Ihan kamalaa. Ajatuskin. Että itse tai saati oma lapsi.

Jokaisessa meissä pitäisi asua edes pieni Esko. Ei se Riihelän (enkä valitettavasti tarkoita tällä ketään Riihelästä) Esko mikään hongan kolistaja olekaan. Ei pitäisi siis sen puoleen olla homma eikä mikään.

Lahteen kun muutti huomasi, että liikennekulttuuri on luokatonta.

Mistälie johtuu, mutta suojatietä ei kunnioiteta. Sen reunalla saa seisoskella, kiikkua ja odottaa vuoroaan varsin monesti varsin pitkään, päivittäin. Satoi tai paistoi, oli helle tai viima. “Sellaista se täällä on. Pitää vain mennä yli“, get real apes! Kuka hullua viisaampi tai yhtään omaa elämäänsä tai terveyttään kunnioittava astuu auton eteen, joka yleensä on ihmistä painavampi ja kulkee kovemmalla vauhdilla? No, jotkut.

Kun suojatien ylittää, niin tyhmähän mä olen, kun oletan, että autot antavat mennä rauhassa yli. Mutta eiii. Parhaimmillaan Vapaudenkadun ja Rauhankadun peräliiri-risteyksessä autot menevät suojatiellä kantapäiden ja varpaiden yli eteenpäin vain. Mitäs sitä odottelemaan.

Nupukivikadut ovat näin talvipakkasilla suht liukkaita ja mm. 2-vuotias joskus omapäinen tai vain sellainen, joka herkästi liukastuu. Sitä ei se Keskivertoa Parempi Peräliiri Pena osaa laskelmoida. Tai ne mummot ja papat, jotka vuosina näinä lisääntyvät kuin 3kymppiset ikään.

Jos minulla ei olisi lapsia, niin suhtautuisin tähän vähän viileämmin. Vituttaisi se silti. Mutta nyt mietin kohtuuttoman usein, että “tämmöisten takia en tahtoisi lapsista puoliorpoja” tai saatika “olipas taas lähellä“, kun keskimmäinen kaatuikin vasta kun kiireinen autoilija oli juuri mennyt  viiden sentin päästä ohi. Kuulen korvissani sen idioottimaisen kommentin, jos joskus jotain sattuu: “En mä tarkoittanut“. Niinpä niin. Sehän se tästä puuttuisikin, että tosi tarkoituksella.

Bussiaseman suoralla ennen Pikku-Veskua, kun menet ja päästät ihmisiä suojatien yli, esimerkiksi nyt -17 pakkasilla, niin se on stiletti, että takaa lähtee auto ohi. Sitten se Ohittelija-Ulla on mun edessä ja vetää itsensä parkkiin Patinan luona, tai Peräti Shellin pihaan, mutta vähintään jää liikenneympyrän valoihin. Riippuu vähän mistä suunnasta tullaan ja minne mennään.

Miten voi odottaa lasten oppivan liikennesääntöjä ja selviämään hengissä, kun niin moni ei vaan ole kiinnostunut huomioimaan muita liikenteessä? Miksei poliisi valvo tarkemmin? Hyviä kysymyksiä molemmat. Indeed.

Minusta tuntuu, usein, että täällä ei pidetä itse, naativien toimesta kaupunkia kaupunkina. Kadut mielletään maanteiksi ja meno on sen mukaista. Se on outoa. Turha se on kaikenmaailman Mikko Zetterbergien hesalaisia haukkua. Moni Helsingin junantuoma on oppinut autoilemaan ihan kivasti. Tosin aikaahan se ottaa. Nyt ymmärrän paremmin miksi.

Aavistuksen reilun vuoden aikana olen yksin tai yleensä vähintään kahden lapsen kanssa joutunut yli viisi kertaa ja yleensä suojatiellä nk. läheltä piti tilanteeseen. Loppukesällä jouduin soittamaan ihan taksitarkastajalle, kun Lahden taksi nro 113, eli nykyisin meidän kesken Kuolemantaksi onnistui nippa nappa ja niukin naukin väistämään minua (rv noin 30) ja vaunuja jalkakäytävän ja onneksi vapaana olleen parkkipaikan kautta. Kun olimme jo siis lähes ylittäneet suojatien. Muisto keittää ja kiehuttaa vertani edelleen.

Jopa keskellä toria olemme useampaan kertaan väistelleet autoja, jotka joko menevät Santa Fen puolelle perunaostoksille (eivätkä suinkaan aja sen puoleiselle parkkipaikalle katua pitkin), oikaisevat torin poikki parkkiin Aleksin kohdalta tai jostain muusta käytännön hyvästä syystä ajelevat itseään säästellen vaikka vain torin poikki.

Enkä ymmärrä myöskään miten kaistojen oletetaan menevän Linja-autoaseman kohdalla, etenkään kun tullaan Shelliltä ja mennään Vapaudenkadulle tai suoraan Lahdenkatua. Minun järkeni kannattaa katuun maalattuja viivoja, mutta yllättävän monen ei.

Samoja asioita, samoissa kohdissa, joka päivä. En ymmärrä. Voihan Esko!