Lahden kulttuurikeskuksen uusi kulttuuriasiainpäällikkö Matti Karhos aikoo tarkastella ja kyseenalaistaa vanhoja tapoja ja käytäntöjä.
Matti Karhos on kulttuuritoimijana ottanut uuden askeleen urallaan ja haluaa Lahdessa edistää erityisesti tavoittavaa kulttuurityötä lasten ja vanhusten parissa.
- Onhan tämä kokoluokkaa suurempi pesti. Uutena tuon mukanani erilaisia ajatuksia. Talon sisäisiä toimintatapoja ja vanhoja käytäntöjä tarkastellaan ja kyseenalaistetaan.
Karhos kertoo, että vanhusten kulttuurityössä on jo kehitteillä erilaisia hankkeita ja lasten kulttuurityössäkin on maakuntienvälistä yhteistyötä. Parasta aikaa on käynnissä Lasten Talvikarnevaalit, jossa on mukana tuhansia lapsia.
- Teemme yhteistyötä myös Lahden vapaan kulttuurityön kanssa eli toimimme esimerkiksi kuorojen, soittajien, yksittäisten taiteilijoiden ja teatteriryhmien kanssa. Autamme heitä saamaan resursseja ja tiloja.
Ennen Sysmän Suvisoiton parissa työskennellyt Karhos aikoo nyt pitää kulttuuritoimiston monipuolisuutta yllä edistämällä myös lyhyempien kulttuuriprojektien avustamista.
- Tuemme nopeastikin syntyviä proggiksia. Voimme myöntää apurahoja ja tiloja heidän käyttöönsä. Kun avustamme pienempiä projekteja, byrokratiakaan ei ehdi tulla väliin ja asiat etenevät helpommin, Karhos selittää.
- Haluaisin, että Lahdessa tulisi sellainen fiilis, että täällä on hyvä ja helppo tehdä asioita.
Kulttuuriasiainpäällikkönä Karhos toivoisi olevansa se henkilö, johon ihmisten on helppo ottaa yhteyttä.
- Välittömän kontaktin solmiminen eri toimijoihin on erittäin tärkeää, jotta kulttuuritoiminnan kehitys onnistuisi mahdollisimman monipuolisesti.
Uutena tekijänä Karhos näkee Lahden kulttuuritarjonnan laajana ja monipuolisena.
- Täällä on maailmanlaajuisestikin tunnettuja instituutioita, kuten Lahti Sinfonia. Mutta lisäksi on myös paljon ruohonjuuritason toimintaa – teatteria, kuvataidetta.. Kulttuuri on rikasta.
- Silti olen itsekin huolestunut kulttuuriopetuksen karsimisesta. Kouluilla on upea historia ja Lahdesta on noussut monia suuria nimiä taiteen ja kulttuurin saralla.

Teksti: Jenni Hiltunen Kuva: Minttu Mäkinen

Juhlavuoden myötä Lahdessa järjestetään monipuolisesti tapahtumia. Yksi ajankohtaisin tapahtuma on World Design Capital- gaala, joka kokoaa 550 kutsuvierasta Sibeliustalolle helmikuun 2.päivä.

