Suomen jalkapallohistorian suurimmasta saavutuksesta on kiistelty sadoissa saunailloissa, tuhansien tuoppien äärellä. 1960-luvulla syntyneet lahtelaiset pitävät kovimpana juttuna Kuusysin euromenestystä. Viirupaidat kehuvat Jari Litmasen saavutuksia, ja helsinkiläiset liikuttuvat HJK:n Mestareiden liiga -kautta muistellessaan. Vanha gubbe kertoo vuoden 1912 olympiakisojen nelossijasta ja Eino Soiniosta, nuori besserwisser luettelee Sami Hyypiän ansioluettelon aasta ööhön.

Koska luulen olevani nokkela, tarjoan keskusteluun vielä yhden näkökulman. Roy Hodgsonin palkkaaminen Suomen A-maajoukkueen peräsimeen ei ehkä ollut jalkapallohistoriamme suurin saavutus, mutta kärkikymmenikköön se lukeutuu helposti.

Herra Hodari valmensi sinivalkoista rupusakkiamme vuosina 2006–2007, vuoden 2008 EM-kisojen karsinnoissa. Kisapaikkaa ei herunut, vaikka Suomi olikin kiinni kunniassa vielä viimeisessä ottelussa. Voitto Portugalista olisi johtanut kisapaikkaan.

Karsintojen päätyttyä Hodgson siirtyi Fulhamin valmentajaksi, vaikka Palloliitto olisi halunnut jatkaa englantilaisen sopimusta. Kaikkitietävä massayleisö sen sijaan arvosteli Hodgsonia. Suomi pelasi kuulema tylsää jalkapalloa, eikä tehnyt muuta kuin puolusti. Saatoin minäkin vähän sadatella, kun 0–0 tuntui olevan synonyymi maajoukkueelle.

Vähänpä sitä silloin tiedettiin, kun Hodgsonia parjattiin. Suomi pelasi tylsää ja vähämaalista futista, mutta sen puolustus oli maailman eliittiä. Joukkue päästi vähiten maaleja karsintalohkossaan. Läheltä piti, että puolustustaktiikka olisi vienyt Suomen kisoihin.

Hodgson tiesi mitä teki. Hän arvioi kylmästi, ettei Suomen tasoinen porukka pärjää hyökkäämällä. Kun puolustus on betonia, muutamakin maali silloin tällöin riittää. Niitä tehtiinkin miltei riittävästi. No, onhan se totta. 1–0-tappio Azerbaidzhanissa oli hirveä pettymys, etten sanoisi fiasko.

Hodgsonia seurannut Stuart Baxter käski suomalaisten hyökätä. Eipä tullut kisapaikkaa hänenkään johdolla, ainakaan vielä. En tiedä, millainen sotasuunnitelma hänellä on tulevien EM-karsintojen varalle. Itse en lähtisi soitellen sotaan porukalla, jonka hyökkäyskalusto on Euroopan heikoimpia.

Mikael Forssell kadotti jyvänsä jo joskus viime vuosikymmenen alkupuolella, eikä hän sitä paitsi ole koskaan pelikunnossa. Shefki Kuqi on vanha, ja Jonatan Johansson osuu Veikkausliigassakin vain pilkulta. Mika Ääritalosta, Juho Mäkelästä tai Berat Sadikista tuskin on vastuunkantajiksi.

Jos Suomen tulevaisuus näyttää heikolta, niin Hodgsonilla sen sijaan pyyhkii paremmin. Ensin hän pelasti Fulhamin putoamiselta. Seuraavalla kaudella lontoolaiset ylsivät historiansa parhaaseen sijoitukseen, kun Fulham oli Englannin liigan seitsemäs. Päättyneellä kaudella Hodgsonin Fulham pelasi Eurooppa-liigan finaalissa. Ei ihme, että suuri ja mahtava Liverpool palkkasi hänet – Suomen maajoukkueen entisen valmentajan!

Siinä riittää jälkipolville kertomista.

Tatu Airo
tatu.airo@uta.fi

PS. Pahoittelen iltapäivälehtimäistä otsikkoa. Kun käyttää kysymysmerkkiä, voi kirjoittaa millaisen otsikon haluaa.

Lahden hiihtostadionilla on ollut tänä kesänä totista porukkaa. Eikä ihme, sillä FC Lahden alkukausi on ollut seurahistorian heikoin. Maarianhaminan IFK ja AC Oulu ovat viisi pistettä viimeisenä olevan Lahden edellä, kun 12 peliä on pelaamatta. Kuhnureiden peli näyttää hirveältä. Joukkueen ahdistus henkii Hollolaan saakka.

