Suomalaistoppari Jani Lyyskin kohtalo tukholmalaisseura Djurgården IF:ssä ihmetyttää. Mies penkitettiin alkukaudesta, mutta nousi pian takaisin pelaavaan kokoonpanoon, pelaten lopulta mukavat 22 ottelua. Muutama viikko sitten Djurgårdenin valmentaja Magnus Pehrsson kuitenkin ilmoitti, ettei hänellä ole tulevalla kaudella tarvetta Lyyskin palveluksille. Mikäli seura ei onnistu lainaamaan tai myymään suomalaista ennen ensi kautta, suostuu se kuitenkin armollisesti maksamaan Lyyskille palkkaa myös viimeisen sopimusvuoden aikana ja tarjoaa pelaajalleen edelleen mahdollisuuden harjoitella seurassa.

On toki totta, ettei Djurgårdenin kausi mennyt putkeen. Odotukset ovat Tukholmassa aina varmasti kovat ennen kautta, eikä sarjassa vaivoin säilyminen varmastikaan tyydyttänyt seurajohtoa – saati sitten kannattajia. Muutokset kokoonpanossa tulevalle kaudelle ovat siis luonnollisia. Lyyski kuitenkin pelasi joukkueessa kahden kauden aikana nelisenkymmentä ottelua, joten eikö hänelle siis todellakaan olisi löytynyt ensi kaudelle enää minkäänlaista roolia? Toisaalta mikäli roolia ei Lyyskille tosissaan ole tarjolla, on hyvä että valmentaja ilmoitti asiasta nyt ja Lyyski voi etsiä itselleen seuran, jossa sellaista tarjolla on.

Uuden seuran löytäminen saattaa tosin olla haastavaa sillä Magnus Pehrssonin myyntipuhe ei ollut vuosisadan vakuuttavimpia: ”Jani Lyyskillä ei ole sellaisia ominaisuuksia, joita topparilta haluan, vaikka hän onkin pelannut paljon. Kerron tämän avoimesti ja olen rehellinen myös pelaajille. Joukkueen kannalta on pakko olla suora ja rehellinen. Kyse ei ole henkilökohtaisesta asiasta,” näin Pehrsson siis ilmaisi asian MTV3:n verkkolehdessä. Kuinka moni yrittäisi myydä esimerkiksi autoaan sanomalla: ”Surkea auto tää on eikä mulla ole mitään käyttöä tälle, mutta osta kuleksimasta jos tahot.”

Lyyskin kohtalo ei sinänsä tullut yllätyksenä. Vuosien saatossa ulkomailla on nähty monta surullista suomalaiskohtaloa. Rafael Benitezin tapa kohdella Sami Hyypiää tämän viimeisellä Liverpool kaudella pistää edelleen vihaksi. Täysi Anfield mylvi Voikkaan jättiläistä kentälle kauden viimeiseen ja Liverpoolin kannalta merkityksettömään otteluun Tottenhamia vastaan. Benitez nöyrtyi kannattajien vaatimuksiin vasta aivan viimeisillä minuuteilla. Jäähyväiset olivat ikimuistoiset, mutta mielestäni Hyypiän uskomaton Liverpool-ura ei koskaan saanut arvoistaan päätöstä. Harvoin olen ollut niin vahingoniloinen, kuin sinä kauniina päivänä, jona tuuli toi mukanaan uutiset Benitezin potkuista.

Toinen tunnettu Liverpoolin suomalaistarina muistetaan edelleen hyvin ”punaisten” kannattajien joukossa. Jari Litmanen onnistui aikanaan vakuuttamaan Liverpoolin kannattajat taidoistaan, muttei koskaan silloista valmentajaansa Gerard Houllieria. Litmanen ei vakiinnuttanut paikkaansa Liverpoolin avauskokoonpanossa, vaan sai tyytyä vaihtomiehen rooliin. Tästä huolimatta nostivat Liverpoolin kannattajat hänet vuonna 2006 tehdyssä kyselyssä sadan kautta aikain parhaan Liverpool pelaajan joukkoon. Yhä edelleenkin satamakaupungin kaduilla ihmetellään: minkä ihmeen takia ranskalaisvalmentaja ei arvostanut Litmasta.

Kummallisia suomalaispelaajien hyllytyksiä on nähty lukuisia vuosien saatossa. Loukkaantumiset ja valmentajan vaihdokset ovat torpedoineet monen suomalaisen pestin ulkomailla. Itse henkilökohtaisesti olen tosin lopen kyllästynyt lukemaan erinäisten suomalaisten aikaukauslehtien viulunsoitolla säestettyjä murhetarinoita, joissa taivaanportit olisivat auenneet suomalaispelaajalle ilman sitä yhtä loukkaantumista tai huono-onnista ottelua. Euroopan suurilla kentillä jokainen päivä on sotaa. Pitää olla huippu jokaisissa treeneissä, jokainen minuutti kentällä pitää käyttää hyvin – tulee siis olla ammattilainen.

Kenties suomalaiset kuitenkin kaipaisivat ripauksen rohkeutta ja itsetuntoa. Olen usein ihmetellyt miksi suomalaispelaajat jämähtävät istumaan penkille tai katsomoon esimerkiksi valmentajan vaihduttua, eivätkä siirry uuteen seuraan. Mikäli pelaaja ei sovi uuden valmentajan pelisysteemiin, ei asia muutu miksikään vaikka kuinka paiskisi töitä. Suomalaiset ovat kuitenkin ilmeisesti suhteellisen halpoja pelaajia ja lisäksi siirtyvät usein ilmaiseksi vapailla papereilla. On siis luonnollista, etteivät valmentajat tahdo luopua halvasta ringin leventäjästä, vaikkei tämä pelisysteemiin sopisikaan. Uskaltavatko suomalaispelaajat laittaa siinä tapauksessa kovan kovaa vastaan? Sosiaaliseen mediaan vaan haukkumaan valmentajaa ja voivottelemaan kovaa kohtaloa niin johan alkaa tapahtua. Kuulostaa kyllä hyvin epäsuomalaiselta käytökseltä.

Suomalaiset kunnioittavat edelleen pelaajasopimuksia, tästä kertoo nimenomaan se, että monet Suomi-futaajat siirtyvät ilman siirtokorvausta, vasta sopimuksen päätyttyä. Näin ei enää nykypäivänä suuressa maailmassa juurikaan tehdä. Pelaajat tekevät viiden vuoden pahveja ja vannovat seurauskollisuutta. Uusi seura kutsuu kuitenkin usein jo seuraavan siirtoikkunan aikana. Seurauskolliset suomalaiset saavatkin usein ihailua kannattajiltaan. Toivoisin vain, että myös valmentajilta irtoaisi ripaus rakkautta ja ymmärrystä jäyhille pohjoisen pojille.

Atte Airo
atteairo@hotmail.com