Onneksi on Kortteliliiga

Lahtelaisen jalkapallokannattajan kevät on usein aikamoista tuskaa. FC Lahti ei ole kunnostautunut lennokkaan lähdön saajana monellakaan liigakaudella. Minusta tuntuu, että olen elänyt tämän kevään ennenkin. Joukkueeseen hankitaan nimekkäitä pelaajia, Liigacup menee hyvin, ja näiden kahden tekijän yhteenlaskun summana joukkueelle kasataan kovat odotukset Veikkausliigan suhteen. Ja sitten kun tosipelit alkavat, tuottaa maalinteko suunnatonta tuskaa, eikä peli näytä enää lainkaan samalta kuin harjoituskaudella.

Liigacupin voiton jälkeen FC Lahti on epäonnistunut laajalla rintamalla. On ollut pistemenetystä RoPS-tasapelistä, cup-tappiota surkeavireiselle KuPSille ja suuria puheita 9 000 katsojasta HJK-pelissä, mutta huomattavasti pienempiä yleisömääriä. Peliesitykset ovat olleet surkeita, jopa silloin kun Lahti otti ainoan voittonsa. HJK-pelin jälkeen alkoi jo tuntua, että näinköhän tästä kaudesta tulee yhtään mitään. Loukkaantumisten lista on taas yhtä pitkä kuin aina ennenkin. Sitten tuli MYPA vieraissa. Lahti on poistunut Myllykoskelta veikkausliigataipaleellaan tasan kerran voittajana, 2003, joten tappio ei yllättänyt. Ja seuraavaksi vastassa on kotona Jaro, joka on sekin ollut aina vaikea vastus Lahdelle. Siispä odotukset eivät ole korkealla kurssin kääntymisen suhteen.

Mutta onneksi Kortteliliiga tarjoaa vastapainoa tälle kaikelle kärsimykselle. Kun Korttelin kesäsarjan pelit taas joukkueemme osalta alkoivat viime viikolla, en voinut vastustaa kiusausta pelata, vaikka edellisyönä oli ollut kuumetta. Koitin uskotella itselleni, että ehkä vain seuraan peliä sivusta, mutta kentältä itseni kuitenkin löysin. Siinä vaiheessa, kun ikinuori Pekka Paavola, 61, vei meidät 1-0-johtoon lauottuaan volleyllä vastapalloon, unohtuivat kaikki FC Lahden aiheuttamat murheet ainakin hetkeksi. Tuollainen maali jos mikä on omiaan nostattamaan niin joukkuehenkeä kuin yleistä mielialaakin.

Joku on sanonut, ettei kipeänä pelaaminen ole terveellistä, mutta ainakin henkisen hyvinvoinnin kannalta tällaisten hetkien kokeminen on erittäin terveellistä. Kortteliliigan kaltaisessa höntsäilysarjassa sitä muistaa, ettei jalkapallo ole aina niin vakavaa. Korttelissa ei tarvitse keskittyä siihen, miten hienolta peli näyttää, eikä tuloksillakaan ole niin väliä. Pääasia on, että saa nauttia olennaisesta, jalkapallon potkimisesta. Se on loistavaa vastapainoa liigaseuran kannattamiselle.

Toivotaan nyt kuitenkin, että FC Lahti voittaa torstaina Jaron. Jospa Vini Dantas nyt vihdoin onnistuisi, ja jospa Tommi Kautonen saisi kentälle sellaisen miehistön, jossa olisi kolme ihan oikeaa keskikenttämiestä. Alkukauden otteluita katsellessa on herännyt ajatus, että onko ”Auge” yhden pelisysteemin vanki? Kun kymppipaikalle ei löydy loukkaantumisten vuoksi luontevaa vaihtoehtoa, niin eikö silloin kannattaisi kokeilla vaikkapa perinteistä 4-4-2-formaatiota pään seinään hakkaamisen sijasta?

Paavo Airo

paavo.airo@mediataloesa.fi

Twitter: @PaavoAiro

Titolle

Pubi on puolillaan ja iloinen puheensorina raikuu ympäri oluthuoneen. Televisiossa pyörii jalkapallopeli. Hetkeksi puheensorina lakkaa. Porukka pidättää hengitystään. Nyt on tuhannen taalan paikka.

Sekuntia myöhemmin lähetyksen ohjaaja kuvaa pelaajaa, joka pitelee käsiään päänsä päällä.

– Miten se ei tehnyt tosta, huutaa mies epäuskoisena.
– Kuinka se on noin pihalla, kysyy hänen vierustoverinsa tuskastuneena.

Entä jos tuo päätään pitelevä pelaaja olisi vierellämme ja saisimme kuulla vastauksen noihin kysymyksiin? Kertoisiko hän syyn epäonnistumiseen olleen heikossa valmistautumisessa, tai hieman venähtäneessä kosteassa illallisessa?

Kenties syy ei olisikaan niin yksinkertainen, vaan sen selittämiseen kuluisi vähintään yksi tuoppi. Pelaaja kävisi tilaamassa ja tallustaisi luoksemme raskain askelin. Oluthuoneen täyttäisi pelaajan syvä huokaus. Sitten hän ryhtyisi vuodattamaan huoliaan ja murheitaan.

Seuraavien tuntien aikana saisimme kuulla kaiken, jaarittelut pihtaavasta vaimosta huonoon isäsuhteeseen ja vaikeaan lapsuuteen. Pyörittelisimme silmiämme viimeistään siinä vaiheessa, kun hän kertoisi tietystä alapääkompleksistaan.

Tahdommeko lopulta tietää vastausta moisiin kysymyksiin? Pelaajahan on pelaaja – hieman fiktiivinen hahmo, kuten näyttelijä näytellessään roolia. Ei yksi meistä, jotka istumme pubissa peliä ruudulta tuijottaen. Kuinka paljon jalkapalloa kannattaa rinnastaa niin sanottuun ”oikeaan” elämään? Sehän on vihreän veran näytelmä.

Bayern München nöyryytti FC Barcelonan totaalisesti Mestarien Liigan välierässä. Ensimmäisen osaottelun jälkeen tv:n asiantuntijaraati pohti, miksei Barcelonan päävalmentaja Tito Vilanova tehnyt sitä ja tätä. Minkä takia hän ei reagoinut paremmin, ja kuinka hän oli laatinut taktiikkansa niin epäonnistuneesti.

Vastaus noihin kysymyksiin lienee, ettei häntä hirveästi kiinnostanut.