Gaalan järjestelyvastaava Mimmu Mannermaa osoittaa Sibeliustalon pihalle, jossa gaalavieraat nauttivat jääinstrumenttien soinnuista. Mannermaa kertoo illan olevan suuri ponnistus.  40 ihmisen voimin tapahtumasta pyritään tekemään sellainen, jossa suomalaisuus sekä erityisesti suomalainen talvi korostuvat.
- Tilaisuutta voisi kutsua designmaailman omaksi Oscar-gaalaksi. Me haluamme näyttää yleisölle niitä asioita, joita suomalaisuudessa arvostetaan ja pidetään tyylikkäinä, Mannermaa sanoo.
Suomalaisuutta korostaakseen gaalan yksityiskohdat on tarkkaan harkittu. Vieraille jaettava käsiohjelma on suunniteltu Icsid-muotoilujärjestön mukaan, joka toimii koko juhlavuoden yhtenä taustatekijänä. Muut muotoilupääkaupunkivuoden julisteet ovat täynnä kirkkaita värejä, mutta gaalan käsiohjelmat on tehty mustaa ja valkoista käyttäen. Toinen tärkeä yksityiskohta ovat pöytäliinat, jotka on teetetty juuri gaalailtaan varten.
Suomalaista luontoa vieraille pyritään esittelemään heti heidän saapuessaan paikalle. Pihalla olevasta lumikasasta rakennetaan lava, jossa muusikot soittavat jääinstrumenteilla. Taitavat jäänveistäjät muotoilevat muun muassa oikeankokoisen jääsellon.
- Vieraiden tullessa busseista ulos heille ojennetaan lämmintä juotavaa, jonka jälkeen toivomme heidän viihtyvän ulkona kuunnellen jääinstrumentteja. Tietenkin tämä hetki tulee olemaan lyhyt näin kovien pakkasten vuoksi, Mannermaa harmittelee.
- Haluamme myös hyödyntää upeaa järvimaisemaa, joka näkyy Metsähallin suurista ikkunoista. Rantaan tulee erilaisia tuliesityksiä sekä koristeita, joista Lahden vapaapalokuntalaiset huolehtivat juhlan ajan, Mannermaa jatkaa.
Itse gaalassa vieraat saavat nauttia kolmen ruokalajin illallisen, jonka yhteydessä jaetaan kolme merkittävää muotoilupalkintoa. World Design Capital- hankkeen takana olevan muotoilujärjestö Icsidin ensimmäistä kertaa jaettavat palkinnot ovat World Design Impact Prize, Alvar Aalto-mitali sekä Estlander-palkinto.

Teksti: Jonna Keihäsniemi Kuva: Annakaisa Makkonen

Lahden Designpääkaupunkiviikonloppuna ympäristöteknologian ja muotoilun innovaatioita yhdistävä CleanDesign Center avaa ovensa osoitteessa Mukkulankatu 19. CleanDesign Center pitää sisällään ekokalustenäyttelyn, vesigallerian ja Ecospace -tilan, jossa toimii tuotekehitykseen suuntautuneita yrityksiä.

Kuvassa ajankestävät värisläiskät. Pompula-lastenkalusteet Kirsi Pasasen ja Mikko Kentan suunnittelemina.

Näyttelyyn on koottu kotimaisia, kaupallisessa tuotannossa olevia ekotuotteita.  Muotoiluoivalluksia nähdään muun muassa vuoden 2012 huonekalusuunnittelijaksi palkitulta lahtelaiselta Tapio Anttilalta, joka on ollut mukana myös näyttelyn suunnittelussa ja järjestämisessä. Vesigalleriasta löytyy noin kuukauden välein vaihtuva videoinstallaatio, helmikuun avaa taiteilija Jaana Partasen teos. Mitä cleandesign tarkoittaa?
– Cleandesignissa otetaan huomioon käyttäjäystävällisyyden lisäksi myös ympäristö. Suunnittelussa mietitään tuotteen materiaalia, tuotantoprosesseja, kestävyyttä ja jatkokäyttöä niin, että se kuluttaisi mahdollisimman vähän luontoa pitkällä elinkaarellaan, summaa designtiimin tuotekehitysasiantuntija Kaisa Savolainen.
– Ekologisen ei tarvitse näyttää trashilta, kierrätysmateriaaleista valmistettu voi olla yhtä esteettinen kuin uudestakin, muistuttaa muotoilun kehitysjohtaja Riikka Salokannel.
Uskaltaakohan Heikki Ruohon suunnittelemissa pahvista rakennetuissa KENNO-tuoleissa myös istua?
– Hyvä kysymys, kyllä uskaltaa. Sisustuksesta saa ja tulee nauttia. Kalusteissa kestävän materiaalin täytyy myös tuntua mukavalta, eikä design saa olla huonompaa. Esimerkiksi Anttilan AWA-sohvassa on tyyliä, vaikka tyynyjen täyte on tehty kierrätetyistä muovipulloista.
Avajaisia vietetään lauantaina 4.2.2012 klo 14 alkaen. Näyttely on arkipäivisin kaikille avoin.

Teksti: Elena Kemell Kuva: Ida Mäkinen

Lahdessa jo perinteeksi muodostunut Kärsimystie-näytelmä esitetään jälleen tänä pääsiäisenä. Viimeksi kahdeksan vuotta sitten esitettyä teosta valmistellaan  pääasiassa vapaaehtoisvoimin.

