Vaalianalyysi: Yhtenäisyyden rikkominen ei toiminut

Julkaistu kirjoittajalta
Reply

Vaalit tarjoavat mainion mahdollisuuden nostaa tämä unohtunut blogi pois telakalta. Vaalit olivat nimittäin tavattoman kiinnostavat, vaikken kovin aktiivisesti politiikkaa seurailekaan. Näissä vaaleissa voi kuitenkin halutessaan nähdä monenlaisia kehityssuuntia, joita suomalaiseen politiikkaan on ennustettu. Tämä teksti on muokattu versio tästä blogimerkinnästäni.

Presidentinvaaleissa jatkui viime vuosina voimistunut yhteenotto arvoista: vapaamielisistä ja konservatiivisista. Tällä rintamalla perussuomalaiset on perinteisesti ottanut yhteen vihreiden ja myös uudistuneen vasemmistoliiton kanssa, ja onpa rkp:kin pyrkinyt apajille.

Biaudetin, Lipposen ja Arhinmäen kampanjoissa näkyi viitteitä yrityksestä ottaa arvot lyömäaseeksi, kun nämä hyökkäsivät Soinia ja perussuomalaisten maahanmuuttokriitikoita vastaan. Tämä taktiikka ei kuitenkaan toiminut, eikä se ansaitsekaan toimia, koska koko kansan on koettava presidentti omakseen. Kun ehdokas lyttää kolmanneksi suurimman eduskuntapuolueen (ps.), lähdetään silloin hajoittamaan yhtenäisyyttä.

Tämä varmasti selittää osaltaan Haaviston menestystä: hän oli aidosti rakentamassa rohkeasti keskustelua kaikkiin suuntiin. Ja konservatiivista linjaa edusti nyt Väyrynen, joka työnsi vaisusti kampanjoineen Soinin sivuraiteelle.

Vaaleissa oli mielenkiintoista myös se, että Soini joutui pitkästä aikaa puhumaan tappiomielialalla. Kun Ylen lähetyksessä Väyryseltä kysyttiin, että kannattiko lähteä kampanjaan, olisi kysymys kannattanut suunnata pikemminkin Soinille. Nyt Soini joutui itselleen epämiellyttävään valoon, kun hänen kannatustaan verrattiin perussuomalaisten kannatukseen. Samalla Soinin kannatus tuotti oman ideologiansa politiikalle tappion, kun Väyrynen ei päässyt toiselle kierrokselle.

Asian voi tosin nähdä toisinkin: Soinille itselleen oli voitto, kun hän kampesi EU-kriittisyydellä ratsastavan Väyrysen pois julkisuudesta paria viikkoa aiemmin.

Entä olivatko nämä kamalasti nimitetyt “vastajytkyvaalit”, joissa suvaitsevaisto kokosi itsensä ja näytti voimansa perussuomalaisille? Ehkä joillain on ollut äänestäessään tämä ajatus, mutta minusta tämä sai suhteettoman suuren huomion vaali-illan uutisinnissa.

Vastajytkystä puhuttaessa unohdetaan se, että maalla on jo 12 vuotta ollut presidenttinä arvoiltaan hyvin liberaali nainen. Vastajytkyn sijaan Haavisto ehkä nähtiin jatkumona aiemmille presidenteille: tunnustetusti sovitteleva, kansainvälinen rauhan ja yhtenäisyyden rakentaja. Haaviston leiristä onkin kuulunut jupinaa tätä vastajytky-nimikettä kohtaan.

Vaalien häviäjä Väyrynen kaatui saappaat jalassa tehden samalla oman jytkynsä. Oli surullista katsoa, kun luultavasti 70-luvulta asti elätelty unelma presidenttiydestä meni taas pirstaleiksi. Väyrynen taisteli äänistään kovemmin kuin kukaan ehdokkaista, nousi pohjalta kolmanneksi.

Keskusta sai taas siipeensä perussuomalaisten, eli Soinin takia. Soini jäi kauas kärjestä, mutta ilman Soinin ehdokkuutta Väyrynen olisi todennäköisesti mennyt Haaviston ohi, kerätessään perussuomalaisten ja keskustalaistan eu-kriittisten ja nykymenoon kyllästyneiden äänet. Soini pysyi piikkinä keskustan lihassa. Vaikkei Väyrynen toiselle kierrokselle yltänytkään, tulee Väyrysen nousu sotkemaan city-kepun kuvioita. Keskustan on keksittävä, kuinka se pystyy pitämään ne kannattajansa, jotka Väyrynen sai otettua takaisin Soinin puolueelta.

