Se olisi teoriassa kahden, käytännössä kolmen, päivän päästä muutto. Perjantaina saan asunnon avaimet, mutta itse muutto tapahtuu vasta lauantaina. Viikonloppuna tapahtuu tämä toivottavasti pysyvä elämänmuutos, sillä muutan jo toistamiseen pois kotoa. Edellinen irtiottoyritys meni miten meni; takapuoli edellä puuhun eikä lopputulos ollut kamalan miellyttävä ja siitä toipuminen on vienyt kuukausia.
Olin koko viime kevään pohtinut, mitä tehdä kun lukio päättyy ja lakki painetaan päähän. Mitä seuraavaksi? Välivuosi houkutteli kovasti, mutta laman takia töitä oli vaikea saada. Kumppanini halusi minut Tampereelle luokseen asumaan, mutta minä emmin sitä. Tarjolla oli muitakin vaihtoehtoja; mm. armeijaan heinäkuussa, josta olin haaveillut vuosia, tai syksyllä vuodeksi Luxemburgiin, jonne olisi ollut työpaikka avoinna. Läheiseni eivät kannattaneet Tampereelle lähtöä, mutta kumppani halusi japuhui ympäri. Kai luulin, että elämä Tampereella rakkaan ihmisen kanssa voittaisi nämä edellämainitut vaihtoehdot. Päätin siis muuttaa “Manseen”.
Läksiäisiä juhlittii Vappuna, sunnuntaina 3. toukokuuta pakattiin muuttokuorma ja lähdettiin. Viikon onnistuin elämään siellä onnellisena ja jännittyneenä näkemättä todellisuutta, kunnes se sitten valkeni. Sen seitsemän päivän jälkeen parisuhteemme oli teoriassa vielä juuri ja juuri kasassa, käytännössä romahtanut. Kolmas osapuoli parisuhteessa on liikaa. “Tango is not for three”.
Muutin toiseen kämppään, jossa sain asua 6 viikkoa ja miettiä rauhassa mitä tehdä. Tapahtumat ja asiat johtivat minut siihen päätökseen, että palaan takaisin. Otin lopputilin Särkänniemeltä, pakkasin tavarani ja tulin takaisin kotiin. Kun aikasemmin luulin tietäneeni, että ratkaisut mitä tein, olivat oikeita, huomasin olleeni väärässä. Ja se kirpasi ja kunnolla. Ei se, että olin väärässä vaan se, mitä jätin valitsematta.
Sitä tajuaa monen muunkin asian olevan toisin mitä on kuvitellut, kun ottaa hetken aikaa itselleen ja miettii missä mennää elämän suhteen ja minne on matkalla. Elämääni on putkahtanut monia, mahtavia ihmisiä, jos niitä on kyllä lähtenytkin. Huonossa ihmissuhteessa ei kannata olla. Kyllä kummankin osapuolen on annettava osansa.
Kuukausia on kulunut, tuota pikaa elämässäni kääntyy uusi lehti ja alkaa itsenäinen elämä. Jos tällä kertaa se onnistuu, eikätulisi suurempia takapakkeja. Nyt olen ottanut opikseni jakuuntelen itseäni ennenkuin teen päätöksiä, toisin kuin keväällä, jaelän omaa elämääni enkä muiden.