Tito Vilanova on kamppaillut kuluvan vuoden aikana sylkirauhassyöpää vastaan. Vilanova on joutunut nousemaan kehään syöpää vastaan jo toistamiseen lyhyen ajan sisään. Barcelonan vaihtopenkin edessä ottelua seurasi riutuneen oloinen mies.

Kannattaisiko kuitenkin ajatella Titoa yhtenä meistä pubissa? Ehkä me jalkapallofanaatikot emme aina osaa erottaa, milloin todellisuus tunkeutuu omaan superunelmaamme. Kun sen tajuaa, niin hitusen hävettää.

Atte Airo
atteairo@hotmail.com

Alkukausi on tarjonnut yllätyksiä – odotetusti

Veikkausliigaa on nyt takana muutama kierros, joten joukkueiden ja pelaajien kunnosta on saatu jonkinlaista käsitystä. Vaihtopenkki käy pikaisesti läpi joukkueen joukkueelta ja analysoi, missä mennään. Joukkueet on listattu niiden tämänhetkisen sarjasijoituksen mukaan (6.5.2013). Kuten jalkapallossa aina, yllätyksiä on nähty.

1) HJK

Peli ei ole häikäissyt, mutta ei ole minkään muunkaan joukkueen. HJK on hoitanut hommansa parhaiten, mikä näkyy siten, että Klubi on sarjan kärjessä. Miklu Forssell ei ole vielä päässyt koville tehoille, mutta maalinteko ei ole muodostunut joukkueelle ongelmaksi. Erfan Zeneli näyttää pelaavan elämänsä parasta kautta ja on Demba Savagen ohella tehnyt jo kolme maalia. Forssellilta odotetaan kuitenkin vielä suurempaa vastuuta maalinteon suhteen. HJK ei ole dominoinut totaalisesti, mutta ei myöskään pettänyt odotuksia. Pelissä kuitenkin vielä hiottavaa, kuten kaikilla.

2) VPS

Vepsu on yllättänyt tuloksellisesti. Erityisesti vierasvoitto TPS:stä on komea päänahka. Päävalmentaja Olli Huttunen on saanut hyviä tuloksia aikaan, vaikkei pelaajamateriaali häikäisekään. Vaikea nähdä, että joukkue olisi kauden päätyttyä mitaleilla, mutta startti on ollut hyvä, joten on mielenkiintoista nähdä, miten pitkälle alkukauden vire kantaa.

3) IFK Mariehamn

IFK pelasi surkean pre-seasonin, mutta kevään kynnyksellä seuraan palannut Petteri Forsell on osoittautunut painonsa arvoiseksi kultaa. Hän jakaa maalipörssin ykkössijan Savagen ja Zenelin kanssa. Sunnuntaina tuli takkiin Interiltä, seuraavaksi vastassa on HJK vieraissa. Klubin täytyy saada Forsell kuriin, muuten iltapuhteesta voi tulla raskas. Kuten VPS, myös IFK lukeutuu alkukierrosten positiivisiin yllättäjiin.

4) Inter

Myös Inter pelasi surkean pre-seasonin, mutta pikkuhiljaa pelaajat ovat alkaneet kuntoutua vaivoistaan, mikä näkyy myös kentällä. Vaikka Job Dragtsma ehti jo puhua ”välivuodesta” Interin kohdalla, niin eiköhän joukkue ihan hyvän kauden jälleen pelaa, elleivät loukkaantumishuolet palaa Kupittaalle häiriköimään.

5) MYPA

Virallinen tavoite on viiden joukkoon, ja viidentenähän MYPA nyt on. Pekka Sihvola on tehnyt kaksi joukkueen kolmesta maalista. Tuon kolmannen hän itse syötti. Maalisaldo per peli on sama kuin viime kaudella, tasan 0,5. Peksi ei ole pettänyt odotuksia, mutta edelleen suuri kysymys on, mitä jos hän loukkaantuu. MYPA on jatkanut siitä mihin viime vuonna jäi. Se pelaa kurinalaisesti ja on vaikea voitettava.

6) TPS

Ei ole TPS:n kausi alkanut aivan odotetulla tavalla: kaksi tappiota, kaksi voittoa. Pelannut vähämaalisia otteluita. Talvesta asti mukana ollut Roope Riski sai viimein kuvionsa selviksi ja tuo lisää maalintekotaitoa joukkueeseen, minkä myötä TPS nostanee sijoitustaan.

7) RoPS

RoPS on aloittanut pisteiden valossa hyvin, mutta pelillisesti ei ihan niin hyvin. Kentällä on tullut vain yksi voitto, TPS:stä, mutta FC Lahden sössittyä Jussi Länsitalon peluutuksella on pisteitä kasassa neljän sijaan kuusi. RoPS on kuitenkin osoittanut, että jokaisen vastustajan täytyy ottaa se vakavasti. Cupissa kaatui HJK, mikä kertoo omaa kieltään joukkueen iskukyvystä.

Tältä mieheltä odotetaan Lahdessa maaleja. Vini Dantas ja kumppanit eivät ole vielä vakuuttaneet hyökkäyspäässä. Kuva: Paavo Airo

Tämä mies on ollut hieman eksyksissä FC Lahden sarjaotteluissa. Vini Dantas ei ole vielä päässyt näyttämään parasta osaamistaan.
Kuva: Paavo Airo

8) FC Lahti

KuPSista tuli tärkeä voitto, etenkin henkisesti. Maalinteko tökkii, puolustus toimii. Jesse Joronen vaikuttaa luotettavalta maalivahdilta, joten jos joukkue saa hyökkäyspelinsä parempaan kuntoon, voivat seuraavaksi vastaan tulevat Inter ja HJK kaatuakin. Joni Kauko on näyttänyt olevansa keskikentällä todella tärkeä palanen, joten Lahdessa toivotaan, ettei hän loukannut itseään pahasti KuPSia vastaan. Joukkueen peli ei missään nimessä ole vielä täysin uomissaan.

9) Jaro

Ensimmäiset kolme peliä ovat olleet KuPSia, Interiä ja HJK:ta vastaan. Kaikki kovia joukkueita, joista KuPS kaatui, mutta kaksi muuta osoittautuivat vahvemmiksi. Pelasi HJK:ta ja Interiä vastaan kyllä ihan hyvin, mutta pisteitä täytyisi saada. Vaihtopenkki ennustaa edelleen vaikeaa kautta Jarolle.