Mediaa voi haukkua vaalien osalta siitä, että lukuisat tiedotusvälineet julkistivat ennen vaaleja galluppeja, joissa oli mukana 30 prosentin osuus epävarmoja äänestäjiä. Jos näitä galluppeja väkertäneet nyt katsoivat vaalitulosta, he toivottavasti huomasivat, ettei siellä eroteltu mitään 30 prosentin mustaa aukkoa.

Sen sijaan kaikki ehdokkaat saivat kilvan kehua, että heidän kannatuksensa on suurempi kuin gallupeissa, mitä se tietysti onkin kun tuo 30 prosentin tyhjiö on tipautettu tuloksista pois. Niinistö tätä aiheellisesti kritisoikin jo vaali-iltana.

VR:n hintauudistus kiiruhtaa hitaasti

Julkaistu kirjoittajalta

IC
IC-juna Helsingissä.

Eilisen tiistain ESS oli lähestulkoon Rautatie-Suomen Sanomat. Lehden kolmossivulla oli Ari Helmisen isohko juttu VR:n aikeista muuttaa hinnoitteluaan, ja itse kirjoitin kakkossivun Esalaisessa Pisara-radan tarpeellisuudesta.

VR:n hinnoittelu on ollut tapetilla pitkin alkuviikkoa: hintauutisoinnin aloitti Kaleva kertomalla sunnuntaina VR:n aikeista siirtyä kohti halpalentoyhtiöiden hinnoittelumallia.

Aamulehti jatkoi samaa uutisointia maanantaina, ja jutussa väitettiin että VR:n lippu-uudistus laittaisi jopa lippuautomaatit uuteen uskoon. Selvästi AL oli päättänyt kirjoittaa samasta aiheesta jo menneellä viikolla, kun Kalevan päivää aiemmin tulleesta jutusta AL ei maininnut mitään.

Aamulehden juttu vaikutti vähän siltä, että joko toimittaja tai toimitusjohta Aro ovat irroitelleet haastattelussa turhan innokkaasti. AL väitti VR:n laittavan lippuautomaatitkin uuteen uskoon, vaikka ne vaihdettiin vasta aivan äskettäin, ja laittavan lipunmyynnin täysin uuteen uskoon jo tänä syksynä.

ESS:n tiistaisessa jutussa henkilöliikenteen johtaja Antti Jaatinen toppuuttelikin sitten hieman toisen pomon sanomisia toteamalla, että hinnoittelumuutos on vuosikymmenen kestävä prosessi. Tänä syksynä suuria muutoksia ei siis ole vielä tulossa.

Kävin tekemässä juttuun gallupin asemalla, eivätkä jututetut matkustajat olleet VR:n hintauudistusta vastaan. Tosin toivottiin, ettei hintoja enää nostettaisi. Nythän vaikuttaa siltä, että VR aikoo nostaa ruuhka-aikojen lippuhintoja.

VR tiedottikin eilen, että tarjoaa kesällä jälleen junamatkustajille ennakkoetulippuja, joka nähtävästi on joustavan hinnoittelun kevennetty versio. Jos lipun ostaa kuukauden etukäteen, siitä saa nyt 30 prosentin alennuksen. Tämä alennus on jo sen verran suuri, että se näkyy 10-20 euron alennuksena pitemmillä matkoilla.

Geokätköily ei ole enää uutinen

Julkaistu kirjoittajalta

Toimittajan työssä joutuu toisinaan toteamaan, että juttu, jota oli työstämässä, ei olekaan tällä hetkellä uutisoimisen arvoinen. Myönnettäköön tosin, että lehtiä ja nettiuutisia lukiessa tätä on välillä varsin vaikea uskoa.

Jututin perjantaina SuomiMies-tapahtumasta juttua tehdessäni myös muutamia urheilulajien esittelijöitä. Silloin alkoi tuntua hyvältä ajatukselta kirjoittaa juttu geokätköilystä, johon Suomen Latu järjestää nykyisin koulutusta. Laji on kasvanut niin isoksi, että siihen koulutetaan uusia harrastajia, ja tällaiselle palvelulle on tilausta.

