparin ”Museoviraston suojelema”. Kansallisen kulttuuriomaisuuden suojelutyö on elintärkeää, välttämätöntä markkinatalouden rahanahneuden torjumiseksi. Mutta kun suojelu estää invalidirampit, uusien kattohuoneistojen ikkunat, Kauppahallin sisääntulon ehostamisen… varmistamattomassa päässä herää kysymys mitä suojellaan, eikö mikään saa muuttua ja eikö uutta voi tehdä kulttuurisesti oikeaoppisesti. Jokuhan niitä ramppejakin sadan vuoden päästä suojelisi.

Kiellettyjen sanojen keskustaan ei maanantain kävely-Aleksi -tilaisuuden perusteella vielä tarvitse liittää ”kävely-Aleksia”. Vaikka näppishenkeä (= kaikkea muutosta vastustavaa tekstarivihapuhetta ilman vaihtoehtoja) löytyikin, lahtelaiset ideoivat hyviä ehdotuksia; millainen kaupungin sydämen tulisi olla, jotta siitä jäisi jälkipolville muutakin kuin kiellettyjä sanoja.

Pysäköintilaitoksen rakennustyöt avaavat Kauppatorin noppakivipinnan vuoden päiviksi. Lahden kuulut kuukausimarkkinat saavat etsiä uuden kauppapaikan. Luontainen tila evakkomarkkinoille on kaupungin valtakatu Aleksi, josta suunnitellaan Lahden kävelykeskustan uutta verisuonta.

Torimarkkinat Aleksanterinkadulla ja sen varrella on hyvä testi kaupungin orastavalle ja odotetulle kävelykatuarjelle – bussi- ja huoltoajoreittejä unohtamatta. Leveä ja kaunis Aleksi antaa tilaa yhdelle torilliselle kauppiaita, nykyiset kävelykatujen pätkät huilauskujia markkinaväelle.

Hämäläinen torimarkkinakulttuuri elää tuimaa murroskautta. Kauppiassukupolvi on vaihtumassa, uutta väkeä on vähänlaisesti jatkamassa perinteitä. Torimarkkinat kansainvälistyvät. Lahden noppakivillä ovat jo mm. hollantilaiset, italialaiset ja englantilaiset kauppiaat ovat tarjonneet eksotiikkavaihtoehtoja lähituotteille.

Vaikkei se italialainen parmesaanipala vielä Mynttisen rouvan (Kauppatorin kaakkoiskulmassa since 1964) lihapiirakoita voita, kymmenen vuoden päästä torimarkkinamme näyttävät ja tuoksuvat aivan erilaisilta.

Toriparkin jälkeinen maanpäällinen aika uusine kävelykeskustoineen luo markkinaperinteelle uusia suuntia ja uutta tarpeellista tilaa. Sitä odotellessa kenraaliharjoitellaan Meidän Aleksilla.

(Kaupunkilaiset, tulkaa ideoimaan ja keskustelemaan kävelykadusta Meidän Aleksi -tilaisuuteen maanantaina 26.9. klo 18–20 kirjaston auditorioon: www.lahticity.fi/)

Vuoden lahtelainen arjen sankari on torikauppias Tauno “Tane” Salonen. Nuorkauppakamarin ja Positiivarit Oy:n jakama tunnustus meni todella oikealle henkilölle.

Tane aloitti kauppahommat 7-vuotiaana, 1970-luvulta alkaen hän on ollut vaatemyyjänä torilla. Viime vuonna Tane jäi 62-vuotiaana varhaiseläkkeelle.

Tosin Tanen näkee torilla joka päivä. Kun syksy koittaa hän myy villa-, flanelli- ja raappahousuja kylmän kangistamille kansalaisille. Auttaa torikahviloissa ja tori-isännän töissä.

Arjen sankari -valintaa perusteltiin muun muassa sillä, että Salonen on ”lahtelaisten tuntema ja rakastama, asiakaspalveluhenkisyydessään ensiluokkainen.” Pitkän linjan torikauppias on tehnyt työtään ”satoi tai paistoi”.

Tane on tori-ikoni.