10) JJK

Kolossihyökkääjä Eero Markkasen loukkaantuminen oli kova takaisku. Peli ei ole vielä lähtenyt rullaamaan, ja avausvoitto antaa odottaa itseään. Hankki maanantaina takaisin mielenkiintoisen pelaajan, suurlupauksena pidetyn oman kylän pojan Robert Taylorin. JJK:n tilanne on hieman samankaltainen kuin Lahden. Jos hyökkäyspeli alkaa toimia, voi odottaa parempia tuloksiakin.

11) KuPS

Alkavatko päävalmentaja Esa Pekosen eväät olla syöty? Koossa on vasta yksi piste neljästä ottelusta. Pelaajamateriaalin riittämättömyyteen ei voi vedota, jos keskikentällä pelaavat Jussi Kujala, Dawda Bah ja Aleksi Paananen. Ats Purjen menettäminen polvivamman takia on toki kova isku, mutta koko joukkueen pitäisi parantaa, ei ainoastaan hyökkääjien. Joukkueen pelaaminen ei voi olla yhden kortin varassa. Torstaina pitäisi voittaa TPS, jottei alkukaudesta tule todellista pannukakkua.

12) Honka

Viimeistä sijaa pitävä Honka on pieni yllätys. Se ei yllätä, että kun hankkii viime metreillä pelaajia, ei peli lähde heti rullaamaan toivotulla tavalla, mutta moni varmasti odotti, että neljän pelin jälkeen kasassa olisi enemmän kuin yksi piste. Lihaksia on parempaan sijoitukseen. Honka on tosin kohdannut muun muassa HJK:n ja TPS:n, ja seuraavat kaksi ottelua RoPSia ja Jaroa vastaan ovat luultavasti helpompia. Näistä otteluista sopii odottaa espoolaisille pisteitä, mutta jos niitä ei tipu, alkaa Mika Lehkosuon suojattien meininki näyttää karmealta.

Paavo Airo

paavo.airo@mediataloesa.fi

Twitter: @PaavoAiro

PalloVerkko romukoppaan!

Musta torstai. Nuo sanat laitoin tekstiviestiin, jonka lähetin isälleni viime torstaina. FC Lahti oli juuri hävinnyt Kuopion Palloseuraa vastaan pelatun Suomen Cupin ottelun. Tappioita on toki nähty vuosien varrella. Erikoisen tilanteesta teki kuitenkin, että ottelu oli parin tunnin sisään toinen, jonka FC Lahti oli hävinnyt. Ensimmäinen tappio oli tullut Rovaniemen Palloseuralle, joka oli tehnyt protestin edellisenä sunnuntaina pelatusta RoPS–FC Lahti-kamppailusta. Lopullinen päätös asiasta saatiin tosin vasta eilen.

FC Lahden kohtaloksi koitui Jussi Länsitalon viimeinen pariminuuttinen. Länsitalo oli viime kaudella saanut varoitustilin täyteen, jonka seurauksena oli kahden ottelun pelikielto. ”Länkkäri” lusi kauden päätösottelussa tuomiostaan toisen ottelun. FC Lahdelta oli ilmeisesti jäänyt huomaamatta sääntö, jonka mukaan pelikielto siirtyy seuraavalle kaudelle. Erittäin epäluotettava, luultavasti Luciferin suunnittelema, PalloVerkko ei myöskään näyttänyt Länsitalon olevan pelikiellossa kauden ensimmäisessä ottelussa.

FC Lahti käveli ansaan kuin Hessu Hopo banaaninkuoreen. Lappilaiset olivat kärppänä paikalla ja nappasivat saaliinsa suoraan pyydyksestä. Osui ja upposi. Ottelun lopputulos muuttui kentällä taistellusta 1-1-tasapelistä RoPSin 3-0 voitoksi. Rovaniemeläisille pienet aplodit ja hieman sarkastinen ”well played” -lausahdus päälle.

Rovaniemeläisiä on kuitenkin turha sen enempää syytellä Länsitalon käräyttämisestä. Kirjoitettuja sääntöjä on pakko noudattaa. Länsitalon tapaus oli FC Lahden puolelta selkeästi inhimillinen erehdys, eikä tarkoituksenmukainen väärinkäyttö. Mikäli tällaiset tapaukset kuitenkin katsottaisiin läpi sormien, noita tarkoituksellisia vääryyksiä varmasti ryhdyttäisiin ahkerasti harrastamaan.

Palloliitolle kuitenkin annan satikutia. Mielestäni päävastuu pelaajien pelioikeuksien kontrolloimisesta, ja niistä seuroille tiedottamisesta tulisi kuulua suomalaisen jalkapalloilun johtavalle elimelle eli Palloliitolle. Nyt se on kuitenkin kiertänyt vastuun ja heittänyt sen jo valmiiksi erittäin kuormitetuille seuroille.

Sen sijaan, että Palloliitto olisi ottanut vastuun osakseen, se loi PalloVerkon. Tuon järjestelmän pääasiallinen tehtävä oli toimia helpottavana työkaluna seuroille tilastojen ja pelikieltojen suhteen, toisin sanoen toiminnanohjausjärjestelmänä.

Palloliiton järjestelmä on kuitenkin saanut aikaan vain hämmennystä. Se johtaa seuroja harhaan ja luo miinoja, joihin varomattomat seurat kulkevat. Viime vuoden aikana siitä kärsittiin alemmilla sarjatasoilla, mutta nyt miinaan asteli ensimmäistä kertaa liigaseura.

Kotimaisen jalkapalloilun uskottavuus on koetuksella. Ottelut tulee ratkaista kentällä, ei kabineteissa. Mikäli lopullinen vastuu säilyy jatkossakin seuroilla, PalloVerkon tulisi olla sataprosenttisen luotettava. Jos siihen ei pystytä, sitä ei kuuluisi olla lainkaan. Palloliiton puheenjohtajan Pertti Alajan ja kumppanien tulee miettiä tarkkaan, kuinka monta pientä skandaalia suomalainen jalkapalloilu on valmis kestämään. Erästä kuuluisaa amerikkalaista näyttelijää sovelletusti mukaillen: ”Herra Alaja, repikää tämä PalloVerkko!”