Alkuviikosta kun tutustuin aiheeseen tarkemmin, selvisi ettei uusia harrastajia kouluteta Lahdessa, paitsi epävirallista koulutusta on tarpeen mukaan. Ja Suomen Ladun valikoimassakin geokätköilyn koulutusta on ollut jo muutaman vuoden ajan. ESS piilotti viime kesänä oman geokätkön Pikku-Veskun lähistölle. Ajattelin selvittää, mitä sille kuuluu. Arkisto kertoi heti, että kätkö kaikkosi jo viime kesänä.

Lajin asiantuntija kuulosti helpottuneelta kun kerroin puhelimessa, että emme aio kirjoittaa mitään ilmiöjuttua geokätköilystä, vaan harrastukseen olisi oltava jokin uusi ja järkevä näkökulma. Ei se ole oikein uutinen, että jollakin lajilla Lahden seudulla on muutamia satoja ja uusia on tullut viime aikoinakin mukaan. Kuulemma lajin asiantuntija onkin saanut sellaisiin antaa haastattelua jo useamman kerran, ja ESS on julkaissutkin taannoin muutaman ilmiöjutun geokätköilystä. Vanhempi niistä löytyy verkosta.

Kun mitään ajankohtaista ei tuntunut löytyvän, sai juttuaihe tällä kertaa olla, vaikka aiheesta olisi jo ollut tarjolla kommentteja neljältä eri ihmiseltä.

E-koodeja nolla

Julkaistu kirjoittajalta

Ensimmäisellä työviikolla ehdin kirjoittaa Etlariin kolme juttua, pari isompaa ja yhden pienemmän VR:n Lomapassista. Alku on ollut siis ihan kohtalaisen vauhdikas.

Ehdin myös tehdä ainakin yhden mokan, jonka tosin huomasi vain muutama lukija. Kun keskiviikkona tein kuvaajan kanssa galluppia lisäaineista, väitin haastateltaville että juttu julkaistaisiin jo seuraavana päivänä, vaikka oikea julkaisupäivä oli vasta tänään maanantaina. Julkaisupäivä oli esillä ennen keikalle lähtöä, mutta unohtui jossain vaiheessa.

Muuten juttu lisäaineista (lyhennelmä verkossa) oli varmasti mitä perinteisimmällä tavalla syntynyt lehtijuttu: idea aiheeseen tuli toimituspäälliköltä, ja haastattelin juttuun asiantuntijaa Evirasta ja lisäaineettomiksi tuotteitaan mainostavan Knorr-brändin edustajaa Unileveriltä. Tavoittelin useampiakin haastateltavia koska juttua tehdessä lisäaineeton / säilöntäaineeton / ei arominvahventeita -merkittyjä tuotteita löytyi pikaisella kauppakäynnillä muutamia kymmeniä.

Haastateltavan löytyminen oli varsin vaivalloista: erityisesti Oululaiselta olisin mielelläni kuullut kommentteja heidän lisäaineettomasta ruisleivästään, mutta Oululaisen omistavan Fazerin viestinnästä tai markkinoinnista kukaan ei muutamalla yrittämällä vastannut puhelimeen. Oululaisen kommentit olisivat olleet sikäli erityisen kiinnostavia, koska he mainostavat ruisleipää lisäaineettomana, vaikka samassa tuoteryhmässä on varsin tavallista, ettei tuotteissa muutenkaan käytetä lisäaineita. Tätä käytäntöä taas Eviran ohjeissa ei pidetä asianmukaisena.

Lisäaineetonta koiranruokaa markkinoivalta Mars Finlandilta yritin saada kolmena päivänä useampaan otteeseen markkinointihenkilöä puhelimeen, mutta koko markkinointi oli jatkuvasti kokouksessa. Tällä kertaa jäi selvittämättä, onko Pedigreen koiranruokien koostumusta muutettu jonkun toiveesta, vai onko vain arveltu, että tällainen teksti vetoaisi koiranruokien ostajaan. Ehkä palaan aiheeseen vielä myöhemmin.

