Jännä miten päätöksen tekeminen helpottaa oloa. Vaikka kaikki on nyt laitettu yhden kortin varaan, on helpompi hengittää ja odottaa lopputulosta.
Reply
No en olekaan koskaan pitänyt päiväkirjaa, joten olkoon tämä sellainen nyt nämä viimeiset viikot tässä elämässä.
Helppoa tämä ei sitten olekaan… Tänään kävin ihan kotini ulkopuolella pitkästä aikaa. Siis en laske tuohon kaupassa tai työssä käyntiä. Eli tässähän tämä elämäni sitten onkin. Puhelinkaan ei ole soinut päiviin, mikä tarkoittaa että kukaan ei juuri nyt tarvitse minulta mitään. Pelkkää, mitä kuuluu, puhelua tulee todella harvoin.
On sitä toki vikaa itsessäkin. En jaksa lähteä mihinkään, kun pitäisi esittää että hyvin menee tai että edes pärjään jotenkin. Todellista olotilaani tai ajatuksiani täytyy pitää piilossa. Niistä ei saa puhua ja en niin saisi ajatella tai tuntea. Nytkin uskon että joku hyökkää sieltä “kimppuun” jollain positiivisella aatteella, mutta kun elämä on näyttänyt vain nurjan puolensa vuosien varrella, on omat ajatukset tyystin negatiiviset.
Loppu ei nyt ihan vielä ole ja tule, mutta tulossa kuitenkin. Katsotaan saanko jotain ajatuksia sitä ennen tänne laitettua.