Atte Airo
atteairo@hotmail.com

Hyvin tehty työ palkittiin

Onuray Köse (vas.) on yksi lahtelaisen jalkapallon tulevaisuuden toivoista. Markus Joenmäki (kesk.) pitää huolen siitä, että toppariosastoon voi luottaa Meron lähdön jälkeenkin. Kuva: Paavo Airo

Onuray Köse (vas.) on yksi lahtelaisen jalkapallon tulevaisuuden toivoista. Markus Joenmäki (kesk.) pitää osaltaan huolen siitä, että toppariosastoon voi luottaa Meron lähdön jälkeenkin.
Kuva: Paavo Airo

Tämä viikko ei lahtelaisen futisfanin kannalta olisi voinut paremmin alkaa. RoPS-tasurin aiheuttama lievä pettymys pyyhkiytyi äkkiä mielestä, kun FC Lahti tiedotti myyvänsä Joel Meron Borussia Mönchengladbachiin rahasummalla, jota ei suostuta paljastamaan, mutta joka on ilmeisesti melko mittava. Pääasia on, että rahaa tulee, eikä käy niin sanotusti toivomäet. 2011 Ajaxiin siirtyneestä Henri Toivomäestähän Lahti olisi voinut saada hyvät korvaukset, mutta lopulta käteen ei jäänyt mitään.

Meron kauppaamisessa Saksaan on vaikea nähdä negatiivisia puolia. Mies ei olisi Lahdessakaan ykkös- tai kakkostoppari, joten jos Borussia kerran kaavailee hänestä nelostopparia, ei rooli aivan älyttömästi pienene uudessa seurassa. Kuten hyvin tiedetään, FC Lahti on tehnyt neljän viimeisen kauden aikana lähes 600 000 euroa tappiota, joten tästä saadaan helpotusta asiaan. Lisäksi Saksa on yleensä ollut hyvä valinta suomalaisjalkapalloilijoille, toisin kuin esimerkiksi Italia, missä moni on ajautunut vaikeuksiin. Suomalaisilla taitaa olla hyvä maine Saksassa. A-maajoukkueen pelaamat neljä tasapeliä 2000-luvun karsintaotteluissa Saksan kanssa sekä HJK:n hyvät esitykset Schalkea vastaan ovat varmasti osaltaan vaikuttaneet asiaan. Toisaalta myös saksalaisilla on hyvä maine Suomessa, ja Joel Mero sanoikin puheiden, joita hän oli vanhemmilta pelaajilta kuullut saksalaisesta jalkapallosta, vaikuttaneen päätökseen.

Meroa on hehkutettu paljon muun muassa Urheilulehdessä hänen lyhyen veikkausliigauransa varrella, vaikka hänestä on nähnyt, että vielä on paljon kehityttävää, eikä paikka avauskokoonpanossa ole ollut missään vaiheessa selviö. Miksi sitten Mero sai nopeammin sopimuksen ulkomaille, kuin esimerkiksi ottelusta toiseen vakuuttavasti esiintynyt Matti Klinga? Yksi syy on varmasti fysiikka. Jos 18-vuotiaana on pituutta 191 senttiä ja elopainoakin reippaasti yli 80 kiloa, niin harjoittelussa voi keskittyä enemmän pelillisiin asioihin. Merolla ei ole yhtä suurta tarvetta rakentaa kehoaan kuin monella muulla tuon ikäisellä on. Fysiikkansa puolesta hän on valmis koviin ympyröihin. Tähän kun lisätään se, että juniorimaajoukkueiden vakiokasvo teki viime kaudella kaksi liigamaalia 18:ssa ottelussa, ja että hän on osoittanut pystyvänsä pelaamaan sekä topparina että laitapakkina, on kasassa melko hyvä myyntivaltti. Uskon kyllä, että Klingakin pääsee vielä ulkomaille pelaamaan, mutta en yhtään ihmettele, miksi juuri Mero sai ensimmäisenä näistä kahdesta lupauksesta sopimuksen muille maille.

Pitäisikö Merolle sitten kaivaa jostain korvaaja? En näe suurta kiirettä sille. Vaikka FC Lahden internetsivujen pelaajalistasta puuttuukin Aapi Helvelahden nimi, on Hennalan sotakoulussa kasvamassa potentiaalinen puolustaja Kuhnureille. Espanjassa oppinsa saanut tuntemattomuus paikannee Meron jättämän aukon varapuolustajana. Tällä hetkellähän Lahdella on toppareiksi Meron lisäksi perusvarma kolmikko Markus Joenmäki, Jukka Sinisalo ja Pyry Kärkkäinen, minkä lisäksi Joni Aho ja Mikko Hauhiakin voivat pelata topparina pahimmassa hädässä. Ja sitten on tietysti vielä FC Lahti Akatemia, jos eivät nämä riitä.

Mutta jos Job Dragtsman Urheilusanomissa (entinen Veikkaaja) viime viikolla esittämä oletus siitä, että Joni Kauko olisi myös lähdössä Saksaan kesällä pitää paikkansa, on tilanne toinen, koska silloin Kärkkäiselle on entistä enemmän tarvetta keskikentällä, missä hän pelasi RoPSia vastaan. Tosin Etelä-Suomen Sanomien urheilutoimitus ei ole saanut tietoonsa, mikä joukkue välttämättä haluaa ostaa Kaukon ulos sopimuksestaan, joka kestää vuoden loppuun, eikä sisällä ulkomaanpykälää. Aivan yhtä hyvin kuka vain muu sopimuspelaajista voi siirtyä kesken kauden muualle Lahdesta. Tai sitten Kauko voi siirtyä vaikkapa Allsvenskaniin. Aika näyttää.

Lahtelaiset varmasti mielellään nauttisivat Joni Kaukon otteista koko kauden, mutta jos hänet myydään, ei voi kovin pettynyt olla. Saihan Lahti ilmaiseksi yhden liigan parhaista puolustavista keskikenttämiehistä, ellei jopa parhaan. Tällä hetkellä Lahden tapa toimia niin sanottuna kasvattajaseurana isommille seuroille vaikuttaa hyvältä. Ulkomaille tähtäävät pelaajat tahtovat käyttää Lahtea ponnahduslautana, ja pitkästä aikaa oma juniorityökin tuottaa taloudellista hyötyä. Lahdessa panostetaan nuoriin, mutta samaan aikaan kasassa on erittäin kilpailukykyinen nippu Veikkausliigaan, joten hyvältä näyttää.

Paavo Airo

paavo.airo@ess.fi

Twitter: @Paavo Airo

Sarjasysteemi suurennuslasin alla

Vuonna 2011 siirryttiin Veikkausliigassa uuteen ajanjaksoon. Aiempi neljäntoista joukkueen kaksinkertainen sarja siirtyi historiaan. Tilalle luotiin uusi sarjasysteemi, kahdentoista joukkueen kolminkertainen sarja.

