Nestetasapaino

Julkaistu 29.1.2010 kirjoittajalta k4ti

Toissa päivänä jouduin menemään kiirellisenä tutkimuksiin munuaistulehduksen pelossa. Tulokset kumminkin kertoivat, että olen sen suhteen terve, mutta elimistössäni on hälyttävän vähän nestettä. Ei muuta kun nesteytykselle ja kittaamaan appelriisini tuoremehu-vichyvesi-koktailii ja melkein 2 litraa sitä tuli yhdessä illassa juotua. Nyt olen pari päivää juonut reilusti, melkeinpä enemmän kuin normaalisti, ja alkaa jo helpottaa.

Totesimme sairaalantädin, äitini ja siskoni kanssa, että tosiaan mun juomiset on jäänyt todella vähiin. Olen juonut vähemmän kuin mitä menetän, ja koska kahvi kuuluu jokapäiväiseen elämääni, olen sen takia menettänyt “vesivarastojani”. En juonut ennen treeniä, treenin aikana enkä treenin jälkeekään. En tiedä, mistä syystä juominen on jäänyt, se vain on, enkä ole itse edes huomannut asiaa. Ei vain ole tullut janon tunnetta.

Tänään voin jo mennä treenaamaan, joten heti kun koulu loppuu ja viikonloppu kutsuu, aion pinkoa hallille. Vesipullo mukanani.

Treenikauden alku

Julkaistu 24.1.2010 kirjoittajalta k4ti

Nyt näkyy televisio ja luvatkin on, vaikka meinasi mennä vaikeimman kautta seki. Eipä ole siltikään tullu paljoa katsottua tv:tä, lähinnä vaa urheilua tai sit jotain ei-niin-tärkeetä. Onneksi kohta puoliin olympialaiset alkavat, sitten on katsomista koko ajan. Ihmettelen vain tarkastajan vainua, sillä puoli tuntia sen jälkeen kun saimme boksin asennettua, saapuu hän kotiovelleni. No, tulipahan luvat kuntoon kätevästi siinä samaan syssyyn.

Oma treenaaminen tälle vuodelle on todella hyvin lähtenyt käyntiin. On löytynyt lajeja, mitkä tekevät hyvää selälleni ja joita on muutenkin mukava harrastaa. Perus lenkkeilyllä ja intervalliharjoittelulla on toki myös suuri osuus nykyisessä harjoittelussa, mutta uinti on kiilannut aikaisemman raskaan lihaskuntojumpan ohi. Uinti rasittaa koko kroppaa tasaisesti, mutta jumppa lähinnä selkää, joka ei aina tykkää hyvää siitä.

Nyt kun selkä ei ole itseään irtisanonnut tai muutenkaan vihoitellut, on harjoittelumotivaationiki pysyny korkealla. Päivittäin pyrin pysymään liikkeessä, vaikka varsinaista treenausta ei olisikaan ohjelmassa. Ensi viikosta lähtien olisi tarkoitus lisätä kuntosaliharjoittelu ohjelmaan ja tehdään siellä se mitä voidaan. Viime viikolla huomasin, että elimistö kaipaa vähän lisää magnesiumia ja onkin aloitettava kuuri. Jalat saivat kramppeja ja pahin alue olikin jalkaterä, joka kramppasi pitkään.

Tästä on hyvä jatkaa ja lisätä treeniä pikku hiljaa kykyjen sekä kunnon mukaan.

Luontoäiti.

Julkaistu 15.1.2010 kirjoittajalta k4ti

Luonto on jälleen näyttänyt voimansa. Luonto näyttää aika ajoin voimansa; maanjäristykset, tsunamit, ääretön kuivuus, tulvat jne. Luonnonvoimista joutuu aina joku kärsimään.

Nyt, kun lukee ja katselee Haitin maanjäristyksen seurauksia, tulee kyynel silmään. Tällaisena hetkenä haluisi olla aivan jossain muualla kuin maaseudun rauhassa isän luona, nimittäin siellä paikan päällä. Tiedä sitten olisinko siellä ihmisiä pelastamassa, mutta ainakin tukemassa ihmisiä henkisellä tasolla. Nyt siellä on monta surevaa ihmistä, jotka ovat menettäneet läheisensä, kotinsa, kaiken.

