Jos pelaa 12 vuotta liigaa pienellä budjetilla, putoaa todennäköisesti jossain vaiheessa divariin. Nyt taitaa olla FC Lahden vuoro. Pelejä on pelaamatta enää kuusi kappaletta, ja ero toiseksi viimeisenä olevaan IFK:hon on jo viisi pistettä. JJK:ta vastaan pelattu tasapeli tarkoittaa sitä, että lahtelaisten säilyminen liigassa vaatii ihmeen.

Toki ihme on vielä mahdollinen. AC Oulu tai Haka voivat mennä konkurssiin, tai joku häntäpään seura saatetaan sysätä viiden–kuuden ottelun mittaiseen tappioputkeen. Silti, FC Lahden pitäisi voittaa neljä tai viisi peliä, jos se haluaa edes haaveilla liigapaikasta.

Pessimisti voi joskus ajatella positiivisesti. Vaikka olen vakuuttunut, että FC Lahti putoaa divariin, yritän nähdä asiassa myös myönteisiä puolia lahtelaisen jalkapallon kannalta.

Putoaminen on aina riski. Silti, nyt saattaisi olla taktisesti ajateltuna järkevää pudota. Jos RoPS nousee, FC Lahti olisi ensi kaudella todennäköisesti Ykkösen paras seura. Jopa Lahdesta luulisi kasaantuvan sen verran kahisevaa, että Kuhnurien miehistö pysyisi edes auttavasti liigatasoisena.

Tämän kauden jälkeen liigasysteemi muuttuu. Pääsarjaa supistetaan, ja liigassa pysyminen vaikeutuu. Jos Lahti säilyisi nyt, se putoaisi melko varmasti ensi syksynä. Silloin Ykköseen tiputetaan suoraan peräti kolme seuraa. Siitä lahtauksesta olisi hankala selvitä. Vuonna 2012 ykkösdivari tulee siis olemaan todella kovatasoinen. Silloin kannattaisi pelata liigaa. Takaisin liigaan on siis helpompi nousta ensi vuonna kuin kahden vuoden päästä. Toisaalta, liigassa pysyminen tulee jatkossa olemaan joka tapauksessa vaikeaa.

Olisi putoamisessa silti jotain muutakin myönteistä. Ensi kesänä olisi mukava katsoa pelejä Kisapuistossa. Todennäköisesti Kuhnurit myös voittaisi totuttua useammin.

Tatu Airo
tatu.airo@uta.fi

Sarjasijoituksesta viis, nostan hattua ja kumarran FC Lahden  Hasse Kallströmille. Toimitusjohtaja yrittää ja yrittää, vaikka sitkeydestä ei aina palkita. Kuhnurien innokas puuhamies on pannut tällä kaudella kaiken likoon. Ideanikkari on tarjonnut aikuisviihdettä, heilunut torilla jymyjuntusena, kosinut hesalaisia Espalla ja pystyttänyt tivolin lahtelaiskannattajille.

Kallströmin ansiosta FC Lahden yleisökeskiarvo on hyvä. 2166 katsojan keskiarvo on itse asiassa erinomainen, kun huomioi joukkueen surkean sarjasijoituksen ja kotiottelujen masentavan saldon. Sunnuntaina pelattua HJK-peliä seurasi 5811 katsojaa, joista suurin osa oli ostanut pääsylipun. Hasse teki seurahistoriaa. Hiihtostadionilla olisi ollut muutama tuhat masokistia, jos toimitusjohtaja ei olisi tempaissut pääkaupungissa.

Hasse ei siis lannistunut, vaikka kauppatorilla vedetty jymyjuntustapahtuma epäonnistui aiemmin kesällä. Kesken esityksen alkoi sataa, ja lopulta kaupaksi meni vain yksi pääsylippu. Sen osti hyväsydäminen urheilutoimittaja Kalle Veirto. Helsingin-keikka oli toista maata. Lipun osti yli 50 helsinkiläistä.

Jos ei siis muuta, niin ainakin Hassen hullutukset ovat taanneet FC Lahdelle näkyvyyttä ja katsojia. Valitettavasti joukkueen kausi on urheilullisessa mielessä täysi pannukakku. Talouslukematkin ovat niin kehnoja, että seura saa Hassen uurastuksesta vain taskurahaa.

Kallström on niitä harvoja FC Lahden ringissä, joille voitaisiin jakaa työn sankari -arvonimi. Jos kaikki joukkueen pelaajat tsemppaisivat samanlaisella raivolla kuin toimitusjohtaja, ehkä Lahdessa pelattaisiin myös ensi kaudella liigaa.