Uusi sarjasysteemi on herättänyt itsessäni paljon kysymyksiä. Uuden kauden alla koin olevan viimein aika saada vastaukset mieltäni riivanneisiin kysymyksiin. Siispä matkasin Helsinkiin Veikkausliigakauden 2013 media-avaukseen tarkoituksenani ottaa asioista selvää.

33 ottelua on todella paljon reiluun kuuteen kuukauteen. FC Hongan Mika Lehkosuo valittelikin otteluohjelman paikoitelleista tiiviyttä.

On tutkittu fakta, että ottelujen välissä pitäisi olla vähintään kolme päivää. Muuten ei ehditä palautua ja esimerkiksi riski loukkaantumisille kasvaa, Lehkosuo kertoi.

Kuopion Palloseuran Esa Pekonen puolestaan nosti esiin Suomen Cupin ja mahdollisten europelien tuomat lisähaasteet.

Viime kaudella olimme Euroopassa ja pelasimme kaiken kaikkiaan 44 peliä, ja se oli haaste.

Pekosen pointti on hyvä. Vain HJK:lla on Suomessa varaa hankkia useampi kentällinen kovia pelaajia. Europelien aikaan pelaajien kierrätystä pitäisi harrastaa, mutta se on hankalaa, mikäli ei ole materiaalia.

Loppukauden ohjelmaan KuPSin valmentaja oli tyytyväinen.

Niille joukkueille, jotka Suomen Cupissa pärjäävät, toukokuu on kova. Loppukausi on erilainen, silloin ottelutahti on jopa rauhallinen, Pekonen mietti.

Siihen, pitäisikö Suomen Cupia muuttaa nykyisestä niin, että kierrokset pelattaisiin kauden aikana tasaisemmin ja finaali siirrettäisiin loppukauteen, ei ”Peksa” osannut antaa suoraa vastausta.

Jos finaali pelattaisiin loppukaudesta, olisi vaarana huonot kelit, Pekonen huomautti.

FC Lahden Tommi Kautonen myönsi, että treeneissä mennään pelien ehdoilla.

Tottakai, jos pelien välillä on viikko, niin aikaa harjoitteluun jää aivan normaalisti. Sitten kun pelataan kolme ottelua viikossa, harjoittelu on lähinnä palautumista ja valmistautumista.

Kukaan kolmesta valmentajasta ei kuitenkaan vaatinut sarjasysteemiin muutosta. Kolmikko ei myöskään nähnyt kenenkään saavan etua niin sanotuissa kuuden pisteen otteluissa. Ehdotukseni kuudentoista joukkueen kaksinkertaisesta sarjasta sai aikaan varovaista nyökkäilyä.

Voisi olla hyvä, mutten liikaa tahdo miettiä näitä asioita, päätti Kautonen pienen pyörittelyn jälkeen.

”Auge” tietää, että päätökset tapahtuvat toimistoissa ja hän tahtoo keskittyä toimimaan kentän laidalla.

Tommi Kautonen osaa pyöritellä vastauksia yhtä taitavasti kuin hänen joukkueensa palloa kentällä. Kuva: Paavo Airo

Tommi Kautonen pitää nousukarsintoja hienoina peleinä, mutta ei vaadi niitä takaisin. Nykysysteemillä vain yksi joukkue nousee Ykkösestä, eikä nousukarsintoja enää ole.
Kuva: Paavo Airo

IFK Mariehamnin valmentaja Pekka Lyyskin näkemys nykyisestä sarjasysteemistä oli huomattavasti kolmea kollegaansa jyrkempi.

Se on epäoikeudenmukainen, hän täräytti kysyessäni nykyisestä sarjasysteemistä.
Missään muualla ei pelata kolminkertaista sarjaa, eikä sitä pitäisi olla täälläkään. Kaikilla tulisi olla sama määrä koti- ja vieraspelejä, jatkoi Lyyski.

Saarelaisen mukaan kuudentoista joukkueen kaksinkertainen sarja olisi huomattavasti nykyistä parempi.

Nuoret lupaavat pelaajat eivät mahdu pelaamaan Veikkausliigaan. Jotkut olivat sitä mieltä, että uusi systeemi palvelee nuoria, muttei se niin tee. Pitäisi olla kuusitoista joukkuetta ja suurempi vaihtuvuus Ykkösen ja Veikkausliigan välillä.

Lyyski puhui asiaa. Tänä päivänä Veikkausliiga on eliittisarja, johon pääseminen on kortilla. Vain yksi joukkue nousee Ykkösestä liigaan vuosittain. Monet kaipaavat nousukarsintoja.

Ne ovat todella hienoja pelejä, totesi asiasta Tommi Kautonen.

Itse yhdyn ehdottomasti Pekka Lyyskin näkemykseen siitä, että Suomessa pitäisi olla kuudentoista joukkueen kaksinkertainen sarja. Joukkuemäärä tuntuu kuitenkin vielä tänä päivänä liian suurelta.

Tämän vuoden Ykkönen on todella kovatasoinen. Ilves, SJK, AC Oulu, PK-35, Haka ja niin edelleen. Voimasuhteet ovat kuitenkin heilahdelleet suomalaisessa jalkapalloilussa todella nopeasti viimeisten vuosien aikana.

Kuudentoista joukkueen sarja kannattanee ottaa käyttöön vasta sitten, kun on jonkinlaista varmuutta siitä, että joukkueet kykenevät säilyttämään urheilullisesti korkean tason vuosi toisensa jälkeen. Tuotteen tulee olla korkealla tasolla, jotta se kiinnostaa kuluttajaa. Myös Ykkösessä tulee olla vähintään kohtalainen taso.

Neljäntoista joukkueen kaksinkertaiseen sarjaan palaaminen tuntuu kaukaiselta, sillä Veikkausliigan tavoite on nimenomaan pelata kauden aikana mahdollisimman suuri määrä pelejä. Ei kai kukaan vedä rohkeasti eteenpäin otettua askelta kovin helposti taaksepäin?

Pelaajat eivät ilmeisesti nopeatempoisesta sarjasysteemistä murehdi, vaan lähtevät innoissaan pelaamaan niin paljon, kuin vain voivat.

Talvella ehtii harjoitella aivan riittävästi, FC Lahden kapteeni Mikko Hauhia painotti.

