Tämänhetkinen tunnetilani on innokkaan odottava, mutta samalla haikea. Taas kerran on edessä turnaus, joka on kuulunut jokaiseen talveeni niin pitkään kuin asioista jotain muistan. Tänä vuonna nimeä Uusi Lahti -turnaus kantava tapahtuma järjestetään nyt viikonloppuna 32. ja viimeisen kerran perinteikkäässä Lahden Suurhallissa. Eräänlainen ympyrä sulkeutuu, kun pitkään cup-muotoisena pysynyt kilpailu palaa alkuperäiseen neljän joukkueen turnausmalliin.
Turnausmalli on kaikkien kannalta kelpo ratkaisu. Tietysti olisi jännittävämpää, mikäli pelattaisiin kerrasta poikki -menetelmällä, mutta koska nyt kaikki joukkueet pelaavat toisiaan vastaan, näkevät kilpailun suurin kohderyhmä, lahtelaiset, varmuudella kolme kovaa peliä viikonlopun aikana. Onhan mukana vain veikkausliigaseuroja, eikä mitään junioreita peluuttavia porukoita Baltiasta. Cupin heikkoudeksi voitaisiin laskea myös se, että mahdollinen häviö perjantaina jättäisi mieliin huonommat muistot kilpailusta, ja rahapalkintokin jäisi saamatta. Nauttikaamme Suurhallin tunnelmasta vielä maksimaalisen paljon Kuhnureiden otteluita seuraten, vielä kun se on mahdollista.
Uusi Lahti -cupin (tai -turnauksen) tulevaisuudesta ei ole vielä varmuutta. Kenties kilpailu pelataan ensi talvena ulkona, mutta onko siinä sitten mitään järkeä? Lämpimässä hallissa pelattava Uusi Lahti -cup on aina ollut hyvä kauden avaus Liigacupin rinnalla kylmimmän talven keskellä, jolloin ei olisi kovin mukavaa seisoskella kentän laidalla varpaat jäässä seuraamassa puolivalmiiden joukkueiden peliä, joka vielä etsii uomiaan. Lahden seudulla ei yksinkertaisesti ole toista Suurhallin veroista areenaa, jolla voitaisiin järjestää täysimittaisen jalkapallokentän otteluita tarjoten samalla laadukkaita oheispalveluita.
Onneksi kaupunki kaavailee Mukkulaan uutta jalkapallohallia, jonka olisi tarkoitus korvata Suurhallin jättämä aukko jalkapalloilijoiden harjoitusolosuhteissa. Toivottavasti kyseisestä hallista tehdään paremmin myrskyä kestävä kuin Trondheimin ja Helsingin Jätkäsaaren samantyyppisistä, jotka ovat joulunajan myrskyjen jäljiltä käyttökelvottomia ja aiheuttivat omistajilleen melkoisen laskun. Hyvä, että tällainen halli on suunnitteilla, mutta on selvää, ettei Mukkulassa tulla pystymään järjestämään samanlaisia yleisötapahtumia kuin Suurhallissa. Positiivista Mukkulan hallissa on se, että oikealla tavalla tehtynä se on pelaajien fysiikalle ystävällisempi kuin pehmennettynä betoninakin tunnettu ja oletettavasti monet vammat aiheuttanut Suurhallin alusta.
Mitä sitten on luvassa viikonloppuna Suurhallissa? Perinteiseen malliin hyvää tunnelmaa, jänniä pelejä ja kaiken suolana testimiesten, ja miksei sopimuksellistenkin, taitojen arvioimista. Kuhnureilla on kaksi puolustuspään pelaajaa, nuori Dokus Can Turkin yhteistyöseura Bucasporista sekä ex-Hansa Rostock, saksalainen Hendrik Grossöhmichen try-out-miehinä. Turkkilaisesta on vaikea ennen näkemistä sanoa mitään, mutta erityisesti saksalaisen suhteen odotukset ovat korkealla, ja näkisin, että CV:n perusteella hänellä on aineksia yltää paremmalle tasolle kuin edellinen ulkomaanapu Lahden puolustusosastolla, Tennant McVea. Topparia joukkue todellakin kaipaa, sillä viime kauden Ykkösen kenties paras keskuspuolustaja Jukka Sinisalo tarvitsee rinnalleen kokeneen pelaajan, joka jaksaa pelata koko pitkän kauden varmoin ottein. Joel Meron kaltaiset lahjakkaat juniorit ovat tässä vaiheessa hyviä rotaatiopelaajia.
Perjantaina se sitten alkaa, armoton kolme päivää kestävä pallon tuijotus, jota on hyvä höystää kotisohvalla tai vaikka pubissa ulkomaisten sarjojen pelejä seuraten. Pelit pyörähtävät käyntiin klo 17, kun FC Lahti kohtaa Kuopion Palloseuran. Nämä kaksi, sekä Haka ja HJK muodostavat neljän joukkueen sarjan, mutta ei pidä unohtaa, että onhan sunnuntaina näytösottelun merkeissä luvassa Reipas – Kuusysi -paikallisvääntökin. Muistakin derbyistä voidaan puhua, kun Haka ja HJK sekä FC Lahti ja HJK kohtaavat. Mielenkiintoisia otteluja siis odotettavissa.
Paavo Airo
paavoairo@gmail.com