Putoaminen ykkösdivisioonaan on todennäköisin päätös lahtelaisten kaudelle.

FC Lahdella on kolme vaihtoehtoa. Ensimmäinen on tietysti se, että hihat kääritään alta aikayksikön ja ruvetaan hommiin. Valmentajavaihdos ja pelaajahankinnat pelastivat KuPSin viime kaudella. En kuitenkaan ole lainkaan varma, että päävalmentaja Ilkka Mäkelän erottaminen auttaisi Lahtea. Ainakin sen tiedän, että hän on erittäin ammattitaitoinen valmentaja, joka on tehnyt järjettömän määrän työtä FC Lahden eteen. Valmentajavaihdokset ovat riskibisnestä ­– joskus onnistutaan, joskus ei. Onneksi minun ei tarvitse päättää Mäkelän kohtalosta.

Toinen vaihtoehto on luottaa muiden epäonnistumiseen. FC Lahden nykyisellä pistetahdilla se tarkoittaisi käytännössä sitä, että Oulun tulisi romahtaa täysin. Siihen en jaksa uskoa. IFK tuntuu menevän menojaan. Liigassa on kyllä yksi joukkue, joka saattaa romahtaa täysin. FC Lahden suurin säilymistoivo lienee Valkeakosken Haka. Jos se kauppaa koko joukkueensa, saattaa olla, ettei se kerää enää kuin muutaman pisteen. Valitettavasti sillä on kuitenkin jo nyt tuplasti sen verran pisteitä kuin Lahdella. Konkurssi on sitten toinen juttu.

Kolmas vaihtoehto on jatkaa näin ja katsoa mitä tapahtuu. Se ei Kuhnureiden tapauksessa ole mahdotonta. Seuran puheenjohtaja Mika Halttunen sanoi jo jokin aika sitten, että sarjapaikkaan ei takerruta hinnalla millä hyvänsä. Se on ihan ok. Kunhan muistavat, että Ykkösessä tulot ovat melkoisesti pienemmät kuin liigassa.

Tatu Airo
tatu.airo@uta.fi

Jalkapallon MM-turnaus päättyi sunnuntai-iltana loppuvihellykseen. Nyt on aika palata todellisuuteen. Olo on tyhjä ja haikea. Ehkä aavistan, miltä Matti Vanhasesta tuntuu. Seurasin kisoja hellittämättä ja kiihkeästi. Nyt en tiedä mitä tekisin.

Katsoin oikestaaan vain kymmenisen ottelua antaumuksella alusta loppuun. Muutaman uhrasin kokonaan mm. mökkijuhannuksen, päiväunien sekä parisuhteen nimissä. Miltei kaikki loput pelit seurasin enemmän tai vähemmän tarkkaavaisesti, mutta vähintään sivusilmällä. Työ urheilutoimituksessa ei onneksi estänyt kisanautintoa, vaan ennemminkin edellytti suuren ja mahtavan kokonaisnäkemyksen huolellista muodostamista ja päivittämistä.

Ennen kisoja veikkasin Espanjaa mestariksi ja Hollantia mitaleille. Onnetar hymyili, mutta leijumiseen ei ole syytä. Arvelin nimittäin myös esimerkiksi Italian ja Ranskan marssivan jatkoon sekä Portugalin liitävän ”vaikka finaaliin”. Espanjan mestaruus sopii minulle. Onhan toki okei, että maailman paras on myös maailmanmestari. Hollannin voitollekin olisin nostanut maljan. Se on sympaattinen kaikkia muita paitsi Suomea vastaan pelatessaan.

Cristiano Ronaldon ja Wayne Rooneyn iltakävely varjoisilla kujilla harmitti hetken. Onneksi raikkaat, tuoreet ja yllättävät pelimiehet   nousivat takasivuilta pääotsikoihin. Jos joku olisi veikannut ennen kisoja vaikkapa Thomas Mülleriä, Sergio Ramosia, Diego Forlania, Diego Pereziä, Anthony Annania, Sami Khediraa, Arne Friedrichiä ja Robert Vittekiä all stars -kokoonpanoon, olisin syyttänyt häntä aikamatkailusta.

Myös esimerkiksi Wesley Snejder, Miroslav Klose, Mesut Ozil, Philipp Lahm, Luis Fabiano, Luis Suarez, Diego Maradona ja monet muut ylittivät odotukset. David Villa oli odotetusti loistava. Mielestäni myös Lionel Messi oli maaginen, vaikka nallipyssyllä ei sotia voitetakaan.