Jännityksellä odotamme herra Hassen seuraavaa siirtoa. Toivottavasti hän ei sentään astele avauskokoonpanon hännillä pelikentälle.

Tatu Airo
tatu.airo@uta.fi

Olen tottunut ajatukseen, että Lahti on yksi Suomen suurimmista jalkapallokaupungeista. Vaikka paikallinen seura olisikin tarponut suonsilmässä, aina on voinut vedota A-maajoukkueen avauskokoonpanoon. Mitä esimerkiksi 2000-luvun A-maajoukkue olisi ollut ilman lahtelaisia?

Jari Litmanen, Joonas Kolkka ja Petri Pasanen ovat pelanneet yhteensä liki 300 A-maaottelua. Myös Antti Pohja, Kari Arkivuo, Pekka Lagerblom ja kumppanit ovat kantaneet Huuhkaja-paitaa lukuisissa otteluissa. Moniko muu kylä pystyy samaan? Maajoukkue olisi ollut astetta heikompi ilman lahtelaisen jalkapallokoulun helmiä.

Vaan miltä näyttää tulevaisuus? 39-vuotias Litmanen ja kohta 36-vuotias Kolkka viettävät pian eläkepäiviään. 33-vuotias Pohja ei ole enää maajoukkuetasoa, eivätkä 27-vuotiaat Arkivuo ja Lagerblom näytä kehittyvän sellaisiksi pelaajiksi, joilla olisi käyttöä isoissa ja tärkeissä peleissä. Näyttää pahasti siltä, että alkavien EM-karsintojen jälkeen lahtelaisten maine jää ainoastaan Pasasen puolustettavaksi.

FC Lahdessa ei pelaa ainuttakaan nuorukaista, jolle voisi lupailla A-maajoukkuepaikkaa 2010-luvun karsintoihin. Mäntsälän kasvatti Henri Toivomäki on suurin Kuhnuri-lupaus, mutta hänelläkin on edessään pitkä ylämäki. Jos Toivomäki olisi edes likimain yhtä lahjakas kuin Pasanen aikoinaan, hän pelaisi nyt Italiassa tai Belgiassa. Juha Tuomi, Riku Heini, Drilon Shala, Jussi Länsitalo, Toni Huuhka ja muut kaverukset ovat juuri ja juuri liigatasoa. Joku heistä saattaa joskus pelata jonkun harjoitusmaaottelun. Enempi vaatisi pientä ihmettä tai valtavaa kehitystä vanhemmalla iällä.

Eero Kortetta ja Ville Tauloa pidettiin aikoinaan todellisina superlupauksina. Kortetta verrattiin Litmaseen ja Taulostakin piti tulla vaikka mitä. Miehet ovat nyt parhaassa iässään. Korte puurtaa liigajumbon keskikentällä ja Taulo palloilee Italian kolmostasolla.

Valitettavasti en tunne lahtelaisen juniorimyllyn syvimpiä syövereitä. Reippaan A:lla ja B:llä pyyhkii hyvin, mutta Kuusysin joukkueet ovat kaukana maan kärkitasosta. Lahtelaiseen junioripalloiluun paremmin perehtyneet kuitenkin kertovat, ettei kaupungin A- ja B-junnuissa pelaa poikkeuksellisia lahjakkuuksia. Liigapelaajiksi heistä kasvaa jokunen, mutta Euroopan isot kentät taitavat olla haave vain. No, onneksi nuoremmista junnuista ei vielä tässä vaiheessa voi sanoa paljon mitään. Ehkä Patomäen kentällä palloilee 2020-luvun Litmanen? Toivottavasti edes Kolkka tai Pasanen…

Onneksi jalkapallo on siitä ihmeellinen laji, että sen tarkka ennustaminen on miltei mahdotonta. Kuka olisi uskonut, että vielä yli kaksvitosena Hollannin liigassa puurtanut Sami Hyypiä olisi jonain päivänä yksi Euroopan parhaista keskuspuolustajista? Kyllä Henri Toivomäestäkin voi tulla vielä vaikka mitä.

Tatu Airo
tatu.airo@uta.fi

FC Lahden Jari Litmanen ei pelannut perjantaina Hakaa vastaan pahoinvoinnin ja silmävaivojen takia. Useat suomalaiset tiedotusvälineet uutisoivat, että Litmanen olisi kaikesta huolimatta pelannut lauantaina  salaperäisessä hyväntekeväisyysottelussa. Nyt Litmanen on tiedottanut julkisuuteen, että kyseessä oli uutisankka. Palloliiton sivuilla julkaistussa tiedotteessa Litmanen toteaa, että hän ei pelannut hyväntekeväisyysottelussa vaan oli kotona lepäämässä.