Mielenkiintoinen löytö oli myös Hartwall Jaffa light -virvoitusjuoma, joka sisältää etiketin mukaan “Vain luontaisia aromeja” ja siinä on “Maku aidosta hedelmästä”. Limun makeutukseen on kuitenkin käytetty aspartaamia, joka on monen lisäaineita välttelevän ykkösinhokkeja. Myös Mars ja Twix-suklaapatukoiden maininta “Ei keinotekoisia värejä, aromeja eikä säilöntäaineita” on mielenkiintoinen, koska suklaapatukat eivät mitään terveysruokaa ole muutenkaan.

Aamulla Etlariin

Julkaistu kirjoittajalta

Kesätoimittajan/harjoittelijan pestini Etelä-Suomen Sanomissa alkaa huomisaamuna, ja päiväksi on luvassa tuhti perehdytysohjelma Etlarin käytäntöihin. Aika on kulunut taas varsin nopeasti, koska muistaakseni vasta äsken kävin työhaastattelussa, vaikka se oli jo joulukuussa.

Tämä blogikirjoittaminen on jäänyt sittemmin hieman vähemmälle muutamasta syystä: kävin äskettäin kuukauden interrail-matkalla Euroopassa, opiskelut ovat vieneet aikaa, kuten myös Aamulehden uutiskommenttien moderointi mitä tein vielä tähän iltaan asti. Totesinkin vasta, että kun on lukenut yli 50 000 Aamulehden uutisiin tullutta kommenttia, ei mahdollinen asiaton lukijapalaute Etlarissa taida enää paljoakaan hetkauttaa.

Kirjoittavan toimittajan työtä ajatellen uutiskommenttien lukemisesta on tosin muutakin iloa: osaan ehkä välttää joitain yleisimpiä virheitä joista toimittajalletulisi varmasti palautetta. Esimerkiksi yritän ainakin olla kirjoittamatta missään uutisessa täysperävaunullisesta rekasta, koska Suomessa sellaisia ei ymmärtääkseni ole.

Ja tiedänpä nyt entistäkin paremmin, mitkä asiat herättävät keskustelua. Aamulehdessä kuluneella viikolla ovat puhuttaneet eniten Astrid Thorsin, sanoisiko korrektisti vaikka jännittävä, ehdotus laimentaa oluen alkoholipitoisuutta 3,5 prosenttiin. Kiihkeitä keskusteluja riitti myös perussuomalaisten Teuvo Hakkaraisen neekeriukkokommentista.

Ruoka ja ravitsemus ovat kevään aikana myös keskusteluttaneet varsin paljon muutenkin, viime viikolla Tampereen suunnalla riitti puhetta kangasalalaisen kunnallispoliitikon päätöksestä kieltää lastaan syömästä kouluruokaa. Tilalle isä tekee esimerkiksi proteiinipitoista pirtelöä. Taannoisina omina kouluaikoinani olisin mielummin luultavasti syönyt vaikka hieman ankeamman makuista kouluruokaa kuin sanonut ruokailuun lähdettäessä, että menkää te vaan, minä jään tänne juomaan tätä proteiinipitoista pirtelöäni.

Kyläkauppias puoliksi pihalla

Julkaistu kirjoittajalta

Kyläkauppias Vesa Keskinen esiintyi Nelosen Maria-ohjelmassa keskiviikkona hieman huppelissa. Toimittaja Joanna Palmén kirjoitti Lily-lehden palstallaan osuvasti Keskis-kohusta. Ohjelma tosiaan kelpaisi viestinnän tutkimukseen esimerkiksi tabloidisaatiosta ja siitä, kuinka media itse tuottaa uutisensa.

Tilanne on ollut Neloselle samaan aikaan iloinen ja vaivaannuttava: kanavan tv-ohjelma on noussut kiitettävästi puheenaiheeksi ja kohu nostaa varmasti Marian katsojalukuja kevään aikana. Toisaalta Julkisen sanan neuvoston puheenjohtaja ei ole ollut Keskisen haastatteluun kovinkaan tyytyväinen, sekavassa tilassa olevat haastateltavat kun eivät oikein journalistien etiikkaan sovi. Tätä juopuneen haastattelemisen ongelmaa on mietitty ainakin Ylen kulttuuritoimituksen päällikön kolumnissa.