Sadat miljoonat ihmiset palaavat kisojen päätyttyä todellisuuteen, mukana iso joukko suomalaisia. Lahtelaisilla jalkapallohulluilla todellisuus on karuakin karumpi. FC Lahti rypee niin syvässä suossa, että siitä voisi kirjoittaa valitusvirren tai uuden Roudasta rospuuttoon -elokuvan. Hyvin ei mene Pirkanmaallakaan. Haka ja TamU ovat verrattain korkealla sarjataulukossa, mutta kuinka kauan? Seurojen taloustilanteen voisi esitellä typeryyden malliesimerkkinä markkinatalouden perusperiaatteet -luennolla. Jos kuluttaa enemmän kuin tienaa, saattaa joutua vaikeuksiin. Muilla menee ehkä vähän paremmin. Kotimaisen jalkapalloliigan ongelmat ovat silti tuttuja ja lohduttomia. Yleisöä ei kiinnosta, ja rahat ovat loppu.

Montakos päivää tässä on EM-kisoihin?

Tatu Airo
tatu.airo@uta.fi

Hyväuskoiset menivät naruun, kun liikemies Seppo ”Sedu” Koskinen otti Valkeakosken Hakan vastuulleen pari vuotta sitten. Puheet olivat mahtavia, puvut prameita ja diskopallot kiiltäviä. Joku mainitsi jälleen kerran käsitteen Suomen Rosenborg.  Monet ovat yrittäneet, kukaan ei ole onnistunut.

Tänään Koskinen ilmoitti Ilta-Sanomissa, että hän ei enää halua sijoittaa rahojaan Hakaan. ”Olen laittanut Hakaan ainakin 2,5 miljoonaa euroa omasta pussistani. Jossakin vaiheessa peli on puhallettava poikki. Nyt on se hetki”, hän totesi IS:lle.

Itsepä on rahansa tuhlannut. Sedu ei kestänyt leikkiä, johon ryhtyi. 

Nyt hän vaatii Valkeakoskea talkoisiin: ”Nyt pitää saada selvyys, onko täällä järkevää ja mahdollista pyörittää liigajoukkuetta”, hän totesi. IS:n mukaan Koskinen haluaa selvittää, saadaanko Valkeakoskella kasaan liigakauden läpiviemiseen vaadittavaa summaa, joka IS:n tietojen mukaan olisi noin 600 000 euroa. 

Koskinen uhkaa siis jättää Hakan syvääkin syvempään liemeen. Ensin hän on rahoineen ottanut seuran haltuunsa ja lupaillut kannattajille ummet ja lammet. Sen jälkeen kun itsevaltias on karkottanut ainakin osan seuran muista tukijoista, hän aikoo jättää sen oman onnensa nojaan. Eipä ole kovinkaan reilua - olkoonkin, että Hakan talous oli kuralla jo aikana ennen Sedua. Ei ihme, että Hakan kannattajat ovat enemmän kuin huolissaan seuransa tulevaisuudesta. 

Pari vuotta sitten mietin minäkin, josko Sedu viimein olisi se bisnesmies, joka saisi suomalaisen jalkapallobisneksen kukoistamaan. Äkkiähän sen huomasi, ettei Sedu ole oppinut Harry Harkimon ja muiden edeltäjiensä virheistä. Liigaseuralle voi kyllä ostaa menestystä, mutta tuottoisaa bisnestä ei voi tehdä taikatempuin. 

Suomalainen jalkapalloseura voi kannattaa ainoastaan siinä tapauksessa, että palkka- ynnä muut kulut pidetään mahdollisimman pieninä. Lisäksi lipputulot pitää saada hyvään talteen ja alueen yritykset yhteistyökumppaniksi. Onnistuneet pelaajakaupat voivat kääntää tuloksen voitolliseksi, muuten pysytään hyvälläkin taloudenpidolla nollatuloksessa. Pelaajia voi palkata vain sen verran kuin on varaa, eikä sivubisneksillä voi tehdä ihmeitä. Sedu Koskinen ei näitä faktoja hyväksynyt. 

Hyväähän mies varmasti tarkoitti. Eikä sellaista voi ristiinnaulita, joka on pumpannut seuraan vapaaehtoisesti miljoonia euroja. Homma pitäisi kuitenkin hoitaa loppuun asti. Hakalla on edessään valtava työ, kun se Koskisen aikakauden jälkeen ryhtyy haalimaan vanhoja yhteistyökumppaneita takaisin ja uusia tilalle. Toivottavasti Valkeakoski tukee perinteikästä seuraansa.

Tatu Airo
tatu.airo@ess.fi