Minäkin menin harhaan ja luotin STT:n uutiseen, joka julkaistiin mm. Helsingin Sanomien verkkosivuilla. Edellisessä blogitekstissä ilmaisin pettymykseni Litmaseen, jota syytin sitoutumattomuudesta seurajoukkueeseensa. Vaikka pettymykseni oli pehmeää, pehmennän sitä nyt entisestään. Sori, Litti. Vaikka tuskin sinä näitä tekstejä luet.

Kaikkea en silti vedä takaisin. Olen edelleen sitä mieltä, että päävalmentaja Ilkka Mäkelän asema on vaikea. Litmanen päättää pitkälti itse pelaamisestaan, eikä se ole valmentajan kannalta paras vaihtoehto. Toki tämä on tiedetty koko ajan ja toki Litmasen jokainen peliminuutti on plussaa lahtelaisille.

Kaikkihan me sen tiedämme, että Lahti on Litmasen kanssa aivan eri joukkue kuin ilman häntä. Siksi se lahtelaisia niin harmittaakin, kun Kuningas ei ole mukana.

Haluan lisäksi kiittää Litmasta tavallista avoimemmasta tiedotuslinjasta. Toivoisin, että tiedotus olisi jatkossakin avointa. Monesti Litmasen poissaoloja on selitelty hieman salamyhkäisesti tai muuten vaan niukkasanaisesti.

Kaikesta huolimatta toivon, että Litti satsaa FC Lahden pelastamistalkoisiin kaikkensa. Samaa odotan kaikilta joukkueen pelaajilta. Litti nyt vaan olisi melko luonnollinen valinta talkoojohtajan hommaan.

Tatu Airo
tatu.airo@uta.fi

Tosiasioiden tunnustaminen on usein vaikeaa. Kovasti takellellen kakistan kuitenkin, että olen hieman pettynyt Jari Litmaseen. En haluaisi olla, mutta olen kuitenkin. Ja tuskin olen ainoa. Kuningas Litmanen ei ole antanut kaikkeaan edustamalleen ja omistamalleen seuralle. Se on ymmärrettävää mutta harmittavaa. Litti ei ole enää niin rautainen ammattilainen kuin olen kuvitellut.

Koska olen pehmeä ja heikko, pehmennän tätäkin purkaustani. Sanat eivät riitä kertomaan, kuinka paljon arvostan Litmasta pelaajana ja jalkapalloniilona. Silti, minulla on sellainen tunne, että FC Lahti ei ole Litmaselle tällä hetkellä se tärkein juttu jalkapallossa.

En voi kadehtia FC Lahden päävalmentajaa Ilkka Mäkelää. Litmanen pelaa jos pelaa ja osallistuu harjoituksiin epäsäännöllisesti. Viime perjantaina Kuhnurit matkasi Valkeakoskelle. Litmanen oli lähdössä mukaan, osallistuihan hän viimeistelyharjoituksiinkin. Hieman ennen lähtöä hän kuitenkin jäi matkasta silmätulehdukseen vedoten. Seuraavana päivänä Litmanen palloili Joroisissa, missä pelattiin salaperäinen hyväntekeväisyysottelu.

Toki muistamme, että hyväntekeväisyysottelussa piipahtaminen on ammattilaiselle yhtä kevyt suoritus kuin rappusten kiipeäminen korttelifutarille. Silti, kuvio ei näytä hyvältä Litmasen kannalta. Veikkaanpa lisäksi, että silmätulehdus ei vaivaa Littiä enää keskiviikkona pelattavassa Belgia-maaottelussa.

Kriisissä olevan FC Lahden joukkueshenki ei varmasti parane sillä, että yksi pelaaja sooloilee mielensä mukaan – vaikka kyseessä olisikin kaikkien aikojen pelaaja. Haka-ottelu oli Kuhnureille elintärkeä. Joukkue on sarjassa viimeisenä, ja koskilaisjoukkue on sen päävihollisia putoamiskamppailussa. Valkeakoskella olisi tarvittu jokaista miestä, joka pysyy jotenkuten tolpillaan. Litmanen on ennenkin jättänyt pelejä pelaamatta melko kevyin perustein. Pietarsaaressa mies ei ollut, koska hänen pitää viettää vuodessa tietty aika ulkomailla.