Tosin tilanne ennen lähetystä on ollut ohjelman tekijöille luultavasti hankala: tuottaja, joka Keskistä ennen ohjelmaa on jututtanut, ei sanojensa mukaan pitänyt kyläkauppiasta liian humalaisena haastatteluun. Toisaalta, vaikka tuottaja olisi Keskisen humalatilan huomannutkin, on tilanne ollut umpikujassa: jos haastattelu olisi peruttu, olisi silloin pitänyt kertoa Keskisen ryypänneen itsensä sellaiseen kuntoon, ettei tv-esiintyminen suju.

Silloin päivän otsikoissa olisi tietysti pohdittu, onko Keskisellä alkoholiongelma, ja kuinka Maria juottaa vieraitaan niin holtittomasti. Hätävalheetkaan Keskisen sairastumisesta tai viime hetken peruutuksesta eivät olisi enää auttaneet, ja totuus olisi kuitenkin ennen pitkää mölähtänyt jonkun suusta.

Kaikkiaan tuntuu, ettei tällainen julkisuus Keskistä taida paljoa harmittaa. Kaikkia uutisia aiheesta en jaksa kahlata, mutta kuulemma mies oli todennut, että eihän tässä kukaan loukkaantunut eikä hän mitään ikäviä asioita tv:ssä kertonut. Aika harmiton töppäys, siis. Tämänkin kohun lopputulos lienee vain se, että kyläkauppias kauppoineen on entistä useamman mielessä. Jos tuollaista julkisuusmäärää mainostilana ostaisi, voisi tulla aika kalliiksi.

****

Kävin viime viikonloppuna vanhoilla kotikulmilla Mikkelissä. Maisemat olivat oikein kauniita ja postikorttimaisia. Postikorttimaisuus vain olikin se ongelma, kun lumiset puut katkoivat sähköjä vaihtelevasti jopa yli kymmenestätuhannesta taloudesta. Lumi oli puissa vielä niin tiukasti, ettei se kovin helposti tippunut poiskaan.

Lumi taittoi puita teille ja sähkölinjoille.
IMG53803. Snowy road

IMG53816. Snowy

IMG53832. Snowy

Junien myöhästelyä ei ratkaista helposti

Julkaistu kirjoittajalta

IMG53562. Commuter train, Riihimäki
Lähijuna Riihimäellä aatonaattona 2010.

Olen lapsesta asti ollut junaharrastaja, ja yleensä seurannut mielenkiinnolla niin junaliikennettä kuin keskusteluakin siitä. Viime kuukausina ja viime talvenakin junaliikennettä koskeva keskustelu on ollut usein varsin tylsää seurattavaa. Junaliikenteen luotettavuus on haukuttu aivan aiheellisesti, mutta toisaalta ratkaisut myöhästelyihin ovat usein olleet hölmöä kuunneltavaa.

Kovin viisaita ratkaisuja ei esitetty viime viikolla käydyssä A-talk -keskustelussakaan. Joistain asioista voisi syyttää liikenneministeriä, mutta tämä on varsin paljolti virkamiestensä osaamisen varassa. VR:n toimitusjohtaja Arolla on varsin vaivalloinen tehtävä: VR:ää pitäisi saneerata, mikä suututtaa henkilöstön. Junakalusto on mitä on, ja uuden hankinta vie aina vuosia, ja maksaa. Raidepuolesta taas vastaa Liikennevirasto, jonka kanssa VR joutuu selviytymään.

Keskusteluun osallistunut veturinkuljettaja taas luonnollisesti tietää työnsä ongelmat: junien aikataulut ovat liian tiukkoja, eikä pelivaraa usein ole. Vikoja korjataan veturinkuljettajan mukaan säästellen, mikä tuottaa lisää ongelmia.

VR:n ja rautatieliikenteen ympärillä oleva poliittinen suhmurointi on aivan oma lukunsa, josta voisi kirjoittaa kirjasarjan. Tätä suhmurointia edusti A-talkissa Lapista tuleva kansanedustaja Markus Mustajärvi, joka kiitteli vuolaasti Rovaniemi-Kemijärvi -välille tulevaa sähköistystä. Rataosalla ajaa päivittäin yksi matkustajajuna suuntaansa, eikä tavaraliikennekään paljoa vilkkaampaa taida olla. 24 miljoonaa euroa on melko paljon rahaa lankoihin, joita käyttävät pääasiassa linnut levähdyspaikkanaan.