TPS:n riveihin täksi kaudeksi englannista palannut Wayne Brown oli Hauhian tavoin valmis tulevan kauden koitoksiin.

Olen tottunut pelaamaan paljon. Meillä oli englannissa kauden aikana reilusti yli 40 peliä, joten se (tiivis otteluohjelma) ei ole minulle mikään ongelma, hän jutteli todella hyväntuulisena.

Kenties jälleen kerran yksi osoitus siitä, millä asenteella Suomen kentillä kuningaslajia pelataan.

En saanut kysymyksiini vieläkään aivan aukotonta vastausta, mutta mielenrauhan sain. Sen tarjoili minulle FC Lahden harjastukka Tommi Kautonen. Mies väitti media-avauksen auditorio-osuudessa olevansa ”loppujenlopuksi melko yksinkertainen”. Augessa taitaa kuitenkin asua suuri viisaus.

Nämä ovat niitä ikuisuuskysymyksiä, millä sarjasysteemillä pitäisi pelata, hän näki.

Niinpä. Turha siis antaa aiheen liikaa painaa mieltä. Toivottavasti Veikkausliigan toimistossa pohditaan tarkasti tapoja kehittää suomalaista jalkapalloilua. Nautitaan kuitenkin me kannattajat suuresta määrästä jalkapalloviihdettä ja laadukkaasta sarjasta kaudella 2013. Nyt, jos koskaan kannattaa suunnata jalkapallokatsomoihin!

Atte Airo
atteairo@hotmail.com

On tullut aika spekuloida

Tällä viikolla se vihdoin alkaa. Tuskin kellekään jalkapalloa seuraavalle on epäselvää, että puhun tietenkin Veikkausliigasta. Spekulaatiot sarjan voimasuhteista käyvät nyt kuumina, kuten aina kauden kynnyksellä. Harmi kyllä, jotkut kentät ovat vielä niin talvisessa kunnossa, että otteluja joudutaan siirtämään. Vaasassa mietitään vielä, Turussa päätökset siirroista tehtiin jo. Joka tapauksessa liigaa pelataan ainakin jossain päin Suomea viikonloppuna, joten listasin omat veikkaukseni siitä, miltä sarjataulukko tulee näyttämään syksyllä kauden päätyttyä. Olkaa hyvät:

1) HJK

Jonkun muun veikkaaminen kauden 2013 mestariksi olisi melkoista hakuammuntaa. Ei HJK varma mestari ole, mutta en keksi mitään laskentamallia, millä HJK:n mestaruuden todennäköisyys olisi pienempi kuin jonkun muun suomalaisseuran. Veikkaustermeillä ”varma ykkönen”, eli ei oikeasti ollenkaan varma.

2) FC Lahti

Pakko vetää kotiin päin. Kakkossija olisi aika lähellä maksimisuoritusta, mutta jos kaikki menee nappiin, on mikä vain FC Lahdelle mahdollista. Koossa on kenties kaikkien aikojen kuhnurimiehistö, ja joukkueen ikärakenne on mitä mainion. Tässä blogissa on joskus pohdittu, että Ykköseen putoaminen teki Lahdelle hyvää, emmekä me blogin pitäjät ole mielipiteemme kanssa yksin. Kapteeni Mikko Hauhian mukaan ”tippuminen oli seuralle herätys, minkä jälkeen tekemistä on leimannut viime vuosina selkeä visio”. Ehkäpä tuo visio johtaa tällä kaudella palkintoon, mitaliin.

3) TPS

Monen veikkaus HJK:n ykköshaastajaksi, mutta riittääkö materiaalin leveys kuitenkaan? Maalivahtiosastolla ainakin riittää. Puolustus kestää huonoiten loukkaantumisia, ja keskikenttäkin on paljon, muttei täysin Wayne Brownin varassa. Ehdottomasti kova nippu kuitenkin, vaikka loukkaantumisia tulisikin, ja kamppaillee mitaleista. Ei hävinnyt pre-seasonilla varsinaisella peliajalla otteluakaan.

Wayne Brown on yksi liigan mielenkiintoisimmista pelaajista. Tuoko hän TPS:lle mitalin?

Wayne Brownin TPS on yksi HJK:n suurimmista haastajista kaudella 2013.
Kuva: Paavo Airo

4) Honka

Valmennus hyvällä tasolla, ja vahvistui viime metreillä todella merkittävästi. Erittäin mielenkiintoinen joukkue, jota on kuitenkaan tässä vaiheessa vaikea arvioida, kun Roni Porokaran ja kumppanien integroitumisesta joukkueeseen ei voi tietää. Aineksia hyvään kauteen.

Muun muassa Roni Porokaralla vahvistunut Honka on arvoituksellinen joukkue. Lähteekö peli rullaamaan heti alusta?

Muun muassa Roni Porokaralla vahvistunut Honka on arvoituksellinen joukkue. Lähteekö peli rullaamaan heti alusta?
Kuva: Paavo Airo

5) KuPS

Voi hyvin olla mitaleillakin, Viime kausi meni sen verran huonosti (kymmenes), että paljon pitää parantaa. Pelin rullaaminen riippuu paljolti siitä, pysyykö Dawda Bah pitkän loukkaantumisen jäljiltä kunnossa. Ilman Bahta Lahdessa vieraillut KuPS oli Liigacupin ottelussa hämmästyttävän huono. Toisaalta hävisi Lahtikin Hongalle aivan pystyyn harjoitusottelussa. Viime kauden cup-finalistilla on tällä kaudella vähemmän pelejä, koska ei ole Euroopassa, joten parannusta liigassa voi odottaa senkin takia.

6) MyPa

Toni Korkeakunnas on tehnyt hyvää työtä. Joukkue on paljon Pekka Sihvolan ja hänen maaliensa varassa. Sihvola iski kaudella 2012 keskimäärin joka toisessa ottelussa maalin, joten jos loukkaantuu, on häntä vaikea korvata. Materiaali ei häikäise paperilla, mutta Korkeakunnaksen mukaan MyPa on ”varmaankin yksi sitoutuneimmista joukkueista”. Virallinen tavoite viiden joukkoon. Kuulostaa kovalta, mutta on täysin mahdollinen.

7) JJK

Aineksia ylemmäskin sarjataulukossa. Liigacupista tuli hopeaa, ja joukkue ei ole muuttunut viime kaudesta radikaalisti. Parantanee viime kaudesta, jolloin oli yhdeksäs. Päävalmentaja Kari Martosen mukaan valmennus on vasta nyt sillä tasolla, jolla sen olisi jo aikoja sitten pitänyt olla, joten saa nähdä, miten Juha Pasojan siirtyminen kentältä apuvalmentajaksi vaikuttaa peliin.

