Hokema  “matkailu avartaa” on saanut ihan uuden merkityksen viimeaikoina, ihan vaan VR:n ansiosta. Matkailu ainakin avartaa ohimoni verisuonia ennennäkemättömiin mittoihin. Ei ole helppoa olla rauhallinen ja iloinen matkailija, kun juna on myöhässä kolme varttia. Kun vihdoin pääsee junaan istumaan, on onnellinen että on päässyt matkaan ja elää toiveessa, että juna ehtii kiriä aikatauluun.

Kaikki toiveen rippeet on mennyttä, kun juna mystisesti pysähtyy keskelle pöpelikköä. Menee viisi minuuttia, ennen kuin minkäänlaista tiedotetta tulee ilmoille niistä penteleen kaiuttimista. No sitten, jo vain! “Olemme pysähtyneet raidevian takia. Tällä hetkellä emme osaa arvioida pysähdyksen kestoa. Korjaajien saapumiseen on noin tunti.”

Kylläpä on mieltä ylentävää! No sitten tulee se surkuhupaisa tunne, kun vituttaa niin paljon, että on pakko nauraa.. Jossei nauraisi, sydän kiipeäisi itsensä kurkusta ulos ja kuolisi puhtaaseen vitutukseen. Kylläpä vitutuskin yhdistää ihmisiä, kun heti kaikki alkavat tarinoida keskenään. Matkan alkupuolella tunnelma oli kuin kirkossa, harras ja lähes masentunut. Hyvin suomalainen siis. No siinä sitten tarinoidaan ja parjataan.

Radassa ollut vika korjataan ja matka jatkuu. VR pahoittelee jälleen kerran ja ohjeistaa hakemaan korvauksia. Kyllä varmana haen, kun olen määränpäässäni kaksi tuntia myöhässä!

Tämä elämäni tähän asti helvetillisin junamatka oli siis toukokuun alussa. Mahtaa valtion rautateillä olla sihteereillä näppikset tulessa ja tili vinkua, kun korvauksia maksellaan. Sillä itsehän en ole mitään vastausta valitukseeni saanut, saati korvausta tililläni nähnyt. Kiitos VR.. ja ei varmaan tule yllätyksenä, että kannatan kilpailun avaamista, kiitos nam.