Ratkaisuksi junien myöhästelyyn on esitetty kaikenlaista. Helsingin alle rakennettava Pisara-rata on ihan hyvä hanke, mutta kallis ja valmis arviolta ensi vuosikymmenellä. VR:n hankkima junien jäänestolaite tuskin myöhästelyjä lopettaa, mutta eipä siitä suurta haittaakaan ole. Joskaan eipä se jäänesto paljoa autakaan, jos juna jää jumiin auraamattomalle sivuraiteelle.

Helsinki on ollut nykyisenlainen pussinperän pääteasema jo varsin kauan. Junakalustoa hankittaessa tätä ei ole paljoakaan ajateltu. Muuten VR olisi jo vuosia sitten hankkinut juniin ohjausvaunuja, joilla päästäisiin eroon veturinvaihdoista Helsingin ahtaalla ratapihalla. Ohjausvaunusysteemissä junaa voi ajaa molempiin suuntiin ilman tarvetta veturin irrottamiselle ja toisen kiinnittämiselle.

Jos ohjausvaunut olisi IC2-junissa, sujuvoittuisi liikenne Helsingissä sekä Turussa ja Tampereella jonkin verran. Sellaiset olisi kannattanut hankkia myös punaisiin lähiliikenteen vaunuihin, joilla nyt ajetaan aamulla Kouvolasta ja Riihimäeltä Helsinkiin ja illalla takaisin, sekä aamulla ja iltapäivällä yksi Z-junavuoro välillä Helsinki-Lahti. Samalla punaiset lähiliikenteen vaunut voisi tarpeen mukaan ottaa käyttöön keskipäivän liikenteeseen lisäkalustoksi, kun veturia ei tarvitsisi ajaa aina pääteasemalla junan päästä toiseen.

Lahti station, Z-train
Z-juna Lahdessa marraskuussa 2008.

VR on esittänyt lähiliikenteen harventamista talvella, mistä voisi kaupunkiradoilla Helsingistä Keravalle, Vantaankoskelle ja Leppävaaraan olla apua. Muualta liikennettä on hankalampi karsia, Riihimäen, Lahden, Karjaan ja Kirkkonummen junissa vähentämisvaraa ei paljoakaan ole.

Kaukoliikenteessä VR:n kannattaisi harkita aikataulujen löysäämistä joillain rataosilla. Esimerkiksi Joensuu-Helsinki -välillä junat ovat usein myöhässä jo Joensuusta lähtiessään, koska Helsingistä tulevat junat olisi käännettävä Joensuussa paluumatkalle 30-40 minuutissa. Jos juna on Helsingistä tullessaan paljon myöhässä, se myös lähtee reippaasti myöhässä. Yksiraiteisella radalla myöhässä kulkeva juna myöhästyttää tietysti myös vastaantulevaa liikennettä.

Lopuksi on puututtava ainakin Anni Sinnemäen esittämään väitteeseen, jonka mukaan Helsingin ahtaan ratapihan takia yhtäkään uutta junavuoroa ei voida lisätä esimerkiksi Helsingistä Joensuuhun. Tämä väite hakee hölmöydessään vertaansa, koska Helsinki-Joensuu -välille saadaan periaatteessa vaikka heti tunnin vuorovälein kulkeva junayhteys, eikä Helsingistä tarvitse lähteä ainuttakaan junaa nykyistä enempää.

Tämä onnistuu esimerkiksi jatkamalla kaikki nykyiset Z-junat Lahdesta edelleen Joensuuhun. Voi tosin olla, etteivät kovinkaan monen matkustajan istumalihakset tästä ajatuksesta pidä, joten Z-junien sijaan sinne voidaan toki ajaa myös vaikka Kouvolaan päättyvät IC2-junat. Tämä on vain kalustokierrollinen järjestelykysymys. Sitä olen jo pitkään ihmetellyt, miksei VR aja muutamaa Z-junaa päivällä Lappeenrantaan, kun näillä matka-aika olisi suunnilleen sama kuin IC-junillakin.