Olen aina halunnut auttaa ihmisiä, etenkin köyhiä, vähäosaisia, sairaita ym. Yläasteella haaveilin pääseväni vapaaehtoistyöhön Afrikkaan, tai ehkä johonkin muualle missä avun tarve on suuri. Sinänsä Afrikka, etenkin Kenia-Tansania-akseli, on aina ollut lähellä sydäntä, joten sinne jos pääsisin.

Aloitin opiskeluni maanantaina ja joulukuussa 2011 minun pitäisi olla valmis hoitaja. Ehkäpä silloin olisi mahdollista lähteä jonkun järjestön kautta töihin kehitysmaihin. Silloin ehkä voin mahdollisimman hyvin auttaa ihmisiä ammattitaidolla.

Suureksi harmikseni aina välillä totean olevani “köyhä” opiskelija, joka ei pysty antamaan niin paljon tukra Suomesta käsin kuin haluaisi. Olen ollut jo jokusen vuoden tiettyjen järjestöjen kuukausilahjoittaja, mutta en koe sen riittävän. Joku päivä toivon pystyväni antamaan enemmän.

Vuosi lopuillaan.

Julkaistu 29.12.2009 kirjoittajalta k4ti

Ei ole enää montaa päivää tätä vuotta jäljellä, kun taas vuosi vaihtuu.

Viimeiset päivät menevät kyllä mukavasti töissä rahaa tienaten, mutta onneksi uudenvuoden aattona alkaa kolmen päivän vp-putki. Pääsen siis huoletta aaton aamuvuoron jälkeen lähtemään Tampereelle kaverin luokse.

Joulu tuli ja meni. Moneen vuoteen ei ole ollut tällaista joulufiilistä kuin tänä jouluna. Kaikki oli kimpassa; sisko tai minä ei oltu töissä, kuten yleensä. Jouluaatto ja päivä meni isän luona; aattona koristeltiin kuusi, saunottiin ja syötiin hyvin, käytiin haudalla ja illalla jaettiin lahjat. Hauskinta lahjojen jakamisessa ja koko joulussa on se, että isäni yrittää meille lapsille viimeseen asti tuputtaa “Joulupukki tuo lahjat”-juttuu. Minä ja sisareni aletaan kuitenkin olemaan liki aikuisia ja pikkuvelikin on jo yläasteikäinen.

Lahjoja tuli paljon ja oli mieluisia sekä tuli tarpeen. Joskus sattuu tulemaan lahjoja, joille ei oikein ole tarvetta. Onneksi en tänä vuonna saanut mummilta villasukkia. Kyllähän mummin villikset on ne ainoot ja oikeet, mutta kun niitäkin saa 2-3 paria vuodessa, ni pitäisi saada edellisetkin käytettyä alta pois.

Kova dietti ja treeni alkoi näin ennen uuttavuotta. Se kyllä saa luvan jäädä pienelle tauolle vuodenvaihteen ajaksi. Tammikuus taas sit jatketaan ja treeni jatkuu koko kevään.

Hyvää uuttavuotta!

Paperisota

Julkaistu 2.12.2009 kirjoittajalta k4ti

Tämän viikon aikana olen tehnyt vähän “suuria päätöksiä”; lopetin koulun, kuukauden ihmettelen maailman menoa ja tammikuussa aloitan uudet opinnot. Suurin huolen aiheeni opiskelijana tiestysti on, mistä revin rahat elämiseen kuukauden ajaksi, sillä opintotukia ei tule. Ja joulukin on tulossa. No, onneksi olen etukäteen ollut ahkera ja sain alkuviikosta palkan ja sillä ainakin hikisesti elää.

Ehkä jonkinlaiseksi kynnyskysymykseksi elämäni aikana tullut “sossunluukku” tuli eteeni; lappujen täyttely, jokaisen lappusen kopioiminen ja lopulta koko noin 1cm paksusen paperiläjän sossuun toimittaminen oli suuri urakka. Mutta enää kynnyskysymyksenä ei ole “häpeä” luukulla käymisen vaan sen paperimäärän tuottamisen kanssa.

Ja auta armias, jos opiskelija koittaa koulun ohella käydä töissä ja saada vähäsetki sentit ja eurot säästöön, ni eivät ne kauaa säästössä ole. Niillä pitäisi koettaa muka elää. Opiskelijallahan ei ole mitään suurta kohdetta, mihin näitä rahojaan tahtoisi säästää, esim. autokoulun kakkosvaihe tai muuten noin elämän miellekkyyden ylläpitäminen eli sisältöä elämään eli huvit ja harrastukset. Eli jos on vähääkän ylimäärästä massia jemmassa ni sossun täti nyrpistää nenäänsä ja jää avustukset pian saamatta.