 Lahden seurakuntayhtymän järjestämä pääsiäisnäytelmä, Paavo Liskin käsikirjoittama Kärsimystie palaa vuosien tauolta kahden esityksen voimin. Näytelmä lähtee liikkeelle kulkueena 100 vuotta täyttävän kaunpungintalon pihasta Mariankatua pitkin Ristinkirkolle.
“Kärsimystie on ollut erittäin kaivattu ja aikaisemmat esitykset ovat kerännet suuren yleisön. Tänä vuonna odotamme paikalle noin 20 000 katsojaa”, kertoo esityksen projektivastaava Raili Varpola.
“Näytelmästämme on sanottu, että pääsiäinen tuntuu pääsiäiseltä vasta kun on nähnyt tämän toteutuksen. Lisäksi minusta on hienoa, että Raamatun tärkeintä tarinaa kerrotaan näin.”
Vaikka näytelmää valmistellaan suurimmilta osin vapaaehtoisvoimin, ei tekijöiden löytäminen ole ollut vaikeaa. Paikalla on niin kuorolaisia, harrastajanäyttelijöitä kuin muutama seurakunnan työntekijäkin.
“Tämä on rankka projekti, mutta ihmiset tulevat silti innoissaan mukaan”, toteaa Varpola. “Ainoa palkattu näyttelijä on Tapani Kalliomäki, joka esittää Jeesusta. Tietenkin myös ohjaaja Petri Liski saa tästä palkkionsa.”
Näytelmän tekemiseen tarkoitettu 50 000 euron budjetti menee pääasiassa ääni- sekä valotekniikkaan ja vartiointiin, jotka on ostettu ulkopuolisilta yrityksiltä.
“Äänitekniikka on tärkeässä osassa, sillä näyttelijöiden puheen pitää kuulua koko yleisölle. Vartiontikin on tarpeen, sillä lavasteet ja tekniikka kootaan Mariankadulle muutama päivä etukäteen. Kyseessä on julkinen paikka, joten ammattivartijat ovat tarpeen. Kukaan meistä ei pysty olemaan paikalla ympäri vuorokauden”, naurahtaa Varpola.
“Vaatteet ja lavasteet ovat onneksi aikaisemmilta vuosilta, jolloin näytelmää on tehty. Esimerkiksi vaatteita meillä on jopa 400 esiintyjälle. Kaikkea ei siis tarvitse hankkia uudestaan joka esitykseen ja siksi tämän vuoden budjetti onkin hieman pienempi kuin aikaisempina vuosina.”
Näytelmän esitykset ovat pitkäperjantaina 6.4 sekä pääsiäislauantaina 7.4 klo 21.
Näyttelijät eivät saa pitää esityksissä nykyajan asusteita, kuten silmälaseja, toteaa Raili Varponen.

Teksti: Siiri Peltola Kuva: Iina Töykkälä

Lahden ainoat yliopistolliset aloituspaikat sijaitsevat Helsingin yliopiston ympäristöekologian kampuksella. Koulu houkuttelee puoleensa sekä luonnonsuojelijoita että tulevia ympäristöpoliitikkoja.

