Taas hävettää olla suomalainen. Jos jalkapallohistoriamme pettymyksistä kirjoitettaisiin kirja, siihen tulisi tekstiä enemmän kuin Täällä Pohjantähden alla -trilogiaan. Viime perjantaina tähän valitusvirteen kirjoitettiin taas yksi luku lisää.
Tappio Moldovalle on ehdottomasti yksi Suomen jalkapallomaajoukkueen kaikkien aikojen suurimmista pettymyksistä ja surkeimmista tuloksista. Tappioitahan aina tulee, eikä Moldovakaan heittopussi ole. Jopa Euroopan isot kompuroivat välillä pikkumaita vastaan. Perjantain peli oli kuitenkin ottelu, jota Suomi ei olisi missään tapauksessa saanut hävitä.
Ottelu oli vuoden 2012 EM-kisojen karsintojen ensimmäinen mittelö. Tappio vei vähäisenkin uskon suomalaiseen jalkapalloon. Arvokisapaikka on suomalaiskannattajien ikuinen unelma, joka käytännössä murskattiin ensimmäisessä koitoksessa. Stuart Baxterin Suomi pelasi surkeaa jalkapalloa. Huuhkajat ei hallinnut ottelua, vaan oli koko ajan vaikeuksissa. Maamme on joko taantunut järkyttävästi, tai sitten muut ovat menneet huimasti eteenpäin.
Teoriassa kisapaikka on tietysti täysin mahdollinen. Tappiollinen tulos ei ole se syy, miksi kukaan ei enää usko Huuhkajiin. Tosiasiallinen syy on se, että maajoukkue on surkea. Se ei ollut sitä vain Moldovassa, vaan se tulee tällä menolla olemaan sitä vielä jatkossakin. Miten se joukkue, jonka peli-idea ja -into olivat perjantaina täysin hukassa, voisi päihittää Ruotsin, Unkarin ja Hollannin?
Edellisissä karsinnoissa Suomi oli vielä hyvä. Se pelasi kaksi hienoa tasapeliä Saksaa vastaan sekä voitti Walesin ja Azerbaidzhanin kahdesti ja Liechtensteinin kerran. Voitot olivat niukkoja mutta riittäviä. Tappiot Venäjälle olivat odotettavissa, joten ainoaksi suureksi pettymykseksi jäi tasapeli Liechtensteinia vastaan. Miten tämä joukkue onkin rähmällään jo ensimmäisen askeleen jälkeen, kun uusi karsintaurakka on alkamassa?
Stuart Baxterin toinen kausi on jo epäonnistunut. Uhrasiko mies liikaa ajatuksia Celticille? Hänenhän huhuttiin ryhtyvän manageri Neil Lennonin neuvonantajaksi. Oli miten oli, Suomen pelissä ei ole mitään ideaa. Mielestäni karsinnat pitäisi viedä loppuun Roy Hodgsonilta opitulla tyylillä. Liinat kiinni ja toivotaan säkämaalia, se oli Liverpoolia nykyisin valmentavan Hodgsonin motto. Tässä tilanteessa vanhan herran opit olisivat paikallaan.
Puolustus on Suomen paras osa-alue. Otto Fredrikson on hyvä maalivahti, ja häneen puolustus voi luottaa. Petri Pasanen ja Niklas Moisander ovat kansainvälisen tason ammattilaisia, jotka pärjäävät pakkeina mainiosti. Markus Heikkinen ei ole Hannu Tihistä huonompi, vaan yksi Suomen aliarvostetuimmista pelaajista. Sami Hyypiä on edelleen Euroopan eliittiä, vaikka hän pelasikin perjantaina uransa huonoimman maaottelun. Toivottavasti kapteeni jaksaa jatkaa joukkueessa. Keskikentälläkin Huuhkajien parhaimmistoa ovat puolustavat pelaajat. Keskelle voi käskeä Roman Eremenkon, Teemu Tainion, Tim Sparvin tai Mika Väyrysen. He kyllä osaavat asiansa.