8) MIFK

Liigacup meni aivan penkin alle, joten ainakin alku voi olla vaikea. Petteri Forsell tuonee lisää tehokkuutta, mutta toinen hankinta ulkomailta, Pekka Lagerblom, on arvoitus. Vaikea uskoa, että olisi yhtä kovassa iskussa kuin Lahdesta Werder Bremeniin lähtiessään. Sen verran monta vuotta on kulunut Saksan mutadivareissa. Toivottavasti ”Power-Pekka” kuitenkin yllättää positiivisesti.

9) Inter

Toinen surkeasti Liigacupissa esiintynyt. Menettänyt niin tärkeitä pelaajia Mika Ojalan, Joni Kaukon ja Joni Ahon lähdettyä, että toipuminen on vaikeaa. Jos Pim Bouwman, Tamas Gruborovics ja kumppanit tekevät kunnon ryhtiliikkeen sarjan alkaessa, on joukkueella silti aineksia pärjätä paremminkin.

10) RoPS

Jokohan hissiliike loppuisi? Nousijajoukkue, joka on hankkinut kelvollisia liigapelaajia, kuten Tomi Maanojan, Nicholas Otarun ja Antti Okkosen. Kokonaismateriaali ei ole liigan heikoin, mutta heikoimmasta päästä kuitenkin. Paperilla.

11) VPS

Kuten TPS:llä, myös toisella Palloseuralla on vahva maalivahtiosasto. Muista osastoista ei ainakaan kauden kynnyksellä voi samaa sanoa. Hyviä pelaajia löytyy, mutta erään valmentajan sanoin ”materiaali on kapea”. Jos ei Steven Morrisseylle löydy korvaajaa, on vaikea nähdä Vepsun sijoittuvan kovin korkealle.

12) Jaro

Sori, pohjanmaalaiset. Jaro on sympaattinen seura, kuten myös vuodesta toiseen hyvää huolta taloudestaan pitävä VPS, mutta nyt kävi tässä veikkauksessa näin. Jo viime kaudella putoaminen oli hyvin lähellä, joten Jaro taistelee luultavasti nytkin sarjapaikasta. Etenkään maalivahtiosasto ei paperilla vakuuta, mutta nyt on monella nuorella pelaajalla mahdollisuus vakuuttaa kaikki kentällä, koska nuorta kaartia joukkueessa riittää.

Paavo Airo

paavo.airo@ess.fi

Twitter: @PaavoAiro

Huuhkajat suurten kiusana

Suomen A-maajoukkueen 1-1-tasapelistä Espanjaa vastaan on saatu kuulla ja lukea mielin määrin. Syystäkin, sillä kyseessä lienee jalkapallomaajoukkueen kaikkien aikojen tulos. Tasapeli hallitsevan MM- ja EM-mestarin kanssa vieraskentällä on jotain poikkeuksellista. Se on sensaatio.

Huikeita tasapelejä on kuitenkin 2000-luvulla nähty yllättävän paljon. Karsintaotteluja tarkastellessa saattaa joku hieman yllättyä, sillä Suomi on jättänyt jalkapallon suurmaan Saksan ilman voittoa kaikissa neljässä karsintakohtaamisessa 2000-luvulla maalierolla 6-6. Tasapeliin ovat jääneet myös Englanti, Portugali kahdesti, ja nyt tuo suuri ja mahtava Espanja.

Kohtalaisen helpolla matematiikalla päästään siis siihen tulokseen, että Huuhkajat ovat kamppailleet kahdeksan todella upeaa tasapeliä jalkapallon suurmaita vastaan viimeisen reilun kymmenen vuoden aikana. Espanja-ottelun merkittävyyttä lisää se, että ottelu on noista kahdeksasta ainut, jossa Suomi on noussut takaa-ajoasemasta vastustajan rinnalle – kenties osoitus uuden sukupolven henkisestä kantista.

Espanja-tasapeli oli Mixu Paatelaisen Huuhkajille ensimmäinen todella kova tulos. Mixu yllätti käytännössä kaikki luomalla Suomelle erittäin toimivan puolustusvoittoisen taktiikan. Olin varautunut melkoiseen tukkapöllyyn Gijonin illassa, mutta kurinalaisella ja inhorealistisella pelitavalla otteluun lähtenyt Suomi osoitti luuloni vääräksi. Suomi palasi pienen tauon jälkeen taas suurten kiusaajaksi.

Mahtava voitto vielä uupuu. Suomen huikein päänahka 2000-luvulla lienee kotivoitto Kreikkaa vastaan 5-1. Voiton arvoa lisää se seikka, että muutama vuosi Suomelle kärsityn katastrofitappion jälkeen juhli Kreikka Euroopan mestaruutta.

Syksyllä Huuhkajat kohtaavat Espanjan Helsingissä Olympiastadionilla ja Ranskan vierasottelussa. Olisiko jommassakummassa ottelussa aineksia ensimmäiseen oikein kunnon sensaatiovoittoon?

Atte Airo
atteairo@hotmail.com

Pudotuspelitkö futikseen?

Viime aikoina Twitterissä on keskusteltu paljon siitä, pitäisikö Veikkausliigassa ottaa taas käyttöön playoffit kauden 1990 hengessä. Kenties kovimpaan ääneen playoffien puolesta ovat puhuneet jääkiekon SM-liigan tuleva myyntijohtaja, JJK:n väistyvä toimitusjohtaja Joni Vesalainen sekä FC Lahden markkinointipäällikkö Hasse Kallström. Jotkut ovat puolustaneet ideaa sen varjolla, että playoffit toisivat lisää ”merkityksellisiä” pelejä sarjaan.

 

 

Playoffeja vastaan kantaa otti muun muassa TPS:n keskikenttämies Juho Lähde:

Kovana jalkapalloniilona en voi olla ottamatta kantaa aiheeseen. Vaikkei minunkaltaisillani ihmisillä suoranaista valtaa ole vaikuttaa Veikkausliigan sarjajärjestelmään, toivon kuitenkin, että meidän vakiokatsojien mielipiteellä on väliä näitä asioita mietittäessä. Siispä listasin hieman syitä, miksi en näe mitään järkeä pudotuspelisysteemin tuomisessa Veikkausliigaan.

