Pitkän itseni kanssa käydyn kädenväännön päätteeksi tulin tulokseen, etten vasta pidettyjen juhliemme jälkeen jaksa järjestää heti uusia, siis kolmekymppisiä. Tietysti olin asiaa ehtinyt jo pohtia ja punnita monessa eri yhteydessä, mutta ei sittenkään, en jaksaisi, totesin. Ilmassa leijui helpotusta. Miten keveä ja epäjennimäinen tapa täyttää tasavuosia.
Kun ruokatoimittaja ja Tuokion pinkimpi blogisti soitti, valehtelin sujuvasti, että ilman muuta sellainen pienimuotoinen maljojen kohotus- ja ruokahetki meillä oli tulossa juhlapäiväni aatonaattona. Sitten laitoin perheelle tekstarin: ”Perutaan se juhlien peruminen. Eli aiempi oli väärähälytys, nyt s.o.s. Tarvitsen vieraita lauantaiksi.”
Huhun mukaan paikalle uhrautuneet oli arvottu. Ei sen väliä. Pääasia, että ryhmäkuri piti.
*
Sadonkorjuun hengessä toteutettu juhlapöytä katetaan ulos, puutarhaan tai terassille. Tyyli voi olla vaikkapa maalaisranskalainen, rustiikki ja rehevä. Joka tapauksessa tarjolla pitää olla runsaasti kasviksia ja helposti ulos nostettavaa ruokaa: oman maan antimista tehtyä kurpitsakeittoa, paikallisen ravintolan leipää, ranskalaisia juustoja ja piiraita sekä salaatteja. Kirjan toiseksi viimeinen resepti, maalaispatee, onnistui erinomaisesti. Massaan oli lisätty punaviinissä muhiteltuja herkkusieniä. Tätä kokeilen varmasti uudelleen, vaikka joulupöytään. (”Eikö me olla sovittu, että siitä joulusta ei puhuta ennen marraskuuta!” kuulen lähipiirin miesten äänet korvissani.)
Syysjuhla ulkona on aina riski. Istuessani tihkusateessa ruokalautaseni ääressä ja katsellessani, kuinka miljoona pientä hyönteistä valtasi joka ikisen tarjolle laitetun astian ja ruoan, hymyilin sisäisesti. Tajusin nimittäin, että vaikka tälle porukalle olisi ollut kiva suoda nautinnollinen lauantaiateriointi ilman hyönteisiä hampaissa, ne välittävät niin paljon, että kaikesta kokemastaan huolimatta, silti ja aina, ne uhrautuvat uudelleen.
”Mutta ei nyt heti ensi viikolla”, isä muistutti lähtiessään.
Ei muuten tarvitsekaan. Tänä iltana viedään viimeistä reseptiä. Olen ihan suunnitellut, että ensi viikolla en kokkaa yhtään mitään!
*
Juhlat, joita ei koskaan pitänyt järjestää, ja taas järjestettiin
Kurpitsakeitto shotti
Punajuuria ja vuohenjuustomousse
Speltti-papusalaatti
Sieni-kasvissalaatti
Leipälajitelma, voi ja juustot
Kinkku- ja sipulipiirakat
Jääpaisti hirvestä
Maalaispatee
Pikkukurkut, sinappi ja hillo
*
Kahveilla Etlarin ruokatoimittajan reseptillä tehtyä naukku-omenapiirakkaa ja Julietin oma kokeilu eli perinteisestä porkkanakakusta versioitu kesäkurpitsakakku
*
”Pienenä tyttönä huomasin kerran että paita oli liian pieni. Siihen se päättyi mun lapsuuteni ja alkoi paidaton tieni.”
Stidit 1969
Etten paremmin sanoisi.
Kiitos blogista!! Olen seurannut sitä mielenkiinnolla siitä lähtien kun kerran sattumalta eksyin sivulle. Näin ulkosuomalaisena oli erityisen mukavaa seurata Suomen maakuntamatkaa, ihan kuin itse olisi päässyt reissuun ja maistelemaan paikallisia herkkuja. Ja samalla sain hyviä vinkkejä tuleville Suomen reissuille.
Onnea ja menestystä seuraavalle vuosikymmenelle!
t.Ilona
Olen sanaton, niin ylpeä ja onnellinen olen puolestasi! Melkoinen rupeama, mutta nyt sie voit todeta “homma rookeri”, levätä ja nauttia perunoista ja ruskeasta peruskastikkeesta
…….. ellet sitten …. hmmm …. mistäs sitä koskaan tietää 
Onnea kolmekymppiselle aikuiselle !
Ai niin, jännityksellä oottelen mikä se vihoviimeinen lokijuttu on, sehän oli vain teille kahdelle….. eihän maksaruokia vaan enää oo jäljellä
Niin se 2 vuotta vierähti, eihän siitä ole kuin hetki kun bongasin blogiasi käsittelevän jutun Etlarista. Tervetuloa kolmenkympin tälle puolelle
Ne on munat jotka pilaantuu, ei kanat!
Onnea mittavan kokkaus projektin puolesta! Blogi on koluttu alusta loppuun, hauskaa kerrontaa sivuilla, ja jopa maisteltu. Onnittelut myös täysille kymmenyksille.
Hengessä olin mukana, mutta nyt kuvia menua lukisessa harmittaa, että jäi kemut väliin.