Hyökkäyspeli on tietysti Suomen heikkous. Laitamiehet ovat Allsvenskan-tasoa, ja Jari Litmanen on jo vanha mies. Kärkimiehet Mikael Forssell, Shefki Kuqi ja Jonatan Johansson ovat kaukana parhaasta tasostaan. Sheriffi ja Tintti ovat jo ikääntyneitä, ja Forssell on menettänyt itseluottamuksensa kokonaan. Aleksei Eremenko juniorissa on vielä toivoa, mutta hänen varaansa ei rakenneta huippuhyökkäystä. Mitä järkeä tällaisella miehistöllä on pelata rohkeaa ja hyökkäysvoittoista jalkapalloa? Moldova-pelin perusteella se on typerintä mitä voi tehdä.
Karsinnat jatkuvat tiistaina Rotterdamissa, missä Suomi kohtaa Hollannin. Ihmeet ovat mahdollisia jalkapallossa, ja toivottavasti nyt koetaan sellainen. Jos Suomi voittaa, tämän tekstin voi tulostaa, syödä ja ulostaa.
Tatu Airo
tatu.airo@uta.fi
Joo-o olihan se aivan järkyttävää kateltavaa. Lyhkäsesti tiivistettynä, mun mielest se on just noin, eli Suomi polkee paikallaan ja Moldovat yms taas on kehittyny, menevät koht rinnalle ja ohi….
Yks avainjuttu olis nyt se välttämätön nuorennusleikkaus! Nyt kun käytännössä kisahaaveet taas valitettavasti on ohi ilman ihmettä, voitas nää karsinnat käyttää uusien, nuorien pelureitten sisään ajoon? En mä Baxteriakaan ihan suoraa syyttäis, tulos ois varmaan ollu samankaltainen muunkin ukon ollessa peräsimessä? Pelaajat ne kuitenkin loppupelissä siellä kentälle tekee sen lopullisen työn….
Joo, kyllähän sinne nuoria miehiä kaivataan. Olen silti sitä mieltä, että maajoukkue on sellainen kokoonpano, johon istutetaan parhaat mahdolliset miehet. En varsinaisesti usko mihinkään nuorten pelaajien sisäänajoon. Parhaat otetaan mukaan sitten, kun ovat riittävän hyviä.
Periaatteessa joo, mut joskus ja jossainhan se täytys ns. sisään ajaa. No, toki noissa treenipeleissä etusijaan, mut tosiaan nyt kun ei ole oikeesti enää saumoja kisoihin, voitais nää karsinnatki jo käyttää vähä ninku sitä tarkotusta silmällä pitäen. Ainaki nyt niin, et nää vanhemmat Litti, Johansson, Hyypiä ja muut tekis tilaa yngstereille? No eilenhän näin jo tapahtukin.
No joo, onhan se niin. Fredrikson, Moisander, Hämäläinen, Sparv ja Porokara nyt ainakin ovat nuoria, jotka ansaitsevat paikkansa joukkueessa. He näyttävät olevan jo hyvin sisällä joukkueessa. Mielestäni karsintojen jäljellä olevia pelejä ei silti voi pitää minään sisäänajo-otteluina tai vastaavina. Silläkin on merkitystä, monenneksiko karsintalohkossa sijoittuu. Sehän nyt on selvää, että kisoihin tuskin päästään, mutta sen pitää silti edelleen olla tavoite. Kokemus on osoittanut, että luovuttaa ei kannata. Esimerkiksi edellisissä EM-karsinnoissa (Hodgssonin aikana) Suomi hävisi jo melko aikaisessa vaiheessa Azerbaidzhanille ja Serbialle. Jo silloin media ja yleinen ilmapiiri päättivät, että kisapaikka on menetetty. Lopulta Suomi jäi yhden maalin päähän jatkokarsinnasta. Okei, tällä porukalla sama tuskin totetuuu, mutta pointtini on, että teoriassa kaikki on mahdollista.