1) On jo kokeiltu vuonna 1990. Kaudella, jolloin 14 maalia mättänyt Reippaan Jari Litmanen valittiin liigan parhaaksi pelaajaksi. Kuusysi voitti runkosarjan, mutta jäi hopealle. Kausi oli Veikkausliigan ensimmäinen, ja koko sarjan yleisökeskiarvo oli vaatimaton 2 322. Playoffit eivät siis nostaneet yleisömääriä tavallista korkeammiksi.

2) Suomen kesä on lyhyt. Jääkiekkomaisia pitkäkestoisia pudotuspelejä on mahdoton tunkea järkevällä tavalla kauteen. Ellei pudotettaisi liigan joukkuemäärä todella pieneksi, missä taas ei olisi järjen häivää. Muutaman merkityksellisen pudotuspelin hyöty jäisi pieneksi, kun samaan aikaan runkosarjaan tulisi niin sanottuja ”merkityksettömiä” pelejä.

3) Jalkapallo ei ole jääkiekkoa. Hallien ansiosta SM-liigassa voidaan pelata valtava määrä otteluja, kun sääolosuhteita ei tarvitse huomioida millään tavoin. Suomalaisessa jalkapallossa yksi merkittävimmistä vaikuttajista yleisömääriin on keli. Vaikka olisi kuinka tärkeä jalkapallo-ottelu, moni jättää sen väliin, jos on kylmä.

4) Perinteet. Jalkapalloa on pelattu iät ajat ympäri maailman reilulla runkosarjamenetelmällä. Jos se toimii edistyksellisemmissä jalkapallomaissa, pitäisi sen toimia myös Suomessa, kunhan tuote on kunnossa. Suomen Cupissa on käytössä pudotuspelisysteemi, eikä se ole tehnyt ketään autuaaksi. Päinvastoin, liiga kiinnostaa enemmän katsojia.

5) Pelaajasopimukset. Mitäs sitten, kun riittäisi, että runkosarjassa sijoittuisi keskikastiin päästäkseen taistelemaan mitaleista? Esimerkiksi HJK voisi satsata juuri ennen playoffeja koviin hankintoihin, mutta pienemmillä seuroilla ei olisi tällaiseen kikkailuun varaa. Pelaajasopimusten kanssa ei tarvitsisi kiirehtiä, mikä näkyisi luultavasti jalkapalloilijoiden lompakoissa. Ei kuulosta hyvältä.

Siinä omasta mielestäni tärkeimmät syyt. Kehottaisin seuroja keskittymään lippujen järkevän hinnoittelun miettimiseen sekä tuotteen hyvänä pitämiseen sen sijaan, että tuhlataan energiaa pudotuspeleistä haaveilemiseen.

Paavo Airo

paavo.airo@ess.fi

Twitter: @PaavoAiro

Pierunhaistoilmeiset legendat kuihtumassa

Bruce Willis pälähtää ruutuun. Jälleen kerran hän juoksee, ampuu ja pelastaa porukkaa. Kaiken tämän hän tekee pierunhaistoilme naamallaan. Hän on John McClane. Toimintasankari vailla vertaa jo viidettä kertaa, elokuvassa Die Hard 5 – A Good Day To Die Hard.

On myös eräs toinen, joka tekee asioita pierunhaistoilmeen kera. Hän on sumusaarten Don Quijote, ranskalainen Arsene Wenger. Arsenalin manageri on tehnyt saman virheen kuin Bruce Willis. Hän ei ole ymmärtänyt lopettaa rooliaan kunniakkaasti.

Aika aikaansa kutakin on usein sanottu ja osuvaksi todettu lausahdus. Aika on ajanut John McClanen ohitse. Edes Renny Harlinin kaltainen huippuohjaaja ei voisi enää saada hahmosta mitään irti. Siispä tätä kirjoittaessani huokaan syvään. Die Hard numero 6 on nimittäin Bruce Willisin mukaan tulossa.

Arsenal on mennyt astetta pidemmälle kuin Die Hard. Jatko-osien sijaan se työntää ulos uusintoja. Puolustus tekee alokasmaisia virheitä, johtajuus loistaa kentällä poissaolollaan ja tähdet jättävät seuran. Wenger uhoaa kilpailukyvyllä siirtoikkunan ollessa kiinni. Sen auetessa suuret kalat uivat kilpailijoiden katiskaan ja omasta löytyy koreintaan ne, jotka naapuri on päästänyt takaisin järveen kasvamaan. Mikään ei yllätä. Arsenal-ilmiö on kuin Deja Vu, paitsi ettei se ole läheskään yhtä mielenkiintoinen.

Wenger avasi jälleen sanaisen arkkunsa Arsenalin tiputtua Mestarien liigasta viime viikolla. Hänen mukaansa Valioliigan on herättävä. Muu Eurooppa on kuulemma ajanut saarelaiset kiinni. Wenger on aivan oikeassa. Englanti on jäämässä tätä menoa vähintään Espanjan ja Saksan taakse seurajalkapalloilussa. Valioliigassa on kuitenkin eniten rahaa. Pelaajamateriaalit ovat siis Englannin huippuseuroilla vähintään kilpailukykyiset. Ongelmat löytyvätkin valmennuksesta ja henkisestä johtamisesta. Parhaat valmentajat löytyvät sumusaarten ulkopuolelta. Tuon seikan osalta Valioliigalla on heräämisen paikka.

John McClane on huikea hahmo ja Bruce Willisin karisma vain kasvaa vuosi vuodelta. Surkeinkin Die Hard -viritelmä pesee suurimman osan uutuustoimintaelokuvista, jotka eivät nouse legendoiksi, vaan päätyvät tavaratalojen alelaariin. Kuitenkin, koska John McClane on legendaksi kohonnut taistelija, on häpeällistä nähdä hänet tarinassa, joka ei ole tuon hahmon arvoinen. Uudet tulokkaat saavat epäonnistua, vanha klassikko ei.

Arsenalin kannattajana minua ei harmittaisi nähdä Tykkimiehiä Eurooppa-liigassa, tai vaikka europelien ulkopuolella. Ei mikäli valmentajana olisi joku muu kuin legendaarinen Arsene Wenger. Jos Arsenalin nykymeno jatkuu, on vain ajan kysymys, milloin Arsenal löytyy jalkapalloilun alelaarista – Eurooppa-liigasta. En tahdo muistaa Arsene Wengeriä epäonnistuneena valmentajana.

Atte Airo
atteairo@hotmail.com