No, tietysti nyt miettii, että miksi edes lähti tuohn rumbaan mukaan. Vastaus on toki yksinkertainen: se oli paras ja järkevin vaihtoehto. Nimittäin toinen vaihtoehto olisi ollut, että olisin ottanut vielä joulukuun opintotuet vastaan ja maksan ne jälkikäteen takasin päin eli siis lainaisin Kelalta rahaa. No ne tulisivat takasinmaksuun ensi keväänä jossain välissä, mutta mistä mä olisin repinyt rahat takasinmaksuun? Toki tammikuusta alkaen taas tuet alkavat tulla normaalisti, mutta ei siitä todellaka jää ylimäärästä.

Tuossa, kun opiskelijalle ladotaan kortit pöytään, joutuu kokematon opiskelija miettimään järkevimmän ratkaisun, joka voi olla todella vaikea. Onneksi itse sain ammattitaitosia neuvoja ja näin päätös oli suht selvä ja helppo. Mutta entä jos nuori itsekseen joutuisi tekemään päätöksiä ilman, että oikeesti tietää mihin soppaan lusikkansa aikoo laittaa.

Nyt on muutama päivä mennyt lomailessa ja olen saanut jotain aikaankin. Treenaaminen on taas viikon sairastelun jälkeen aloitettu ja opiskelijaboxini on siivottu ja muutto lopulta saatu tehtyä. Tästä on hyvä jatkaa.

Elämän ylä- ja alamäet.

Julkaistu 24.11.2009 kirjoittajalta k4ti

Tammikuussa loppuu minun ehkä hieman surunkuuluisa “välivuoteni”, sillä pääsin opiskelemaan hoitsuksi! Yksi pieni unelmani sai siivet ja tammikuussa lähdetään liitelee kohti unelmaa. Kyllä on mahtava fiilis, mut toisaalta haikee, ku joutuu jätämään nykyisen luokan ja kivat kaverit. No, onneksi heihin voi pitää yhteyttä jatkossaki.

Aina elämä ei ole ruusuilla tanssimista, niinkun olenkin aikasemmin todennut. Olen kertonut, että olen siskoni kanssa tullut etäiseksi, mutta viikonloppuna saatiin piste iin päälle. Tappelun aikana hän kertoi muuttavansa kahden viikon päästä pois, mutta ei minne. Hetken päästä hän lähtikin jo pois jollain autolla. Sanaakaan sanomatta. Neljä isoa jätesäkkiä jäi odottamaan hakua huoneensa lattialle. Ilmoitti haluavansa miettiä ja ottaa yhteyttä, kun on valmis. Sen jälkeen ei kukaan ole hänestä mitään kuullut.

Ei ole helppoa olla ja tottua elämään ilman, että tiedän missä hän on ja mitä tekee. Mutta tämä on hänen päätöksensä ja sen mukaa eletään.

Possurokote vai ei?

Julkaistu 12.11.2009 kirjoittajalta k4ti

Sikainfluenssa on ollut kuuma puheenaihe viime keväästä asti, mut vasta nyt viime viikkoina siitä on tullu osa arkipäivää; media tuputtaa kansalaisille päivittäin faktaa, sekä fiktiota “possutaudista” ja lehtien otsikot saavat ihmiset paniikin valtaan. Ihmiset eivät välttämättä lue itse uutista, vaan pelkän otsikon iltapäivälehtien kansista ruokakaupan jonossa seisoskellessa.

Lähes kaikki kuolonuhrit ovat kuuluneet riskiryhmää, poikkeuksena 8-vuotias tyttö, joten ei voi olettaa että tauti tappaisi perustervettä ihmistä. Mutta tuntuu, ettei kaikki ihmiset sitä ymmärrä. Tottakai pitää olla nyt erityisen huolellinen käsihygienian suhteen ja muutenkin, mut ei tarvitse alkaa pelkäämään.

Riskiryhmiin kuuluvien kannattaa tietenkin miettiä tarkkaan ottaako rokotetta. Itse toivoisin oman äitini sen ottavan, hän kuuluu selkeesti riskiryhmään monen sairauden takia, ja toivon sitä myös muillekin. Hän tulee ensiyönä isäpuoleni kanssa ulkomaan reissusta, joten hiukan jännittää ovatko he sieltä sitä saaneet.