Ymmärrän toisaalta Litmasta. Hän tuskin edes pelaisi FC Lahdessa, ellei saisi päättää vapaasti tekemisistään. FC Lahti on hänelle mukava harrastus. Hän saa pelata mielensä mukaan rakastamaansa lajia. Välillä hän kuitenkin voi huilata tai keskittyä maaotteluihin. Kulkeminen Lahden, Helsingin ja Tallinnan välillä sujuu näppärästi, kun ei tarvitse osallistua kaikkiin kuvioihin. Kunto pysyy yllä, ja kotikaupungin seura hyötyy huippupelaajan palveluksista.

Kuulostaa diililtä, jossa kaikki voittavat. Niin kai se periaatteessa onkin. Ehkä olen turhan vaativa, jos oletan, että Litmanen kaikkien näiden vuosien jälkeen tekisi samoja asioita kuin parikymppiset aloittelijat. Silti toivoisin, että Kuningas osallistuisi täysillä FC Lahden pelastamistalkoisiin. Haluaisin, että hän jakaisi kaiken vuosien varrella kertyneen tiedon ja taidon nuoremmilleen. Tahtoisin, että hän pelaisi aina kun vain suinkin kykenee.

Todennäköisesti annan kuitenkin kaiken anteeksi, kun seuraavan kerran näen hänen antavan läpisyötön, törkkäävän kantapääsiirron tai puskevan pallon maalin.

Tatu Airo
tatu.airo@uta.fi

– Ovatko liitot seuroja varten vai päinvastoin?
FC Lahden päävalmentajan Ilkka Mäkelän heitto (ESS 1.8.) osuu. Lahjakas puolustaja Henri Toivomäki on FC Lahden pelaaja. Siitä huolimatta hän ei ollut edustuskelpoinen sunnuntain liigaottelussa Interiä vastaan.

Toivomäki oli alkukauden lainalla Italiassa. Pelilupabyrokratian mukaisesti hänen piti olla kelvollinen Kuhnuri-edustaja 1. elokuuta alkaen, kun siirtoikkuna jälleen aukesi. Fifan, Italian jalkapalloliiton ja Suomen Palloliiton takia Toivomäki istui 1.8. katsomossa.
Sehän nyt tiedetään, että Fifan kuvioita ei mattimeikäläinen ymmärrä. Järjestö on jäykkä kuin rautakanki, oikea byrokratiateoreetikoiden ihanne. Se on kehittänyt mukamas hienon siirtosysteemin, joka aktivoitui 1. elokuuta. Päivä oli kuitenkin sunnuntai, eikä Italiassa tietenkään silloin töitä tehty. Kukaan ei painanut nappia, ja Toivomäki seurasi ottelua kentän laidalta.

– Ymmärrän hyvin FC Lahden harmin. Fifan järjestelmä on huono ja joustamaton, Palloliiton kilpailupäällikkö Peter Lundström harmitteli Etlarissa (1.8.).
– Tuskinpa FIFA älähtäisi, jos Toivomäki pelaisi yhden ottelun väliaikaisella luvalla, Mäkelä vastasi.
Niinpä. Todennäköisesti italialaisetkin ovat ihmetelleet, eivätkö suomalaiset voi sorvata jotain porsaanreikää. Toisaalta, mitä minä tässä viisastelen? En tunne Fifan ja Palloliiton kiemuroita kuin pintapuolisesti. En myöskään tiedä, olisiko Mäkelän ehdottama väliaikanen lupa mahdollinen.

Se on kuitenkin selvää, että pelilupapolitiikka ei ole oikeudenmukaista. Palloliitolla on paljon parannettavaa. Onhan se nyt kerta kaikkiaan naurettavaa, että Lahti ei saa omaa miestään kentälle, mutta kaiken maailman JJK:t hankkivat pelaajia toisesta liigaseurasta (FC Haka) siirtoikkunan ollessa suljettuna. Ainakin sellaisen porsaanreiän Palloliitto on saanut sorvattua!

Jos liiigaseura on tehnyt farmisopimuksen kakkosdivarijoukkueen kanssa, se voi hankkia pelaajia toisista liigaseuroista farmiseuran kautta. Esimerkiksi Janne Korhonen siirtyi virallisesti Hakasta Blackbirdiin, vaikka pelasikin heti JJK:n avauksessa.

Olisi ollut reilua, jos Palloliitto olisi ennen kauden alkua kertonut kaikille liigaseuroille tällaisesta mahdollisuudesta. FC Lahdella on farmisopimus Ykkösen Hämeenlinnan kanssa, eikä järjestely ilmeisesti ole mahdollinen ykkösdivarin ja liigan välillä. 

No, epäoikeudenmukaisuus ei selitä Lahden ryhdittömyyttä Inter-pelissä.

Tatu Airo
tatu.airo@uta.fi