Ympäristöekologia on ekologian soveltava osa-alue, joka tutkii ihmisen toiminnan vaikutuksia ympäristöön. Ekotoksikologi ja ympäristöekologian lehtori Olli-Pekka Penttinen arvelee, että Vesijärven aktiivinen tutkimustoiminta puolsi vuonna 1996 perustetun laitoksen sijoittamista juuri Lahteen. Koulutusohjelmaan hakee vuosittain noin 200 nuorta lähinnä Etelä-Suomen alueelta. Heistä joka kymmenes saa opiskelupaikan. Linjan opinnot koostuvat muun muassa luennoista, seminaareista sekä itsenäisestä työskentelystä.
- Kenttä- ja laboratoriokursseja opiskelijat rakastavat, Penttinen naurahtaa.
Samassa rakennuksessa toimii myös Lahden ammattikorkeakoulun ympäristöteknologian koulutusohjelma. Ammattikorkeakouluun verrattuna yliopisto tarjoaa tutkimuslähtöisemmän ja teoreettisemman lähestymistavan ympäristötieteisiin, ja valintakokeet painottuvatkin selkeästi luonnontieteisiin. Pääsykokeiden soveltavat tehtävät eivät kuitenkaan ole karkottaneet nuoria: ympäristöala kiinnostaa edelleen. Lahteen houkuttelee erityisesti pääkaupunkiseutua matalampi sisäänpääsykynnys.
Tamperelainen Matti Mäkilä, 24, opiskelee ympäristöekologiaa neljättä vuotta.
– Olen aina ollut kiinnostunut luonnosta, haluaisin hyönteistutkijaksi. Pienessä koulussa yhteistyö on tiivistä, ihmisiin tutustuu nopeasti ja täällä luennoillakin uskaltaa kysyä jotain, Mäkilä summaa koulun hyviä puolia.
– Toisaalta kurssien tarjonta on hieman suppea. Meillä on kuitenkin vapaa sivuaineoikeus, ja olen täydentänyt opintojani valitsemalla esimerkiksi kenttäkursseja Viikin ympäristöekologian laitokselta.
Koulun vahvuuksia ovat erityisesti opintojen monipuolisuus ja hyvin suunniteltu tutkintorakenne. Ympäristöekologian opiskelijat myös työllistyvät hyvin erilaisiin ympäristöalan tehtäviin, kuten suunnittelijoiksi, konsulteiksi ja erilaisiin hallinnollisiin tehtäviin. Yksi entisistä opiskelijoista on töissä EU:n kemikaalivirastossa, ja jotkut jäävät yliopistolle jatko-opiskelijoiksi tai tutkijoiksi. Myös opettajilla on omat tutkimushankkeensa: Penttinen tutki hiljattain, miten maanparannusaine vanadiini vaikuttaa maaperään ja vesistöihin.
- Joillakin on aika runollinen näkemys opiskelusta. Ympäristöekologia keskittyy kuitenkin konkreettiseen ympäristön suojeluun, ei niinkään aatteelliseen. Ei tämä sentään mitään puunhalaamista ole, Penttinen virnistää.
Lehtori Penttinen on kiinnostunut orgaanisista tinayhdisteistä.
– Opiskelijatkin rakastavat labrakursseja, Penttinen kertoo

Teksti: Tuija Peltola Kuva: Elsa Rusi

Lahden tiede- ja yrityspuiston työntekijöitä kannustetaan liikkumaan hyväntekeväisyyden avulla. Jokainen liikuntasuoritus kasvattaa Päijät-Hämeen keskussairaalan lastenosastolle menevää lahjoituspottia.

Kolme vuotta sitten Lahden tiede- ja yrityspuistossa alettiin pohtia uutta vaihtoehtoa työntekijöiden liikunnan tukemiseen.
– Tarkoituksena oli löytää uusi erilainen juttu, jolla kannustaa ihmisiä liikkumaan. Lopulta päädyimme tähän merkkaripottikeräykseen, johtaja Tomi Tura kertoo. Keräyksessä työnantaja lahjoittaa jokaisesta listaan merkatusta liikuntakerrasta rahaa yhteiseen pottiin. Aiemmin rahat on käytetty henkilöstön omaan virkistystoimintaan, mutta tällä kertaa ne päätettiin lahjoittaa hyväntekeväisyyteen. Viime vuonna rahaa saatiin kokoon noin kolme tuhatta euroa.
– Pointtina on ennen kaikkea tehdä liikuntaa näkyväksi ja näyttää, että työnantaja pitää tärkeänä palkollistensa liikkumista.
Liikunnan terveysvaikutukset ovat välillisesti näkyneet vuosittaisten työterveyskyselyiden tuloksissa. Tulokset ovat viimeiset kolme vuotta olleet nousussa.
Tärkeintä koko hommassa on kuitenkin hauskuus. Kenenkään suorituksia ei syynätä suurennuslasilla ja myös hyötyliikunta lasketaan. Tiedepuistossa hyötyliikuntaa on muutenkin pyritty suosimaan. Viime kesänä koko henkilöstön käyttöön hankittiin polkupyöriä, joita työntekijät voivat lainata esimerkiksi lounastunniksi.
Keräyksen tarkoituksena on ollut myös lisätä yhteisöllisyyttä. Työpaikalla pidetään yhteisiä tapaamisia, joissa seurataan hyvään tarkoitukseen menevän summan kasvamista, ja työpaikalla on palkittu vuoden esimerkillisin liikkuja vaihtelevien kriteerien perusteella. Porukkaliikkumisen merkitystä on korostettu. Työnantaja on esimerkiksi kustantanut ryhmien matkoja Naisten kympille.
– Porukkaliikkuminen on nostanut ryhmähenkeä, Tura kertaa saamaansa palautetta.
Viimeisimmän esimerkillisen liikkujan palkinnon saanut projektipäällikkö Jyri Somero tunnustautuu jääkiekkomieheksi. Palkinnon hän sai parannettuaan eniten suoritustaan edellisestä vuodesta.