Itse ole vähän kahden vaiheilla, otanko piikkiä vai en. Toisaalta se olisi ehkä hyvä ottaa, jos sen tartunnan vaikka saakin. Taas toisaalta kuulemani mukaan se aiheuttaa sivuoireitakin jonkun verran (kuumeilua, särkyä jne) eikä sekään kuulosta kivalta. Ihmisten kaksijakoiset mielipiteet ja ajatukset vaikuttavat tietty minuunkin enkä osaa päättää, toiset kannustavat ottamaan, toiset kyselevät miksi ottaisin.

Lääkäri kehoitti ottamaan sen ainakin läheisten takia. Ehkä teen niin.

Seitsemän päivää.

Julkaistu 4.11.2009 kirjoittajalta k4ti

Yhteen viikkoon mahtui niin paljon tapahtumia, haavereita ja suunnitelmia.

Perjantaina 30.10. ajattelin lähteä landelle isän luo parantelemaan flunssaani ja viettämään muutenkin rentouttava viikonloppu. Iltasella, kun olin peiton alla lepäilemässä, tulee tuttava ovesta sisään paniikissa ja kertoo ajanneensa meidän koiran ylitse kotitiellämme. Koiran oikeapuoli sai kovan kolhun, joka ontui vielä reilun jälkeekin. Eläinlääkärin neuvoilla selvittiin ja koitetaan tästä eteenpäikin selvitä. Kuntouttamalla varmasti saadaan koira kuntoon.

Viikonlopun jälkeen maanantaina siskoni soitti mulle ja kertoi, että oli pudonnut viiden metrin korkeudesta parvekkeelta ja satuttanut suhteellisen pahasti itsensä. Sitten lähden hoitamaan pikkusiskoa kotiin landelle isäni luokse. Siellä olikin sitten kaksi potilasta hoidettavana.

Pomoni soitti minulle samaisena maanantaina ja säästi minut vaivalta lähteä omaa kotiini kaupunkiin, sillä hän pyysi minua tulevaan seuraavaksi kolmeksi päiväksi töihinm joten jäin landelle. Tietenkin suostuin, sillä eihän opiskelijalla ole koskaan liikaa rahaa eikä varaa valkata töitään kauheasti, ja tietenkään ei tarvitse mennä kouluun istumaan ja kuuntelemaan opetusta, joka ei vaan kiinnosta. Tykkään hoitotyöstä sen verran paljon ja haluan oppia siitä koko ajan uutta, ja tiedän olevani väärää alaa opiskelemassa tällä hetkellä.

Töissä ehdin oppia taas uusia asioita, sillä olin tällä kertaa talomme toisella osastolla ja “potilaskunta” oli aivan erilaista kuin mihin olen tottunut.

Viikko vierähti. Perjantaina 6.12. oli tiedossa koulua, hiukan shoppailua ja sitten illalla hauskanpitoa. Viikonlopuksi oli töitä ja isänpäivän juhlintaa. Askartelin iskälle kortin ja nimenomaa tein, koska omatekemistä lahjoista isä tykkää eniten. Isä on itsekin aina ollut käsityö- ja rakentajaihmisiä, joten kai tämä omakin into tehdä käsillä on sukuvika.

Tuo viime viikko oli todella kiireinen ja työntäyteinen viikko. Kolme päivää olin koulusta pois töiden takia, ja työpäivän lisäksi sain näiltä päiviltä etätehtäviä. Eli tuplasti hommaa työn takia. Mutta välillä elämä on vain sellaista.

Viime torstaista lähtien olen nuorempien sisaruksien kanssa ollut äitin luona maalla pitämässä taloa pystyssä ja kissaa hoitamassa, sillä äiti ja isäpuoli lähtivät Espanjaan lomailemaan. Huomenna illalla heidän pitäisi tulla takaisin kotiin. Perjantaina järjestellään kovasti iskäpuolen synttärijuhlia ja lauantaina olisi tarkoitus niitä sitten juhlia.

Erotetut.

Julkaistu 23.10.2009 kirjoittajalta k4ti

Joskus puolisen vuotta sitten olimme vielä siskoni kanssa todella läheisiä, kuin paita ja peppu. Olimmehan me identtisiä kaksosia, aina yhdessä oltu, eletty ja kasvettu. Vaikka kävimme eri koulua, hän oli amiksessa ja minä lukiossa, sisko oli kuitenkin lähes kaikissa kouluni järjestämissä jutuissa; wanhojentanssiharkkoja se oli katsomassa ja itse tanssejakin katsomassa kahteen otteeseen, wanhojen- ja abiristeilyillä oli mukana (tietenkin) ja penkkareitani oli koululla katsomassa, sekä tietenkin lakituksessa. Halusin kokea kaiken siskoni kanssa, sillä olin kaiken siihenkin asti.

