Nestetasapaino

Toissa päivänä jouduin menemään kiirellisenä tutkimuksiin munuaistulehduksen pelossa. Tulokset kumminkin kertoivat, että olen sen suhteen terve, mutta elimistössäni on hälyttävän vähän nestettä. Ei muuta kun nesteytykselle ja kittaamaan appelriisini tuoremehu-vichyvesi-koktailii ja melkein 2 litraa sitä tuli yhdessä illassa juotua. Nyt olen pari päivää juonut reilusti, melkeinpä enemmän kuin normaalisti, ja alkaa jo helpottaa.

Totesimme sairaalantädin, äitini ja siskoni kanssa, että tosiaan mun juomiset on jäänyt todella vähiin. Olen juonut vähemmän kuin mitä menetän, ja koska kahvi kuuluu jokapäiväiseen elämääni, olen sen takia menettänyt “vesivarastojani”. En juonut ennen treeniä, treenin aikana enkä treenin jälkeekään. En tiedä, mistä syystä juominen on jäänyt, se vain on, enkä ole itse edes huomannut asiaa. Ei vain ole tullut janon tunnetta.

Tänään voin jo mennä treenaamaan, joten heti kun koulu loppuu ja viikonloppu kutsuu, aion pinkoa hallille. Vesipullo mukanani.

Treenikauden alku

Nyt näkyy televisio ja luvatkin on, vaikka meinasi mennä vaikeimman kautta seki. Eipä ole siltikään tullu paljoa katsottua tv:tä, lähinnä vaa urheilua tai sit jotain ei-niin-tärkeetä. Onneksi kohta puoliin olympialaiset alkavat, sitten on katsomista koko ajan. Ihmettelen vain tarkastajan vainua, sillä puoli tuntia sen jälkeen kun saimme boksin asennettua, saapuu hän kotiovelleni. No, tulipahan luvat kuntoon kätevästi siinä samaan syssyyn.  

Oma treenaaminen tälle vuodelle on todella hyvin lähtenyt käyntiin. On löytynyt lajeja, mitkä tekevät hyvää selälleni ja joita on muutenkin mukava harrastaa. Perus lenkkeilyllä ja intervalliharjoittelulla on toki myös suuri osuus nykyisessä harjoittelussa, mutta uinti on kiilannut aikaisemman raskaan lihaskuntojumpan ohi. Uinti rasittaa koko kroppaa tasaisesti, mutta jumppa lähinnä selkää, joka ei aina tykkää hyvää siitä. 

Nyt kun selkä ei ole itseään irtisanonnut tai muutenkaan vihoitellut, on harjoittelumotivaationiki pysyny korkealla. Päivittäin pyrin pysymään liikkeessä, vaikka varsinaista treenausta ei olisikaan ohjelmassa. Ensi viikosta lähtien olisi tarkoitus lisätä kuntosaliharjoittelu ohjelmaan ja tehdään siellä se mitä voidaan. Viime viikolla huomasin, että elimistö kaipaa vähän lisää magnesiumia ja onkin aloitettava kuuri. Jalat saivat kramppeja ja pahin alue olikin jalkaterä, joka kramppasi pitkään. 

Tästä on hyvä jatkaa ja lisätä treeniä pikku hiljaa kykyjen sekä kunnon mukaan.

Luontoäiti.

Luonto on jälleen näyttänyt voimansa. Luonto näyttää aika ajoin voimansa; maanjäristykset, tsunamit, ääretön kuivuus, tulvat jne. Luonnonvoimista joutuu aina joku kärsimään. 

Nyt, kun lukee ja katselee Haitin maanjäristyksen seurauksia, tulee kyynel silmään. Tällaisena hetkenä haluisi olla aivan jossain muualla kuin maaseudun rauhassa isän luona, nimittäin siellä paikan päällä. Tiedä sitten olisinko siellä ihmisiä pelastamassa, mutta ainakin tukemassa ihmisiä henkisellä tasolla. Nyt siellä on monta surevaa ihmistä, jotka ovat menettäneet läheisensä, kotinsa, kaiken. 

Olen aina halunnut auttaa ihmisiä, etenkin köyhiä, vähäosaisia, sairaita ym. Yläasteella haaveilin pääseväni vapaaehtoistyöhön Afrikkaan, tai ehkä johonkin muualle missä avun tarve on suuri. Sinänsä Afrikka, etenkin Kenia-Tansania-akseli, on aina ollut lähellä sydäntä, joten sinne jos pääsisin. 

Aloitin opiskeluni maanantaina ja joulukuussa 2011 minun pitäisi olla valmis hoitaja. Ehkäpä silloin olisi mahdollista lähteä jonkun järjestön kautta töihin kehitysmaihin. Silloin ehkä voin mahdollisimman hyvin auttaa ihmisiä ammattitaidolla. 

Suureksi harmikseni aina välillä totean olevani “köyhä” opiskelija, joka ei pysty antamaan niin paljon tukra Suomesta käsin kuin haluaisi. Olen ollut jo jokusen vuoden tiettyjen järjestöjen kuukausilahjoittaja, mutta en koe sen riittävän. Joku päivä toivon pystyväni antamaan enemmän.