Näin vaalien alla ei taida olla enää päivää ilman gallupeja. Mediassa näitä vaikkapa tuhannen ihmisen kyselyjä rummutetaan enemmän kuin kansannousua Egyptissä konsanaan.

Asetelmat luodaan valmiiksi joillekin puolueille suotuisammiksi. Onko tämä ihan oikein? Tulisiko sijaan edistää eri vaihtoehtojen tasapuolista esille tuomista julkisuudessa. Journalismin tasoa ja syvyyttä en kovin voi kehua missään tuutissa tällä hetkellä. Toimintamallit nakertavat ikävästi demokratian perustaa.

Kuka saa osallistua suurten puolueiden vaalitentteihin, Jutta Urpilaisen hiustyyli tai menneiden vaalien rahasotkut varastavat huomion niiltä asioilta, joilla todella on merkitystä Suomen tulevaisuuden kannalta.

Tärkeitä asioita vaaleissa minulle ovat mm. verotuksen oikeudenmukaistaminen, Suomen suhde Natoon tai Afganistanin operaatioon, vanhusten ja lasten asiat sekä hyvinvointisuomen tulevaisuus toteutettuna erilaisilla hallitusvaihtoehdoilla. Näitä pitäisi riittävästi käydä läpi, jotta sumutuksen verhoilut saataisiin osalta pois ja nähtäisiin ne todelliset erot, joita eri puolueiden välillä tosiasiassa on.

Vaalien tulosta on mahdollisuus näpelöidä niin monella tavalla, rahan lisäksi myös epämääräisesti suoritettujen kannatusmittausten perusteilla.

Jos minä saisin päättää, niin galluppien julkaisut lopetetaan 3 kuukautta ennen vaaleja, tällöin medialle tarjoutuu tilaisuus etsiä uutisaiheensa tähdellisistä asioista.

Suomi tarvitsee pelisäännöt mediapelleilylle.

Terve kaikille tai siis toivottavasti edes jollekin, joka sattuu tätä lukemaan.

Perustin tämän blogin rehellisesti sanottuna tulevia eduskuntavaaleja silmällä pitäen. Tarkoituksenani on tuoda mielipiteitäni ja ajatuksiani Lahden seudulla enemmän tunnetuksi.

Puolueissa on oma eliittinsä, joille vaalirahoitus ja sitä kautta näkyvyys on aina helpompaa. Se kenen puolesta puhuu vaikuttaa myös budjettiin. Heikompiosaisien puolestapuhujilla on taatusti vähemmän rahaa kuin niiden, jotka kuin niiden puolustajilla joilla jo joitain on

Omalla kohdallani en ole halunnut pyrkiä esim. puolueessani näkyville paikoille, koska periaatteellisesti näen nuo tehtävät puolueelle tehtävänä työnä, siis ei oman poliittisen uran ponnahduslautoina. Toisinpäin näkisin tilanteen oikeampana.

Voin siis tunnustaa olevani eliittivapaa tavis, en ole minkään pumpun broileri tai muuten vaan ”oikeanlaisen kaveripiirin” omaava – julkkiksesta puhumattakaan.  

Ihmiset ostavat kaupassa kuin vaaleissakin heille rahalla markkinoitujen mielikuvien perusteella. Onneksi sosiaalisen median avulla, me tyhjätaskutaviksetkin voimme edes vähän tuoda uusia vaihtoehtoja politiikan markkinoille. Sosiaalisen median painoarvo tosin ei vielä ole kovin suuri.

Jotta tämä kirjoitus sisältäisi edes vähän jotain todellista ”asiaa”, niin totean tänään olevan sunnuntai, se perinteinen lepopäivä.  Muistetaanhan huilia ainakin jokin päivä viikosta, sen olemme ansainneet.