Toukokuussa muutettuani Tampereelle meijän välit on viilenneet todella paljon. Me ei juteltu paljoakaan muutaku silloin kun olin Hollolassa käymässä. Kun Tampereella tuli kova paikka, oli äiti se, jolta tuki ja turva tuli. Siskon kaa juteltii silloin tällöin vähän, that’s it. Kun muutin takasin kotiin Hollolaan tappelimme usein ja muutin äitini luokse. Oli todella outoa asua äitini kanssa saman katon alla 11 vuoden jälkeen ja koska me ollaa niin samanlaisia, niin henkisesti kuin fyysisestikin, ja kyllä oli tekemistä että toinenkin on yhtä jääräpää kuin minä. Ihan hyvin se yhteiselo kumminkin meni.

Nykyää tuntuu etten nää siskoani koskaan. Eli siis “koskaan” tarkoittaa et kerran pari viikkoon, mikä on kamalan vähän verrattuna entiseen. Nyt kun olen viettämässä lomaa isäni luona, missä siis siskoni asuu myös, on hän muualla. Kaksi yötä se oli kotona ja tulee takaisin vasta, kun mä lähden. Näämme satunnaisesti jossai, jos aikataulut sopii yhteen.

Ehkä näin vaan ne kaksostenkin tiet erkanee, vaikka kuinka olisi aikasemmin eläneet “samaa elämää”. Ja ehkä kyse on vain mustasukkaisuudesta, yksinäisyydestä ja aikuistumisesta. Ei vaan ole enää niin helpottavaa tietää, että onneksi se sisko on olemassa, jos se on aina vain etäisempi ja poissa.

“Pikkuinen koettaa itsenäistyä !!!”

Julkaistu 20.10.2009 kirjoittajalta k4ti

Viime lauantaina saimme perheen kaa suurin osa muutosta tehtyä. Sänky, hyllyt, tietsikka, tv yms. saatiin paikoilleen. Vaatekaappikin täyttyi yllättävän hyvin ja nopeasti kaikella hyödyllisellä ja tärkeällä vaatekappaleella.

Illalla pääsimme siskon ja muutaman frendin kaa juhlimaa ensimmäisiä tupareita. Nykyinen soluasunnon huoneeni on yhden ystäväni, joka myös oli juhlimassa kanssani, entinen huone. Sattumalta minä päädyin siihen asuntoon ja huoneeseen. Ilojuomaa tuli nautittua riittävästi ennen baariin siirtymistä ja pari toririnksaaki tuli heitettyä hyvän musan kera.

Hauskaa oli, vaikka aina ei mennyt hommat ihan putkeen. Matkalla kotiin kaveri nosti mut hartioilleen ja lähti kantamaan mua, mutta humalan takia tipuin harteilta ja tietenkin suoraan vesipassiin. Kamera meni samassa rytäkässä rikki. Kotiin päästyäni, nukkumaan ensimmäistä yötäni kyseisessä uudessa kämpässä, sisareni nukkuin kumppaninsa kanssa mun sängyssä ja itse sain tyytyä lattialle varusteena matto, tyyny ja peitto. Mahtava muisto ensimmäisestä yöstä.

Vielä kuitenkaan ei ole muutto pulkassa; ruokailuvälineitä pitäisi vielä viedä, valokuvia kirjahyllyyn sekä muuta “kirjahyllyn täytettä”.

Kovasti on poltetta lähteä aina vain bilettää ja viettämään riehakasta nuoruusaikaa, kuten isomummoni bruukasi sanoa minun kohdalla. Nyt kun maaseudun kasvattama tyttö on päässyt kaupunkiin ihmisten ilmoille on polte aina vain kovempi lähteä pitämään hauskaa.

Kaveri totesi kivasti “pikkuinen koettaa itsenäistyä!!” kun kerroin hänelle muuttaneeni omilleni ja aikovani nauttia nuoruudesta. En tietä oliko tuo sarkasmia, mutta aion ottaa selvää, ja myös näyttää ettei se ole vain kokeilua.

Elämää

Nuoren tytön elämää ja ajatuksia.