Joel Tolvanen kuva: Karl Ketamo

Torstaina tokana helmikuuta tänne ilmestyy journalistilinjan ja valokuvaajalinjan Uutispäivän anti. Kiitos jo etukäteen kaikille yhteistyötahoille ja etenkin Toimittajille ja Valokuvaajille

Jo koko syksyn on 16 journalistiopikelijaa perehtynyt toimittajan työhön ja osallistunut muun muassa Uuden Lahden Uusi Joulu-liitteen juttujen tekoon. Nyt on työn alla Lahden kirjamessujen lehti.
Parhaillaan on alkamassa Kuvajournalismin kurssi yhteistyössä opiston valokuvaajaopiskelijoiden kanssa. Tällä yhteistyöllä toteutetaan myös historian toinen UUTISPÄIVÄ. Eli ensimmäisenä päivänä helmikuuta työparit lähtevät uutisen tekoon pitkin kaupunkia. Tuotokset voi taas lukea tästä blogista.

Mitä kaikkea tapahtuu Lahden kaupungin keskustassa kesällä. Siitä ovat ottamassa selvää Lahden kansanopiston journalistiopiskelijat toukokuun parin ensimmäisen viikon aikana. Etsinnän tulokset julkaistaan Uuden Lahden Kesäliitteessä kesäkuussa.

Lahden Muotoilu-instituutin opiskelijat suunnittelivat yhdessä lahtelaisen Suomen Muotoilusäätiö Design Foundation Finlandin kanssa Teerenpelin mallasviskille uuden design-pakkauksen. Kahdeksan vuotta sitten markkinoille tullut juoma sai uudenlaisen pulloa korostavan paketin.
- Teerenpelin panimo halusi uudistaa pakkauksen ja antaa sille sen ansaitseman ulkoasun, kertoo Suomen Muotoilusäätiön projektipäällikkö Matti Turpeinen (kuvassa vas).
Suunnitteluprojekti alkoi viime vuoden helmikuussa neuvotteluilla ja valmis pakkaus saatiin julkisuuteen tämän vuoden tammikuussa.

- Aluksi ideoitiin ja karsittiin noin viidenkymmenen ehdotuksen joukosta parhaat.  Emme halunneet pullon olevan vain kuin peruna perunoiden joukossa, vaan myös erottuvan selkeästi muista, Turpeinen sanoo.Projektin vastaavana johtajana toiminut Muotoilusäätiön graafikko Ville Korhonen (kuvassa oik.) kertoo pullon olevan ainoa elementti, joka jätettiin uudistamatta.  Alkuperäisen pullon kuva suomalaisesta järvimaisemasta on myös Lahden Muotoiluinstituutin opiskelijoiden käsialaa lähes kahdeksan vuoden takaa.Korhosen mielestä ammattilaisuuden ja nuoren muotoilun yhdistäminen on hyvä tapa saada uusia ideoita.
- Emme halunneet piilotella hienoa pulloa, joten suunnittelimme osittain avonaisen pakkauksen,  Korhonen kuvailee.

Pakkauksen suunnittelussa oli myös otettava huomioon lahtelaisen panimon tarpeet, koska lähes kaikki tehdään käsityönä ilman koneita. Yksinkertaisuus ja mahdollisimman helppo käsiteltävyys olivat suunnittelun pääpainoina. – Halusimme korostaa myös suomalaisuutta ja ekologisuutta esimerkiksi materiaalivalinnoilla.  Pakkauksen pohja on kotimaista puuta. Emme käyttäneet myöskään metallia tai muovia, Korhonen kertoo.
Ville Korhonen toivoo projektin synnyttävän kiinnostusta myös uusia samantapaisia suomalaista suunnittelua tukevia yhteistyökuvioita kohtaan.

- Viski valmistetaan lahtelaisessa panimossa, joten oli hauskaa, että myös muotoilua lähdettiin etsimään lähialueiden osaajilta, Korhonen kuvailee.

Teksti: Heidi Salminen
Kuva: Kalle Kervinen